Poikamme täyttää ensi kuussa 2v, eikä hän sano sanaakaan,ei edes yritä. Pärisyttää kyllä ja maitoa halutessaan sanoo ma,mutta ei muuta. Ollessaan noin 10kk, sanoi äiti ja isi muutamia kertoja ja kesällä sanoi kerran hauva, mutta nyt ei taas tule yhtään sanaa. Ymmärtää kyllä kaikki mitä hänelle puhutaan, ja osaa kyllä kanssa käyttää vaikka mitä vempeleitä.
Kävelemään lähti 8kk ja on todella näppärä ollut aina liikkumisissaan. Vuoden vanhana käveli liukumäen laskurataa pitkin ylös ette pitänyt mistään kiinni...
Mistä voi johtua, että kun jo kerran on jonkun sanan sanonut niin unohtaa ne. 11/2 vuotis neuvolassa täti ei ollut huolissaan, sanoi että jos 2v ei sano mitään, niin sitten voi huolestua. No ensi kuussa sitten mennään 2v neuvolaan, vähän pelottaa.
Kohta 2v
30
4736
Vastaukset
- tanssikenkä
Älä sie turhia hättäile,kyllä se tarina sieltä irtoaa kunhan aikasi ootat.Kun on noin aikaisin alkanu kävellä niin puhumunen on jäänyt sitten myöhemmälle..Rauhallisesti vaan!
- lilja86
Poikani täytti elokuussa 2vuotta eikä hänkään puhu vielä.Mutta välillä sanoo äiti,heehei ja muita pikku sanoja.En kyllä vielä ole kovin huolissani ja uskon,että hän oppii puhumaan ku tahtoo.
Raskainta on vaan se ku joudun kasvattamaan poikani yksin.
Minkä ikäsiä lapsesi ovat?
Kirjoittele- puhumaton poika
meillä on muut lapset tyttöjä, 9,11 ja 15v
ja ne on alkanu puhumaan vuoden ikäisenä. ja kyllä nuoremmat tytöistä lähti kävelemään tosi aikasin (8kk ja 9kk).
no en itse vielä kauhean huolissani ole, mutta kun lähiympäristö painostaa.
miksi joudut kasvattamaan poikasi yksin?
haluatko kirjekaveria? minä olen myös yksinäinen perheestäni huolimatta, kun päivät olen hänen kanssaan kahdestaan.
millainen poikasi muuten on?
meidän poika on ihan mahdoton termiitti, mieheni aina sanookin että jos olisi ollut ensimmäinen, olisi ollut viimeinen...
- 2v3kk
Älä hätäile! "Huolestu siinä vaiheessa jos lapsi ei puhu kun kouluun on menossa."
Se on niin yksilöllistä miten opitaan puhumaan. Jostain luin, että jos opitaan kävelemään ja touhuaan muuten niin puhe tulisi sitten vähän perästä ja toisaalta taas toisin päin.Mutta niin yksilöllisiä nämä kehitykset. Itsellä tyttö oppi sanomaan n. 10 kk vanhana äittä ja ii (isi)ja mama (maito). Ja samoihin aikoihin oppi myös kävelemään. Nykyään puhuu lähinnä sitä omaa kieltään josta ei asian yhteyttä tietämättä ymmärrä oikeastaan mitään. Mutta välillä tulee kyllä pitkiäkin lauseita aivan selvästi.
nim. ylpeä ii - ajoissa
Nuo neuvot, että odottelisit kouluikään asti, on ihan höpönhöpön juttuja. Neuvolakäynnin yhteydessä asia pitää ottaa esille ja varata aika puheterapeutille, joka antaa mm. tukiviittomaohjausta. N. 2,5-vuotiaana, mikäli puheessa ei kehitystä tapahdu, tehdään yleensä joitain neurologisia tutkimuksia lastensairaalassa, Helsingissä Lastenlinnassa, (muista kaupungeista en tiedä). Oma tyttärenpoikani täyttää pian kolme vuotta ja hänellä on vain muutama sana käytössä, eikä sanavarasto kasva juuri ollenkaan. Hän kuitenkin ymmärtää puhetta, ei vain ala itse tuottamaan puhetta. Pojalla oli aikaisemmin päivittäin lukuisia kiukunpuuskia, joihin ei oikein tajuttu syytä. Tilanne helpottui heti, kun puheterapeutilta saatiin ohjeita viittomien käyttöön. Poika rauhoittui, kun vihdoin pääsi 'puhumaan' ja käyttää viittomia koko ajan tullakseen ymmärretyksi. Puheterapeutin mukaan näiden viittomien käyttö edesauttaa oikean puheen oppimista. Nyt olemme, koko lähipiiri tukiviittomakurssilla.Mahdollista dysfasiaa voidaan tutkia hiukan myöhemmin, muistaakseni n. kuuden vuoden iässä. Mekään emme siis vielä tiedä syytä puheen viivästymiseen ja voi olla täysin mahdollista,että hän vain alkaa jonain päivänä
puhumaan. Tarinoita tuttavilta olemme kuulleet vaikka kuinka paljon, kuinka jotkut lapset ovat alkaneet puhumaan vasta neljän tai viiden ikäisinä. Mielestäni kannattaa kuitenkin ehdottomasti tutkituttaa ajoissa ja saada apua ajoissa lapsen ja oman mielenrauhankin takia.
