Luuserimunalle!

Ameba kirjoitti:

Tässä tällä palstalla heiluvalle sekasikiölle hänen taudinkuvan määritys..

Skitsofrenia
Käypä hoito
15.10.2001
Suomen Psykiatriyhdistys ry
Keskeinen sanoma
Kohderyhmät
Epidemiologia
Sairausmalli
Ehkäisy
Ensipsykoosin tunnistaminen ja hoito
Tutkiminen ja diagnosointi
Hoito ja kuntoutus
Hoidon periaatteet sairauden eri vaiheissa
Psykoosilääkehoito
Sähköhoito
Ahdistuksen ja mielialahäiriöiden hoito
Kaksoisdiagnoosipotilaan hoito
Psykososiaaliset hoitomuodot
Hoitoresistentin skitsofrenian hoito
Kulku ja ennuste
Hoitopalveluiden järjestäminen
Taloudellinen merkitys
Laatukriteerit
Suomen Psykiatriyhdistyksen asettama työryhmä:
Kirjallisuutta

Keskeinen sanoma
Skitsofrenia on monimuotoinen psyykkinen sairaus, jonka ennustetta voidaan parantaa varhaisella tunnistamisella ja varhain aloitetulla hoidolla.
Skitsofrenian hoito perustuu
pitkäjänteiseen,
luottamukselliseen hoitosuhteeseen ja
yksilölliseen, potilaan ja hänen läheistensä tarpeet huomioon ottavaan, säännöllisesti tarkistettavaan hoitosuunnitelmaan.
Hoidossa keskeistä ovat
pienimpään tehokkaaseen annokseen ja sivuvaikutusten minimoimiseen pyrkivä psykoosilääkitys,
psykososiaalisen yksilöhoidon spesifiset muodot,
koko perheen psykoedukaatio sekä
potilaan toimintakykyä parantavat sosiaalisen kuntoutuksen muodot.
Pitkäaikaishoidossa tärkeää on
potilaiden aktiivinen tukeminen pysymään hoidossa,
joustavat palvelut kriisitilanteissa ja
uusien sairausjaksojen ehkäisy.
Vaikeimmin häiriintyneiden potilaiden hoidossa ja kuntoutuksessa työryhmäpohjainen tehostettu avohoito on vaikuttava toimintamuoto.
Alueelliset hoitopalvelut tulee järjestää siten, että eriasteisesti häiriintyneet potilaat saavat joustavasti ja integroidusti tarpeitaan vastaavan hoidon ja kuntoutuksen.
Jotta tehokkaiksi osoittautuneet menetelmät saadaan osaksi psykiatrista hoitojärjestelmäämme, on psykiatrian alan henkilökunnalle järjestettävä koulutusta.
Psykiatriseen hoitoon on saatava riittävät henkilöresurssit ja nykyistä paremmat työskentelyolosuhteet.
Kohderyhmät
Suosituksen kohderyhmänä ovat skitsofreniapotilaiden hoitoon osallistuvat lääkärit ja muu henkilökunta sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa.
Lapsuusiän skitsofrenia ei kuulu suosituksen piiriin.
Epidemiologia
Skitsofreniaan sairastuu noin joka sadas ihminen 1 ja taudin elinaikainen esiintyvyys on 0.5–1.5 % eri maissa.
Suomalaisissa tutkimuksissa esiintyvyysluvut ovat olleet 1–1.5 %.
Miehillä skitsofrenia näyttää alkavan aikaisemmin kuin naisilla.
Siihen sairastuneet ovat normaaliväestöä useammin syrjäytyneitä ja naimattomia 2 ja heidän sosiaaliryhmänsä on muita alhaisempi 3.
Merkittävällä osalla skitsofreniapotilaista esiintyy kaksoishäiriönä päihteiden ja huumeiden käyttöä 4.
Nämä potilaat ovat useimmiten miehiä, ja he ajautuvat usein kodittomiksi 5, 6.
Esiintyvyyslukujen perusteella arvioituna Suomessa on noin 50 000 skitsofreniapotilasta.
Vuonna 1998 psykiatristen sairaaloiden potilaista lähes 50 % (noin 2 600) sairasti skitsofreniaa ja sairaaloista kotiutetuista (vuoden aikana hoidetuista) 25 %:lla (noin 7 600 potilasta) oli skitsofreniadiagnoosi 7.
Vain noin 5 % skitsofreniapotilaista on tiettynä hetkenä sairaalahoidossa ja vuoden aikana sairaalahoitoa saa suunnilleen 15 %.
Valtaosa hoidetaan psykiatrisessa avohoidossa, jonka potilaista noin neljänneksellä on skitsofreniadiagnoosi 8, 9.
Sairausmalli
Skitsofrenian synty voidaan ymmärtää alttius-stressi- eli haavoittuvuus-stressimallin pohjalta 10, 11.
Tämän mallin mukaan skitsofrenia puhkeaa siihen alttiilla ihmisellä joko sisäisen tai ulkoisen stressin seurauksena.
Alttius voi olla perinnöllistä tai varhaiskehityksen aikana syntynyttä tai niiden yhdistelmä.
Yleisesti katsotaan, että skitsofreniaan liittyy varhainen keskushermoston kehityksen häiriö, joka altistaa skitsofrenian puhkeamiselle.
Sairastumisen laukaiseva stressi voi olla
normaaliin aikuistumiseen tai parisuhteen syntyyn liittyvä kehityksellinen vaatimus,
toksinen tekijä (esim. alkoholin liikakäyttö tai huumeet) tai
keskushermostovamma.
Hoidossa voidaan vaikuttaa sekä alttiuteen (lääkehoito) että stressitekijöihin (psykososiaaliset hoidot).
Ehkäisy
Skitsofrenian syitä ei vielä tunneta niin hyvin, että taudin ehkäiseminen (primaaripreventio) olisi mahdollista.
Noin kolme neljästä myöhemmin skitsofreniaan sairastuvasta kärsii psykoosia lievemmistä ennakko- eli prodromaalioireista jo ennen varsinaisen psykoosin puhkeamista 12, 13, 14.
Psykoosin ehkäisemiseksi onkin tärkeää tavoittaa psykoosivaarassa olevat henkilöt hoidon aloittamiseksi jo oireilun alkuvaiheessa C, jolloin heillä ilmenee myös vetäytymistä ihmissuhteista sekä työkyvyn, opiskelumenestyksen ja sosiaalisen selviytymisen heikkenemistä 12, 15.
Skitsofreniaan liittyy sitä ennakoivia riskitekijöitä, joista tärkein on ensiasteen sukulaisilla esiintyvä skitsofrenia.
Sairastumisriski on noin kymmenkertainen, jos jollain ensiasteen sukulaisella on tämä tauti 16.
Myös äidin raskaudenaikaiset infektiot, synnytyskomplikaatiot, vastasyntyneen pienipainoisuus sekä lapsuus- ja nuoruusiän keskushermostovauriot (vammat tai infektiot) voivat lisätä skitsofrenian vaaraa 17, 18, 19.
Tutkimusten mukaan skitsofreniaa sairastaneiden vanhempien adoptoitaviksi antamien lasten riski sairastua 20, 21 skitsofreniaan on pienempi kuin sairaiden vanhempien kanssa varttuneilla 22, 23.
On kuitenkin muistettava, että valtaosalla skitsofreniapotilaista ei ole perheenjäsentä, joka sairastaa skitsofreniaa tai muuta psykoosia.
Erityisesti nuoret, joiden lähisuvussa esiintyy psykooseja ja joilla alkaa ilmetä psyykkisiä oireita tai joiden toimintakyky alkaa heiketä, tulisi saada mahdollisimman pian tutkimukseen ja hoidon piiriin 24.
Alustavien tutkimustulosten mukaan voidaan pienellä annoksella psykoosilääkettä yhdessä psykososiaalisen intervention (esim. kognitiivinen psykoterapia) kanssa estää psykoosiin sairastumista 25.
Ehkäisyn kannalta tulee ottaa huomioon myös niiden lasten tilanne, joiden vanhemmat sairastavat skitsofreniaa. Näille perheille tulisi tarjota pitkäjänteistä tukea ja varmistaa terveen vuorovaikutuksen mahdollisuus skitsofreniaa sairastavan lapsille jo näiden vauvaiästä lähtien.
Psykoosin ennakko-oireista kärsivien löytäminen, seuranta ja tukeminen kuuluvat ennen kaikkea terveyskeskuksille sekä työ- ja opiskelijaterveydenhuollolle, jotka tarpeen mukaan konsultoivat erikoissairaanhoitoa.
Ennakko-oireileva tutkitaan tarkemmin ja hoidetaan psykiatrisessa poliklinikassa tai mielenterveystoimistossa.
Ensipsykoosin tunnistaminen ja hoito
Sekundaariprevention kannalta on tärkeää, että psykoosi todetaan ja hoidetaan mahdollisimman varhain.
