Täällä teiniäidit koittavat puolustella itseään ja vaativat heidän hyväksyntää. Heitä mukamas vain haukutaan ja käskevät muut pysymään poissa HEIDÄN palstaltaan.
Monia tekstiä lukiessani huomasin, miten nimenomaan teiniäidit haukkuvat kypsyneempiä äitejä ikälopuksi ja mieleen jää vain se kuva, että teiniäidithän itse eivät tunnu suvaitsevan muita ratkaisuja kun se, että lapset on tehtävä kun vielä itse on lapsi. Mielestäni heidän tulisi arvostaa tavallisia äitejä samalla tavalla kuin toisiaan.
Sitten he väittävät itseään NIIIIN kypsiksi mutta se mitä olen tällä palstalla lukenut, vahvistaa mielipidettäni siitä, että suurin osa teiniäideistä ei ole vielä kypsiä. Tämäkin eräs nimeltämainitsematon henkilö on tuottanut minulle niin monet naurut ja todistanut tyhmyytensä useaan otteeseen.
Minusta teiniäitiydessä ei ole mitään vikaa, mutta kunhan teiniäitit (ja muutkin) ymmärtävät että teiniäitiys ei ole ainoa oikea ratkaisu tässä maailmassa. Kaikkea ei pidä ottaa itseensä eikä tarvitse heti hermostua kun joku sanoo jotain mistä ei itse pidä. Sen kasvaminen ja aikuistuminen opettaa kun pääsette sinne asti.
Monia tekstiä lukiessani huomasin, miten nimenomaan teiniäidit haukkuvat kypsyneempiä äitejä ikälopuksi ja mieleen jää vain se kuva, että teiniäidithän itse eivät tunnu suvaitsevan muita ratkaisuja kun se, että lapset on tehtävä kun vielä itse on lapsi. Mielestäni heidän tulisi arvostaa tavallisia äitejä samalla tavalla kuin toisiaan.
Sitten he väittävät itseään NIIIIN kypsiksi mutta se mitä olen tällä palstalla lukenut, vahvistaa mielipidettäni siitä, että suurin osa teiniäideistä ei ole vielä kypsiä. Tämäkin eräs nimeltämainitsematon henkilö on tuottanut minulle niin monet naurut ja todistanut tyhmyytensä useaan otteeseen.
Minusta teiniäitiydessä ei ole mitään vikaa, mutta kunhan teiniäitit (ja muutkin) ymmärtävät että teiniäitiys ei ole ainoa oikea ratkaisu tässä maailmassa. Kaikkea ei pidä ottaa itseensä eikä tarvitse heti hermostua kun joku sanoo jotain mistä ei itse pidä. Sen kasvaminen ja aikuistuminen opettaa kun pääsette sinne asti.
Vastaukset 16
Vanhimmat
minä en kyllä tarvitse kenenkään ulkopuolisen/tuntemattoman ihmisen "hyväksyntää" tekemilleni asioille enkä sitä todellakaan täältä hae..en myöskään käy täällä haukkumassa ketään,en vanhempia enkä nuorempia.välillä vaan pistää miettimään se että ns."vanhemmat"ovat täällä niin kiinnostuneita jos joku tekee toisin kuin he ovat elämässään tehneet.jokaisen oma päätös se on vaikka täällä kuinka "haukuttaisiin" ja saataisiin "hyvät naurut"
Ja jos tarkoitit mua, tervetuloa laittamaan asia suoraan sähköpostiini tai tulemalla chattiin keskustelemaan asiasta kanssani. On naurettavaa haukkua toista hakemalla muiden joo-niin-on-huutoja asialle.
Jotkut vaan on niin kypsymättömiä. Ei voi mitään. Ehkä mä sit olen sitä, mutta en laiminlöi lapseni tarpeita ja olen tyytyväinen itseeni. Siihen sulla taas ei ole mitään sanottavaa, tai ehkä siks just on, että sä HALUAISIT olla samanlainen mutta et voi olla. Ehkä sä olet peräti kateellinen jonkun elämästä, joka täällä palstalla käy.
Kaikilla oikeus palstarauhaan kunhan ei loukkaa muita. Te teiniäitien haukkujat ette muuta teekään kun kirjoittelette tänne provotekstejä ja loukkaatte niitä, jotka haluaa elää vähän massasta poiketen.
Mikä vika meissä on? Sano suoraan. Mikä meissä ärsyttää sua niin hirveästi? Kypsymättömyys on jo sanottu, sano se OIKEA syy?
... tarkoitettu alkuperäiselle.