Hyvää jatkoa sinulle ja pikkupojallesi.- viestistäsi
Menemme ensi kuun lopulla neuvolaan ja siellä mietitään jatkoa.
Meilläkin poika saa kauheita kiukunpuuskia ja hän tekee kauheasti pahaa saadakseen huomiota.
Todellakin vaikuttaasilleettä hän on turhautunut kun ei saa kerrotuksi asiaansa. - 'ajoissa'
viestistäsi kirjoitti:
Menemme ensi kuun lopulla neuvolaan ja siellä mietitään jatkoa.
Meilläkin poika saa kauheita kiukunpuuskia ja hän tekee kauheasti pahaa saadakseen huomiota.
Todellakin vaikuttaasilleettä hän on turhautunut kun ei saa kerrotuksi asiaansa.tytär kertoi, että hänen piti neuvolassa olla aika määrätietoinen ja painostaa hiukan terveydenhoitajaa, että asia saatiin eteenpäin puheterapeutille asti. Riippuu varmaan aina kulloisestakin terveydenhoitajasta. Sittemmin asiat sujuivat ongelmitta, ja elokuussa pojalla oli kahden viikon sairaalajakso, (yöksi kotiin, kuitenkin)jonka aikana tehtiin lähinnä joidenkin neurologisten syiden kartoitusta. Mitään erityistä eivät havainneet, totesivat vain pojan muuten normaalisti kehittyneeksi, joten puhumattomuuden syyt ovat vielä auki.
Huvittavaa, kuinka tismalleen samanlaisia nämä molemmat 'pikku puhumattomat' ovatkaan. Tyttäreni poika oppi hänkin tosi aikaisin kävelemään ja on liikunnallisesti jopa ikäistään kehittyneempi ja
oikein kova tekemään pahaa. Kiukkupuuskat ovat nyt loppuneet melkein kokonaan ja pahanteko vähentynyt huomattavasti. Tyttären perhe on kaksikielinen, seikka, jota on myös arvailtu puhumattomuuden syyksi. Vanhempi, 5 v. poika oppi kuitenkin puhumaan molempia kieliä ihan normaalissa tahdissa. Eron tässä suhteessa veljesten välillä huomaa ihan selvästi. - puhumaton poika
'ajoissa' kirjoitti:
tytär kertoi, että hänen piti neuvolassa olla aika määrätietoinen ja painostaa hiukan terveydenhoitajaa, että asia saatiin eteenpäin puheterapeutille asti. Riippuu varmaan aina kulloisestakin terveydenhoitajasta. Sittemmin asiat sujuivat ongelmitta, ja elokuussa pojalla oli kahden viikon sairaalajakso, (yöksi kotiin, kuitenkin)jonka aikana tehtiin lähinnä joidenkin neurologisten syiden kartoitusta. Mitään erityistä eivät havainneet, totesivat vain pojan muuten normaalisti kehittyneeksi, joten puhumattomuuden syyt ovat vielä auki.
Huvittavaa, kuinka tismalleen samanlaisia nämä molemmat 'pikku puhumattomat' ovatkaan. Tyttäreni poika oppi hänkin tosi aikaisin kävelemään ja on liikunnallisesti jopa ikäistään kehittyneempi ja
oikein kova tekemään pahaa. Kiukkupuuskat ovat nyt loppuneet melkein kokonaan ja pahanteko vähentynyt huomattavasti. Tyttären perhe on kaksikielinen, seikka, jota on myös arvailtu puhumattomuuden syyksi. Vanhempi, 5 v. poika oppi kuitenkin puhumaan molempia kieliä ihan normaalissa tahdissa. Eron tässä suhteessa veljesten välillä huomaa ihan selvästi.todellakin pojat vaikuttavat samanlaisille.