Hoidon aloittaminen mahdollisimman pian psykoosioireiden ilmenemisen jälkeen on tärkeää, koska sen on todettu liittyvän parempaan ennusteeseen 26.
Tutkimusten mukaan viive psykoosin ensioireiden ilmenemisestä tutkimuksen ja hoidon alkamiseen on ollut keskimäärin 1–2 vuotta 26, 27, 28, 29, 30.
On esitetty, että pitkään jatkuvalla hoitamattomalla psykoosilla voi olla vahingollisia vaikutuksia keskushermostoon 31.
Lukuisissa tutkimuksissa on tullut esiin, että hoitamattoman psykoosivaiheen kesto korreloi skitsofrenian huonoon ennusteeseen 26, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39.
Tutkiminen ja diagnosointi
Kliiniset piirteet
Skitsofrenian oireet voidaan jakaa

ennakko-oireisiin 13:
Neuroottiset oireet
Ahdistuneisuus
Levottomuus
Vihaisuus, ärtyneisyys
Mielialaoireet
Masennus
Kyvyttömyys kokea nautintoa
Syyllisyys
Itsetuhoiset ajatukset
Mielialan heilahtelu
Tahtoelämän muutokset
Apaattisuus, heikentynyt libido
Ikävystyneisyys, mielenkiinnon puute
Väsyneisyys, energiattomuus
Kognitiiviset muutokset
Huomiokyvyn heikkeneminen, keskittymiskyvyttömyys
Ajatuksiin vaipuminen, päiväuneksunta
Ajatusten salpautuminen
Heikentynyt käsitteellinen ajattelu
Fyysiset oireet
Ruumiilliset vaivat
Ruokahaluttomuus, laihtuminen
Unihäiriöt
Muut oireet
Pakkoajatukset ja -toiminnot
Lisääntynyt sensitiivisyys ihmissuhteissa
Muuntunut itsen ja ympäristön kokeminen
Liikkeiden muuttuminen
Puheen poikkeavuudet
Havaintovääristymät
Epäilevyys
Muuntuneet affektit
Käyttäytymisen muutokset
Koulunkäynnin, työnteon ja muiden toimintojen heikkeneminen
Vetäytyminen sosiaalisista suhteista
Impulsiivisuus
Kummallinen käyttäytyminen
Aggressiivinen käyttäytyminen
akuuttivaiheen oireisiin ja
jälkioireisiin.
Oireet jaetaan myös

positiivisiin ja
negatiivisiin.
Tyypillisiä positiivisia oireita ovat
aistiharhat (erityisesti kuuloharhat) ja
harhaluulot (varsinkin eriskummalliset) sekä
puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus.
Negatiivisia oireita ovat
tunteiden latistuminen,
puheen köyhtyminen,
tahdottomuus ja
kyvyttömyys tuntea mielihyvää.
Psykoosin ennakko-oireet voivat kestää muutamasta päivästä vuosiin.
Ensimmäistä psykoosia edeltävät ennakko-oireet ilmenevät usein aluksi depressiivisinä, sitten negatiivisina ja vasta lopuksi positiivisina oireina 12, 14 ja kestävät yleensä pidempään kuin uusista psykoosijaksoista varoittavat oireet 13.
Jo havaittavissa olevia oireita aikaisemmin voi esiintyä itseä tai ympäristöä koskevia outouden ja muuntumisen tuntemuksia 40, 41 (kuva 1).
Akuuttivaiheessa potilaalla esiintyy pääasiassa positiivisia psykoottisia oireita, joskus samanaikaisesti myös negatiivisia oireita.
Voimassa olevan tautiluokituksen mukaan psykoottisten oireiden tulee kestää vähintään yhden kuukauden ajan, ennen kuin skitsofreniadiagnoosi voidaan tehdä 1, 42.
Jälkioireistossa hallitsevat negatiiviset oireet.
Skitsofreniaan liittyy usein myös sosiaalisen toimintakyvyn heikkenemistä (kuva 1), joka voi ilmetä vaikeuksina selviytyä työssä, sosiaalisissa suhteissa ja jopa arkisissa kodin askareissa 43, 44.
Myös kognitiiviset puutokset etenkin tiedon prosessoinnin, uuden oppimisen ja kielellisen muistin alueella ovat tavallisia, samoin tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn ongelmat 45.
Depressio, depressiivinen oireilu ja itsetuhoisuus ovat yleisiä skitsofrenian yhteydessä 46, 47, 48, 49.
Skitsofreniapotilaan tutkimuksessa tuleekin aina selvittää mieliala ja mahdollinen itsemurhavaara.
Myös potilaan väkivaltaisuuden riskiä on syytä arvioida.
Kliininen tutkimus
Ensipsykoosia sairastava on syytä ohjata tutkittavaksi psykiatriseen erikoissairaanhoitoon.
Diagnoosi on aina kliininen ja perustuu
esitietoihin sekä
psykiatriseen ja
somaattiseen tutkimukseen.
Taudinmäärityksen suorittaa psykiatrian erikoislääkäri–nuorten potilaiden osalta nuorisopsykiatrian erikoislääkäri–ICD-10-tautiluokituksen kriteerien perusteella 1, 42 käyttäen hyväksi moniammatillisen työryhmän tekemän tutkimuksen tuloksia.
Ennen kuin diagnoosi on varmistunut, on syytä puhua psykoosista.
Diagnoosin varmistuttua on perusteltua käyttää sanaa skitsofrenia. Tällöin potilaalle ja hänen läheisilleen tulee antaa asianmukaista tietoa skitsofreniasta ja sen hoidosta korostaen sairauden monimuotoisuutta ja hyviä toipumismahdollisuuksia asianmukaisessa hoidossa.
Psykiatrinen tutkimus käsittää
kliinisen haastattelun ja
perhehaastattelun.
Strukturoidun haastattelun käyttö lisää tutkimuksen osuvuutta C.
Kliinisen tilan arvioinnissa suositellaan käytettäväksi
oireiden 50, 51,
toimintakyvyn 52 ja
elämänlaadun 53 standardoituja mittareita D.
Skitsofreniaan ei liity spesifisiä laboratoriolöydöksiä eikä spesifistä poikkeavuutta neurofysiologisissa tai aivojen kuvantamistutkimuksissa, vaikka skitsofreniapotilailla ilmenee useammin poikkeavuuksia silmänliike- ja herätepotentiaalitutkimuksissa 54 sekä aivokammioiden laajentumista ja harmaan aivoaineen katoa verrattuna normaaliväestöön 55.
Somaattinen tutkimus
Somaattinen tutkimus, neurologinen tutkimus mukaan luettuna, kuuluu tehdä aina, koska skitsofreniapotilailla esiintyy runsaasti somaattisia sairauksia 56, varsinkin sydän- ja verisuonitauteja sekä aineenvaihduntasairauksia 57.
Lähes joka toisella skitsofreniapotilaalla esiintyvän päihdeongelman 58, 59 toteamiseksi on syytä haastatella myös läheisiä 60 ja käyttää laboratoriomäärityksiä 59 somaattisen tutkimuksen lisänä.
Tarvittaessa tehdään raskauskoe.
Toimintakyvyn ja sosiaalisen tilanteen arviointi
Moniammatilliseen kuntoutussuunnitelmaan kuuluvat myös
sosiaalityöntekijän tekemä sosiaalisen tilanteen selvittely ja
toimintaterapeutin suorittama toimintakyvyn arviointi, jotka mieluiten tehdään standardoituja mittareita 52 käyttäen.
Neuropsykologinen tutkimus
Neuropsykologinen tutkimus (esim. älykkyyden, muistin, tarkkaavaisuuden sekä kielellisten ja motoristen kykyjen arviointi) voi olla diagnostiikan tukena ja auttaa kuntoutuksen suunnittelussa 61.
Neuropsykologiset tutkimukset on syytä tehdä vasta, kun potilas on toipunut akuutista psykoosista.
Päivystystilanne
Päivystystilanteessa on pidettävä mielessä, että tyypillisiä skitsofrenian oireita voi esiintyä myös muiden psykiatristen häiriöiden ja monien somaattisten sairauksien yhteydessä. Niitä saattaa ilmetä
päihteiden käytön yhteydessä (esim. hallusinogeenit, amfetamiini, alkoholi) tai
tiettyjen lääkkeiden haittavaikutuksina (esim. kortikosteroidit, antikolinergit, levodopa).
