Kävin yksityisellä terapeutilla ja kimurantti ongelmavyyhteni selkisi älykäälle ja käytännönläheiselle terapautille varsin nopeasti.
Jatkoa varten päätettiin hakea Kelalta tukea, joka tarkoitti noin 6 käyntikertaa psykiatrian poliklinikalla puolen vuoden aikana.
Kas kummaa, psykiatri alkoi istuttamaan minulle standardin mukaista mielisairautta, jotta sen voisi merkitä hakemukseen. Piti siis löytää selkeä sairaus josta terapeutti terapialla parantaa. Lääkkeitäkin tarjottiin, joista kieltäydyin.
Käytännön ongelmiin tarjottiin lonkalta "mitäpä jos et välittäisi koko asiasta?", "Sinä vain kuvittelet niin", "Sinäkö olet aina oikeassa?", "Mitäpä jos ajattelisit postiivisia asioita elämässäsi?", "Olisi tuhat keinoa päästä eteenpäin, potilas valitsee niistä ehkä kaksi, joista molemmat vääriä", "Mitäpä jos ottaisit asian esille rohkeasti kaikkien kuullen ja puhuisit siitä". Ja sitä rataa.
Psykiatri oli vähän nukkavierun oloinen, tuntui elävän omassa korkeakulttuurisessa psykoterapeuttisessa todellisuudessaan. Neuvot siihen alatyyliseen duunariympäristöön sovellettuna missä työskentelen, olivat vähintään epäkäytännöllisiä ja niitä soveltaen munaisin itseni täydellisesti.
Onko tämä normaalia? Ovatko psykiatrit aina akateemisia hössöttajiä? Psykiatreilla on kuitenkin valtaa varsin paljon määritellä ihmisen asema yhteiskunnassa.
Jatkoa varten päätettiin hakea Kelalta tukea, joka tarkoitti noin 6 käyntikertaa psykiatrian poliklinikalla puolen vuoden aikana.
Kas kummaa, psykiatri alkoi istuttamaan minulle standardin mukaista mielisairautta, jotta sen voisi merkitä hakemukseen. Piti siis löytää selkeä sairaus josta terapeutti terapialla parantaa. Lääkkeitäkin tarjottiin, joista kieltäydyin.
Käytännön ongelmiin tarjottiin lonkalta "mitäpä jos et välittäisi koko asiasta?", "Sinä vain kuvittelet niin", "Sinäkö olet aina oikeassa?", "Mitäpä jos ajattelisit postiivisia asioita elämässäsi?", "Olisi tuhat keinoa päästä eteenpäin, potilas valitsee niistä ehkä kaksi, joista molemmat vääriä", "Mitäpä jos ottaisit asian esille rohkeasti kaikkien kuullen ja puhuisit siitä". Ja sitä rataa.
Psykiatri oli vähän nukkavierun oloinen, tuntui elävän omassa korkeakulttuurisessa psykoterapeuttisessa todellisuudessaan. Neuvot siihen alatyyliseen duunariympäristöön sovellettuna missä työskentelen, olivat vähintään epäkäytännöllisiä ja niitä soveltaen munaisin itseni täydellisesti.
Onko tämä normaalia? Ovatko psykiatrit aina akateemisia hössöttajiä? Psykiatreilla on kuitenkin valtaa varsin paljon määritellä ihmisen asema yhteiskunnassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ovatko psykiatrit aina akateemisia hössöttajiä? Psykiatreilla on kuitenkin valtaa varsin paljon määritellä ihmisen asema yhteiskunnassa.
*
teesketelee vaan sellaista, veikkaan. pitää erossa "omaitsen" jotta voi tehdä murhaavia päätöksiä, ei pidä ihmisinä muita.
Kävin monia kertoja psykiatrilla, joka kyseli aivan muita asioita kuin sairauteeni liittyviä, koiran lenkitys kertoja ja kehotti myymään auton pois, yms. älytöntä. Aivan turhaa hänellä käynnit. Sitten lekuri vaihtui ja tämä uusi hyvä tyyppi tajusi ongelmani heti ja laittoi eläkepaperit vetämään. Ne kela tosin suuressa viisaudessaan hylkäsi. No tämä lääkäri ei enää ole siellä missä käyn ja taas odotellaan kauhulla mikä torvi tulee tilalle.