minä olen ollut helisemässä poikani kanssa,kun hän tekee koko ajan pahaa ja kiukkuaa ja mieheni tekeepitkiä työpäiviä,että olen yksin vastuussa kasvatuksesta. ja meillä on kaikenkaikkiaan neljä lasta,vaikkakin tytöt jo isoja koululaisia.
nyt olen onneksi ymmärtämässä poikani pahaa oloa mutta ei ole helppoa. miten tyytäresi jaksaa?
poikamme kaipaa myös isäänsä kovasti joka todellakin on paljon töissä ja tammikuussa aloimme rakentamaan taloa johon toukokuussa muutimme, mutta vielä on paljon kesken joten miehelläni ei todellakaan ole kauheasti aikaa pojalle ja olenkin miettinyt voisiko puhumattomuus olla psyykkistä?
Toivotaan parasta että lapsemme oppivat puhumaan, eikä kyse ole vakavammasta.
voit myös kirjoittaa minulle osoitteeseen [email protected]
olet varmaaan aivan ihana isoäiti:)
- äiti:))
en olisi vielä sinuna kauhean huolissani poikasi puhumattomuudesta, kun vasta 2-vuotta täyttää. Omistani yksi ei myöskään osannut vielä 2-vuotiaana kuin muutaman lauseen, mutta 2v3kk:tta vanhan alkoi puhe luistamaan hyvin ja nopeaa tahtia. Tiedän mistä puhun, kun omistan myös yhden dysfaattisen pojan. Hänen kanssaan kävimme puheterapiassa ensimmäisen kerran hiukan ennen 3-vuotis synttäreitä. Dysfasia diagnoosin poika sai n.5-vuotiaana. Meillä myös poika ymmärsi kaiken puhutun(hyvä asia),mutta ei pystynyt puhetta tuottamaan(joten kiukkusi ja "raivosi" aika paljon). Viittomia emme koskaan joutuneet käyttämään, eikä poika ole koskaan ollut sairaalassa missään tutkimusjaksoilla. Meillä diagnoosin antoi foniatri. Kävimme puheterapiassa säännöllisesti liki kolme vuotta, jonka jälkeen poika pääsi dysfasialuokalle (hänellä oli 11-vuotinen oppivelvollisuus). Hän kävi koulua 3-vuotta dysfasialuokassa, jonka jälkeen hän siirtyi yleisopetukseen ja pärjäisi siellä ihan hyvin:))
- kiinnostaa
Hei, en oikein päässyt kärryille, minkä ikäinen hän on nyt. Minkä tasoista puhe on nyt tällä hetkellä. Olen kiitollinen vastauksesta, koska tämä asia tuottaa huolta omassa oerheessä juuri nyt.
- Puhumaton poika
kiinnostaa kirjoitti:
Hei, en oikein päässyt kärryille, minkä ikäinen hän on nyt. Minkä tasoista puhe on nyt tällä hetkellä. Olen kiitollinen vastauksesta, koska tämä asia tuottaa huolta omassa oerheessä juuri nyt.
Poikamme täyttää vasta 2v 17.10, mutta hänellä ei ole yhtään sanaa vielä.
Siksi ollaan huolestuneita kun meillä on ennestään 3 lasta ja he ovat oppineet puhumaan
vuoden vanhoina.
Tiedän että vielä ei ole aihetta huoleen, mutta kun ei yhtään sanaa ole eikä edes yritä sanoa mitään. - äiti:))
kiinnostaa kirjoitti:
Hei, en oikein päässyt kärryille, minkä ikäinen hän on nyt. Minkä tasoista puhe on nyt tällä hetkellä. Olen kiitollinen vastauksesta, koska tämä asia tuottaa huolta omassa oerheessä juuri nyt.
on nyt liki 17-vuotias. Puhe ei tuota enään minkäänlaisia ongelmia(sanat menevät joskus sekaisin, mutta kenelläpä ei joskus menisi). Pojan ollessa 4-5.vuotias kysyin puheterapeutilta oppiiko hän koskaan puhumaan? Aika näyttää oli vastaus. Meillä kuitenkin kaikki on sujunut hienosti...oikeanlainen terapia,alkuopetus...hienot ymmärtäväiset opettajat...Tulevaisuus näyttää hyvältä:))
- 'kiinnostaa'
äiti:)) kirjoitti:
on nyt liki 17-vuotias. Puhe ei tuota enään minkäänlaisia ongelmia(sanat menevät joskus sekaisin, mutta kenelläpä ei joskus menisi). Pojan ollessa 4-5.vuotias kysyin puheterapeutilta oppiiko hän koskaan puhumaan? Aika näyttää oli vastaus. Meillä kuitenkin kaikki on sujunut hienosti...oikeanlainen terapia,alkuopetus...hienot ymmärtäväiset opettajat...Tulevaisuus näyttää hyvältä:))
Hauska kuulla, että pojallasi on mennyt noin hyvin. Se antaa toivoa tulevaisuuteen.
