Olen seurannut tämän palstan kirjoittelua ja huomannut monen Tampereelle muuttoa harkitsevan kyselevän paikkakunnan hyviä ja huonoja puolia. Itse täällä syntyneenä ja muutamia vuosia muualla, hieman erilaisissa ja pikkuisen suuremmissakin paikoissa, asuneena olen saanut vertailupohjaa. Täältä tulevat meikäläisen kokemukset:
Tampereen plussat:
Suomen mittakaavassa "sopivan" kokoinen, "oikea" kaupunki keskustoineen, puistoineen, toimivine kauppatoreineen ja -hallineen, erilaisine asunto- ja esikaupunkialueineen jne.
Luonto on säilytetty kuitenkin mukavasti aivan keskustan tuntumassakin (Pyynikki ja Kalevankangas).
Hyvät julkiset palvelut, kaupat, lääkärit, liikennelaitos ym.
Teatterin ystävälle todellinen aarreaitta.
Oma murre ja selkeän rento duunarikaupungin ilmapiiri, jota eivät edes it-insinöörit ole kyenneet latistamaan.
Kaksi suurta järveä ja tukku pienempiä lätäköitä antavat kesäaikaan raikkaan tuulahduksen sisämaan kaupunkiin.
Selkeästi suomalainen kaupunki, mutta eri oppilaitoksissa opiskelevat ulkomaalaiset antavat sille ripauksen kansainvälisyyttäkin.
TV2 -kanava, joka ajankohtaisine kakkosineen ym. ohjelmineen pitää mielestäni hienosti muun suomen puolia median Helsinki -keskeisyyttä vastaan.
Paljon museoita, musiikki, ym. tapahtumia. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin.
Mielenkiintoinen historia suomen ensimmäisenä suurena teollisuuskaupunkina, josta riittää tutkittavaa siitä kiinnostuneelle.
Vireästi toimiva kotiseutu -seura, joka on julkaissut jo yli 100 Tampere -aiheista kirjaa.
Mielipide mittausten mukaan suomen halutuimpia alueita muuttamiselle ja selkeää muuttovoitto -aluetta.
Miinukset:
- Ensimmäisenä nousee esille liikenne.!!!!!Normaalisti mukava ja leppoisa tamperelainen muuttuu auton rattiin noustessaan itsekkääksi "minä ensin" -tyypiksi, kiilariksi joka ei paljon toiselle tietä anna. Vilkulla on turha yrittää saada jonossa tilaa, jos olet väärällä kaistalla! Täällä on todennäköisesti ollut aivan 1990 -luvun lopulle asti väkimäärään nähden suhteutettuna niin vähän liikennettä, että kaikenlainen öykkäröinti on ollut mahdollista. Nyt 2000 -luvulla täälläkin joudutaan opettelemaan ainakin alkeellisimpia liikennesääntöjä.
- Edelliseen lisäten: ÄLÄ MILLOINKAAN ASTU TÄÄLLÄ SUOJATIELLE, MIKÄLI AUTO ON 500 M LÄHEMPÄNÄ!!!!!
- Polkupyöräilijälle huono paikka, ei tule milloinkaan saamaan "Vuoden pyöräilykaupunki" -titteliä nykyisellä meinigillä. Pyörätiet erotettu erittäin epäselvästi jalkakäytävistä, tai niitä ei ole lainkaan. Jokaisessa risteyksessä vähintäin 5 cm:n korkuinen "rotvalli" (kadunreunan kanttikivi) menoa mukavasti töyssyttämässä ja painonappi -liikennevalot kevyelle liikenteelle. Ja mikäli jalankulkijat pelkäävätkin autoilijoita kuin ruttoa, ovat pyöräilijät heille useinnmiten täysin näkymättömiä, eteen kävellään vähääkään varomatta tai ympärilleen katsomatta.....
