Olen joskus keskutellut tuttavieni kanssa lapsuutemme ajoista ja meidän sen aikaisesta "asemastamme" perheyhteyisössä.
Jotkut ovat kertoneet olleensa se musta lammas ilman omaa syytään, sillä isällä tai äidillä,joskus kummallakin oli lastensa joukossa suosikki, jolle suotiin erivapauksia ja joita hemmoteltiin monella tapaa.
Tälläinen , ainakin omasta mielestään syrjitty, kertoo kokeneensa aikuisiälläkin huonommuuden tunnetta, sillä vanhempien väheksyvät sanat ja yleensä suhtautuminen ovat aiheuttaneet kompleksin, josta ei olla vapauduttu vielä myöhäisellä keski-iälläkään.
Emmehän monen lapsen äitinä tai isänä syyllisty, vaikkapa tahattomasti samaan kuin vanhempamme - suosimaan lapsistamme jotain, muiden lastemme kustannuksella.
Oletko huomannut itsessäsi puolueellisuutta vanhempana ja tietoisesti tahtonut muuttaa asennoitumistasi, vai koetko todella, että joku perheenne lapsista on ansainnut etuoikeutetun aseman, ollen älykkäämpi, tottelevaisempi, tai on jostain syystä vain lähempänä sydäntäsi kuin muut lapsesi?
Jotkut ovat kertoneet olleensa se musta lammas ilman omaa syytään, sillä isällä tai äidillä,joskus kummallakin oli lastensa joukossa suosikki, jolle suotiin erivapauksia ja joita hemmoteltiin monella tapaa.
Tälläinen , ainakin omasta mielestään syrjitty, kertoo kokeneensa aikuisiälläkin huonommuuden tunnetta, sillä vanhempien väheksyvät sanat ja yleensä suhtautuminen ovat aiheuttaneet kompleksin, josta ei olla vapauduttu vielä myöhäisellä keski-iälläkään.
Emmehän monen lapsen äitinä tai isänä syyllisty, vaikkapa tahattomasti samaan kuin vanhempamme - suosimaan lapsistamme jotain, muiden lastemme kustannuksella.
Oletko huomannut itsessäsi puolueellisuutta vanhempana ja tietoisesti tahtonut muuttaa asennoitumistasi, vai koetko todella, että joku perheenne lapsista on ansainnut etuoikeutetun aseman, ollen älykkäämpi, tottelevaisempi, tai on jostain syystä vain lähempänä sydäntäsi kuin muut lapsesi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
eikä mustasukkaisuutta. On niin isot ikäerotkin ipanoilla, että ovat ehtineet kukin vuorollaan äidin pienenä olemaan. Nuorin lähti eskariin tänä syksynä ja vanhin odottaa vauvaa ja on jo omillaan;)
Rakastan molempia tyttäriäni yhtä paljon. Olen pyrkinyt kohtelemaan heitä tasapuolisesti, enkä ole milloinkaan sanonut kummallekaan "kerron sinulle nyt asian, jota et saa siskollesi kertoa".
Uskon, että heidän keskinäiset välinsä säilyvät hyvinä koko elämän, koska heidän ei tarvitse pelätä, että juonittelen toisen tyttären kanssa jotakin.
Rehellisesti voin sanoa lapseni ovat minulle yhta rakkaita,mutta olenko kohdellut heita tasapiolisesti,siihen on vaikeata vasta.Sairaalloinen lapsi trvitsi enemman huolenpitoa,ja toiset ehka kokivat sen puolueelliseksi puoleltani.
Taytyi tossissaan muistaa huomioida myos kilttia ja hiljaista lasta,siis lasten tarpeet olivat erilaisia,mutta rakkauteni oli tasapuolista vaikka he toisin vaittavatkin..
yritetty kohdella yhtä tasapuolisesti, mutta kun lapset ovat erilaisia. Yksi katkeroituu teosta, josta toinen on vilpittömän iloinen...
Tasapuolinen voinee olla vain teoriassa ja omalta katsantokannaltaan. Koskaan ei tiedä mitä lapsikullat ajattelevat.
Jos koti on ollut tasapainoin, "normaali" perhe, niin siltikin joku lapsista saattaa olla ketkera vanhemmilleen. Minä luulen, että se on jonkin ketjureakton tulos: Asiat ovat seuranneet tosiaan satunnaisesti, ja lopputulos on ollut epätyydyttävä.
Lapsen ajatukissa se on looginen ketju, jota ei olisi syntynyt, jos vanhemmat eivät olisi tehneet "niin ja niin". Vanhempien olisi pitänyt olla selvännäkijöitä. Mutta kun he eivät ole.
Katkeroitunut etsii ja löytää sitten tukea ajatuksilleen ja päätyy siihen lopputulokseen, että häntä on aina sorrettu kotona.
kaikki lapset ja kaikki lastenlapset.
Pyrin antamaan kaikille huomionosoituksia ja lahjoja saman verran.