- 3v. pojan äiti
Oma poikani täytti heinäkuussa kolme vuotta, eikä vieläkään puhu, kun yksittäisiä sanoja. Esim. ei ja joo. Mä ja mun. Ja nämäkin sanat on tullu ihan tänä syksynä. Elokuussa aloitettii päiväkoti integroidussa erityisryhmässä, jossa vain 12 lasta ja neljä aikuista. Lapset jaetaan usein pienryhmiin, joissa mm. pelaamista, lukemista, suujumppaa ym... On ollut myös vartalon maalausta, vesileikkejä leivontaa.. Siellä käyttävät puheen tukena tukiviittomia ja kuvia. Taitavat päivittäin oppia uuden viittoman.
Tuki viittomia saimme puheterapiasta jo n. puoli vuotta aikaisemmin, ku aloitimme puheterapiassa. Niitä ollaan sitten tulostattu netistä lisää, kun on tarve vaatinut. Nyt käydään puheterapiassa viikottain.
Kyseessä on ilmeisesti vaikea verbaalinen dyspraksia. Lähete on sairaalaan puheterapiaan ja lasten neurologille. Päästään ku kutsu tulee, varmaan vuoden vaihteessa.
Minulle on sanottu, että eiköhän se poika rupea puhumaan! Näin uskon itsekkin. Se vaan on niin, että vaikka miten yrittää maalaisjärjellä ajatella, niin kyllä sitä vaan äitinä miettii ja murehtii...
On ollut kannustavaa lukea muista lapsista, jotka ovat ruvenneet puhumaan esim. 4-5 vuoden iässä.
Ja aina törmään tuttujen sukulaisten ja myös tuntemattomien ihmisten mielipiteisiin ja kommentteihin..
Mukavaa syksyä kaikille!!- puhumaton poika
ymmärtääkö poikasi,mitä hänelle puhutaan?
millainen hän on muuten luonteeltaan?
Merkillinen juttu kun nämä kaikki kellä viivästynyt puhe,ovat poikia... - 3v. pojan äiti
puhumaton poika kirjoitti:
ymmärtääkö poikasi,mitä hänelle puhutaan?
millainen hän on muuten luonteeltaan?
Merkillinen juttu kun nämä kaikki kellä viivästynyt puhe,ovat poikia...Että usein ovat poikia nämä puhumattomat lapset..
Omani ymmärtää puhetta hyvin. Ihan ikäisensä tasolla luulisin. Kaiken laisia hömpötyksiä naureskelee, eikä usko jos yrittää jotain hassuja juttuja vaikka uskotella. Vastailee kysyttäessä käyttäen viittomia tai osottelemalla sormella ja "mölisemällä".. Usein kysyn jotain, mihin riittää vastaukseksi ei tai joo.. Tuntuisi, että pojalla olisi kyllä paljon asiaa ja kysyttävää, mielikuvitusta ym. Kun vaan löytyisi ne sanat!
Joskus sanon suoraan, että nyt äiti ei ymmärrä, mitä tarkoitat. Siitä poika vähän harmistuu, näyttää surulliselta. Raivareita ei turhautumisen takia ole saanut. Kovin on rauhallinen kaveri muutenkin. Reipas ja utelias touhuaja, niin kun nyt esim. päiväkoti on lähtenyt tosi hienosti käyntiin. Reipas poika.
Motorisesti ja hienomotorisesti taitava. Mitään muuta ei ole, kun puheen viivästyminen. Ihana pikku-kaveri, mutta voi kun ne sanat löytyisi!! =)
- heip
ovesta astui juuri pieni, reipas ekaluokkalainen poika ja selitystä riittää heti kahvan alaspainalluksesta saakka...äiti mulla on uusi ystävä...meillä tuli läksyksi...tänään on sählyä....
tilanne oli toisenlainen 5,5 vuotta sitten käydessämme neuvolassa. ihana kokenut terveydenhoitajamme ohjasi meidät vaivihkaa(ei halunnut hätäännyttää meitä vanhempia heti alkumetreillä)tutulle lääkärille korvien tarkastukseen. evästäen samalla, että tutkitaan korvat, löytyisikö niistä selitys puheentuottamisen ongelmaan.