- Kaupunki nojaa vahvasti historiaansa ja on siitä ylpeä, mutta silti täällä on jokin pakonomainen tarve lahdata jokainen vanha rakennus, jota ei ole ehditty lailla suojella ja rakentaa paikalle joko lasipalatsi tai tornitalo. Viimeisimpänä "saavutuksena" Finlaysonin alueen vanhin rakennus, värjäämö! Tilalle rakennetaan hienoja ja taatusti neliöhinnaltaan messeviä asuinhuoneistoja.
- Tietyillä piireillä neuroottinen halu saada tänne hankeen juuttuva pikaraitiotie, vaikka kaupungissa on suomen toimivimpiin lukeutuva linja-autoliikennelaitos. Toivottavasti pikaratikka ei koskaan toteudu ja nekin eurot käytettäisiin nykyisen liikennelaitoksen toiminnan kehittämiseen.
Tässä minun mielipiteeni. Jokainen tehkööt niistä omat arvionsa. Kokonaisuudessaan Tampere on mielestäni leppoisa ja mukava paikka asua, elää, tehdä töitä ja kasvattaa lapsia.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Tampereen plussat:
Suomen mittakaavassa "sopivan" kokoinen, "oikea" kaupunki keskustoineen, puistoineen, toimivine kauppatoreineen ja -hallineen, erilaisine asunto- ja esikaupunkialueineen jne.
Luonto on säilytetty kuitenkin mukavasti aivan keskustan tuntumassakin (Pyynikki ja Kalevankangas).
Hyvät julkiset palvelut, kaupat, lääkärit, liikennelaitos ym.
Teatterin ystävälle todellinen aarreaitta.
Oma murre ja selkeän rento duunarikaupungin ilmapiiri, jota eivät edes it-insinöörit ole kyenneet latistamaan.
Kaksi suurta järveä ja tukku pienempiä lätäköitä antavat kesäaikaan raikkaan tuulahduksen sisämaan kaupunkiin.
Selkeästi suomalainen kaupunki, mutta eri oppilaitoksissa opiskelevat ulkomaalaiset antavat sille ripauksen kansainvälisyyttäkin.
TV2 -kanava, joka ajankohtaisine kakkosineen ym. ohjelmineen pitää mielestäni hienosti muun suomen puolia median Helsinki -keskeisyyttä vastaan.
Paljon museoita, musiikki, ym. tapahtumia. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin.
Mielenkiintoinen historia suomen ensimmäisenä suurena teollisuuskaupunkina, josta riittää tutkittavaa siitä kiinnostuneelle.
Vireästi toimiva kotiseutu -seura, joka on julkaissut jo yli 100 Tampere -aiheista kirjaa.
Mielipide mittausten mukaan suomen halutuimpia alueita muuttamiselle ja selkeää muuttovoitto -aluetta.
Miinukset:
- Ensimmäisenä nousee esille liikenne.!!!!!Normaalisti mukava ja leppoisa tamperelainen muuttuu auton rattiin noustessaan itsekkääksi "minä ensin" -tyypiksi, kiilariksi joka ei paljon toiselle tietä anna. Vilkulla on turha yrittää saada jonossa tilaa, jos olet väärällä kaistalla! Täällä on todennäköisesti ollut aivan 1990 -luvun lopulle asti väkimäärään nähden suhteutettuna niin vähän liikennettä, että kaikenlainen öykkäröinti on ollut mahdollista. Nyt 2000 -luvulla täälläkin joudutaan opettelemaan ainakin alkeellisimpia liikennesääntöjä.
- Edelliseen lisäten: ÄLÄ MILLOINKAAN ASTU TÄÄLLÄ SUOJATIELLE, MIKÄLI AUTO ON 500 M LÄHEMPÄNÄ!!!!!