Psykoottisia oireita aiheuttavia somaattisia sairauksia ovat
Epilepsia, erityisesti temporaaliepilepsia
Aivokasvain, aivohalvaus, aivovamma
Keskushermostoinfektiot
enkefaliitti
neurosyfilis
HIV
Endokriiniset sairaudet
hypo- tai hypertyreoosi
Addisonin tauti
Cushingin tauti
Metaboliset häiriöt
porfyria
Wilsonin tauti
Vitamiininpuutokset (esim. B12-vitamiini)
Autoimmuunisairaudet
systeeminen lupus erythematosus
vaskuliitit
Raskasmetallimyrkytys
Sekavuus, desorientaatio tai skitsofrenialle muuten epätyypillinen kliininen kuva (esimerkiksi näkö- tai hajuharhojen esiintyminen) tai taudin poikkeava alku voi viitata orgaanisen syyn aiheuttamaan psykoosiin.
Akuuttitilanteessa somaattisen tilan arviointi ja peruslaboratorioarvojen määrittäminen C on aiheellista.
Somaattisia perustutkimuksia akuutin psykoosin yhteydessä:
Anamneesi ja somaattinen–erityisesti neurologinen–kliininen tutkimus
Perusverenkuva
Lasko ja CRP
Elektrolyytit (seerumin natrium, kalium ja kloridi)
Verenglukoosi
Seerumin kreatiniini
Seerumin tyreotropiini
Virtsan huume- ja lääkeaineseula (tarvittaessa)
Erotusdiagnostiikka
Psykiatrisessa erotusdiagnostiikassa on huomioitava
psykoottistasoinen mielialahäiriö,
skitsoaffektiivinen häiriö,
akuutit ja ohimenevät psykoottiset häiriöt,
harhaluuloisuushäiriöt,
päihdepsykoosit,
pakko-oireinen häiriö,
persoonallisuushäiriöt ja
laaja-alaiset kehityshäiriöt, kuten
autismi ja
Aspergerin oireyhtymä.
Somaattisessa erotusdiagnostiikassa erityisesti neurologisen tilan kartoittaminen on tarpeen psykoottisia oireita aiheuttavien somaattisten sairauksien pois sulkemiseksi.
Jos esitiedot, kliiniset löydökset tai muuttuva tilanne antavat aihetta epäillä orgaanista etiologiaa, erotusdiagnostisina tutkimuksina tulevat laboratoriotutkimusten lisäksi kyseeseen aivojen kuvantamistutkimukset ja mahdollisesti EEG.
Ellei huolellisesti kootuissa esitiedoissa ja somaattisessa tutkimuksessa tule esiin viitteitä somaattisesta sairaudesta, olennaisen löydöksen todennäköisyys endokrinologisissa laboratorioselvittelyissä ja aivojen kuvantamistutkimuksissa on hyvin vähäinen C.
Hoito ja kuntoutus
Skitsofrenian kuva on monimuotoinen ja kulku yksilöllisesti vaihteleva. Lisäksi sairastuneiden elämäntilanteet ovat hyvin erilaiset.
Näistä syistä skitsofreniapotilaan hoidossa keskeistä on erilaisten hoitojen integroiminen siten, että ne muodostavat potilaan elämäntilanteeseen soveltuvan ja hänen toipumistaan edistävän kokonaisuuden hänen ajankohtaisia ja yksilöllisiä tarpeitaan vastaavalla tavalla 62.
Hoidon yleisperiaatteet
Skitsofreniapotilaan hoidon ja kuntoutuksen tavoitteena on
poistaa oireet tai lievittää niitä,
estää uudet psykoosijaksot tai vähentää niiden määrää ja vaikeusastetta sekä
parantaa psykososiaalista toimintakykyä ja elämänlaatua.
Hoito annetaan ensisijaisesti avohoidossa, ja siihen pyritään yhteisymmärryksessä potilaan kanssa ottamaan mukaan myös hänen perheensä ja muu lähiverkostonsa.
Luottamuksellinen ja pitkään jatkuva, potilasta ja hänen tilannettaan ymmärtävä hoitosuhde on skitsofreniapotilaan hoidon ja kuntoutuksen kulmakivi 63, 64.
Antipsykoottinen lääkehoito vähentää merkittävästi akuutin psykoosin oireita ja uusia sairausjaksoja 65.
Psykososiaalisten hoitomuotojen yhdistäminen lääkitykseen parantaa potilaan sosiaalista toimintakykyä ja edistää hänen selviytymistään yhteiskunnassa 66.
Psykososiaaliset hoidot täydentävät myös lääkityksen vaikutusta negatiivisiin oireisiin 67.
Hoitosuunnitelma
Hoidon perustana on potilaan yksilölliset tarpeet huomioon ottava kirjallinen hoitosuunnitelma, joka perustuu psykiatrin ja moniammatillisen työryhmän tekemään tutkimukseen ja joka laaditaan vuorovaikutuksessa potilaan ja hänen perheensä kanssa.
Näin toteutettu hoitosuunnitelman laadinta ei ole pelkästään pohja hoidon suunnitelmalliselle toteuttamiselle vaan se on samalla tärkeä psykososiaalisen intervention muoto.
Keskeisen lähtökohdan hoitosuunnitelmalle muodostavat
potilaan psyykkinen tila,
hänen perheensä tilanne ja
sosiaalinen kokonaistilanne 64.
Mm. potilaan ikä, perhetilanne, muut ihmissuhteet sekä opiskelu- ja työtilanne vaikuttavat suunnitelman laadintaan.
Koska hoidon ja kuntoutuksen tarpeet muuttuvat ajan myötä, on suunnitelma syytä tarkistaa säännöllisin välein, vähintään kerran vuodessa 68.
Yksilöllisesti suunnitellun tarpeenmukaisen hoidon ja kuntoutuksen on todettu vähentävän uusia sairausjaksoja C.
Hoitosuunnitelmaa laadittaessa ja tarkistettaessa on hyödyllistä käyttää potilaan arviointiin standardoituja mittareita D.
Myös potilaan somaattinen terveydentila on syytä selvittää ja sairaudet hoitaa yhteistyössä terveyskeskuksen ja somaattisen erikoissairaanhoidon kanssa.
Hoidon periaatteet sairauden eri vaiheissa
Akuuttivaihe
Akuuttivaiheessa tavoitteena on psykoosin lievittäminen
sopivan lääkityksen,
hoidollisen vuorovaikutuksen ja
turvallisen hoitoympäristön keinoin.
Akuuttivaiheen skitsofreniapotilasta hoidetaan useimmiten psykiatrisella akuuttiosastolla, mutta akuuttihoito voidaan antaa myös tähän tehtävään hyvin perehtyneellä ja varustetulla terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Hoitohenkilökunnan antama yksilöllinen tuki lisää skitsofreniapotilaan tunnetta hoitoympäristön turvallisuudesta, selkeydestä ja jäsentyneisyydestä ja parantaa akuuttivaiheen hoitotuloksia.
Luottamuksellinen yhteistyösuhde sekä potilaan että hänen perheensä kanssa heti hoidon alkuvaiheessa parantaa hoitomyöntyvyyttä.
Sairauden akuuttivaiheessa myös potilaan perhe tarvitsee kriisiluonteista tukea.
Skitsofreniapotilasta voidaan myös akuuttivaiheessa hoitaa avohoidon keinoin tähän tehtävään hyvin perehtyneissä yksiköissä ja työryhmissä (esim. psykoosityöryhmät) D.
Jos psykoottinen potilas on itsetuhoinen tai väkivaltainen, jos hänen käyttäytymistään ohjaavat voimakkaasti aistiharhat tai harhaluulot tai jos tutkiminen ja hoito eivät onnistu paikallisen avohoidon resurssein, hänet on syytä lähettää sairaalahoitoon.
Psykoosin positiivisten oireiden lievittämiseksi on useimmiten jo hoidon alkuvaiheessa aiheellista aloittaa antipsykoottinen lääkehoito.
Psykoosilääkityksen aloittaminen ei kuitenkaan ole rutiinitoimenpide, vaan se perustuu aina lääkärin arvioon ja päätökseen.
Jos psykoosilääkitys päädytään aloittamaan perusterveydenhuollossa, on psykiatrin konsultaatio aiheellinen.
Ellei skitsofreniadiagnoosista ole varmuutta, psykoosilääkityksen aloitusta voidaan siirtää viikolla tai parilla. Tällöinkin potilas yleensä tarvitsee ahdistuneisuutensa hoitoon psykosedatiivista lääkitystä D, ja osa psykoosipotilaista voi toipua ilman psykoosilääkityksen aloittamista.
Tasaantumisvaihe
Akuuttivaiheen oireiden lievityttyä seuraa sairauden tasaantumisvaihe, joka voi kestää useita kuukausia ja jonka aikana potilas yleensä on avohoidossa. Hän on tällöin vielä herkkä psykoosin uusiutumiselle, mistä syystä erilaisten psykososiaalisten stressitekijöiden välttäminen olisi tärkeää.
Potilas tarvitsee tässä vaiheessa tukea, jotta hän pystyisi mahdollisimman hyvin sopeutumaan akuutin psykoosivaiheen jälkeiseen elämään.