siitä alkoi tutkimukset ja tuki/ terapia, josta olemme kovasti kiitollisia. lastenlääkäri ei löytänyt korvista vikaa.laittoi kuitenkin lähetteen foniatrialle, jossa asiaa alettiin tutkimaan tarkemmin; ei kuulovammaa, jonka jälkeen puheterapeutti, sairaanhoitaja ja erikoislääkäri tutkivat ja miettivät.
dg: epäselvä puhe ja viivästynyt puheenkehitys, jolle ei löytynyt syytä. tämän jälkeen kävimme vuosittain foniatrian osostolla/ pkl:lla viime syksyyn saakka.
tässä vuosien varreella on sitten käyty puheterapiassa ensin kaksi kertaa viikossa ja viime vuosi kerran viikossa.
r-äänne on edelleen hieman hukassa, kun täry ei tule kunnolla ja sitä lähdemme petraamaan tämän vuoden aikana. tulee, jos on tullakseen ja jää, jos on jäädäkseen; onhan noita äännevirheitä useammallakin.
tärkemmäksi näiden vuosien varrella olen todennut meidän perheenjäsenten, suvun ja ystävien hyväksynnän ja tuen pojalle. meitä helpotti se, että poika on koko ajan ymmärtänyt puheen ja omilla luonnollisilla viittomilla/kädestä pitäen tapahtuvilla selittämisillä saanut tuotua itsensä ymmärretyksi.
jotkut hyvätahtoiset ystävämme ovatkin nyt toistaneet mielipiteensä, että poika oppii kyllä puhumaan, kun siihen tulee tarve... meidän perheessä miehet eivät tahdo saada puheenvuoroa puheliailta naisilta(kohta 9-v sisko)...
liekkö syy ollut missä, mutta olen tyytyväinen, että asiaa lähdettiin tutkimaan ajoissa. nyt poika tekee tuolla normaaliin tapaan läksyjänsä ja huutelee väliin kommentteja tänne koneella olevalle äidille. lähden siis kuuntelemaan päivän uutiset...- puhuminen kultaa
Kyllä tämä viestiketju on ollut hyödyllinen ja tietoa on tullut ynnä myös henkistä tukea puhumattomien vanhemmille. Kiitokset vain aloittajalle, että otit puheeksi. Näistä kirjoituksista voi päätellä, että nykyään, kun kaikenlaista hoitoa ja terapiaa on saatavilla, sitä kannattaa hakea ja mieluummin hyvissä ajoin. Kaikki 'älä huolehdi' viestit tarkoittavat hyvää, tiedän sen, mutta miksi odotella, kun apua on saatavissa. Ajoissa parempi!
- Puhumaton poika
puhuminen kultaa kirjoitti:
Kyllä tämä viestiketju on ollut hyödyllinen ja tietoa on tullut ynnä myös henkistä tukea puhumattomien vanhemmille. Kiitokset vain aloittajalle, että otit puheeksi. Näistä kirjoituksista voi päätellä, että nykyään, kun kaikenlaista hoitoa ja terapiaa on saatavilla, sitä kannattaa hakea ja mieluummin hyvissä ajoin. Kaikki 'älä huolehdi' viestit tarkoittavat hyvää, tiedän sen, mutta miksi odotella, kun apua on saatavissa. Ajoissa parempi!
Todellakin kaikille jotka ovat ottaneet osaa tähän keskusteluun!
Varmasti on hyötyä tästä kaikille jotka saman asian kanssa painivat.
Minä en enää odotellut edes siihen asti että päästään kaks vuotis neuvolaan,vaan tilasin suoraan ajan puheterapeutille ja päästään sinne kahden viikon päästä,eli ennen kun poika edes täyttää kaksi. Meillä on nykyään aika rankkaa,poika on todella turhautunut,tekee pahaa ihan älyttömästi ja saa kauheita raivareita.
Kirjotelkaa vaan vielä, tämä on ollut todella hyvä ketju. - 3v. pojan äiti
Puhumaton poika kirjoitti:
Todellakin kaikille jotka ovat ottaneet osaa tähän keskusteluun!
Varmasti on hyötyä tästä kaikille jotka saman asian kanssa painivat.
Minä en enää odotellut edes siihen asti että päästään kaks vuotis neuvolaan,vaan tilasin suoraan ajan puheterapeutille ja päästään sinne kahden viikon päästä,eli ennen kun poika edes täyttää kaksi. Meillä on nykyään aika rankkaa,poika on todella turhautunut,tekee pahaa ihan älyttömästi ja saa kauheita raivareita.
