Raamatussa mainitaan hyvin harvassa kohden anteeksipyytäminen. Sen sijaan koko uusi testamentti on täynnä kehoituksia anteeksiantamiseen.
Se, miten Jeesus kehotti Pietaria antamaan veljelleen anteeksi 70x7 kertaa, ymmärretään helposti niin, että anteeksi pitää pyytää 70x7 kertaa.
Koko tuon opetuksen pointtihan on siinä, että sille rikkovalle veljelle pitää ANTAA anteeksi niin monta kertaa kuin tämä rikkoo, katkeroitumatta siitä, että tämä on sitä koko ajan pyytämässä.
Samoin Isä meidän -rukouksessa sanotaan: "anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".
Siinäkin pyydetään Jumalalta anteeksi antoa sen nojalla, että itse on annettu rikkojille anteeksi pyytämättäkin.
Samaa tarkoittaa Jeesus sanoessaan (Matt. 6:15)
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Anteeksiantamisessa on koko Jeesuksen opetuksen ydin, ei anteeksi pyytämisessä. Silloin kun toisen rikkomukset voidaan antaa pyytämättäkin anteeksi, myös meille annetaan anteeksi meidän rikoksemme.
En nyt tarkoita sitä, etteikö anteeksi pyytäminen olisi tärkeää, vaan sitä, että anteeksi antaminen on vielä sitäkin tärkeämpää.
Miettikääpä, mitä sanoo Johannes:
1. Joh. 2:10 Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen.
Jeesus on itse sanonut näin:
Joh. 14:21 Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.
1. Joh. 4:16 Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Niin että armahtamaan siitä :)
Se, miten Jeesus kehotti Pietaria antamaan veljelleen anteeksi 70x7 kertaa, ymmärretään helposti niin, että anteeksi pitää pyytää 70x7 kertaa.
Koko tuon opetuksen pointtihan on siinä, että sille rikkovalle veljelle pitää ANTAA anteeksi niin monta kertaa kuin tämä rikkoo, katkeroitumatta siitä, että tämä on sitä koko ajan pyytämässä.
Samoin Isä meidän -rukouksessa sanotaan: "anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".
Siinäkin pyydetään Jumalalta anteeksi antoa sen nojalla, että itse on annettu rikkojille anteeksi pyytämättäkin.
Samaa tarkoittaa Jeesus sanoessaan (Matt. 6:15)
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Anteeksiantamisessa on koko Jeesuksen opetuksen ydin, ei anteeksi pyytämisessä. Silloin kun toisen rikkomukset voidaan antaa pyytämättäkin anteeksi, myös meille annetaan anteeksi meidän rikoksemme.
En nyt tarkoita sitä, etteikö anteeksi pyytäminen olisi tärkeää, vaan sitä, että anteeksi antaminen on vielä sitäkin tärkeämpää.
Miettikääpä, mitä sanoo Johannes:
1. Joh. 2:10 Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen.
Jeesus on itse sanonut näin:
Joh. 14:21 Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.
1. Joh. 4:16 Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Niin että armahtamaan siitä :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kirjoitit aivan oikean kehotuksen veeällille. Olisitpa ollut työvaliokunnan veljiä ohjastamassa 70-luvulla niin kaikki olisi nyt toisin!
... myös sinulle :)
Josko siis voitaisiin antaa anteeksi ja unohtaa 70-luvun tapahtumat? ;)
1900-luvun alun uudelle heräykselle ja esikoisuudelle sekä 1930-luvun pikkuesikoisuudelle ja lakkaavat pitämästä niitä eriseuroina, joissa "ei vahingossakaan peritä taivasta"?
Silloin kun uusheränneet, esikoiset ja pikkuesikoiset hylkäävät eriseuransa ja tekevät totisen parannuksen eriseurasta.
Matt. 6:14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Matt. 6:15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Ef. 4:32 Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.
Kol. 3:13 Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
Mark. 11:25 Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.
Matt. 6:12 Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.
Matt. 18:32 Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit.
33 Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?'
34 Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.
35 "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."
Jaak. 2:13 Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.
Noissa kohdissa ei puhuta yhtään mitään anteeksi pyytämisestä. Parannus on siinä, että annetaan anteeksi :)
Eriseuroista en tiedä, mutta anna sinä sen sijaan anteeksi kaikille osapuolille. Siinä oli jutun juju.
Eriseura ei Jumalan valtakunnaksi muutu.
Eriseura on luvallinen synti josta pitää tehdä parannus. Eriseura pitää hylätä syntinä, muuten ei parannus ole mahdollinen.
Pikkuesikoisilta kysyttiin, mihin hävisi se maailmasta eroitettu joukko.