Tavoitteena on, että oireiden lievittyminen jatkuisi ja että sairauden remissiotila vakiintuisi.
Psykoosilääkehoitoa jatketaan tasaantumisvaiheessa, ja myös supportiiviset, psykoedukatiiviset perheinterventiot ovat tällöin hyödyllisiä.
Potilaalle ja hänen perheelleen annetaan tietoa sairauden hoidosta ja kuntoutuksesta sekä ennusteesta ja tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa taudin kulkuun.
Vakaa vaihe
Skitsofrenian vakaassa vaiheessa potilas on toipunut akuuttivaiheen oireista.
Tällöin pyritään varmistamaan lääkityksen ja psykososiaalisten hoitojen avulla akuuttivaiheen oireiden pysyminen poissa sekä kohentamaan potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua.
Psykososiaalisten hoito- ja kuntoutusmuotojen tarve arvioidaan yksilöllisesti.
Sopeutumisvalmennus ja muu kurssimuotoinen toiminta soveltuvat vakaaseen vaiheeseen.
Psykoosin uusiutumisen ennakointi ja tunnistaminen
Skitsofrenian hoidon suurimpia ongelmia ovat
psykoosivaiheen uusiutuminen ja
siitä johtuva sairaalahoitojen toistuva tarve.
Psykoosivaiheiden uusiutumista voidaan ehkäistä
varmistamalla hoitosuhteen jatkuvuus,
tukemalla hoitomyöntyvyyden rakentumista ja säilymistä sekä
varmistamalla potilaan tarvitseman hoidon jatkuminen. Tällöin on keskeistä, että
potilaasta välitetään,
pidetään yllä realistista toivoa 69, 70,
otetaan huomioon sairastumiseen mahdollisesti liittyvä traumaperäinen stressireaktio 71, 72 ja
minimoidaan lääkityksen haittavaikutukset.
Hoitosuhteen turvin voidaan tunnistaa mahdolliset psykoosia ennakoivat oireet ja auttaa potilasta välttämään riskikäyttäytymistä.
Potilaan, hänen omaisensa ja lähiverkoston osuus on tärkeä psykoosia ennakoivien oireiden havaitsemisessa, ja sitä voidaan psykoedukaation keinoin vahvistaa.
Vaara psykoosin uusiutumisesta kasvaa, kun lääkehoitoa vähennetään tai se lopetetaan.
Myös muut tapahtumat, kuten muutokset
somaattisessa terveydentilassa,
sosiaalisissa suhteissa ja
elämäntilanteessa, voivat lisätä psykoosin uusiutumisen riskiä.
Päihteiden käyttö saattaa
altistaa psykoosin uusiutumiselle,
heikentää hoidon tulosta ja
vähentää hoitomyöntyvyyttä.
Psykoosilääkehoito
Antipsykoottinen lääkitys on olennainen osa skitsofrenian hoitoa.
Sen aloittamisesta päättää lääkäri, mieluiten psykiatrian erikoislääkäri, ja päätös tulee pyrkiä tekemään yhteistyössä potilaan kanssa.
Psykoosilääkityksen käytöstä skitsofrenian hoidossa on tehty runsaasti kontrolloituja tutkimuksia, ja lääkkeiden teho positiivisten oireiden hoidossa ja uusien psykoosivaiheiden estossa on osoitettu vakuuttavasti A.
Negatiivisten ja kognitiivisten oireiden hoidossa psykoosilääkkeiden teho on vähäisempi.
Skitsofrenian lääkehoidossa tulisi pyrkiä pienimpään tehokkaaseen vuorokausiannokseen 73.
Akuuttivaiheen psykoosilääkehoito
Akuuttivaiheessa psykoosilääkettä tarvitaan yleensä suurempia vuorokausiannoksia kuin pitkäaikaishoidossa.
Toisaalta ensipsykoosissa selvitään yleensä pienemmillä annoksilla kuin uusiutuneissa psykoosivaiheissa.
Yhdysvaltalaisten hoitosuositusten mukaan suositeltu vuorokausiannos vastaa
ensipsykoosissa
300–500 mg:aa klooripromatsiinia eli
5–10 mg:aa haloperidolia ja
uusiutuneessa psykoosissa
300–1 000 mg:aa klooripromatsiinia eli
5–20 mg:aa haloperidolia 74, 75.
Psykoosin akuutin vaiheen mentyä ohi ja potilaan tilan vakiinnuttua lääkeannosta tulisi pyrkiä pienentämään.
Myös yhdysvaltalaista suositusta pienemmillä lääkeannoksilla on saavutettu yhtä hyviä tuloksia vähemmillä haittavaikutuksilla C.
Ensipsykoosiin sairastuneella vuorokausiannos, joka vastaa 100–300 mg:aa klooripromatsiinia eli 2–5 mg:aa haloperidolia tai 2–4 mg:aa risperidonia, voi olla suositeltavampi, vaikka näyttö tästä on niukka.
Vastaavasti uusiutuneissa psykooseissa annokset voivat olla jonkin verran suurempia.
Vaste lääkitykseen tulee esille vasta 2–4 viikon kuluttua, ja vaikutus positiivisiin oireisiin vakiintuu noin kuuden viikon kuluessa.
Teho negatiivisiin ja kognitiivisiin oireisiin ilmenee hitaammin.
Jos potilas reagoi huonosti lääkitykseen, se on syytä vaihtaa 4–6 viikon kuluttua.
Toisen polven eli epätyypilliset psykoosilääkkeet,
klotsapiini,
olantsapiini,
ketiapiini,
risperidoni,
sertindoli ja
siprasidoni ovat osoittautuneet tavanomaisten neuroleptien veroisiksi skitsofrenian positiivisten oireiden hoidossa A.
Ne saattavat olla tehokkaampia negatiivisten ja affektiivisten A sekä kognitiivisten oireiden hoidossa C, ja niihin liittyy vähemmän neurologisia haittavaikutuksia 76.
Nämä seikat puoltavat toisen polven psykoosilääkkeiden käyttöä skitsofreenisen ensipsykoosin hoidossa.
Toisen polven lääkkeet ovat suositeltavia myös tapauksissa, joissa skitsofreniaan liittyy
merkittävässä määrin negatiivisia tai mielialaoireita taikka
kognitiivisia häiriöitä tai
vaste tavanomaisiin psykoosilääkkeisiin on puutteellinen tai
potilaalle on koitunut tavanomaisista psykoosilääkkeistä merkittäviä haittoja 77, 78.
Myös tavanomaisia psykoosilääkkeitä voidaan edelleen käyttää ensipsykooseissa ja erityisesti potilailla, jotka ovat hyötyneet niistä aikaisempien sairausvaiheiden yhteydessä saamatta merkittäviä haittaoireita.
Psykoosilääkkeiden välillä on merkittäviä eroja
reseptorivaikutuksissa,
farmakodynamiikassa ja
farmakokinetiikassa sekä
kliinisesti merkittävissä yhdysvaikutuksissa, ja ne tulee ottaa huomioon, kun potilaalle määrätään useita lääkkeitä (taulukko 1).
Taulukko 1. Psykoosilääkkeiden keskeiset interaktiot Lääkeaine Metaboliareitti Lääke tai tekijä, johon liittyy interaktioita
Lääkeainepitoisuuden lisääntyminen mahdollista Lääkeainepitoisuuden pieneneminen mahdollista
Haloperidoli CYP2D6 fluoksetiini, paroksetiini
Ketiapiini CYP3A4 ketokonatsoli, itrakonatsoli, erytromysiini, nefatsodoni
Klooripromatsiini CYP2D6 fluoksetiini, paroksetiini
Klotsapiini CYP1A fluvoksamiini tupakointi, karbamatsepiini, fenytoiini
Olantsapiini CYP1A fluvoksamiini tupakointi, karbamatsepiini, fenytoiini
Risperidoni CYP2D6 fluoksetiini, paroksetiini

Pitkäaikaishoito
Skitsofreniapotilaiden pitkäaikaista lääkehoitoa koskevia laadukkaita tutkimuksia on niukasti.
Psykoosivaihetta seuranneen vuoden aikana oireiden on todettu uusiutuvan 55 %:lla lumelääkettä saaneista ja 15–25 %:lla psykoosilääkehoitoa saaneista 65.
Lääkitystä tulisi ensimmäisen psykoosin yhteydessä jatkaa ainakin kaksi vuotta remission saavuttamisen jälkeen, koska sen merkitys uusiutumisen estossa on keskeinen 79.
Pitkäaikaishoidossa käytettävät vuorokausiannokset ovat keskimäärin pienempiä kuin uusiutuneiden psykoosien akuuttivaiheen hoidossa.
Yhdysvaltalaisen suosituksen mukaan pitkäaikaishoidossa käytettävät psykoosilääkkeiden vuorokausiannokset vastaavat 300–600 mg:aa klooripromatsiinia eli 5–12 mg:aa haloperidolia 74.
