Nimittäin tuo Matti Vanhasen niin perin juurin tavallinen suomalaisuus. Pitäisikö maan suurinta valtaa käyttävän henkilön olla erilainen kuin me muut suomalaiset?
Kun emme ole tyytyväisiä Matti Vanhaseen - tyypilliseen suomalaiseen mieheen - johtuuko se perimmältään siitä, että emme ole tyytyväisiä itseemme?
Ottaako peiliin katsoessa pattiin oma perin juurin suomalainen olemus?
Ottaako pattiin olla koko ikänsä perin juurin suomalaisen näköisen kehon vankina, vaikka sisällä sambaa on pieni tulisen etelämaisen temperamentin omaava tico-tico-mies?
Noh, en ole psykologi. Tällaisia vain tuli mieleen Känän ainaisen marisevia kirjoituksia lukiessani.
Kun emme ole tyytyväisiä Matti Vanhaseen - tyypilliseen suomalaiseen mieheen - johtuuko se perimmältään siitä, että emme ole tyytyväisiä itseemme?
Ottaako peiliin katsoessa pattiin oma perin juurin suomalainen olemus?
Ottaako pattiin olla koko ikänsä perin juurin suomalaisen näköisen kehon vankina, vaikka sisällä sambaa on pieni tulisen etelämaisen temperamentin omaava tico-tico-mies?
Noh, en ole psykologi. Tällaisia vain tuli mieleen Känän ainaisen marisevia kirjoituksia lukiessani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
täysin samaa mieltä. Känä varmaan kantaa hautaan asti haukkujan leimaa otsassaan, ei hän "sambaaja" pysty ennen lopettamaan! Ei kukaan ilkeälle luonteellensa mitään saa, se on jatkuvaa katkeruutta!
KÄNÄN KOHTALOKAS SAMBA
Niin viattomasti aivan, hän palkaks työn ja
vaivannoin illansuussa ravintolaan lähti istumaan.
Vain grogin päätti ottaa, niin, se on aivan totta,
mutt’ kuinka sattuikaan, hän joutui
tanssikapakkaan.
Oi caramba, silloin samba, oli muotitanssi
rytmikäs ja uusi.
Uuden hurman, melkein surman
toi se meidän Känä Tappiselle aivan yllättäin.
Jo grogi oli juotu, ja toinen pöytään tuotu,
kun hänen luokseen leijaa työttö nuori hurmaavin.
On nimeni Tamara, se oisko suuri vaara,
jos lähtisit sä ukko kulta kanssain tanssihin.
Oi caramba, nyt soi samba,
tanssi tuo, se on kuin meitä varten luotu.
Nouse veikko, vanha peikko,
tahdon näyttää sulle oivan samban ensiaskeleet.
Mut kuulehan Tamara, on eukko mulla Saara,
hän tuonut ompi mulle kaksitoista tenavaa.
Ja ei se oikein passaa, ett’ ukko täällä hassaa,
mä tunnen kuinka omatunto alkaa kolkuttaa.
Oi caramba, tanssi sambaa,
sanoi hälle silloin hurmaava Tamara.
Murhees heitä, eihän meitä
paha Susi-Hukka vielä ole pannut poskeensa.
Nyt kaikenlaiset viinit, ja muutkin juomat fiinit
ne Känä Tappisen sai kohta riemutunnelmaan.
Hän näki vain Tamaran, jo häipyi muisto Saaran
ja kaikki kaksitoista lasta jäivät unholaan.
Hei caramba, soita sambaa,
kyllä tämä poika kaikki viulut maksaa.
Malja sulle, malja mulle,
vaikka menis sitten viimeisetkin siemenperunat.
Mutt’ saapui uusi aamu, ja kalpeena kuin haamu,
nyt hotellissa yksin istuu Känä Tappinen.
Hän kepulisti jaksoi, ne viulut vasta maksoi,
kas poissa oli lompakko ja myöskin tyttönen.
Oi caramba, kallis samba, noituu Tappinen ja
itseksensä tuumii:
Kyllä varmaan Saaran armaan
kanssa Säkkijärven poikka oisi tullut halvemmaks’
(Georg Malmste´nin
”Kohtalokas samba” pohjalta)