Olen kysellytkin lapsiltani, että ovatko he kokeneet joskus lapsuudessaan jääneensä huonommalle osalle. Ei kellään tunnu olevan mitään "hampaan kolossa".
Hyvät, avoimet välit kaikkien kanssa ja toivottavasti säilyykin.
Lapsemme olivat keskenään pohtineet vaimoani ja minua kasvattajina. Muuten olimme saaneet kiitettävän arvosanan paitsi kurin pidossa. Se olisi saanut olla tiukempaa. Eivät he kyllä meidän mielestämme pilalle ole menneet.
Lastenlasten suhteen varsinkin minä olen toivoton tapaus. Heitä on riittävästi ja minä olen jokaisesta vuorollaan ottanut kaiken irti, ts. lellinyt pilalle. Olenkin sanonut olevani 100% käytettävissä niin kauan kuin he minua tarvitsevat - ja sen jälkeenkin. Yksikään ei tähän mennessä ole mennyt pilalle.
Tunnustaudun siis huonoksi isäksi ja isoisäksi.
Selvennän varmuuden vuoksi, millaista minun "lellimiseni" on ollut. Tarkoitan nyt lastenlapsiani. Heidän ikähaarukkansa on niin suuri, että olen ehtinyt puuhata jokaisen kanssa silloin kun minua on tarvittu.
Käytännössä se on merkinnyt kuskaamista ja kannustamista erilaisiin harrastuksiin. Silloin olen saanut olla heidän kanssaan, kuulla ja keskustella koulusta, kavereista ja muusta sekä tietenkin nauttia munkkirinkeleistä jossakin baarissa. Vaimollani on ollut oma roolinsa, mutta se on eri juttu.
Vanhinta pojantytärtäni kuljetin varmaan kymmenen vuoden ajan soittotunneille. Opin paljon musiikista. Tämä voi tuntua kehulta, mutta nyt tyttö opiskelee Sibelius akatemiassa. Minä olen lasten kanssa touhutessani lopulta aina jäänyt saajan puolelle.
Meinaan lellimisestä puheen ollen, että tätä se minun tapauksessani on ollut.
Äitini synnytti 4 lasta viiden vuoden sisällä ja vielä pahnan pohjimmaisen sodan jälkeen.
Pienten lasten hoitamisen lisäksi oli hänen harteillaan myös kaikki miesten askareet pelloilla, tallissa ja navetassa.
Pääasia lasten hoidossa oli tietenkin, että he olivat helppohoitoisia, kilttejä ja sopeutuvaisia.
Itse olin hellyydenkipeä, mutta äidin syliin oli aina pienempiä tulijoita, minun piti hävetä kun pyrin syliin. Iso tyttö.
Sanotaan että rakkaus on tasapuolista silloin, kun kaikki kuvittelevat saaneensa suurimman palan rakkauden kakusta.
Äiti itse sanoo, että kaikki lapset ovat olleet yhtä rakkaita, mutta hän ei kuitenkaan voi selittää, miksi esimerkiksi minun olisi ollut otettava "mallia" siskoistani että olisin ollut täydellinen hänen silmissään.
Vasta viime vuosien aikana, kun on käynyt selväksi, että olen saanut arvostusta odottamattomalta taholta, vielä vieraassa maassa, ei tunnu enää olevan tarvetta ottaa mallia siskoistani. :-)
Päätin jo pienenä etten ikinä hankkisi lapsia, tai jos hankkisin, hankkisin vaan yhden, jota ehtisin hoitaa ja helliä.
Niin teinkin. Poikani on saanut kaiken rakkauteni ja hellyyteni, eikä ole osoittanut pilalle menon merkkejä.
Olemme kaikki aikamme lapsia. Vanhemmat tekevät varmasti parhaansa ja sen, minkä uskovat olevan lapselle tulevaisuudessakin hyväksi.
sota-ajalla ja sain nukkua äidin vieressä kouluikään asti,sain hellyyttä ja rakkautta enempi kun toiset,mummuilta ja tädeiltä kun olin nuorin jä jäänyt isättömäksi,kun kaatui,
olen ollut erilainen kasvattaja kun oli ympäristö koska aina sanoivat että pitää antaa selkään,
emme varta vasten antaneet,nuorimman isänsä lelli pilaan,ja siitä on ollut harmeja,
laosenlapset ovat meillä usein ja niitten kanssa on mukavaa pohtia asioita,ja seurata miten ne tekevät ,viikonloppunakin silppusivat kaikki kuvalehdet ,kun leikkelivät paperinukke perheitä ,sitten marjassa puu lähti liikkeelle se oli mummin kertoma maahinen,
pappa teki jousipyssyn,ja poroja ajatettiin mansikkamaasta,
ajavat 200km että saavat viikonlopun olla yhdessä poika metsästää jo maalinnu tvuorossa jos minun olisi valta ,ei yhtään lintua tapettaiasi
mutta ei halua sitä olla