Voitko joskus ymmärtää että ihmiset ei taida haluta olla samanlainen kuin sinä. Useinmiten niin väität. Se kertoo sinusta sen, että pidät itseäsi täydellisesnä ja muita vajoina. Emme ole myöskään kateellisia toisille ja toisten elämille sillä meillä on oma elämä jota rakennamme ja johon olemme tyytyväisiä. Jokainen toteuttaa omia unelmiaan.
Sain sen kuvan että omasta mielestä olet kaiken kokenut ja kaiken nähnyt mutta ikäiseksesi sinulla on vielä kaikki edessä. Ymmärrät sen sitten myöhemmässä vaiheessa. Sen elämä opettaa!
Ja vielä galluppi; onko täällä joku, kuka on kateellinen tämän perussuomalaisen "naisen" elämälle?
ole kateellinen tuolle perusteellisellelapselle..
Kauhaata rääkymistä koko nikki. En todella kadehdi häntä tai mitään häneltä. Puistattaa oikein...
Jep. Samaa mieltä. Tähänkin varmaan alkaa valua lapsiäitien puolustuksia ja perusteluja, kuinka kaikki heitä jostain kadehtivat.. Miksi kukaan kadehtisi lasta, joka lapsenmielellään ajattelee olevansa valmis elämän suurimpaan haasteeseen kun omankin elämän pohja löytyy peruskoulusta. En ymmärrä en.
Haluaisin asiallisia kommentteja entisiltä teiniäideiltä. Eli äideiltä, joilla nyt on koululaisia tai jopa teini-ikäisiä lapsia. Oliko se teiniäitiys hyvä vai paha, näin jälkikäteen ajatellen. Minkälaista on ollut huolehtia lapsesta vauvavaiheen jälkeen. Yksin, vai kestikö nuoruuden suhde.
Minua henk.koht. häiritsee teiniäitien kirjoittelussa se vauva-ajan ihannointi, mutta mitä isomman lapsen kanssa?
Oletteko edelleen sitä mieltä, että kannatti tehdä lapsi hyvin nuorena, eikä lapsi vaikuttanut jatkossa mihinkää?
Kaipa mua voisi sanoa näin. Olin 17v kun esikoinen syntyi ja nyt jäppinen on 13v.
Sen aikainen suhde ei kestänyt, seuraava sitten kestikin, mies on muutamia vuosia vanhempi ja pari lasta sen jälkeenkin tullut.
Kouluelämässä syyt kyllä pistettiin aina "äiti on nuori"-lauseen syyksi (lapsi oli riehakas, läksyt unohtuneet, kirja unohtunut kouluun/kotiin). Ei osaa, pysty tms. Mutta jämäkkyydellä tämänkin asenteen saa toisilta pois.
Eipä lapsen syntymä juurikaan elämän kulkuun vaikuttanut. Lapsenvahtiongelmia joskus, mutta kun lapsen edun pisti omien edelle on kaikki mennyt loistavasti. Olen opiskellut, työelämässä ja lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia.
Vaikkakaan esikoinen ei maailman helpoimpia ollut, astmaa, allergiaa, atooppista ihoa aina ihotulehduksiin asti. Kysyi joskus hyvinkin pitkää pinnaa, mutta kasvattihan se minustakin samalla sitkeän sissin :)
Meillä on selkeesti erot, ei olla millään "kaverilinjalla", koska olen äiti, en kaveri.
Lähinnä kaiketi asennekysymys miten nuorena lapseen suhtautuu. Se täytyy kyllä myöntää, että kun "vanhemmalla" iällä sain nuorimmaisen (nyt 3v) olen rauhallisempi ja leikin sekä touhuan lapsen kanssa enemmän.
Tulin raskaaksi 17- vuotiaana, suunnitellusti, ja lapsi syntyi kun olin vasta ylioppilaaksi kirjoittanut 18- vuotias. On se ensimmäisen lapsen saaminen varmasti aina mullistava kokemus, ei mikään palaa enää samaksi kuin oli aikana ennen lasta. Eikä siihen asiaan vaikuta äidin ikä.
Moni asia olisi tietysti ollut helpompaa jos olisin lasten hankinnan kanssa odottanut, emme olleet sielä vakiintuneet asumaan mihinkään, opiskelut olivat edessä. Meillä ei ole isovanhempia, jotka ilomielin hoitaisivat jälkikasvua. Mutta se asia ei johdu iästämme, meillä ei niitä lapsia hoitavia isovanhempia olisi vaikka olisimmekin odottaneet lasten hankinnan kanssa.
