Hurriganesin nimen synty...

Remu väänsi bändille nimen Johnny & Hurricanesin nimestä. Remu ja Cisse perusti vuonna 1971 bändin Remu & Hurriganes. Nimestä jätettiin Remu pois ja bändistä tuli HURRIGANES. 1990-luvulla Remu-etuliite palasi nimeen ja bändi on jälleen Remu & Hurriganes.

Hurriganes on kuulunut mun elämään jo vuodesta 1988. Hevin huumassa rokkarikaverini sai mut kuuntelemaan ganesin musaa ja siitä se lähti. Kiitos Lare! Ganes jytää edelleen usein mun koneessa. Yhtyeen monissa biiseissä on kovaa potkua edelleen tämän päivän potkumittarillakin mitattuna.

Yhtyeen debyytti 1973 on ... noh melko rare footage, niinkuin tänä päivänä sanotaan.

Sitten Roadrunner 1974 nosti Hurriganesin suosioon Suomessa ja Ruotsissakin.
Silloin yhtye veti sillä legendaarismilla triolla
Remu Aaltonen, drums & vocals
Cisse Häkkinen, bass & vocals
Albert Järvinen, guitar

Kitaravelhon ja Remun kemiat ei aina kohdanneet ja ovet kävi ulos ja sisään.
Albert Järvisen lisäksi ganesissa ovat kepittäneet Ile Kallio ja Janne Louhivuori. Näitä kokoonpanoja ja niiden discografia on hyvin esillä sivustolla http://netti.nic.fi/~jyrki.i/ganes/

Yllättävää, ettei monikaan tiedä taikka muista, millaista suosioita Hurriganes nautti mm Ruotsissa. Thin Lizzyn Phil Lynotkin keskeytti Hurriganesin keikan koska lämppäri (ganes) sai jengin liian kuumaksi! Hah ts Remu soitti Lynotin lavalta. Remu tuolloin ”Meinasin vetää sitä nokinenää turpaan”

Itse pidän eniten Järvisen aikaisista tykittelyistä ja fiilistelyistä:
Roadrunner ´74
Jailbird ´79
10/80 ´80 (mulle se eka)

Heti näiden jälkeen tulee Grazy Days ´75

Suosikkikappaleita on kymmeniä: mm It Ain't What You Do , Satur'ly Night Club, I Will Stay , Tallahassee Lassie , I Can't Get The Feeling , Tripper's Story , Hot Wheels, Deadline, Desiree, Pretty Mona , House Party , Ya Ya, Bye Bye Bye , Bourbon Street , Let's Go Rocking Tonight, Round'n Around. Hevimpänä ja kenties parhaana biisinä pidän Jailbate Stalematea Grazy days levyltä.

Vuosina 1973-1977 bändi veti todellakin suoraviivaisella tyylilla 3:n soinnun rock and rollia. Vuosina 1978-1980 sovituksiin tuli enemmän harmoniaa, särmät hioituvat ja kosketinsoittimet ottivat kuuluvampaa roolia biiseissä.
Lopun edellä 1982-84 bändin rock and roll tyyli vesittyi disco-kultuurin tulemiseen tms. Kuitenkin musaan tuli sellaisia vaikutteita, että ei ne Hurriganesilta kuulosta. Viimeiset levyt ovat kyllä melkoista hakemista.

Comeback tehtiin 1988 (Remu Aaltonen, Cisse Häkkinen, Albert Järvinen). Keikoilta tehtiin aika kehno livelätty: Live At Metropol

Kieltämättä Hurriganesia itse kuuntelen skippailen ja suosikkini valikoiden. Biisejä on hirveesti eikä täytematskulta olla voitu välttyä.

Bändissä oikeesti kiehtoo rehti katumeninki ja huumori: laulaja ei osaa ees kunnolla englantia, lukee tekstit paperista johon lyriikat on kirjoitettu juuri siten, miten ne lausutaan. Biisit lähtee suunnilleen näin ”hei, soitas Johnny B Gooden alku!” sitten perään hirvee määrä englannilta kuulostavaa laulua. ”oualabamaanäswiitcärölana, rockinatamamaandaliidgitaar” ja porukat oli ihan palasina ja fiiliksissä. Hurriganes osas sytyttää jengin liekkeihin. Se on perkeleen kova taito se.

RIP Albert Järvinen 1950-1991
RIP Cisse Häkkinen 1951-1990

Get On and keep on bumping like a sweet potatoes!
_________________

Mulla on muistikuva että nimi olisi alun perin kirjoitettu c:lla? Jossain vaiheessa c vaihtui g:ksi, mutta mikähän hässäkkä siinä sitten oli...