Niin äkillisesti voi hukkua Jumalan valtakunta ettei nähdä rajoja maailmaan.
Rukoilkaa viisautta jos ei ole hengen eroittamisen lahjaa. Kuunnelkaa mitä seurakunnassa näistä opetetaan sillä se on yhteinen ääni.
Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli
Olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaat heitä; sillä he valvovat teidän sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niistä tekemän pitää; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella; sillä ei se ole teille hyödyllinen.
Hepr 13:7ja17
Room. 14:17 Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.
En tarkoittanut, että eriseuraisuus ei olisi synti ja väärin. Mutta siihen syyllistyy se, joka tekee eron, ei se, joka sitä eroa ei tee.
"Mutta siihen syyllistyy se, joka tekee eron, ei se, joka sitä eroa ei tee."
Voitko suomentaa pitemmästi tuon lopun? Ymmärrän muuten väärin tarkoituksesi.
Ehkä ympäripyöreästi sanottu. Selkeytetäänpäs siis ajatusta.
Se, joka antaa antaa anteeksi silloinkin kun moittimisen varaa on, toimii Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Sellaisesta Johannes kirjoittaa näin:
1. Joh. 2:10 Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen.
Kun taas sellainen, joka ei voi antaa anteeksi on ulkona automatic, koskapa Jumalan "ehto" anteeksiantamiselle on se, että ihminen itse on antanut anteeksi velallisilleen.
Silloin siis se, joka ei voi antaa anteeksi, erkanee Jumalasta ja muista ihmisistä, mutta joka antaa anteeksi, hänellä ei ole mitään, mikä veisi lankeemukseen, niin kuin Johannes tuossa kirjoitti. Jos taas kumpikaan osapuoli ei voi antaa anteeksi, ovat molemmat väärässä. Jos taas molemmat antavat anteeksi, silloin ongelmaa ei enää ole.
Minua ei sinänsä kiinnosta nuo eriseurat ja sen ihmettely, ketkä ovat väärässä ja ketkä oikeassa. Tärkeintä on, niin kuin Jeesus sanoi, seurata itse Häntä.
"Minua ei sinänsä kiinnosta nuo eriseurat ja sen ihmettely, ketkä ovat väärässä ja ketkä oikeassa. Tärkeintä on, niin kuin Jeesus sanoi, seurata itse Häntä."
Joskus joutuu vetämään rajoja oikean ja väärän vanhurskauden välille.
Näin on esim eriseuran muodostumisessa. Silloin ei välinpitämättömyys auta.
Muutenkin voi olla hengellisen huoruuden synti väijymässä. Hengellinen huoruus on yhtymistä eri oppeihin. Uskovaiset ovat visusti varoneet välttämästä sellaista monen tien oppeja.
mm. Heino ja Sirkka edellyttävät rauhanyhdistysihmisiltä parannusta lakihenkisestä eriseurasta.
ei niitten mielestä hengestä saa tehdä parannusta.
Puutuit nyt epäoleelliseen.. mutta kun kerran tuli puheeksi, niin määrittele minulle oikea ja väärä :)
Mikä on oikea oppi ja mikä väärä? Kuka on keksinyt käsitteen "hengellinen huoruus"?
He käyttävätkin ilmaisua "väärä oppi" ja "eriseura". "Henget" näyttävät kulkevan kielenkäytössäni yhä vaikka minut erotettiin v. 1979.
oikea/väärä
1. Tim. 6:3
Jos joku toisin opettaa, ja ei pysy meidän Herran Jesuksen Kristuksen terveellisissä sanoissa ja siinä opissa, joka jumalisuudesta on,
Hengellinen huoruus. En tiedä kuka keksi ja mistä olen omaksunut, varmaankin meikäläisiltä. Pohjana Raamatusta useasti vanhassa testamentissä käytetty isaelin tvs huoruus.
Etsin esimerkin
Tuom. 2:17
Niin ei he tuomareitansakaan totelleet, vaan huorin tekivät vierasten jumalain kanssa, ja kumarsivat niitä; he harhailivat nopiasti siltä tieltä, jota heidän isänsä olivat vaeltaneet, kuullaksensa Herran käskyjä: ei he niin tehneet.
poika/mies tai vaikka poikamies.
Kiitos :) Ja mikä on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellinen oppi?
Se on
Matt. 6:14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
sekä
Matt. 5:43 "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.'
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,
45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.
46 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin?
ja vielä
Joh. 13:34 Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.
Rakkaudesta ja anteeksiannosta puolestaan seuraa se, mistä kirjoittaa Jaakob:
Jaak. 2:1 Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä.
Anteeksipyytäminen ja -antaminen.