Yritin jo viime kevään nostaa esiin keskutelua aiheesta, mutta nähtävästi aika ei ollut vielä kypsä siihen. Mietin vain edelleen asiaa.
Missä teidän mielestänne menee lihavuuden raja, onko se painoindeksissa joku tarkka raja, näkyykö se peilissä vai mitoissa. Miten katselette ylipainoisia ihmisiä, onko vain normaali painoisia ja läskejä? Vaikuttaako mielipiteeseenne ihmisestä hänen ulkonäkönsä muuten (esim. onko vaatteet siistit ja hoitaako ulkonäköään).
Älkää taas aloittako turhaa juupas eipäs väitelyä jostain ohi aiheen menevästä asiasta, vastatkaa vain kysymykseeni tai kirjoittakaa asiaan liittyvistä asioista.
Missä teidän mielestänne menee lihavuuden raja, onko se painoindeksissa joku tarkka raja, näkyykö se peilissä vai mitoissa. Miten katselette ylipainoisia ihmisiä, onko vain normaali painoisia ja läskejä? Vaikuttaako mielipiteeseenne ihmisestä hänen ulkonäkönsä muuten (esim. onko vaatteet siistit ja hoitaako ulkonäköään).
Älkää taas aloittako turhaa juupas eipäs väitelyä jostain ohi aiheen menevästä asiasta, vastatkaa vain kysymykseeni tai kirjoittakaa asiaan liittyvistä asioista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
En tiedä... Minulla painoindeksi nyt noin 34 eli massaa riittää. Läheiset ihmiset jotka uskaltavat kyllä sanoa asiat minulle suoraan, sanovat että olen pyöreä, en lihava. Omasta mielestäni olen taas norsu... Jaa a. Itselleni haluaisin painoineksiksi vaikka näin aluksi 30 niin olisin varmaan mielestäni ok.
Paino jakautuu onneksi minulle tasaisesti, eli jenkkakahvoja ei näy, ainoat rutut löytyy vatsasta: pienen ihmisen kodin jäänteet ;)
Tosin nekin syömällä hommattu...
No mulla painoindeksi jotain 26. Lievästi ylipainoinen siis. Mielestäni ihan ylimaallisen lihava. Voisi tästä kevyesti hyvällä mielellä ainakin 7kg pudottaa. Kaverit sanovat pyöreäksi, mutta omasta mielestäni olen läski. Aika lyhytkin olen joten...
Lihavuuden raja on se miltä ihminen näyttää. Painoindeksi eikä mitat kerro mitään siitä millainen "koostumus" kehossa on. Normaalipainoinen voi olla höttöä, mielestäni pullea siis ja lievästi ylipainoinen tai ylipainoinen Bmi:n mukaan voi olla silti normaali ja hyvännäköinen. Riippuu niin rakenteesta.
Jos ihmisestä huokuu että hänellä on jees olo kropassaan niin mielestäni koolla ei silloin ole väliä. Aidosti mua kuitenkin ärsyttää jos ihmiset marmattaa läskeistään tms. tekemättä asialle mitään. Siinä vain masentaa muidenkin mielen, kuka sellaista jaksaa kuunnella.
Tottakai sillä on väliä onko vaatteet siistit ja hoitaako ulkonäköään muuten, tärkeämpäähän se nyt on kuin 10kg sinne tänne. Usein kuitenkin runsaasti ylipainoiset ihmiset ovat epäsiistejä.
..OVESTA. Pitää siis hommata pariovet.
...eikä lihava mahdu lentokoneessa yhdelle pankille. Lisäksi, kun lihava katsoo varpaitaan, hän näkeekin napansa.
Kaikki "rajat",joilla lihavuutta mitataan, ovat keinotekoisia (esim naisten vyötärönympärys yli 90cm, miesten yli 100cm tai BMI yli 28 ).
Turha siis koko asiaa pohtia, oikeaa vastausta ei ole.
Luokittelen lihavat useaan kastiin: hieman lihava, lihava, tosi lihava, hirveä läski...
Hieman lihavina pidän miehiä näiden rasvaprosentin ollessa jossain parinkymmenen tuntumassa, eli suurinta osaa väestöstä.