Suuri osa suomalaisista pitkäaikaispotilaista saa tätä suurempia annoksia 80.
Yhdysvaltalaisia suosituksia pienemmät annokset vähentävät haittavaikutuksia eivätkä merkitsevästi huononna tuloksia ylläpitohoidossa A.
Tämän perusteella skitsofreniapotilaan pitkäaikaishoidossa vuorokausiannoksen tulisi olla 150–400 mg:aa klooripromatsiinia vastaava määrä eli 3–8 mg haloperidolia tai 2–5 mg risperidonia.
Vaikeiden skitsofreenisten psykoosien hoidossa joudutaan, mieluiten tilapäisesti, käyttämään tätä suurempia vuorokausiannoksia, mutta tällöin neurologisten haittavaikutusten riski on jo huomattavan suuri erityisesti käytettäessä tavanomaisia psykoosilääkkeitä tai risperidonia.
Jos lääkitys päädytään lopettamaan pitkän oireettoman kauden jälkeen, se tulisi tehdä hitaasti ja portaittain, koska nopeaan lopettamiseen liittyy suurentunut uusiutumisriski 81.
Lääkitystä vähennettäessä potilaan tulee olla säännöllisessä seurannassa.
Pitkävaikutteinen injektiolääkitys voi olla käyttökelpoinen, varsinkin jos potilaan sairaudentunto on puutteellinen 74.
Sitä käytettäessä on syytä muistaa, että
vakaa lääkepitoisuus saavutetaan hitaasti, että
pistosten jälkeisinä päivinä esiintyy usein neurologisia haittavaikutuksia ja että
pitkäaikaiskäytössä on hitaasti kehittyvän tardiivin dyskinesian vaara.
Näistä syistä on suositeltavaa käyttää tavanomaista pienempiä kerta-annoksia (esim. 30–60 mg haloperidolidekanoaattia neljän viikon välein).
Pieniannoksiseen injektiolääkitykseen voidaan yhdistää oireilun lisääntyessä tilapäisesti suun kautta otettava psykoosilääke C.
Pitkävaikutteista injektiolääkitystä käytettäessä potilaan tilaa on seurattava säännöllisesti.
Psykoosilääkkeitä tulee pyrkiä käyttämään monoterapiana 73, 82, ja useamman kuin kahden psykoosilääkkeen käyttöä tulisi välttää.
Kun potilas saa tavanomaisin annoksin pitkävaikutteista injektiolääkitystä, tulee välttää samanaikaisesti suun kautta otettavaa psykoosilääkitystä, koska sen vuorokausiannos on tällöin herkästi liian suuri 80.
Bentsodiatsepiinit
Yksinään käytettyjen bentsodiatsepiinien vaikutuksesta skitsofrenian psykoottisiin oireisiin on saatu ristiriitaisia tuloksia.
Skitsofreniapotilaiden
akuutin ahdistuneisuuden ja
agitoituneisuuden hoidossa 83 sekä
katatonisten oireiden hallinnassa (loratsepaami) 84 bentsodiatsepiinit ovat hyödyllisiä.
Lyhytaikainen bentsodiatsepiinilääkitys voi olla yhtä tehokas kuin psykoosilääke skitsofreniarelapsista varoittavien oireiden etenemisen estossa C.
Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset sekä niiden ehkäisy ja hoito
Psykoosilääkkeiden käyttöä voivat rajoittaa niihin liittyvät haittavaikutukset, joita saattaa ilmaantua useiden eri elinjärjestelmien taholta 85 ja joiden takia lääkehoidon toteutumista tulee säännönmukaisesti seurata.
Psykoosilääkkeiden haittavaikutuksia ovat
Ekstrapyramidaaliset haittavaikutukset
akuutti dystonia: okulogyyrinen kriisi, opistotonus, leukalukko, lihaskouristukset ja kurkunpäänspasmi
lääkeaineparkinsonismi (hypo- ja akinesia, vapina)
akatisia
tardiivi dyskinesia
Muut neurologiset haittavaikutukset
pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä
epileptiset kohtaukset
kognitiiviset häiriöt
Metaboliset haittavaikutukset
painonnousu
veren rasva-arvojen kasvu
Kardiovaskulaarioireet
hypotensio
QTc-johtumisajan piteneminen
kääntyvien kärkien takykardia
Seksuaaliset haittaoireet
Hyperprolaktinemia
Maksan toimintahäiriöt
Antikolinergiset oireet
virtsaamisvaikeudet
ummetus
Verenkuvan muutokset
Iho-oireet
Silmämuutokset
Psyykkiset haittavaikutukset
kyvyttömyys tuntea nautintoa
Hankalimpia tavanomaisten psykoosilääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia ovat
pian hoidon aloittamisen jälkeen ilmaantuva, ekstrapyramidaalijärjestelmän salpautumisesta johtuva jäykkyys ja
akuutit dystoniat, joita voidaan joutua hoitamaan tilapäisesti antikolinergisilla lääkkeillä.
Myöhemmin ilmaantuvia neurologisia oireita ovat
tardiivi dyskinesia ja
potilaiden usein hankalaksi kokema akatisia.
Tavanomaisista psykoosilääkkeistä varsinkin tioridatsiini voi aiheuttaa QTc-ajan pitenemistä ja tästä johtuvaa kääntyvien kärkien takykardiaa 86, 87.
Tioridatsiinia tuleekin käyttää vasta toissijaisena lääkkeenä tapauksissa, joissa muulla lääkityksellä ei ole saatu riittävää tehoa.
Klotsapiinin käyttöön voi liittyä verenkuvan muutoksia, ja siksi siihen tulisi turvautua vain lääkehoidolle resistentissä skitsofreniassa.
Sitä käytettäessä tulee huolehtia säännöllisestä verenkuvan seurannasta 1.
Klotsapiinihoitoon liittyy myös
kouristuskynnyksen laskua,
lisääntynyttä syljeneritystä,
väsymystä ja
painonnousua.
Toisen polven psykoosilääkkeiden käyttöön voi liittyä
painonnousua, neurologisia ja metabolisia haittavaikutuksia,
syljenerityksen vähenemistä ja
seksuaalisten toimintojen häiriöitä 88.
Uusista lääkkeistä erityisesti olantsapiini aiheuttaa painonnousua 89.
Psykoosilääkityksen aikana, varsinkin klotsapiinia, olantsapiinia ja tavanomaisia suurannosneurolepteja käytettäessä, tulee seurata
potilaan painoa,
rasva-arvoja ja
verenglukoosia.
Tavoitteena tulee olla, että lääkitykseen liittyviä haittavaikutuksia ei lainkaan ilmenisi.
Parhaiten tämä tavoite saavutetaan
pienentämällä psykoosilääkkeen annosta tai
vaihtamalla toiseen lääkkeeseen, jolloin neurologiset sivuvaikutukset usein häviävät ja antikolinergisen lääkehoidon tarve lakkaa.
Siirryttäessä toisen polven psykoosilääkitykseen suositetaan
aiemman lääkityksen portaittaista lopettamista noin 1–4 viikon aikana ja
samanaikaista uuden psykoosilääkkeen käytön aloittamista ja
annoksen suurentamista hoitotasolle.
Tavanomaisten neuroleptien käytön nopeaan lopettamiseen voi liittyä
pahoinvointia,
ripulia,
yleistä heikkoa oloa,
univaikeuksia,
vapinaa,
akatisiaa ja
dyskinesioita 90.
Hoitomyöntyvyys
Puutteellinen myöntyvyys lääkitykseen haittaa usein skitsofreniapotilaiden hoitojen toteutumista.
Noin 30 % sairaalapotilaista ja 40–65 % avohoitopotilaista ei ainakaan ajoittain noudata lääkitystä koskevia ohjeita.
Hoitomyöntyvyys on monimutkainen ilmiö, jolla on yhteyksiä potilaan oireisiin sekä psykologisiin ja kulttuurisidonnaisiin tekijöihin.
Parhaiten hoitomyöntyvyyttä ennustavat potilaan asenne käytettyyn hoitoon sekä sairaudentunto.
Puutteellista hoitomyöntyvyyttä voidaan parantaa
antamalla potilaalle ja hänen lähiomaiselle lääkitystä koskevaa tietoa,
käyttämällä mahdollisimman yksinkertaisesti toteutettavissa olevia hoitoja,
pyrkimällä tehokkaasti oireita lievittävään lääkitykseen,
minimoimalla lääkityksen haittavaikutukset ja
kiinnittämällä huomiota hoidon jatkuvuuteen 91, 92.
Osalla potilaista annostelulokerikon tai pitkävaikutteisen injektiolääkityksen käyttö ja kotisairaanhoidon tarjoama tuki lääkkeiden otossa voi parantaa lääkehoidon toteutumista D. Tällöinkin hoidon onnistuminen edellyttää yhteistyötä potilaan ja omaisten kanssa 93.