Kirjotelkaa vaan vielä, tämä on ollut todella hyvä ketju.Pojallani on eskarilainen isosisko, joka opettelee aakkosia. Poika myös luettelee.. ..no jotain sinne päin.. ;) Varsinkin vokaalit ääntyvät oikein. Tavuja myös lähtee toistamaan perässä. Voidaan vaikka pompottaa palloa, ei pelkästään POM POM POM, vaan myös KAA KAA KAA, PIU PIU PIU jne...
Puheterapeutti sanookin, että poika osaa sanoa hyvin erilaisia tavuja ja äänteitä, mitkä tulevat suusta erilailla, eli mitään semmoista estettä siellä ei ole. Kieli pojalla taipuu ihan miten vaan. Osaa puhaltaa ja imeä. Osaa hyräillä, eikä kuolaa. Näihin asioihin se terapeutti on kiinnittänyt huomiota.
Viittomat poika otti heti omikseen. Tykkää niitä käyttää. Niitä hän yksittäin käyttää, että ymmärrän, mitä hän haluaa ym. Joku on joskus sanonut, ettei mun pitäis ymmärtää, mitä poika sanoo, niin sen olisi pakko opetella puhumaan. Mutta totuushan on, ettei painostaa saa. Poika puhuu ja kommunikoi omalla tavallaan, niin kuin pystyy ja kyllä mun tehtäväni on sen jälkeen ymmärtää ja vastata. Sitähän se vuorovaikutus on. Ja se taas kannustaa eteenpäin kun tulee ymmärretyksi. Jos kukaan ei ymmärrä, niin se vaan turhauttaa.
Sosiaalisissa tilanteissa jo huomaa, että poika on erilainen kun muut. Näyttäähän hän jo isolta pojalta (siis ON iso poika!!), mutta kun toinen poika tulee tekemään tuttavuutta ja juttelemaan, niin omani ei osaakaan vastata. Kovasti kaveri kumminkin kiinnostaisi ja siinä hän sitten hymyillen kiertää.. =) Tässä kohtaakin se päiväkoti ryhmä on hyvä, kun kaikki lapset, puhuvatkin, käyttävät viittomia ja kuvia. Siellä kaverit ymmärtävät häntä!
Itse olen ajatellut myös, että olisi vaan hyvissä ajon pitänyt aloittaa se puheen kehityksen tukeminen. Eipä siitä mitään haittaakaan olisi ollut. Päin vastoin.
Hyvää jatkoa teille!! Toivottavasti pian kuullaan puheen pulputusta!! - xxxx
3v. pojan äiti kirjoitti:
Pojallani on eskarilainen isosisko, joka opettelee aakkosia. Poika myös luettelee.. ..no jotain sinne päin.. ;) Varsinkin vokaalit ääntyvät oikein. Tavuja myös lähtee toistamaan perässä. Voidaan vaikka pompottaa palloa, ei pelkästään POM POM POM, vaan myös KAA KAA KAA, PIU PIU PIU jne...
Puheterapeutti sanookin, että poika osaa sanoa hyvin erilaisia tavuja ja äänteitä, mitkä tulevat suusta erilailla, eli mitään semmoista estettä siellä ei ole. Kieli pojalla taipuu ihan miten vaan. Osaa puhaltaa ja imeä. Osaa hyräillä, eikä kuolaa. Näihin asioihin se terapeutti on kiinnittänyt huomiota.
Viittomat poika otti heti omikseen. Tykkää niitä käyttää. Niitä hän yksittäin käyttää, että ymmärrän, mitä hän haluaa ym. Joku on joskus sanonut, ettei mun pitäis ymmärtää, mitä poika sanoo, niin sen olisi pakko opetella puhumaan. Mutta totuushan on, ettei painostaa saa. Poika puhuu ja kommunikoi omalla tavallaan, niin kuin pystyy ja kyllä mun tehtäväni on sen jälkeen ymmärtää ja vastata. Sitähän se vuorovaikutus on. Ja se taas kannustaa eteenpäin kun tulee ymmärretyksi. Jos kukaan ei ymmärrä, niin se vaan turhauttaa.
Sosiaalisissa tilanteissa jo huomaa, että poika on erilainen kun muut. Näyttäähän hän jo isolta pojalta (siis ON iso poika!!), mutta kun toinen poika tulee tekemään tuttavuutta ja juttelemaan, niin omani ei osaakaan vastata. Kovasti kaveri kumminkin kiinnostaisi ja siinä hän sitten hymyillen kiertää.. =) Tässä kohtaakin se päiväkoti ryhmä on hyvä, kun kaikki lapset, puhuvatkin, käyttävät viittomia ja kuvia. Siellä kaverit ymmärtävät häntä!