Ihmisiä on laihoja, normaalipainoisia, pyöreähköjä, lihavia ja hirveän lihavia. En tiedä missä kenenkin kohdalla se raja menee mutta kun ei kaupasta saa vaatteita, tuoli hajoaa alla, tarvii lentokoneessa lisävyön, puuskuttaa pienessäkin ylämäessä rappusista puhumatakaan niin kyllä silloin on järkyttävän lihava. Ja se ei ole hyvä terveydelle eikä miellyttävän näköistä. Totta kai muukin ulkonäkö vaikuttaa. Siisti tukka, siistit vaatteet, naiset ei saa meikata itseään sutturoiksi. Ja jos kaksoisleuka on puolet naamasta niin yök. Ja miehet: kun kaksoisleukaa on niin paljon ettei saa solmiota kiinni niin se on karsean näköistä. Jos nainen on toso lihava ja rinnatkin isot ja pöydän ääressä istuessä (esim ruokailu) rinnat lösähtää pöydälle niin ompa halvan näköistä.
Pieni pyöreys ei todellakaan mitään haittaa kunhan pukeutuu siististi ja on muutenkin siisti ulkonäkö.
Vähän vaivaa tuo asia...BMI on 19-20...silti monet ovat sanoneet että on hyvä kun olen juuri sopivan "muodokas". Pidän itseäni lihavana...Miten jotkut väittävät ylipainoiseksi vasta jos on xl-kokoinen, kun tällaista väitetään jo xs-kokoiselle...ei kohota hirveästi itsetuntoa, kun tietää, että yleensähän ne "muodot" on tarkoitettu kauniiksi ilmaisuksi läskeille.
Sinä olet laiha. Lihavuus alkaa jos bmi on yli 30 ja vaikea lihavuus kun bmi on yli 40.
Katso XL-malleja. (www.pierrecavallo.fi)
Suurin osa heistä on sellaisia joita sanon lihaviksi. jotkut niistä on vain vähän ylipainoisia. yhtään sellaista siellä ei ole jota voisi sanoa hirveäksi läskiksi, ryhävalaaksi, tms.
On vaikeaa vetää selvää rajaa sille kuka on lihava. Painoindeksistä riippumatta, yksi varma lihavuuden merkki on kaksoisleuka.
Toinen kysymys, jos ylipaino on vaarallista, eikö silloin ole lääkärin asia kertoa potilaalle, että nyt pitää laihduttaa? Siis jos hän huomaa potilaan terveydessä jotain huolestuttavaa tai hengen vaarantavaa.
Toisaalta jatkuva painon jojoilu on myös ilmeisesti epäterveellistä? Ainakin olen lukenut joitakin artikkeleita siitä. Jos ihmisellä on ylipainoa jonkin verran (no suhteellista, tiedän) niin on kuitenkin terveellisempää hänelle pysyä siinä, jos ei ole motivaatiota muuttaa elintapojaan pysyvästi "tiukiksi".
Mietin pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä siitä, että en edes haaveile koosta 36 (kuten ilmeisesti naisten kuuluisi). Haluan toki laihtua, mutta ihan realistisesti odotan saavuttavani BI:ksi jonkun hieman alle 30 mikä on selvästi vielä ylipainon puolella, vaikkakin kai lievän. Mutta kun tiedän mihin pystyn niin en edes halua rääkätä itseäni mahdottoman tavoitteen kanssa.
Eikös tavoitteena itse kullakin pitäisi olla vain oleminen sinut itsensä kanssa. Kun pystyy elämään omaa elämäänsä ja nauttimaan siitä, niin miksi toisen kilot edes häiritsevät? (Jos niitä vero-keskusteluja ei vedetä tähän taas. Suomen kansasta aika iso osa on ylipainoisia joten kukas ne verot maksaa...)
"Mietin pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä siitä, että en edes haaveile koosta 36 (kuten ilmeisesti naisten kuuluisi). Haluan toki laihtua, mutta ihan realistisesti odotan saavuttavani BI:ksi jonkun hieman alle 30 mikä on selvästi vielä ylipainon puolella, vaikkakin kai lievän."