- Polkupyöräilijälle huono paikka, ei tule milloinkaan saamaan "Vuoden pyöräilykaupunki" -titteliä nykyisellä meinigillä. Pyörätiet erotettu erittäin epäselvästi jalkakäytävistä, tai niitä ei ole lainkaan. Jokaisessa risteyksessä vähintäin 5 cm:n korkuinen "rotvalli" (kadunreunan kanttikivi) menoa mukavasti töyssyttämässä ja painonappi -liikennevalot kevyelle liikenteelle. Ja mikäli jalankulkijat pelkäävätkin autoilijoita kuin ruttoa, ovat pyöräilijät heille useinnmiten täysin näkymättömiä, eteen kävellään vähääkään varomatta tai ympärilleen katsomatta.....
- Kaupunki nojaa vahvasti historiaansa ja on siitä ylpeä, mutta silti täällä on jokin pakonomainen tarve lahdata jokainen vanha rakennus, jota ei ole ehditty lailla suojella ja rakentaa paikalle joko lasipalatsi tai tornitalo. Viimeisimpänä "saavutuksena" Finlaysonin alueen vanhin rakennus, värjäämö! Tilalle rakennetaan hienoja ja taatusti neliöhinnaltaan messeviä asuinhuoneistoja.
- Tietyillä piireillä neuroottinen halu saada tänne hankeen juuttuva pikaraitiotie, vaikka kaupungissa on suomen toimivimpiin lukeutuva linja-autoliikennelaitos. Toivottavasti pikaratikka ei koskaan toteudu ja nekin eurot käytettäisiin nykyisen liikennelaitoksen toiminnan kehittämiseen.
Tässä minun mielipiteeni. Jokainen tehkööt niistä omat arvionsa. Kokonaisuudessaan Tampere on mielestäni leppoisa ja mukava paikka asua, elää, tehdä töitä ja kasvattaa lapsia.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä se pikaraitiotiehanke on? Mistä se menisi ja minne?
Tampereen liikenne on hankalaa järjestää, kun kaupunki on tiimalasin muotoinen ja kesusta kapeimmassa kohdassa.
---
Asun Espoossa nykyisin. Tännekin haluttaisiin jotakin merkillistä pikaraitiotietä. En edes tiedä, mikä se on. Miten se eroaisi metrosta? Eihän metron tarvitse kulkea maan alla.
---
Et mainitse miinuspuolella sitä, että ainakin minun asuessani Tampereella se oli kaiken maailman suoramainonnan koekenttä. Suoramainontaa kokeiltiin aina ensiksi Tampereella, ja ainakin silloin roskapostia ja mainoksia syydettiin postiluukusta niin sumeilematta, ettei sellaista ole esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla nähty.
Tampere on mukava kaupunki asua ja käydä. En minä nyt ole ihan samaa mieltä liikenteen holtittomuudesta. En ole milloinkaan joutunut Tampereella hankalaan liikennetilanteeseen. Muutin Tampereelle Turusta, ja minusta liikennekulttuuri oli parempaa Tampereella kuin Turussa.
Hyvä kysymys! Ja sitä se on kaiketi sitä puuhaavillekkin. En ole oikein varma, mutta tarkoituksena olisi kai laittaa soppaan hiukan perinteistä sporaa, hitusellinen metroa ja tippa paikallisjunaa. Sitten sekotettaisiin ja katsottaisiin, mitä siitä syntyy.
Eli kevyt "junamainen kiskobussi", joka liikkuisi enimmäkseen maan päällä, ehkä keskustan alueella tunneleissakin ja aseman seudulla käyttäisi pätkiä VR:n kiskoista (kyllä, luit oikein!) Toinen suuri kädenvääntö koko hankkeessa olisi tuo mainitsemasi "mistä ja minne"? Toki luonnollinen suunta olisi itä-länsi. Yhtenä pääteasemana olisi tietenkin Hervanta, mutta kuinka pitkälle pikaratikka suuntaisi keskustorilta länteen? Raholaan, Tesomalle? Tohloppiin? Lielahteen? vaiko peräti Lentävänniemeen??
Entäpä väli-ilmansuunnat? Messukylä? Vehmainen? Ristinarkku? Härmälä? Ja lukuisat muut uudemmat asuntoalueet? Ja kuitenkin ihmiset ajaisivat hehtaarimarketteihin omilla autoillaan.....