Menimme naimisiin ennen esikoisen syntymää, olimme seurustelleet 3 vuotta ennen avioliittoa, ja siitä puolet olimme olleet kihloissa. Kirjoitin ylioppilaaksi ihan kohtuullisin arvosanoin, ja samassa rytäkässä ostimme ensiasuntomme. Mies niin ikään oli kouluttamaton vielä tuolloin. Ensimmäinen lapsi oli koliikkilapsi, hänen vauva- aikansa oli todella raskas. Mutta raskas se olisi ollut vaikka olisin ollut vanhempikin.
Nyt sitten, esikoiseni täytti juuri 12- vuotta. Hän on aivan tavallinen esiteini, siinä missä naapurustonkin pojat. Hänen lisäkseen meillä on 10-, 7- ja 2- vuotiaat lapset. Sekä minä että mies olemme opiskelleet ammattiin, töitä riittää, elämä on ns. mallillaan.
Eli itse en näe omalla kohdallani mitään eroa siinä olisinko saanut lapsen nuorena tai vanhempana. Lapsen saaminen vaikuttaa AINA elämään. Oli sitten vanha äiti tai nuori äiti, tai "oikean ikäinen" äiti. Toiset osaa kantaa vastuunsa lapsesta jo nuorena, toiset ei opi sitä taitoa koskaan. Toisten parisuhteet kestää hautaan asti, toisten ei. Ei elämälle saa onnellisuustaetta.
Ainoa asia missä lasten saanti on ollut haitaksi on ollut opiskelu. Olisi ollut huomattavasti helpompaa opiskella ilman lapsia, mutta ei se lasten kanssakaan mahdotonta ole. Opiskelumotivaatio, ja valmistumismotivaatio ainakin on huipussaan kun on lapsia! Toisaalta olen aloittelemassa opiskeluja taas, lapsista huolimatta.
Mielenkiintoinen keskustelu, avaanpa minäkin sanaisen arkkuni. Itseäni teiniäideissä häiritsee juuri tuo mainittu hyökkäävyys: ei tunnuta suvaitsevan muita äitiysmuotoja ja sanotaan ettei "kiinnosta" muiden mielipiteet tai ettei haeta muiden hyväksyntää. Miksi sitten ollaan niin puolustuskannalla siitä omasta äitiydestä? Miksi täytyy puolustella sitä että todellakin pärjää sen lapsen kanssa ja on "kypsä". Koska kaikki taatusti tietävät ettei alle 20-vuotias voi olla henkisesti vielä kovin kypsä, vaikka ikäisiään kypsempi olisikin (no, kun katsoo nyky 15-vuotiaita, siinä ei paljon tarvita ollakseen henkisesti kypsempi...) :D Ja mielestäni se että olisi henkisesti yhtä kypsä kuin 30-vuotias, on suoraan sanottuna hevonpaskaa. Henkiseen kasvuun liittyy myös kokemukset ja vastuun ottaminen ja niitä ikävä kyllä yläasteikäisillä ei ole. Jos ottaisi vastuuta itsestään ja muista, hoitaisi keskiasteen koulutuksen kunnialla läpi ja hankkisi työpaikan ja sit alkaisi odotella lasta. Teineillä ei ole vastuuta ainakaan niissä asioissa joista olisi hyötyä, en usko että aikaisin aloitettu seksielämä tai puskassa ryyppääminen lasketaan vastuulliseksi käytökseksi. Tämäkin tietty nostaa sitten aiheen sanoa, et "ei ole ikinä diskot eikä juominen kiinnostanu". Entä sitten? Ei minuakaan alle 18-vuotiaana kiinnostanut juominen tai ulkona luuhaaminen. Pahinta on kun lapsen saanut teini tajuaa et perskula, oishan nois baareis kiva kävästä ja siinä vaiheessa se lapsi lentää anoppilaan tai omalle äidille hoitoon ja teiniäiti juoksee baareissa. Parhaimmassa tapauksessa pystyy painottamaan oman elämän ja lapsen saannin niin että voi olla lastaan hoitava äiti, sekä ottaa välillä irti arjesta. Harvoinpa olen tämän nähnyt onnistuvan, yleensä joko juostaan siel baarissa tai sit mökkiydytään sen lapsen kanssa neljän seinän sisään niin ettei kukaan vain pääse sanomaan et on huono äiti.