Tämä on jotain sellaista, mikä ei minun kaaliini mene. Ei sinun "tarvitse" tuntea syyllisyyttä yhtään mistään. Ei vaikka tavoitteesi olisi lihottaa itsesi 300-kiloiseksi. Eri asia sitten on, että ninun _kannattaa_ pudottaa sitä painoa ihan oman terveyden ja hyvivoinnin takia. Ei siksi, että Ne Naiset-lehdessä on 36-koon malleja vaan siksi, ettei sinulle tulisi nivelrikkoja ja sydänverisuonitautia.
Lisäksi tiedoksi, että normaalipainon ja hyvän kunnon saavuttaminen ei vaadi mitään itsensä rääkkäämistä. Se vaatii terveellisiä elintapoja. Liikunta on oikeasti mukavaa ja terveelliset ruuat ovat hyviä, kun niitä osaa laittaa ja tottuu niihin. En totisesti vaihtaisi nykyisiä elintapojani läskiaikojen mässytykseen.
Arvaas vaan, mitä tapahtuu, jos lääkäri uskaltaa potilaalle vihjaista, että "onkos rouva ikinä ajatellut pikkuisen laihduttaa?" ????
Jos ei käsilaukusta päähän mäiskähdä, niin ainaskaan se potilas ei enää ikinä sille lääkärille mene , vaan jupisee happamana, että "tyhmä lääkäri, kun ei polvikipua pystynyt parantamaan vaan käski vaan laihduttamaan. Niin kuin en sitä itsekin tietäisi!!!"
Minun mielestäni silloin voi puhua lihavuudesta,jos ei pysty solmimaan kengännauhoja,ei mahdu ovesta ulos,ei mahdu istumaan yhdellä penkillä esim. lentokoneessa,tuoli hajoaa,liikkuminen on etanan vauhtia...tilanteita on niin monia. Itseäni en pidä lihavana,koska edellä mainittuja ongelmia ei ole,olen vain pöyreä leveän lantion takia.
Lihavuus ei ole pelkkä BMI. Lihavuus voi olla kokemus ruumiistaan vaikkei lihava olisikaan. Se voi myös olla todellinen tila, siis rasvaprosentti on niin korkea että se uhkaa terveyttä. Sinänsä se ei kerro ihmisestä paljon mitään. Lähes kaikki ihmiset ovat varmasti joskus miettineet syömisiään ja vartaloaan tavalla joka ei ole terve. Eli hyvin monet kärsivät jonkinasteisista ruuminkuvan, painon tai syömisen ongelmista. Nämä kaikkihan eivät aina esiinny yhdessä. Bulimikko voi olla täysin normaalipainoinen ja silti "lihava" mielessään.
Ei tarkkoja rajoja ylipainoon tai alipainoon voi vetää. BMI, rasvaprosentti tai vyötärönympärys: entä jos vyötärö onkin sentin suositusta paksumpi? Naurettavaa kutsua tällaista henkilöä terveysriskiksi.
Mielestäni vyötärönympärys on paras lihavuus-indikaattori. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että lihomisella ei ollut mitään mainittavia vaikutuksia olotilaan ja terveyden kokemukseeni, ennen kuin vyötärönympärys muuttui suuremmaksi kuin lantion... Nyt on jo hankala juosta ja väsyneenä on välillä sydämentykytystä :-( Eli terveyden takia pitäisi laihduttaa a.s.a.p. mutta ei tahdo onnistua kun lääkitse ruualla muita ongelmia.
ja pysyy, vaikka mitä tekis. mulla tuppaa aina vaan toi maha kasvamaan. kaikki läsät keskittyy sinne, reidet on tosi timmissä kunnossa kun liikun paljon, mutta maha pysyy, vaikka teen joka pv vatsarutistuksia 100-200. vyöt.ymp. 105 ja pituutta 155 joten aika vakavaa on BMI 31.
on kait geeneissä kun isoäitini oli samanmuotoinen, tai sit kii hormoneista (mies-?).
ainut apu olis rasvaimu, mut ei oo rahaa.
vaatteet on ostettava vyötärön mukaan nro 48, ja sit lahkeet lyhennettävä housuista. takapuolen ja reisien kohdalla on sit tyhjät pussit. vaikeeta on kun on poikkeavan mallinen. ei löydy vaatteita, joten oonki siirtyny verkkarilinjalle.
mistä te muut mahakkaat NAISET löydätte housuja?