Sähköhoito
Sähköhoidosta saattaa olla apua skitsofreniapotilaalle C, mutta sen käyttö on vähäistä.
Loratsepaamin ohella sähköhoito on tehokas menetelmä katatonian hoidossa 84.
Ahdistuksen ja mielialahäiriöiden hoito
Skitsofrenian alkuvaiheessa ilmenevän ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoitoon on syytä käyttää ahdistus- ja unilääkkeitä, kunnes psykoosilääkitys alkaa vaikuttaa myös näitä oireita vähentävästi, jolloin anksiolyyttinen lääkitys on syytä lopettaa.
Turvallinen ja selkeä hoitoympäristö ja supportiivinen psykoterapeuttinen keskustelu vähentävät psykoottisen potilaan ahdistuneisuutta.
Skitsofreniaan usein liittyvä kliininen masennus tulee hoitaa masennuksen yleisten hoitoperiaatteiden mukaisesti 94.
Toisen polven psykoosilääkkeet voivat vähentää psykoosioireiden ohella myös masentuneisuutta, ahdistuneisuutta ja itsetuhoisuutta 95.
Myös mielialalääkkeiden käyttö on perusteltua skitsofreniapotilaan masennuksen hoidossa.
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät ovat suositeltavampia kuin trisykliset masennuslääkkeet psykoosin jälkeisen masennuksen hoidossa C.
Masentunut skitsofreniapotilas tarvitsee myös psykoterapeuttista tukea.
Jos skitsofreniapotilaan mieliala vaihtelee, hänelle voi olla hyötyä mielialaa tasoittavista lääkkeistä, kuten
litiumista,
karbamatsepiinista tai
valproaattista.
Aggressiivisen käyttäytymisen hallinnassa serotoniiniselektiiviset masennuslääkkeet tai karbamatsepiini saattavat olla käyttökelpoisia psykoosilääkityksen rinnalla 74, 75.
Kaksoisdiagnoosipotilaan hoito
Alkoholi- tai huumeriippuvuudesta kärsivät skitsofreniapotilaat tarvitsevat psykoosin hoidon ohella myös riippuvuuden hoitoa ja sosiaalista kuntoutusta 96.
Psykososiaaliset hoitomuodot
Kaikista skitsofreniapotilaiden hoidossa käytettävistä psykososiaalisista hoitomenetelmistä ei ole tehty kontrolloituja tutkimuksia, minkä vuoksi niiden tuloksellisuuden arviointi on vaikeaa.
Työryhmän suositukset painottuvat interventioihin, joista on olemassa riittävän tasokkaiksi arvioituihin tutkimuksiin perustuvaa näyttöä.
Psykososiaalisten hoitojen ja kuntoutuksen tarve määräytyy potilaan psyykkisen tilan sekä perhe- ja sosiaalisen tilanteen perusteella 62, 97, 98.
Koska varsinkin vaikeammin häiriintyneillä potilailla esiintyy samanaikaisesti useammanlaisia hoito- ja kuntoutustarpeita, tulee interventiot toteuttaa siten, että ne muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden 97.
Yksilöpsykoterapiat
Tukea antava eli supportiivinen psykoterapia on yleisesti käytetty hoitomuoto skitsofreniapotilaiden hoidossa 74, 75 (www 1).
Se voi parantaa sosiaalista sopeutumista ja vähentää negatiivisia oireita D.
Pitkään jatkuva, tukea antava hoito-ote on keskeinen skitsofreniapotilaan pitkäaikaishoidossa.
Kognitiivis-behavioraalista terapiaa (KBT) on käytetty vähentämään skitsofreniapotilasta ahdistavia aistiharhoja ja harhaluuloja silloin, kun nämä oireet eivät ole riittävästi reagoineet antipsykoottiseen lääkehoitoon 63, 66, 99.
KBT:llä voidaan vähentää skitsofreniapotilaiden psykoottisia oireita, etenkin harhaluuloja ja uusia sairausjaksoja B.
Tätä terapiamuotoa on käytetty tuloksellisesti myös psykoottisen häiriön akuuttivaiheessa 63, 100.
Suomessa KBT:n käyttö on toistaiseksi ollut vähäistä mm. pätevien terapeuttien vähäisen määrän vuoksi.
Erityisesti sairaalasta avohoitoon siirtyneille skitsofreniapotilaille kehitetty, yksilölliset tarpeet huomioiva ja vaiheittain etenevä yksilöterapia voi auttaa sosiaalisessa selviytymisessä C.
Oivallukseen ja psykodynaamisiin tulkintoihin perustuvasta psykoanalyyttisestä psykoterapiasta ei ole niukan näytön perusteella hyötyä skitsofrenian hoidossa C.
Sen sijaan potilaan tilanteen psykodynaamisesta ymmärtämisestä on hoitavalle henkilölle apua skitsofreniapotilaan psykoterapeuttisessa hoidossa 64.
Psykoedukaatio
Sairauteen liittyvän koulutuksen ja neuvonnan eli psykoedukaation avulla
skitsofreniapotilasta voidaan tukea aikaisempaa parempien selviytymiskeinojen kehittämisessä ja
auttaa häntä sairauden kulkuun vaikuttavien stressitekijöiden ja psykoosijaksoja ennakoivien oireiden tunnistamisessa ja hallinnassa.
Psykoedukaatiota voidaan toteuttaa sekä yksilötasolla että ryhmissä, joihin perheenjäsenet osallistuvat.
Psykoedukaatio vähentää skitsofrenian relapseja ja oireita sekä parantaa psykososiaalista toimintakykyä ja myöntyvyyttä lääkehoitoon A.
Usean perheen ryhmissä tapahtuva psykoedukaatio voi ehkäistä tehokkaammin sairauden uusiutumista kuin perhetapaamiset ilman toisten läsnäoloa C.
Ryhmäpsykoedukaation yhdistäminen muihin hoitomuotoihin ja psykoosin ennakko-oireiden seurantaan parantaa hoitotuloksia C.
Perheinterventiot
Myönteisiä tuloksia on saatu ennen kaikkea haavoittuvuus-stressimalliin perustuvalla psykoedukatiivisella perheterapialla 101, josta myös on eniten kontrolloituja tutkimuksia.
Perheen vihamielinen, kriittinen ja ylihuolehtiva tunneilmapiiri lisää skitsofreniapotilaan uudelleen sairastumisen riskiä 102.
Perheinterventiot voivat parantaa perheiden tunneilmapiiriä.
Antipsykoottiseen lääkehoitoon yhdistettynä psykoedukatiivisten perheinterventioiden on todettu useissa kontrolloiduissa tutkimuksissa vähentävän potilaiden uusia sairaus- ja sairaalajaksoja 103, B.
Sen sijaan niillä ei näytä olevan selvää vaikutusta potilaiden oireisiin, sosiaaliseen toimintakykyyn ja työllistymiseen 66.
Psykoedukatiivinen perheterapia on ollut suhteellisen harvinaista Suomessa, mutta tutkimusnäytön perusteella se on suositeltava skitsofreniapotilaan ja hänen perheensä hoitomuoto.
Psykodynaaminen perheterapia on ollut maassamme yleisin perheterapiamuoto.
Sen vaikutuksista skitsofrenian hoidossa ei ole hyvin kontrolloitua tutkimustietoa 104, 105.
Niukan näytön perusteella psykodynaamispainotteisesta perheterapiasta voi olla hyötyä skitsofreniapotilaan alkuvaiheen hoidossa D.
Systeemis-strategisen perheterapian tuloksellisuudesta puuttuu kontrolloituihin tutkimuksiin perustuva näyttö 104.
Ryhmäpsykoterapia
Ryhmäpsykoterapian tuloksellisuudesta skitsofrenian hoidossa on vähän kontrolloituihin tutkimuksiin perustuvaa tietoa 106, 107.
Ryhmäpsykoterapia voi parantaa potilaiden vuorovaikutustaitoja, mutta sen vaikutukset psykopatologiaan, ammatilliseen ja sosiaalisen sopeutumiseen tai uudelleen sairaalaan joutumiseen ovat vähäisiä D.
Akuutin psykoosin hoidossa ryhmäpsykoterapia saattaa kuitenkin olla jopa haitallista.
Luovat terapiat
Skitsofreniapotilaiden hoidossa on käytetty erilaisista luovia terapioita, kuten liikunta-, kuvataide- ja musiikkiterapiaa, mutta kontrolloidut tutkimukset niiden vaikuttavuudesta puutuvat lähes kokonaan.
Musiikkiterapian on todettu vähentävän skitsofreniapotilaiden negatiivista oireilua C.
