Tälläkin sivulla ja myös muiden uskontojen sivuilla on kerrottu aina silloin tällöin, että kussakin jyrkkä uskoisemmassa uskonnossa esiintyy normaaliväestöön suhteutettuna aika paljon erilaisista mielenterveyden vaikeuksista kärsiviä. Miksi näin? Sillä eikö uskonnon pitäisi olla niin ihana asia, että se estäisi mielenhäiriöden syntyä? En nyt tarkoita vaikeampia psyykkisiä sairauksia, kuten skitsofreniaa, mikä ei sinänsä ole ympäristöstä ja muista ihmisistä suoraan aiheutuvaa, vaan siihen kuuluu alttius sairastua. Toki sekin voi puhjeta, jos ympäristö suo puhkeamiselle tilaisuuden.
Monilla uskovaisilla on mm.
erilaista tunne-elämän epätasapainoisuutta, kateutta,
epäluuloisuutta,
ennakkoluuloisuutta,
kaunaa,
ei kestetä erilaisuutta (mm.erilaisia seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan olla hyvin tuomitsevia, vaikka he eläisivät selibaatissa, epäuskoisia kehoitetaan välttämään, sillä he saattavat houkutella pois uskosta),
kiusataan joitakin, joilla on luonteessa tai ulkonäössä jotain poikkeavaa,
ollaan aika lapsellisia
ja erittäin arkoja
sekä ei siedetä erilaisia mielipiteitä, vaan katkaistaan välit hyvin äkkiä sellaiseen, joka koetaan jollain tasolla, joissakin asioissa eritavalla ajattelevaksi.
Eletään kuin jossakin muusta maailmassa eristetyssä yhteisössä, minkä rajojen ulkopuolella on odottamassa se kaikki kamala ja hirveä ja lukuisat syntiin houkuttelevat epäuskoiset.
Parannuksen tehneitä kehoitetaan hylkäämään mahdollisimman monet epäuskoiset ystävät, jotta he eivät enää olisi houkuttelemassa pois uskosta, heidän kanssaan ei saisi enää mielellään tavata, vaan koko elämä pitäisi pyöriä vain uskovaisten kanssa tekemisissä olemalla ja työssä tai kouluissa käyden.
Kehoitetaan tekemään parannusta joka asiasta, mikä vähänkin vaivaa mieltä..kehoitetaan luottamaan kehen tahansa uskovaiseen. Moni haluaa silkasta uteliaisuudesta vain tietää, mikä synti nyt mieltä vaivaa. Sanotaan, että jos et tee parannusta mieltäsi vaivaavasta asiasta, niin taivaaseen et pääse, vaikka kuinka olist omasta mielestäsi uskomassa. Peloittava oppi esim.juuri parannuksen tehneelle, joka saattaa luulla, että näin opetetaan yleisestikin. Vaaditaan kertomaan synti, jotta saadaan tietää se ja näin saadaan muodostettua myös hyvä käsitys ihmisestä.
Lapsia ja nuoria kehoitetaan varomaan epäuskoisia ja karttamaan kaikkea mikä on maailmasta. Siellä maailmassa on pahuus ja julmuus, ts. kaikki mikä hirveys vain voi maailmassa piillä. Omaa seurakuntaa ja uskovaisia tulee rakastaa ja heidän kanssaan olla, mutta kuitenkin on hämmästyttävän paljon mielen häiriöistä kärsiviä, masentuneita ja erilaisista peloista kärsiviä. Ihmisiä, joilla tulee riitaa oman väen kesken ja syrjintää ja kiusaamista esiintyy. Miksi siis ihmisillä ei ole välttämättä hyvä olla uskovaisten keskuudessa? Miksi pitää eristää ihmiset omaan yhteisöön, miksi haukutaan epäuskoiset kauheiksi ihmisiksi, kun kuitenkin itse ollaan samalla tavalla kummallisia ja ehkä sellaisia erikoisia, että saatetaan aiheuttaa todellakin ikäviä juttuja muille.
Ei siis kuitenkaan olla epäuskoisia kummempia, vaan yhtä samalla tavalla ilkeitä ja petollisia ja valehtelevia ja kaksinaamaisia. Mikä siis on se ero ihmisyydessä verrattuna epäuskoisiin? Ei mikään. Mutta kuitenkin on henkisesti hyvinkin epävakaita ihmisiä, jotka eivät yhteisössään saa hoitoa, vaan joutuvat turvautumaan usein epäuskoisten ammattiauttajien apuun.
