Olisi mielenkiintoista kuulla sekä U2-fanien, että muiden mielipiteitä yhtyeen balladista "One", joka löytyy albumilta Achtung Baby (julkaistu 1991). Kaverini, joka ei ole U2-fani ihmetteli minulle, mitä erikoista tuossa biisissä on. Sitä soitetaan säännöllisesti radiossa ja se on voittanut monia äänestyksiä sekä Suomessa, että ulkomailla. Kaverini mielestä "One" ei vain ole sävellyksenä kummoinen.
Eli mielipiteitä vaan lisää, jos pidätte kyseisestä laulusta, johtuuko se hyvästä sävellyksestä vai meneekö kaikki faniuden piikkiin ja te, jotka ette näe kappaleessa mitään erikoista, perustelkaa tekin kantanne. Alla vielä pari linkkiä Radiomafian järjestämiin äänestyksiin, missä "One" pärjäsi hyvin.
http://www.yle.fi/radiomafia/sailio/sivu.12.shtml
http://www.yle.fi/radiomafia/sailio/sivu.8.shtml
Kiitos ja kumarrus!
Eli mielipiteitä vaan lisää, jos pidätte kyseisestä laulusta, johtuuko se hyvästä sävellyksestä vai meneekö kaikki faniuden piikkiin ja te, jotka ette näe kappaleessa mitään erikoista, perustelkaa tekin kantanne. Alla vielä pari linkkiä Radiomafian järjestämiin äänestyksiin, missä "One" pärjäsi hyvin.
http://www.yle.fi/radiomafia/sailio/sivu.12.shtml
http://www.yle.fi/radiomafia/sailio/sivu.8.shtml
Kiitos ja kumarrus!
Vastaukset 11
Vanhimmat
one on se syy, miksi alun perin ostin achtung babyn vuonna -98. kuulin sen eräänä päivänä autoillessani ja mieleeni jäi kohta "did i ask too much/more than a lot. you gave me nothing/now, that's all i got". olin silloin rakastunut erääseen tyttöön, joka ei valitettavasti tuntenut samoin. tämä säe liikutti nuorta sydäntäni suuresti ja seuraavana päivänä menin levykauppaan. en ole mikään järjetön u2-fani, vaikka heidän vanhemmasta tuotannosta pidänkin. etenkin edge on kitaristina melkoinen ässä. mielestäni one vaan on yksinkertaisesti hyvä biisi. tehkää itse niillä neljällä perussoinnulla parempi biisi. lisäarvoa se saa hyvistä live- sekä unplugged-sovituksista.
ja vaikka olisi kuinka fani, niin ei silti voi pitää kaikista fanittamansa bändin biiseista. sehän olisi aika tyhmää? one kutkuttelee ihmisten tuntoja ja on jättänyt varjoonsa samalla levyllä olevan acrobat-biisin, mille olisin toivonut myös enemmän arvostusta. one on yksi niistä biiseistä, jonka olisin halunnut itse tehdä.
Moro! Mun mielestä "One" on harvinaisen hyvä biisi, mut siinä on yksi kummallinen ominaisuus: joskus, kun sitä kuuntelee, koko kappale menee täysin "ohi", siitä ei saa otetta. Sitten taas toisella kerralla kappale kolahtaa voimakkaasti. Johtuisko tämä niistä mainitsemistasi neljästä perussoinnusta, eli kappaleen rakenne on niin yksinkertainen, että ne avainkohdat menee ehkä helpommin ohi?
En tiedä nuoteista mitään, mut kotoa löytyy koskettimet, niin kertokaapa joku, mistä kohtaa ne neljä perussointua löytyy? Onko esimerkkejä muista U2:n tai muun artistin/bändin kappaleista, jotka rakentuvat neljästä perussoinnusta? Miten on esim. Metallican "Nothing else mattersin" kohdalla? (albumilta Black)
99.9% maailman kaikista pop/rock biiseistä on 3 tai 4 soinnun biisejä.
Kyseisen piisin soinnut: Am / Dsus2 / Fmaj7 / G
kertosäkeessä lisäksi C-duuri. Tällä sointukierrolla on tehty lukemattomia hyviä piisejä. Nuo sus2 ja maj7 on sellaisia "mausteita" tuovat hienoja sävyjä musiikkiin. Ihan hyvin voisi soittaa Am Dm F G, mutta tunnelma olisi eri.
Jaa se onkin niin. Hyvä tietää. Mut eiks niiden perussointujen väliin jää jotain, öh, "välisointuja"? Olen täysin kuutamolla näitten nuottien kanssa..