Arkielämän taitojen harjoittelu
Osana kuntoutusta skitsofreniapotilaille on järjestetty käytännönläheisiä, toiminnallisia ryhmiä, joissa he harjoittelevat turvallisessa yhteisössä erilaisia arkielämän taitoja, kuten hygieniasta huolehtimista, kaupassa käyntiä, virastoissa asiointia tai vuorovaikutustaitoja.
Arkielämän taitojen harjoitteluohjelmien hyödyllisyydestä skitsofreniapotilaiden hoidossa ei ole riittävästi tietoa C, mutta kliininen kokemus puoltaa niiden käyttöä toimintakyvyn puutteista kärsivien potilaiden kuntoutuksessa.
Sosiaalisten taitojen harjoittelu
Skitsofreniapotilaita varten on kehitetty koulutusohjelmia, joiden tavoitteena on opettaa spesifisesti muun muassa vuorovaikutustaitoja, oireiden hallintaa, ongelmanratkaisutaitoja ja lääkkeiden asianmukaista käyttöä 105, 108.
Sosiaalisten taitojen harjoittelu voi parantaa potilaiden sosiaalisia taitoja ja sosiaalista toimintakykyä B, ja sitä tulisikin järjestää osana skitsofreniapotilaan muuta kuntoutusta.
Harjoittelun tulisi jatkua riittävän pitkään, vähintään vuoden ajan 109, 110.
Kognitiiviset kuntoutusohjelmat
Skitsofreniaan liittyy kognitiivisia puutoksia muun muassa muistitoimintojen, huomiokyvyn ja päättelykyvyn alueella 111.
Kognitiivisissa kuntoutusohjelmissa on pyritty harjoittelemaan spesifisesti muun muassa tarkkaavaisuutta ja päättelyä vaativia tehtäviä 112.
Alustavat tutkimustulokset ovat olleet jossain määrin lupaavia C, mutta toistaiseksi niiden käyttö skitsofreniapotilaiden kuntoutuksessa on ollut vähäistä.
Ammatillinen kuntoutus
Tavanomainen ammatillinen kuntoutus, kuten suojatyö tai siirtymävaiheen työ, parantaa erityisesti työssä selviytymistä mutta ei menestymistä avoimilla työmarkkinoilla.
Työhön palaavalle potilaalle tulisi järjestää yksilöllistä tuettua työllistämistä, jonka on todettu parantavan vaikeasta mielenterveyden häiriöstä kärsivien selviytymistä myös avoimilla työmarkkinoilla C, 66, 113.
Yksilöllisessä työllistämisohjelmassa potilaan odotetaan siirtyvän suoraan–ilman edeltävää valmennusta–työhön, johon integroituna psykiatrinen kuntoutuminen tapahtuu.
Keskeinen elementti tässä ohjelmassa on tehtävään valmennettu ammattihenkilö, joka tukee potilasta pitkäjänteisesti koko työssäolon ajan 114.
Hoitoresistentin skitsofrenian hoito
Kun potilas on käyttänyt kahta eri tavalla vaikuttavaa psykoosilääkettä, kumpaakin kuuden viikon ajan riittävällä annoksella (taulukko 2) ilman vastetta, kyseessä on lääkeresistenssi.
Sitä esiintyy 5–25 %:lla skitsofreniapotilaista, useammin miehillä kuin naisilla 115.
Riittämättömän hoitovasteen yhteydessä tulee ensisijaisesti sulkea pois lääkepitoisuusmäärityksin puutteellinen hoitomyöntyvyys ja nopeutunut lääkeainemetabolia.
Myös päihteiden käyttö voi heikentää psykoosilääkkeiden tehoa ja altistaa tardiivin dyskinesian kehittymiselle.
Lääkeresistentin skitsofrenian ensisijainen lääke on klotsapiini; vaste siihen saattaa tulla hitaasti A.
Muita toisen polven psykoosilääkkeitä koskeva näyttö on niukempi B.
Tavanomaisten neuroleptien ylisuurten annosten tai muitten lääkkeiden (kuten litiumin, karbamatsepiinin tai beetasalpaajien) hyödystä hoitoresistentissä skitsofreniassa, jossa ei ole liitännäisoireita, ei ole näyttöä C.
Sähköhoidosta saattaa olla eräissä tapauksissa apua C.
Lääkeresistentissä skitsofreniassa psykososiaalisten hoitomuotojen merkitys korostuu, ja ne tulisikin liittää hoitokokonaisuuteen.
Hoitoresistentissä skitsofreniassa kognitiivis-behavioraalinen terapia vähentää oireilua B, 116, 117.
Psykoedukaatiota A, perheen mukaan ottamista hoitoon B, sekä oireiden hallinnan 105, sosiaalisten taitojen B ja arkipäivän toimintojen harjoittelua C tulee tarjota hoitoresistenteille potilaille.
Neurokognitiivisen kuntoutuksen hyödystä resistenttien negatiivisten oireiden hoidossa ei ole näyttöä C.
Taulukko 2. Psykoosilääkkeiden ominaisuuksia Lääkeaine Annos (mg) 1) Valmistemuoto Haittavaikutuksia Muuta huomattavaa
Akuuttihoidon enimmäisannos. Ylläpitohoidon enimmäisannokset ovat pienempiä: esim. klooripromatsiinin, tioridatsiinin ja klooriprotikseenin 600 mg/vrk ja haloperidolin 12 mg/vrk 74.

Tavanomaiset psykoosilääkkeet
Klooripromatsiini 200–1 000 Tabletti, oraalineste Antikolinergia, valoyliherkkyys, kolestaattinen hepatiitti, väsymys, QTc-ajan piteneminen EKG ennen hoidon aloittamista, 1 ja 3 kk sen jälkeen ja sitten vuosittain
Levomepromatsiini 100–1 000 Tabletti, oraalineste Asentohypotensio, väsymys
Flufenatsiini 4–20 Tabletti, depottabletti Ekstrapyramidaalioireet, tardiivi dyskinesia, autonomisen hermoston häiriöt
Perfenatsiini 12–60 Tabletti, depottabletti Antikolinergiset haittaoireet, väsymys, ekstrapyramidaalioireet
Perisiatsiini 20–250 Tabletti Väsymys, suun kuivuminen, painonnousu EKG-muutosten seuranta
Tioridatsiini 200–800 Tabletti, depottabletti, oraalineste Antikolinergiset oireet, muutokset sydämen johtumisajoissa, painonnousu, kertyminen sarveiskalvoon tai mykiöön, verkkokalvovaurio Rytmihäiriöriskin takia toissijaislääke, jos muulla lääkkeellä ei saada toivottua tulosta. EKG ennen hoidon aloittamista, 1 ja 3 kk sen jälkeen, ja sitten vuosittain, erityisesti suurilla annoksilla, silmien tilanteen seuranta vuosittain, painon seuranta
Haloperidoli 4–20 Tabletti, oraalineste Ekstrapyramidaalioireet, tardiivi dyskinesia, muutokset sydämen johtumisajoissa EKG ennen hoidon aloittamista, 1 ja 3 kk sen jälkeen ja sitten vuosittain
Melperoni 200–800 Tabletti, oraalineste Väsymys, autonomisen hermoston oireet
Flupentiksoli 3–25 Tabletti, tipat Huimaus, vapina, unettomuus Voi muuttaa vastetta diabeteslääkitykseen
Klooriprotikseeni 200–800 Tabletti Antikolinergiset oireet, väsymys, neurologiset haittaoireet
Sulpiridi 400–1 600 Tabletti, kapseli Väsymys, asentohypotensio, maidoneritys
Tsuklopentiksoli 15–80 Tabletti, tipat Neurologiset haittaoireet, hikoilu
Toisen polven psykoosilääkkeet
Klotsapiini 200–600 Tabletti Verenkuvanmuutokset, epileptiset kohtaukset, painonnousu, veren rasva-arvojen kasvu, lisääntynyt syljeneritys, kardiomyopatia Agranulosytoosiriskin takia toissijaislääke, jos potilas ei vastaa vähintään kahteen muuhun psykoosilääkkeeseen. Verenkuvanseuranta (myös infektion yht.), EEG-harkinta ennen hoidon aloittamista ja 2 kk sen jälkeen, painon seuranta
Olantsapiini 10–20 Tabletti Painonnousu, väsymys Painon seuranta
Ketiapiini 150–600 Tabletti Uneliaisuus, asentohypotensio, ummetus, suun kuivuminen

Risperidoni 2–8 Tabletti, oraaliliuos Ekstrapyramidaalioireet, unettomuus, ahdistuneisuus
Tsiprasidoni 40–160 Kapseli Uneliaisuus, pahoinvointi

Kulku ja ennuste
Kuolleisuus
Skitsofreniapotilaiden kuolleisuus on 2–3-kertainen normaaliväestöön verrattuna 118, 119, 120.
Skitsofreniapotilaiden ylikuolleisuus on suurinta nuorissa ikäryhmissä 121.