Ympäristö altistaa ihmisen usein masennukselle ja muille mielen vaikeuksille ja kun uskovainen sellainen ihminen on enimmäkseen tekemisissä vain uskovaisten kesken, niin on kai sanomattakin selvää, että ne hänen vaikeutensa eivät johdu epäuskoisista ja maailmasta?
Miksi siis on näin, että epäuskoisia pidetään sellaisina, joita on hyvä välttää, mutta kuitenkin samanlaisia ihmisiä, siis luonteeltaan samanlaisia on myös uskovaisissa. Sanotaan, että oma ihana kotisiioni ja siellä rakkaat uskonystävät, ym, mutta kuitenkin on niin hirmu paljoan ristiriitoja ja ilkeyttä, että saa todella miettiä, että onko se kotisiioni niin rakas.
Paljonhan on uskovaisia, jotka ei viitsi olla muiden uskovaisten kanssa pahemmin tekemisissä, sillä he ovat nähneet sen, että ei siellä ole välttämättä niin ihanaa olla ja kinastelut ja ilkeydet kyllä vieroittavat joukosta, mutta pääasia että oma usko säilyy.
kaikkiin ei kannata luottaa, kaikki eivät ole mukavia ihmisiä ja kaksinaamaisiakin löytyy.
-K-
Monilla uskovaisilla on mm.
erilaista tunne-elämän epätasapainoisuutta, kateutta,
epäluuloisuutta,
ennakkoluuloisuutta,
kaunaa,
ei kestetä erilaisuutta (mm.erilaisia seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan olla hyvin tuomitsevia, vaikka he eläisivät selibaatissa, epäuskoisia kehoitetaan välttämään, sillä he saattavat houkutella pois uskosta),
kiusataan joitakin, joilla on luonteessa tai ulkonäössä jotain poikkeavaa,
ollaan aika lapsellisia
ja erittäin arkoja
sekä ei siedetä erilaisia mielipiteitä, vaan katkaistaan välit hyvin äkkiä sellaiseen, joka koetaan jollain tasolla, joissakin asioissa eritavalla ajattelevaksi.
Eletään kuin jossakin muusta maailmassa eristetyssä yhteisössä, minkä rajojen ulkopuolella on odottamassa se kaikki kamala ja hirveä ja lukuisat syntiin houkuttelevat epäuskoiset.
Parannuksen tehneitä kehoitetaan hylkäämään mahdollisimman monet epäuskoiset ystävät, jotta he eivät enää olisi houkuttelemassa pois uskosta, heidän kanssaan ei saisi enää mielellään tavata, vaan koko elämä pitäisi pyöriä vain uskovaisten kanssa tekemisissä olemalla ja työssä tai kouluissa käyden.
Kehoitetaan tekemään parannusta joka asiasta, mikä vähänkin vaivaa mieltä..kehoitetaan luottamaan kehen tahansa uskovaiseen. Moni haluaa silkasta uteliaisuudesta vain tietää, mikä synti nyt mieltä vaivaa. Sanotaan, että jos et tee parannusta mieltäsi vaivaavasta asiasta, niin taivaaseen et pääse, vaikka kuinka olist omasta mielestäsi uskomassa. Peloittava oppi esim.juuri parannuksen tehneelle, joka saattaa luulla, että näin opetetaan yleisestikin. Vaaditaan kertomaan synti, jotta saadaan tietää se ja näin saadaan muodostettua myös hyvä käsitys ihmisestä.
Lapsia ja nuoria kehoitetaan varomaan epäuskoisia ja karttamaan kaikkea mikä on maailmasta. Siellä maailmassa on pahuus ja julmuus, ts. kaikki mikä hirveys vain voi maailmassa piillä. Omaa seurakuntaa ja uskovaisia tulee rakastaa ja heidän kanssaan olla, mutta kuitenkin on hämmästyttävän paljon mielen häiriöistä kärsiviä, masentuneita ja erilaisista peloista kärsiviä. Ihmisiä, joilla tulee riitaa oman väen kesken ja syrjintää ja kiusaamista esiintyy. Miksi siis ihmisillä ei ole välttämättä hyvä olla uskovaisten keskuudessa? Miksi pitää eristää ihmiset omaan yhteisöön, miksi haukutaan epäuskoiset kauheiksi ihmisiksi, kun kuitenkin itse ollaan samalla tavalla kummallisia ja ehkä sellaisia erikoisia, että saatetaan aiheuttaa todellakin ikäviä juttuja muille.