"Kyseisen piisin soinnut: Am / Dsus2 / Fmaj7 / G
kertosäkeessä lisäksi C-duuri. Tällä sointukierrolla on tehty lukemattomia hyviä piisejä. Nuo sus2 ja maj7 on sellaisia "mausteita" tuovat hienoja sävyjä musiikkiin. Ihan hyvin voisi soittaa Am Dm F G, mutta tunnelma olisi eri."
Eli jos olen oikein ymmärtänyt, niin ne neljä perussointua löytyy koskettimista useammasta kohtaa ja tuo kyseinen sointukierto Am / Dsus2 / Fmaj7 / G on se, miltä korkeudelta/mistä sävellajista soitetaan? Sitten on varmaankin turha kysyä esimerkkejä, jos suurin osa pop/rock-kappaleista menee neljän perussoinnun mukaan.
Entä sitten esimerkkejä biiseistä, jotka eivät rakennu tuon perinteisen kaavan mukaan? Saako muulla tavalla mitään "kolahtavaa" enää aikaiseksi vai mennäänkö sitten jo taidemusiikin puolelle?
ota ne soinnut siitä keski-c:n kohdalta, eli siitä, missä alin c on ensimmäisellä ala-apuviivalla. niin ne otetaan kitarastakin. aika suuri osa biiseista on tehty ihan anssikela-perussoinnuilla, mikä oli ainakin minulle melko hämmentävää ja jopa pieni pettymyskin tajuta. kun oli kuunnellut hyviä biisejä ja sitten huomasikin, että höh, ihan perussoinnut sielläkin takana olivat, niin se oli aika hämmentävää.
kyllä muullakin tavalla saa kolahtavaa aikaiseksi. tai kyseessä on kai lähinnä niin kuin erikoissoinnut, mitä jotkut lahjatomat käyttävät ihan erikoisuuden tavoittelun ja erottautumisen takia ja jotkut lahjakkaat saavat niillä aikaan vaikka mitä. esimerkkinä monet red hot chili peppersin ja stone temple pilotsin biisit, missä käytetään ansiokkaasti ihan kahden ja kolmen kielen sointuja ja ääniä, millä saadaan musaa maustettua aivan eri tavalla. tietysti täytyy olla taitava soittaja, mitä molemmista orkestereissa siis on. sitten on weezer, joka käyttää aika paljon hassuja mollisointuja ja 7-sointuja ja onhan se musa aika kivaa ja harmitonta ja tyyliltäänkin tosi erilaista, mitä kaksi ed. mainittua orkkaa, mutta ei silti sytytä sen enempää.
Aivan loistava kappale. En tiedä miksi pidän tästä mutta se tekee kylmiä väreitä joka kerta kun sen kuulee....aivan loistava klassikko!
Nyt kun kerran päästiin vauhtiin ni kysyn minäkin jotain... joku mainitsi Metallican Nothing else mattersin. siinähän juuri ne ihan ekat soinnut, mitä soitetaan kitaralla on noi perussoinnut? Sen alunhan osaa soittaa kuka vaan kitaralla.
Voiko joku toinen tehdä enää biisiä missä soitettas samalla tavalla, kuin Nothing else mattersin ihan ekoilla sekunneilla? Eli lasketaanko se kohta sävelkuluksi vai melodiaksi? Mulla on sellanen käsitys, et sävelkulkua saa käyttää vapaasti kuka vaan, mut melodiaa ei saa kopioida. Eli mikä on sävelkulun ja melodian ero? Joku viisaampi voisi valaista...
Itsellenikin tämä oli varmasti ensimmäinen todella kovaa iskenyt u2 biisi. Kieltämättä on nerokasta, miten yksinkertaisista palasista näin hieno biisi on saatu aikaan. Tärkeämpää on ehkä kuitenkin tulkinta. Biisiin on mielestäni onnistuttu vangitsemaan aivan mieletön tunnelataus, jota loistavat sanoitukset vielä korostavat. Pelkästään Bonon lauluraita on todella hieno. Livenä tämä biisi on kasvanut todelliseksi klassikoksi, joka peittoaa levyversion mennen tullen.
Älä sitä kaverias kuuntele, hyvä biisi se on! :D Sanosin minäkin kaverilles, että koittaa tehdä niistä neljästä perussoinnusta yhtä hyvän kappaleen. One ei vain ole niin "popahtava", että siinä olis sellasta tehokasta "koukkua", vaan biisi tavallaan lainehtii rauhallisesti eteenpäin... monesti täytyy hieman keskittyä, että siitä saa kaiken irti.