Itse olen ajatellut myös, että olisi vaan hyvissä ajon pitänyt aloittaa se puheen kehityksen tukeminen. Eipä siitä mitään haittaakaan olisi ollut. Päin vastoin.
Hyvää jatkoa teille!! Toivottavasti pian kuullaan puheen pulputusta!!Jos yhtäkkiä lakkaisit 'ymmärtämästä' hänen viittomiaan, niin pieni lapsesi tulkitsisi sen välinpitämättömyydeksi. Aivan kuin se mitä hän sanoo, ei olisi sinulle tärkeää. Tuon ikäinen ei osaa vielä erotella asioita. Hänelle viittomat ovat sama asia kuin puhuminen eli hänen tapansa ilmaista itseään nyt ja tällä hetkellä. Meidän puheterapeutin mielestä viittomat päinvastoin auttavat lasta löytämään oikean puheen.
- 3 v. pojan äiti
xxxx kirjoitti:
Jos yhtäkkiä lakkaisit 'ymmärtämästä' hänen viittomiaan, niin pieni lapsesi tulkitsisi sen välinpitämättömyydeksi. Aivan kuin se mitä hän sanoo, ei olisi sinulle tärkeää. Tuon ikäinen ei osaa vielä erotella asioita. Hänelle viittomat ovat sama asia kuin puhuminen eli hänen tapansa ilmaista itseään nyt ja tällä hetkellä. Meidän puheterapeutin mielestä viittomat päinvastoin auttavat lasta löytämään oikean puheen.
Mä kuulin myös semmosesta puheterapeutista, kuka käytti tukiviittomia omien lasten kanssa, jo ennen vuoden ikää. Ja lapset oppivat puhumaan kenties vielä nopeammin puhumaan. Arvailla tietysti vaan voi. Mutta ne ovat puheen tukena hyvä apu ja edesauttavat puheen kehitystä. Toisin, kun jotkut pelästyvät, että jos ruvetaan viittomaan, niin eihän se lapsi edes yritä puhua! Kyllä vaan yrittää ja yrittäminen on helpompaa, kun tietää että toiset ymmärtävät!
- Nimetön
3 v. pojan äiti kirjoitti:
Mä kuulin myös semmosesta puheterapeutista, kuka käytti tukiviittomia omien lasten kanssa, jo ennen vuoden ikää. Ja lapset oppivat puhumaan kenties vielä nopeammin puhumaan. Arvailla tietysti vaan voi. Mutta ne ovat puheen tukena hyvä apu ja edesauttavat puheen kehitystä. Toisin, kun jotkut pelästyvät, että jos ruvetaan viittomaan, niin eihän se lapsi edes yritä puhua! Kyllä vaan yrittää ja yrittäminen on helpompaa, kun tietää että toiset ymmärtävät!
Hei!
Kehoittaisin minäkin ottamaan asian heti vakavasti eikä odotella turhaan.Hyvä merkki on kuin itse olet ruvennut asiaa miettoimään ja sinua huolestuttaa poikasi puhumattomuus.Oma äitini "piilotteli" pikkuveljeni puhumattomuutta, jopa siirsi koulunkäynnin alkamisen vuodella jospa poika rupeaisi puhumaan, mutta ei.Todettiinpa se dysfasia sitten,veli sai intensiivista puheterapiaa ja vuosien jälkeen kaikki ok.Hälyttävä merkki on myös kuin lapsi kehittää täysin oman kielen yli 2-vuotiaana.Eli kommunikoi - ehkä paljonkin -mutta ei ymmärrettävästi eli aivan kuin puhuisi vierasta kieltä.Tämä viittaa dysfasiaan.Kyllä 2-vuotiaalla pitäisi enemmän sanoja olla kuin muutama.Tällä hetkellä tuttavaperheessä tapaus missä koko poppoo huolestunut mutta lakaisevat asian maton alle.Nyt 3 vuotias poikaa sanoo yhden sanan.Hyvä kuin sinä kirjoitit tänne! Kielenkehityksen häiriöt ovat tavallisia tänä päivänä ja koulutetut ihmiset ovat olemassa meillä suomessa tätä varten.Onnea oppimiseen!
T. kahden lapsenäiti,psykiatrian erikoissairaanhoitaja ja dysfaattisen nuoren miehen isosisko.
- Puhumaton poika
Minähän olen nyt hoitovapaalla ja tammikuussa olisi tarkoitus alottaa opiskelu,mites toi hoitojuttu,minkälaiseen hoitoon poika kannattaisi
viedä,jos hän ei vielä silloinkaan puhu?