Ei siis kuitenkaan olla epäuskoisia kummempia, vaan yhtä samalla tavalla ilkeitä ja petollisia ja valehtelevia ja kaksinaamaisia. Mikä siis on se ero ihmisyydessä verrattuna epäuskoisiin? Ei mikään. Mutta kuitenkin on henkisesti hyvinkin epävakaita ihmisiä, jotka eivät yhteisössään saa hoitoa, vaan joutuvat turvautumaan usein epäuskoisten ammattiauttajien apuun.
Ympäristö altistaa ihmisen usein masennukselle ja muille mielen vaikeuksille ja kun uskovainen sellainen ihminen on enimmäkseen tekemisissä vain uskovaisten kesken, niin on kai sanomattakin selvää, että ne hänen vaikeutensa eivät johdu epäuskoisista ja maailmasta?
Miksi siis on näin, että epäuskoisia pidetään sellaisina, joita on hyvä välttää, mutta kuitenkin samanlaisia ihmisiä, siis luonteeltaan samanlaisia on myös uskovaisissa. Sanotaan, että oma ihana kotisiioni ja siellä rakkaat uskonystävät, ym, mutta kuitenkin on niin hirmu paljoan ristiriitoja ja ilkeyttä, että saa todella miettiä, että onko se kotisiioni niin rakas.
Paljonhan on uskovaisia, jotka ei viitsi olla muiden uskovaisten kanssa pahemmin tekemisissä, sillä he ovat nähneet sen, että ei siellä ole välttämättä niin ihanaa olla ja kinastelut ja ilkeydet kyllä vieroittavat joukosta, mutta pääasia että oma usko säilyy.
kaikkiin ei kannata luottaa, kaikki eivät ole mukavia ihmisiä ja kaksinaamaisiakin löytyy.
-K-
Vastaukset 3
Vanhimmat
Epäuskoisia pitäisi välttää siksi, koska he voivat houkutella syntiin. Kuitenkin eräänlaista jatkuvaa syntiä esiintyy uskovaistenkin keskuudessa, liittyen käyttäytymisen syntiin..ilkeyteen , kaksinaamaisuuteen, kieroutueen, kiusaamiseen, yms..ne ovat myös syntiä. Mutta se synti elää ja voi hyvin. Sen olemassa olo perustellaan sillä, että uskovaisetkin ovat vain ihmisiä, mutta kuitenkin epäuskoisia pidetään usein pahoina ja arvaamattomina ja huonompina. Mielestäni epäuskoiset eivät ole luonteen suhteen sen kummempia, kuin uskovaisetkaan, mutta jotkut heistä saattavat elää toisin, kuin uskovainen ihminen eli käyttävät alkoholia, harrastavat irtosuhteita, yms..mutta eivät kaikki epäuskoisetkaan niitä harrasta.
Selkeä ristiriita. Jos uskovainen on paha, niin sanotaan, että uskovainenkin on vain ihminen. Mutta miksi hän on paha? Eikö uskonnollisuus tuokaan sitä olotilaa, että ei tarvitse olla paha.
-K-
"Lapsia ja nuoria kehoitetaan varomaan epäuskoisia ja karttamaan kaikkea mikä on maailmasta. Siellä maailmassa on pahuus ja julmuus, ts. kaikki mikä hirveys vain voi maailmassa piillä."
Tämä saa vl-liikkestä lähtevät nuoret useimmiten pistämään elämänsä täysin rikki. Mitä nuorempi lähtee, sitä vähempi hän yleensä mihinkään enää uskoo.
Vanhempana vl:stä lähtevät ovat yleensä jo oppineet, ettei kaikki vl-liikkeen ulkopuolella olevat ns. maailmalliset asiat ole sellaisia, että niitä normaalit kristityt pitäisivät itsestään selvinä asioina, joita voi tehdä. Silloin hekin osaavat lähtönsä jälkeen jatkaa elämäänsä yhtä rauhallisesti tai jopa rauhallisemmin kuin aiemmin. Heillä yleensä pysyy myös usko.(vl-käsityksen mukaan ei)
"sivuilla on kerrottu aina silloin tällöin, että kussakin jyrkkä uskoisemmassa uskonnossa esiintyy normaaliväestöön suhteutettuna aika paljon erilaisista mielenterveyden vaikeuksista kärsiviä."
Kannattaisikohan tehdä päätelmiä näiden tai muiden sivustojen väitteiden perusteella. Usein omien otaksumien ja oletuksien tueksi otetaan tietoa kovinkaan paljon kyseenalaistamatta lähteitä. Ehkä kannattaisi tutustua tutkimuksiin. Epäilen kyllä, vaikka en alaa mielenterveysalaa tai ihmistieteenä syvemmin tunnekaan, että tällaiset syy-seuraus-suhteiden osoittamiset ovat erityisen vaikeita ihmismielen tutkinnassa ja tulkinnassa. Ne ovat vaikeita luonnontieteissäkin, saati humanistisissa tieteissä.
Ehkä eräs syy miksi uskonnollisista liikkeistä löytyy henkisesti sairatakin, on niiden asenne henkisesti sairaisiin tai jollakin muulla tavoin ongelmaisiin ihmisiin. Raamatun tuoma arvopohja velvoittaa pitämään huolta itseään heikommista ja sairaista. Sen lienee tajuaa kuka tahansa kristitty ihminen. Raamatun hengen mukainen asenne ihmiseen ja on lohdullinen jostakin syystä itsensä vajaaksi tuntevalle ihmiselle. Kukapa meistä ei jollakin tapaa vajaaksi itseään tuntisi. Jossakin olen taitava ja osaava ja hyvinvoiva, mutta kyllä heikkouksissakin löytyy. Ihmisyyteni on kelpoa raamatun valossa ja kristittyjen mielissä, vaikka se yhteiskunnallisessa mielessä ihanteellista olisikaan.
Muistan erään henkisistä ongelmista kärsineen ihmisen halunnen kääntyä lestadiolaisuuteen ja niin hän myöhemmin kääntyikin. Tosin hän epäili ensin omalle kohdallaan anteeksiannon mahdollisuutta, koska oli omien sanojensa mukaan "tällainen henkisesti sairas". Tällä henkilöllä ei ollut aikaisempaa kosketuspintaa lestadiolaisuuteen. Hän epäili oman sairautensa vuoksi kelpaamistaan Jumalalle. Ympärillä olevat lohduttivat häntä ja kertoivat ettei sairaudet ole kenenkään armon mittari.
Uskonnollisessa yhteisössä saattaa henkisesti sairas saada tukea tavalla, joka jollakin tapaa pitää ihmistä joten kuten pystyssä. Useimmat uskonnot opettavat elämän olevan lahjaa. Itsetuhoisuutta ei ihannoida tai ainakaan siihen ei suhtauduta välinpitämättömästi. Elämänlahjan kokemiseen kannustetaan joaksien kohdalla. Monissa yhteisöissä pelaa myös oman seurakunnan sisäinen diakoniatyö, joka yrittää huolehtia myös niistä joilla omat voimat uhkaavat loppua.
Usein henkisistä ongelmista kärisivillä perusongelmana on yksinäisyys. Yhteisöllisyyden kautta sosiaalistuminen ja kontakin otto muihin saattaa olla eräällä tavalla helpompaa. On edes jokin asia, joka yhdistää muihin. Usein tunne omasta irrallisudesta on henkisesti raskasta. yhdistevänä tekijänä toisiin ihmisiin voi olla vaikka usko, usko siihen että omalla ja toisten elämällä on merkitys ja arvo, vaikka sitä ei itse aina näkisikään ja kokisikaan.
Esittämäsi lista "monilla uskovaisilla..." ei minusta kuvaa lestadiolaista yhteisöä ja sen jäsenistöä. Epäilen ettei monien muidenkaan uskovien yhteisöä. Onko sinulla itsellä kapeutunut kuva eri tavoin uskovista ja heidän yhteisöistään?