Ja sitä myös mietin, miksi se lapsi pitää hankkia niin aikaisin, jos se kerran on suunniteltu? :O Miksi se pitää ängetä maailmaan heti just nyt, kun naisen on mahdollista saada lapsia sinne 40-vuotiaaksi asti, ja hedelmällisyyskin alkaa laskea vasta 25 ikävuoden jälkeen? Luulisi että herran tähden jos venaisi vuoden tai kaksi ja vetäisi sen amiksen tai lukion loppuun, niin ehtisi sen lapsen maailmaan saattaa? Minulla ei ole teiniäitejä mitään vastaan: ainoa mitä pidän erittäin idioottimaisena käyttäytymisenä on juuri tuo että jos lapsi on harkittu, se pitää tehdä heti just nyt kun amis tai lukion on kesken. Luulisi että voisi sen pari vuotta venata. Että olsi edes jotain pohjaa josta ponnistaa myöhemmin.
Nämä ovat vain minun mietteitäni. Lisäksi: kuinka monesti teiniäidit ajattelevat sitä, että se vauva-aika kestää oikeasti vain sen vuoden, pari (riippuu määrittelystä, ei 2v enää ihan mene enää vauvan määritelmään..)? Onko se vain sitä vauvan kaipuuta, eikä sitä todellista käsitystä että tässä tullaan huolehtimaan siitä lapsesta seuraavat 20 vuotta? Itse olen sanonut liian vaaleanpunaisissa unelmissa leijuville tytöille että kun hekumoivat vauva-haaveissa, niin 10 vuotta kuluu äkkiä: lapset siirtyvät teini-ikään yhä nopeammin, 10 vuodessa teillä on kiukkuava esimurrosikäinen kotona???
Itse olen läheisestikin tekemisissä viiden eri teiniäidin kanssa: jokaisella on eri syyt miksi äidiksi niin aikaisin. Ihmettelen silti.
minusta tuo on naurettavaa teidän kaikkien osalta,"Mielestäni heidän tulisi arvostaa tavallisia äitejä samalla tavalla kuin toisiaan." eikö teini äidit sitten ole TAVALLISIA?
"Siihen sulla taas ei ole mitään sanottavaa, tai ehkä siks just on, että sä HALUAISIT olla samanlainen mutta et voi olla." tämän perusteella en yhtään ihamattele jos IHMETTELEVÄ susta puhuiski...viestisi alku kuulosti lupaavalta,onnittelut siitä...
"Miksi kukaan kadehtisi lasta, joka lapsenmielellään ajattelee" ei pidä yleistää, niinkun varmasti tiedät, ihmiset on erilaisia..
"Kirjoittanut: Tavallinen äiti" nimimerkissä on hiomisenvaraa..
mutta eipä mulla mitään sen kummempaa ollut, hyviä jatkoja teille kaikille...
teiniäidit juuri kutsu "ei teiniäitejä" "Tavis äideiksi"?
Miksi ihmeessä meidän pitäisi arvostaa näitä "vanhoja ja osaavia" äitejä yhtään sen enempää kun he arvostavat meitä..?
JA jos nyt taas kerran otetaan esille se totuus, että tämä palsta ei anna kenestään ihmisestä millään lailla realistista kuvaa. Siihen, onko ihminen kypsä äidiksi vai ei ei todellakaan löydy täältä vastausta meidän kirjoituksista. Tänne tuskin KuKAAN kirjoittaa nii 100% tosissaan ja ihan niinkuin normaalistikin...
Ja mitä näihin viesteihin tulee, jos niiden perusteella voidaan luokitella teiniäidit kypsymättömiksi pelleiksi niin niin voidaan kyllä ne kunnon äiditkin. Viestien taso hipoo ihan samaa alarajaa, oli ikäryhmä mikä tahansa.
JA hei, mikä oli tässä kohtaa aloittajan motiivi? Miski tällainen keksustelu piti avata? Onko tämä jotakin muuta nyt sitten kun sitä haukkumista? Joo tosiaan, tämähän on tosi rakentavaa ja kehittvää keksustelua joka varmasti antaa kaikille paljon ja estää ainakin sataa teiniä tulemasta raskaaksi.
Teidän tulisi arvostaa "tavisäitejä" ensimmäisenä siksi, että jos kerran olette niin paljon kypsempiä kuin kolmikymppiset, olisitte viisaampia kuin he ja ette alentuisi siihen haukkumakuoroon mitä tällä hetkellä pidätte.
Teiniäidiksi tullaan yleensä vahingossa. Harvemmin ne mitään lapsia haluaa, mutta päättävät kumminkin pitää muksun jostain syystä. Yleensä se on sitä, kun ei tajuta näitä ehkäisy asioita lähes ollenkaan vielä.