Olen nyttenkinmiettinyt että olisiko pojan parempi olla hoidossa,missä on enemmän virikkeitä, kun minun kanssa kotona..- kokemusta on
Meillä poika laitettiin päiväkotiin ja pienryhmään, jossa painotetaan kielellistä kehitystä. Ryhmässä on myös tavallisia lapsia (siis puheenkehitys normaali), eli ovat ikäänkuin "esimerkkeinä". Vuodessa alkoi tulla puhetta ja nyt näyttää jo hyvältä. Kyllä kannatti.
- ei hirveää hätää
Silloin kun lapsi ymmärtää puhetta, muttei puhu hyvin, niin en olisi kauhean huolestunut. Pojat esim. meidän perheessä oppi puhumaan ymmärrettävästi vasta yli kolmen vanhoina. Ja ovat terveiksi todettuja.
- äiti:))
totta, että jotkut oppivat puhumaan myöhemmin, eikä heissä ole mitään "vikaa". Mutta ainakin minua helpotti silloin oman poikani ollessa pieni ja puhumaton, kun pääsimme puheterapeutin luo ja pystyin jakamaan sen kauhean huolen ja hädän ammatti-ihmisen kanssa. Ja mikäs sen mukavampaa jos puheterapeutin mielestä ei syytä huoleen ole, mutta asia voi myös olla toisin päin.
- Tarja ja poika2V.
Minunkin poika puhuu vähän,sanoo vaan anna.nam.nam ja auto.mutta ymmärtää puhetta.ei kannata hätäillä kyllä sitä kerkiää vielä puhua senkin edestä.kekkonen oli viisas mies ja hän puhui vasta neljä vuotiaana.kyllä se siitä.
- Jack...Daniels
Tarja ja poika2V. kirjoitti:
Minunkin poika puhuu vähän,sanoo vaan anna.nam.nam ja auto.mutta ymmärtää puhetta.ei kannata hätäillä kyllä sitä kerkiää vielä puhua senkin edestä.kekkonen oli viisas mies ja hän puhui vasta neljä vuotiaana.kyllä se siitä.
Noniin nyt on sitten käyty puheterapeutilla.
Liian aikaisi mentiin,lähempänä kolmea vuotta
olisi ollut vasta oikea aika. Mutta ei kummiskaan
mikään turha käynti, saatiin ohjeet tukiviittomien käyttöön (aluksi opetellaan noin 10 sanaa)ja lisäksi saatiin roppakaupalla ohjeita
miten puheenkehitystä voi tukea, mm. laulaminen
erilaiset leikit ym.
Ja tietenkin varmuus siihen minkä olen jo tiennyt, eli että puheen viivästyminen ei todellakaan johdu lyhyestä kielijänteestä, niinkuin anoppini on minulle vuoden jankannut:(
Poika oli siellä kuin enkeli, terapeutti tuumas,
että taitaa olla rauhallinen poika,no kaikkea
muuta...jos olette aloituksestani lukenut.
Mutta..puolen vuoden päästä mennään uudestaan, jos ei puheen kehitystä ole tapahtunut.
Ihan kyllä tuli huojentava olo käynnistä, että
vielä ei ainakaan asiat ole huonosti ja todennäköisesti poika alkaa kohta puhumaan.
Minä luultavasti lopetan vähäksi aikaa asiasta
kirjoittelun,kiitos kaikille jotka otitte osaa
keskusteluun. Hauskaa syksyn jatkoa, nauttikaa
lapsistanne, puhuivat he tai eivät!
- nuori nainen
Hei.
Isoveljeni oppi puhumaan vasta noin 4 vanhana. Sitä ennen osoitti tavaroita ja sanoi ÄÄÄÄ. Eli tahtoi jonkun tavaran ja ilmoitti sen niin. Kävi puheterapeutilla jonkun aikaa, mutta mitään varsinaista vikaa ei ollut.
Mutta puhe tuli sitten itsestään ajan kanssa. Nykyään opiskele AMK:ssa insinööriksi, ja on kova juttumies.
Serkku oppi puhumaan vasta kesällä juuri ennen kouluunemenoa. Hänelle oli opetettru jo tukiviittomiakin. Mutta nykyään puhuu hyvin, eikä mitään eroa muihin ole.
Joskus nämä asiat ovat ns. luonnekysymyksiä...eli toisilla vain kestää kauemmin. Itse puhuin jo n. 1 vuotiaana paljon ja selkeästi jo noin 2-3 -vuotiaana.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta445239Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä243440Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2992830Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui562643- 1702312
- 242119
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1261881Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3661845Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881761M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti161391