Pikaraitiotie -hanke tulisi maksamaan maltaita, se söisi automaattisesti varoja nykyiseltä linja-autoliikenteeltä ja silti se vaatisi niitä tuekseen näille jäljelle jääville poikittaislinjoille. Tuloksena olisi suurella todennäköisyydellä entistä pahemmassa tappiokierteessä oleva, huonommin toimiva joukkoliikenneratkaisu.
Sen verran voin tässä mainita, että Espoon länsimetron jahkailu on tuttua luettavaa, asuttua kun on tullut sielläkin ne "pakolliset" vuodet Tapiolan kupeessa.... Metron kai PITÄISI kulkea maan alla, joskin Stadin oranssi muistuttaa tältä osin lähinnä paikalisjunaa.
Mainospostia tulee toden totta täällä Espoota enemmän, en tiedä miksi? Myöskin tuli aikoinaan hämäläiseen paperitulvaan tottuneena hämmästeltyä, mikseivät Iso Omena, Lippulaiva, Maxi jne. mainostaneet kovinkaan näyttävästi.
Kotikaupungin liikenteeseen suhtaudun silti hiukan nuivasti, täällä ei mielestäni sitä joustoa (vielä) löydy, mutta ehkä kasvavat liikennemäärät opettavat sitäkin. On tullut kyllä ajeltua Turun seudullakin, enkä ainakaan minä pidä sitä Tamperetta pahempana. En tosin ole asunut siellä, joten pidempikestoinen kokemus puuttuu. No, ehkä painotamme siinä asiassa eri seikkoja.
Aina kun tulee poikettua siellä etelässä, kytken Keimolan kohdalla "pk-vaihteen" päälle, pyrin välttämään ruuhka-aikoina ajamista ja nautin sujuvasta liikenteestä!
Mukava saada kommenttia kirjoitukseensa! Oikein hyvää syksyn jatkoa sinne Espooseen!
En ole koskaan kuullut kiskoliikenteen juuttuvan hankeen, niinkuin sanoit. Helsingin metro halkoo yön aikana kertyneen hangenkin läpi, joten mitä luultavimmin muutkin raideliikennevehkeet näin tekevät. Sen sijaan bussit tuntuvat näinä talvisina aikoina juuttuvan ylämäkiin sutimaan.
Olet kyllä oikeilla jäljillä Tampereen pikaratikan suhteen. Se olisi toteutuessaan spåra katuverkossa lyhyellä pysäkinvälillä, lähijuna kulkiessaan valtion rataverkossa ja metromainen mm. kulkiessaan keskustatunnelin kautta. Kalusto olisi kevyt ja matalalattiainen kuin Helsingin raitiovaunut mallia Variotram, mutta pidempi, 1524 mm raideleveydellä ja kaksivirtajärjestelmällä varustettu (yhteensopivuus rataverkon kanssa).
Pikaraitiotie on pitkälle selvitetty asia, joka tosin vielä kaipaa jatkosuunnittelua, tarkkoja nippelitietoa sisältäviä insinööriselvityksiä yms. Rohkenen väittää, että nopean raideliikenteen aiheuttamat yhteiskunnalliset hyödyt ovat suuremmat kuin sen aiheuttamat kustannukset.
Tässä muutamia omia ideoitani ja loppuselvityksestä otettuja faktoja, miksi raideliikenteen selvitystyötä on jatkettava Tampereella:
Liikennemuodolle tulisi ensinnä keksiä parempi nimi, pikaratikka herättää liian monella konnotaatioita entisaikain hitaisiin kaksiteliraitsikoihin, joilla pääsi keskimäärin 15 km/h. Pikaraitiotie on aivan eri planeetalta näihin sinänsä romanttisiin muinaismuistoihin verrattuna. Kulkuvälinettä voisi periaatteessa kutsua metroksikin, koska sillä nimellä sitä mainostetaan Saksassakin (U-Bahn), vaikka se olisikin raitiotieteknologiaa. Hartaasti toivottu lähijuna eli kaupunkijuna se olisi myös, joten nämäkin nimitykset olisivat sopivia. Kevytmetro voi jonkun mielestä kuulostaa heppoiselta, mutta sitäkin tämä olisi, muttei siltikään varmasti heppoista teknologiaa. Pikaraitiovaunu on lähinnä tekninen ilmaisu, kansan suuhun sopii jokin muu paremmin. Itse puhuisin metrosta teknisistä eroavaisuuksista huolimatta.
Kädenvääntö hankkeessa ei todellakaan ole "mistä ja minne", siitä on ollut yksimielisyys jo ensimmäisestä tämän vuosikymmenen raideraportista lähtien. Suunnat olisivat siis Hervanta, Vuores (via Herwood), Vehmainen, Lentävänniemi, Kalkku, ja ruuhka-aikoina myös Nokia ja Ylöjärvi. Messukylän asemanseutu eli Ristinarkku saisi toki palvelua, onhan se aivan Oriveden radan vieressä. Muihin suuntiin kuin mainitsemiini on hankalaa ja epämielekästä saada pikaratikkaverkkoa aikaiseksi, tosin Teiskontien suunta (joko Petsamon tai Vuohenojan kautta) olisi pikaraitiotien II vaiheessa mielekästä rakentaa. Siihen asti toivon, että bussiliikenne on riittävän sujuvaa koillislähiöihin.
Muuten entä sitten, vaikka ajaisivat hehtaarimarketteihin autoillaan? Minäkin teen sitä joskus, melko harvoin tosin, vaikka teen päivittäisen koulumatkani bussilla (auto on pihassa ja kortti taskussa, mutta silti. en kestäisi jokapäiväistä kytkin/kaasu-rumbaa autoruuhkassa). En muiden joukkoliikenteellä kulkevien ihmisten tottumuksista tiedä, mutta itse käyn huomattavasti paljon enemmän lähimmässä Siwassa ja keskustan tavarataloissa kuin automarketeilla. Lielahden kauppakeskukseen olisi minulla muuten 5 min bussimatka.
Kannattaa muuten muistaa, että pikaratikat kulkisivat kuten nykyäänkin bussit enimmäkseen, eli lännen lähiöstä idän lähiöön. Eli Keskustorilla tulisi vaihtoja vain, jos oman kaupunginosan linja kaartaisikin väärään suuntaan. Onneksi vaihtoväli olisi vain 5-10 min ruuhka-aikaan, suunnilleen sama kuin nykyään busseilla keskimäärin.
Piirsin eilen kartan alueista, joilta jaksaisin kävellä lähimmälle pikaratikkapysäkille bussipysäkin sijaan (2004 loppuselvityksen mukaan siis). Alue peitti hieman vajaa puolet nykyään kaupungistuneesta alueesta. Pysäkille maksimikävelymatka oli 800-1200 metrin välillä, eli suostuisin aika yläkanttiin kävelemään seisakkeelle. Normaali pysäkin kantomatka on yleensä 600 metrin säde. Voin tehdä kartasta digiversion jos tarpeellista.
Pikaraitiotie maksaisi selvityksen mukaan (kuulemma yläkanttiin laskettu) noin 250 milj. euroa, josta 30 miljoonaa menisi Ratahallintokeskuksen piikkiin valtion rataverkolla. Tuo on tähtitieteellinen summa, mutta niin oli aikanaan esim. Tampere-taloon käytetty summakin, jonka suurin hyöty kaupungille ovat olleet ehkä imago ja muutamat konferenssit ja messut. Pikaraitiotie olisi Tampere-taloa selkeästi hyödyllisempi, koska se helpottaisi kymmenientuhansien tamperelaisten päivittäistä elämää. Tuo 220 milj. jäljellejäävän euron summa jakaantuisi 30 vuodelle, joka vastaisi sitä, että kaupungin projektibudjetista käytettäisiin vuosittain 5% pikaratikan velan kuittaamiseen. 5% on varsin vähän liikenneverkon selkeän parannuksen aiheuttamiin hyötyihin nähden.
Pikaraitiotien syömien bussilinjojen (linjat 16 Lentsun suuntaan, 23 ja 30) tilalle kannattaa nimenomaan suunnitella poikittaislinjoja pikaratikan liityntäliikennettä, vaikka jälkimmäinen kuulostaakin monen mielestä kirosanalta. Itse kuitenkin mieluummin hyppäisin bussiin 50, ajaisin reilu kilsan Lintulammen seisakkeelle -- tai vaihtoehtoisesti Lielahden asemalle ("Hyhkyn terminaali") saakka, kuin köröttelen ruuhkassa keskustaan.
Muilta reiteiltä pikaraitiotie tuskin veisi paljoakaan liikennettä, koska se on pääväylistä kuitenkin sen verran kaukana. Ei kuitenkaan niin kaukana, että nämä seudut syrjäkyliä olisivat. Rautateiden ympäristöä tulisi kuitenkin samaan aikaan tiivistää helminauhamaiseksi, kun pikaraitiotien infrastruktuuria rakennettaisiin. Näin olisi tiivistysrakentaminen samaan aikaan valmista, kun pikaratikalla vihdoin pääsisi kulkemaan. Tuloksena enemmän matkustajia ja vähemmän tarvittavan subvention määrää. Olen muuten itse kulkenut Tampereen radanvarsia, ja suurimmalla osalla näistä oli puolen kilsan säteellä ihan tiivistä asutusta, sekä kerros- että pientaloja.
Helsingin metro ei ole todellakaan ainutlaatuinen tuon maanpäällisyytensä kanssa, eikä sitä ainakaan saa tuomita siitä. Laskin tänään ja puolet asemista itse asiassa on maanalaisia. Pinta-asemat houkuttelevat ihmisiä kuulemma paremmin. Ainakin pinta-asemille nousu on helpompaa, vaikka tunneliasemissa olisikin lämpimämpi vartoilla junaa.
Stadin oranssi tulisi jatkaa Tapiolaan, johon saisi Esboon eteläisen joukkoliikenneterminaalin. Tässä yhdistyisivät Etelä-Espoon bussit ja mahdollinen poikittaisesti kulkeva Kivenlahti-Tapiola-Leppävaara-Itäkeskus-raidejokeri.
Mutta mitä sen on väliä muistuttaako Hesan oranssi mato paikallisjunaa vai Lontoon tuubia? Paikallisjunat ovat myös mukavia pendelöintivälineitä, puhun omasta kokemuksestani.
Autoliikenne Helsingissä on muuten vielä paljon nopeatenhoisempaa kuin Tampereella. Tampereella sentään pystyy vielä kohtalaisesti jopa kävelemään päin punaisia, mutta Kaivokadulla jyrätään saman tien kun punainen ukkeli syttyy amppeliin, vaikka olisi vihreillä lähtenyt liikkelle. Suvaitsevaisuudesta en lähde sanomaan mitään, koska siitä on vähänlaiesti kokemusta. Turusta vielä vähemmän, mutta siellä pystyi kyllä liikkumaan suht. sujuvasti vaikka kaupunki tuntuikin olevan täynnä yksisuuntaisia, mutta nelikaistaisia väyliä.
Oikein toteutettuna pikaratikka ei tuota niin paljoa tappioita edes infrastruktuurivelan takia. Tästä ovat todisteena lukuisat eurooppalaiset ja pohjois-amerikkalaiset kaupungit, joissa kevyttä raideliikennettä on herätetty henkiin.
Vastatkaa nyt te muutkin jotain hyvänen aika, ettei kaikkien aiheeseen liittyvien keskustelujen viimeisen viestin lähettäjän kohdalla lue minun nimeäni :)
PS: Ehdotetaanko turkulaisille, että palauttavat wanhat raitsikat siellä museoliikenteeseen esim. välillä Linna-Kauppatori? :)