Rakastamisen vaikeus

Nuorena parikymppisenä miehenä olen huomannut etten löydä ikäisestäni naishenkilöstä yhtään rakastettavaa. Minulla on toki monta ikäistäni naispuolista ystävää, joiden kanssa tulen toimeen tosi hyvin. Soittelemme ja vierailemme ahkerasti, mutten olisi kuitenkaan valmis sitoutumaan kenenkään heistä.
Hieman vanhempien naisten kanssa tulen erittäin hyvin toimeen. Heidän kanssa on helppo jutella hieman syvemmistä asioista kuin ikäisteni kanssa. Jostain kumman syystä tunnen enemmän vetoa hieman vanhempiin naisiin (30-35 vuotiaat lähinnä). Toiset tykkää tyttärestä, toiset äidistä.

Itseasiassa toivoisin pääseväni parisuhteeseen sopivan naisen kanssa, jossa kumpikin rakastaa toista. Tunteeni eivät vain syki saman ikäisille naisille, joten parisuhteen perustaminen ikäiseni kanssa olisi minulle tunteetonta.
Äitini toivookin että löytäisin jonkun mukavan tytön, joka olisi minulle sopiva ja olisimme saman ikäisiä. Pelkäänkin äitini reaktiota, jos päättäisinkin seurustella yli 8 vuotta vanhemman naishenkilön kanssa. Ikäero ei tosi rakkaudesta merkitse mitään, mutten toki halua pilata välejäni perheeni kanssa.

Onko siis oikein että rakastan itseäni vanhempia naisia enemmän kuin ikäisiäni naisia?
5820
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

"Pelkäänkin äitini reaktiota" ja aikuista naista kaipailet, heh.

Äänestä
  • löydät kuitenki ikäisistäsi sen omaa henkistä ja fyysistä kehitystäsi vastaavan naisen, kun vain pidät silmät auki. Olen itsekin ollut joskus nuori tyttö, ja kakskymppisenäkään näin jälkeenpäin muistellen en pitänyt itseäni mitenkään tyhmänä tai lapsellisena, aliarvioit varmaan ikäisiäsi tyttöjä/ naisia. Ja taidatpa luulla itse olevasi kehityksessä jotenkin edellä ikäisiäsi, mitä en tosiaankaan usko. Eiköhän ikäisistäsi löydy tasoistasi tai sen ylittävää seuraa kun vain vaivaudut hieman tarkemmin katselemaan ja katso itseäsi, vaikka peilistä.

    Äänestä

  • Neuvo kirjoitti:

    löydät kuitenki ikäisistäsi sen omaa henkistä ja fyysistä kehitystäsi vastaavan naisen, kun vain pidät silmät auki. Olen itsekin ollut joskus nuori tyttö, ja kakskymppisenäkään näin jälkeenpäin muistellen en pitänyt itseäni mitenkään tyhmänä tai lapsellisena, aliarvioit varmaan ikäisiäsi tyttöjä/ naisia. Ja taidatpa luulla itse olevasi kehityksessä jotenkin edellä ikäisiäsi, mitä en tosiaankaan usko. Eiköhän ikäisistäsi löydy tasoistasi tai sen ylittävää seuraa kun vain vaivaudut hieman tarkemmin katselemaan ja katso itseäsi, vaikka peilistä.

    Soisin, että kohtaisit nymfomaanin ja eläisit jonkinlaisessa parisuhteessa hänen kanssaan pari vuotta. Se selkiinnyttää ja opettaa kuinka vähän seksillä ja rakkaudella on tekemistä toistensa kanssa.

    Äänestä

ei menetä niin pienestä, kuin kumpanin iso ikä ero. Aikuinen kun itsekin olet. Äitisi ehkä aluksi vastustelee, mutta jos se on onnesi, niin hänkin on onnellinen! Elämäässä on isommpiakin ongelmia kuin tuo ikäero! Jotenka eikun menox, aikaa ei oo loputtomiin!!

Äänestä

Hmmm... En ole koskaan ajatellut mitä vanhempani ajattelevat seurustelukumppaneistani. Se on ollut minulle ihan sama.

Mieti, etsitkö naista itsellesi vai suvullesi. Jos suvullesi, niin tiedät miten toimit jatkossa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tunteet pelissä kirjoitti:

Nuorena parikymppisenä miehenä olen huomannut etten löydä ikäisestäni naishenkilöstä yhtään rakastettavaa. Minulla on toki monta ikäistäni naispuolista ystävää, joiden kanssa tulen toimeen tosi hyvin. Soittelemme ja vierailemme ahkerasti, mutten olisi kuitenkaan valmis sitoutumaan kenenkään heistä.
Hieman vanhempien naisten kanssa tulen erittäin hyvin toimeen. Heidän kanssa on helppo jutella hieman syvemmistä asioista kuin ikäisteni kanssa. Jostain kumman syystä tunnen enemmän vetoa hieman vanhempiin naisiin (30-35 vuotiaat lähinnä). Toiset tykkää tyttärestä, toiset äidistä.

Itseasiassa toivoisin pääseväni parisuhteeseen sopivan naisen kanssa, jossa kumpikin rakastaa toista. Tunteeni eivät vain syki saman ikäisille naisille, joten parisuhteen perustaminen ikäiseni kanssa olisi minulle tunteetonta.
Äitini toivookin että löytäisin jonkun mukavan tytön, joka olisi minulle sopiva ja olisimme saman ikäisiä. Pelkäänkin äitini reaktiota, jos päättäisinkin seurustella yli 8 vuotta vanhemman naishenkilön kanssa. Ikäero ei tosi rakkaudesta merkitse mitään, mutten toki halua pilata välejäni perheeni kanssa.

Onko siis oikein että rakastan itseäni vanhempia naisia enemmän kuin ikäisiäni naisia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu