Luin Nyt-liitteen arvostelun Koivusalon uusimmasta elokuvasta. Hämmästytti kuinka muuten asiallisella lehdellä on niin paatoksellisen negatiivinen asenne elokuvaan. Ainakin itselle jäi sellainen olo että kriitikolla on jotain hampaankolossa ja yritti keksiä niin ilkeää juttua elokuvasta kuin mahdollista. Minusta tuollaiset jutut kuuluvat enemmänkin internetin keskustelupalstoille kuin asialliseen sanomalehteen.
Hesarin arvostelu Koivusalon elokuvasta
noviisi
191466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Koivusalo ei tunnu juuri arvostavan kriitikoiden työtä. On ylimielistä olla ottamatta vastaan palautetta. Kulttuurikritiikki on työtä eikä mitään ilkeyttä. Koivusalo voi olla letkeä supliikkimies, muutenkin mukava, ja hyvä säveltämään, mutta uutta taidelajia aloittaessa olisi ensin hyvä perehtyä siihen tietääkseen, mikä on hyvää ja mikä ei. Mielestäni Koivusalo suhtautuu ylimielisesti myös kansaan, jonka viihdetaiteilija hän haluaa olla. Mihin hän jättää katsojan kaiken tunneriepottelun jälkeen, kun käteen ei jää yhtäkään ajatusta???
niin kyllähän koivusalo on nokkela kaveri ja tuntuu siltä, että etenkin omasta mielestään. mutta se ei tee todellakaan hänestä suurta elokuvantekijää. pekko-tasoisiin elokuviin se ehkä vielä riittää, mutta kun aletaan tekemään sibeliuksen kaltaisia tai sotahistoriasta kertovia sen ajan todenperäisiä valotuksia kansakunnan syvistä tunnoista niin siinä tekijän kokemattomuus/ammattitaidottomuus tulee räikeästi esiin. siinä alkaa paistamaan tekijän oma näkemys ja asenteet asioista liikaa.
ylimielisyys oikeiden elokuvien tekemiseen tottumattomalta ja kokemattomalta ohjaajalta kritiikkiä kohtaan, joka tulee ammattilaisilta, ei ole muuta kuin suojautumista järjen ääneltä.
että anteeksiantamattominta on pitää elokuvansa katsojia TYHMINÄ. Kerronnan yksi perusteesi on, että 'vähemmän on enemmän'. Sen pääsee edullisesti toteamaan vaikkapa kirjoittakursseilla, joita kotomaamme on pullollaan. (Tässä käsi-) Kirjoittajan pitää luottaa vastaanottajan päättelykykyyn. Ottakoon Koivusalo opikseen, kyllä kriitikotkin sellaisen tunnustavat.
Ystäväni pyysi eilen katsomaan tätä, mutta en uskaltanut mennä, kun en halunnut pilata päivääni. Paatos olisi todennäköisesti ollut kuin olisi syönyt kolme kermakakkua peräkkäin. Sen sijaan katsoin Minun Afrikkani vuodelta 1985 :)
Samaa typerää kermakakkuahan se Minun Afrikkanikin on. Viisikymppisestä Robert Redfordista ei tule tekemälläkään nuorta englantilaista aristokraattia. Minulle riitti moisesta siirapista yksi kerta elokuvan ollessa uusi.
Minusta on kiinnostavaa, miten Karen Blixenin tarina kertoo luopumisen vaikeudesta.
Nainen ympäröi itsensä Tanskasta saakka huolellisesti raahaamillaan posliineilla ja kristallilla. Kahden aikuisen järjestelyssä aloittavan tilan hoito jää yksin naiselle. Aviomiehen tartuttamasta syfiliksestä hän menettää toivomansa lapset. Mies jota hän lopulta rakastaa, elää kuin tuuli. Karen saa luopua, luopua ja luopua... juuri kun se on hänelle kaikkein vaikeinta. Vielä hän menettää kaiken: lupaava ensimmäinen kahvisato palaa yhdessä yössä poroksi. Kaikki rakkaat esineet on myytävä. Seuraavaksi rakkaus syöksyy maahan.
Hänen elämänsä on kuitenkin ollut verraten mielenkiintoinen. No, enemmän tietää vasta sitten kun on nähnyt paikan. Mielipiteeseeni vaikuttaa tietysti se, että olen niin innostunut itse tapahtumapaikasta.
kun taas toisaalta. Alimmillaan Pekko Koivusalon leffat ovat saaneet n. 250 000 katsojaa ja keskimäärin 285 000.
Että...paska on hyvää, kyllä kärpäset sen tietää.
Kriitikot ovat ottaneet Koivusalon elokuvat itsensä pönkittäjäksi. Kriitikoilla on hirveä näyttämisen halu, kuka osaa taitavammin ja nokkelimmin sivaltaa Koivusaloa. Taitaa olla sanavalinnat ja tyyli valittu, vaikka ensimmäistäkään kohtausta ei ole kuvattu.
Olen täysin samaa mieltä.
on sattumoisin arvioida.
Miksi luette kritiikkiä, jos on on aivan sama mitä katsotte??!
Ammattitaitoinen rakentava kritiikki on aivan eri asia, kuin tämä hampaaton läksytys.
Elokuva on harmiton ja mukava. Ei Koivusalo ole yrittänytkään tehdä historiadokumenttiä; onneksi, sillä en sellaista olisi halunut katsoakaan. Kriitikoille terveisiä: "Älä ota sitä vakavasti". Ei Tähtien sotakaan taida olla totta.
Ihana musiikki.
"Kulttuurikritiikki on työtä eikä mitään ilkeyttä". Fiksusti sanottu. Kuinkahan moni kriitikko on kuullut saman?
Jotkut kriitikot kuulemma oikein opiskelevat ammattiinsa, toiset vaan tulevat pystymetsästä alkavat laukoa mielipiteitään - mikä ero ja mistä sen voisi tietää?
Kriitikot näkevät elokuvia koko ajan. Se asiayhteys, johon he arvosteltavan teoksen pistävät, on erilainen kuin suurimmalla osalla yleisöstä. Jos siis Hesarissa/Aamulehdessä/Iltalehdessä/Ilta-Sanomissa elokuva lytätään, onko teos silloin perusolemukseltaan epäesteettinen ja huono?
Jos minulta kysytään, taitava arvostelija osaa suositella sopivaa elokuvaa sopivalle yleisölle, jotkut sanoisivat että kohderyhmälle. En vaan jaksa uskoa että näin käy kovin usein.
"Ylimielisyys oikeiden elokuvien tekemiseen tottumattomalta ja kokemattomalta ohjaajalta kritiikkiä kohtaan, joka tulee ammattilaisilta, ei ole muuta kuin suojautumista järjen ääneltä.” Ensiksikin, kuinka moni kriitikko on elokuvanteon ammattilainen? Toiseksi, mistä tietää että ohjaaja on tottunut tekemään "oikeita elokuvia"? Minä en kyllä hahmota sitä kohtaa esim. Spielbergin tai Hitchcockin uralla, saati Koivusalon. Missäköhän välissä Orson Welles ehti tottua kun se heti ensimmäisenään ohjasi Citizen Kanen - ja mikä ylipäätään on "oikea" elokuva? Minusta ainakin Kulkuri ja joutsen on "oikeampi" kuin vaikkapa Matrix.
Ja Kanesta puheenollen: Jos jokaisen ammatin harjoittajista voidaan laskeskella kunkin ammatin keskiarvoyksilö, keskiarvokriitikko kehuu maailman parhaaksi elokuvaksi auttamattoman kliseisesti Citizen Kanea. Aikanaan suomalainen keskiarvo puolestaan haukkui automaattisesti Speden kaikki tuotokset. Voidaanko olla varmoja, ettei tässä Pasasen jälkeisessä maailmassa Koivusalosta ole muotoutumassa eräänlaista standardia, jota lyttäämällä voi todistaa ammattikriitikoille kuuluvansa samaan porukkaan?
Kauniiksi lopuksi psykologinen pähkinä.
Kymmenen tyttöä tulee ulos teatterista. Yhdeksän kehuu näkemäänsä elokuvaa, Maija haukkuu. Pitävätkö muut tytöt Maijaa a) älykkäänä vai b) tyhmänä?
Vastaus on a), koska yleensä ihmisjoukolla on taipumus pitää massasta poikkeajaa keskivertoa älykkäämpänä. Ja veemäisen moni luonnevikainen on tietoinen tästä ilmiöstä.
MOT: Kaikki elokuvat ovat hyviä, huonoja elokuvia ei ole olemassa.
Vastaus on b. Maija vain haluaa olla erilainen ja se pikku p a luulee olevansa parempi kuin muut.
Kyllä enemmistö sen tietää, samaa mieltä olla pitää.
Ovat kirjoittaneet siiamilaiskotkasta samalla lailla. Alkaen teksti-TV:t ymymym
Se nyt vaan kerta kaikkiaan on niin, että monet ihmiset pitävät Koivusalon elokuvia huonoina. En minä siinä mitään pateettisuutta siinä arvostelussa nähnyt. En kyllä aio mennä katsomaan, koska uskon herra Lehtosta.
Kulkuri ja joutsen 232 912 katsojaa
Rentun ruusu 350 731 katsojaa
Sibelius 257 060 katsojaa
Coca-colaa juodaan enemmän kuin konjakkia. Joten Coca-Cola on parempaa kuin konjakki?
Sanoisiko kriitikko Coca-Colasta näin: Tämä on yhtä huono kuin virvoitusjuomavalmistajan aikaisemmatkin tekeleet, valmistaja ei selvästi tiedä kuinka juomia tehdään ja juoma on yhtä imelän ja kaupallisen makuinen kuten valmistaja itsekin.
...leffan melodioista ja lauluista. Heti seuraavana päivänä meninkin ostaan elokuvan musiikkitallenteen. Elokuva on varttuneen väen mieleen, niinkuin esim. Turun Sanomien arvostelija linjasi. Niin onkin. Miten nuorempi sukupolvi voisikaan ymmärtää: "Tuon kasvun haikea tuskan/senkö antaisin pois? Eihän kukkia ruskan/ vielä keväällä poimia vois." Huh huh, kylmät väreet menee kun Anneli Saaristo laulaa ...