Tämä johtuu pääasiassa itsemurhista, joiden yleisyys normaaliväestöön verrattuna on 20-kertainen.
Myös sydän- ja verisuonisairauksista sekä metabolisista ja hengityselinsairauksista johtuvat kuolemat ovat heillä yleisiä 121, 122.
Skitsofreniaan usein liittyvä masennus lisää itsemurhariskiä, joka on suurimmillaan sairaalahoitoa seuraavan kuukauden ajan 11 ja joka pysyy suurena koko ensimmäisen vuoden 47, 122.
Skitsofreniapotilaiden
vähäinen liikkuminen,
runsas tupakointi ja
lihavuus 123, 124 lisäävät vaaraa sairastua
sydän- ja verisuonitauteihin,
aineenvaihduntasairauksiin ja
syöpään 125.
Skitsofreniapotilaiden hoidossa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota
masennuksen aktiiviseen hoitoon 94,
sairaala- ja avohoidon väliseen siirtymävaiheeseen 126,
epäterveellisten elintapojen ehkäisyyn 123, 126 sekä
somaattisten sairauksien ehkäisyyn, tutkimiseen ja hoitoon 127, 128.
Psykososiaalinen ennuste
Skitsofrenian ennuste on 1900-luvulla parantunut.
Oireettomiksi toipuneiden osuus on pysynyt ennallaan, mutta vaikeat sairaudenkuvat ovat vähentyneet, osittain toipuneiden osuus on lisääntynyt ja sairaalahoidon tarve on huomattavasti vähentynyt 129.
Nykyään yli puolet potilaista toipuu suhteellisen hyvin–vaikkakin heillä usein esiintyy lievää psykoottista oireilua–ja vain noin kymmenesosa ensi kertaa hoitoon tulleista tarvitsee apua selviytyäkseen päivittäisistä toiminnoista 47.
Psykiatrisen hoidon tarve pysyy kuitenkin suurena 123.
Huonoa ennustetta ennakoivat
nuoruusiässä sairastuminen,
miessukupuoli,
naimattomuus,
ihmissuhdeverkoston puuttuminen,
alkoholin tai huumeiden käyttö,
sairastumista edeltänyt huono psykososiaalinen kehitys,
sairauden hidas puhkeaminen,
negatiivisten oireiden sävyttämä sairaudenkuva ja
hidas tai osittainen toipuminen ensimmäisen hoidon aikana.
Hyvää toipumista ennakoi
sekavuuden tai mielialahäiriöiden sävyttämä sairaudenkuva 47, 130.
Neuropsykologisissa tutkimuksissa todettavat kognitiivisten toimintojen häiriöt ennakoivat heikentynyttä toiminnallista ennustetta 131.
Skitsofrenian ennusteelle tyypillisiä piirteitä ovat
suuri vaihtelevuus ja
kliinisen tilan muutokset vielä vuosienkin sairastamisen jälkeen 132. Tästä syystä potilaan kulloisiinkin tarpeisiin soveltuvat aktiiviset hoito- ja kuntoutustoimenpiteet ovat aiheellisia sairauden jatkuttua pitkäänkin.
Hoitopalveluiden järjestäminen
Skitsofreniapotilaan hoito tulee järjestää siten, että hänen yksilölliset ja muuttuvat hoito- ja kuntoutustarpeensa otetaan huomioon ja että nämä palvelut muodostavat pitkäjänteisen hoidon turvaavan integroidun kokonaisuuden 62, 64, 97.
Keskeinen vastuu hoidosta kuuluu väestövastuuperiaatteella toimivalle psykiatriselle avohoitoyksikölle 133, jolla on käytössään monipuolinen biologisten ja psykososiaalisten hoito- ja kuntoutusmenetelmien valikoima ja joka toimii kiinteässä yhteistyössä psykiatrisen sairaalaosaston, perusterveydenhuollon, sosiaalisektorin sekä potilas- ja omaisyhdistysten kanssa 2 (kuva 2).
Avohoidon toteuttaminen
Skitsofreniapotilaita hoidetaan ensisijaisesti avohoidossa.
Avohoito toteutetaan paikkakunnan mukaan yleensä
erikoissairaanhoidon alaisessa psykiatrian poliklinikassa tai mielenterveystoimistossa tai
perusterveydenhuollon vastaavassa mielenterveysyksikössä ja erilaisissa kuntoutuspaikoissa.
Avohoidon moniammatilliset työryhmät, jotka tekevät aktiivisesti kotikäyntejä, lisäävät potilaiden tyytyväisyyttä hoitoon ja voivat vähentää sairaalahoitoja ja itsemurhia verrattuna tavanomaiseen avo- ja sairaalahoitoon B, 134.
Muiden avopalveluiden ja sairaalaosaston kanssa integroidusti toimivat erityistyöryhmät (esim. psykoosityöryhmät), joiden toimintaperiaatteisiin kuuluvat tiivis kriisiluonteinen avohoito, perheinterventiot ja tarvittaessa tiheät kotikäynnit 133, voivat vähentää sairaalahoidon tarvetta ja perheeseen kohdistuvaa rasitusta.
Kotikäynnit parantavat hoitavan työryhmän mahdollisuuksia arvioida potilaan ja hänen perheensä elämäntilannetta ja selviytymistä jokapäiväisistä toiminnoista sekä soveltuvat myös niiden perheiden tukemiseen, joissa on pieniä lapsia.
Merkittävällä osalla skitsofreniapotilaista toimintakyky on siinä määrin heikentynyt, että he eivät selviä itsenäisesti mutta kylläkin tuettuna sairaalan ulkopuolella.
Heitä varten on tarpeen perustaa eriasteista tukea tarjoavia avohoidon kuntoutusmuotoja. Tästä esimerkkinä on porrasteinen kuntoutusjärjestelmä joka käsittää
eriasteisesti tuettua asumista kuntoutuskodeissa, pienkodeissa tai tuetuissa asunnoissa sekä
toimintaa päivätoimintakeskuksissa, työsaleissa tai klubitalolla.
Potilaat ovat järjestelmän piirissä usein vuosikausia ja siirtyvät sen puitteissa sellaiselle kuntoutuksen portaalle, joka on heidän vointinsa ja kuntoutustarpeidensa kannalta optimaalinen D.
Myönteisten käytännön kokemusten perusteella suositellaan, että kuntoutusyksiköiden toiminta järjestetään yhteisöhoidon periaatteiden mukaisesti D.
On tärkeää varmistaa kuntoutuspalveluiden laatu ja sen valvonta niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla 80.
Vaikeaan sairauteen sopeutumisen edistämiseksi ja toimintakyvyn parantamiseksi skitsofreniapotilaille ja heidän perheilleen on järjestetty sopeutumisvalmennusta ja erilaisia kursseja, joiden puitteissa potilaat ja heidän läheisensä saavat sairauteen ja sen hoitoon liittyvää tietoa ja harjoittelevat selviytymistään arkipäivän tehtävistä ja mahdollisista kriisitilanteista.
Myös potilasjärjestöt ja muiden potilaiden antama vertaistuki ovat skitsofreniapotilaille tärkeitä.
Yksilökohtainen palveluohjaus
Vaikeasta toimintakyvyn heikkoudesta kärsivät ja huonosti hoitoon myöntyvät potilaat jäävät herkästi pois hoidosta tai eivät kykene käyttämään tarvitsemiaan hoito- ja kuntoutuspalveluita.
Palveluiden koordinoimiseksi ja hoitokontaktin jatkuvuuden turvaamiseksi on kehitetty yksilökohtainen palveluohjaus (case management) 3.
Sen on todettu parantavan potilaiden pysymistä hoitojärjestelmän piirissä, mutta se voi lisätä sairaalahoitojen määrää ja mahdollisesti myös kestoa parantamatta kuitenkaan potilaiden hyvinvointia.
Niinpä tavanomainen yksilöllinen palveluohjaus ei ole kaikilta osin paras tapa koordinoida skitsofreniapotilaiden hoitoa A.
Työryhmäpohjainen tehostettu avohoito
Toista menetelmää pitkäaikaisesti sairaiden skitsofreniapotilaiden avohoidon organisoimiseksi edustaa työryhmäpohjainen tehostettu avohoitotoiminta (assertive community treatment), jossa moniammatillinen työryhmä huolehtii tietyn potilasryhmän hoidon tarpeen arvioimisesta ja myös hoidon toteuttamisesta.
Tarvittaessa tehdään myös kotikäyntejä ja otetaan aktiivisesti yhteyttä hoidosta pois jääviin.
Työryhmä on kriisitilanteissa ympärivuorokautisesti potilaan tavoitettavissa.
Työryhmäpohjainen tehostettu avohoito parantaa potilaiden pysymistä hoitojärjestelmän piirissä sekä vähentää sairaalahoitojen määrää ja kestoa.
Oikein kohdistettuna se vähentää myös sairaalahoidon aiheuttamia kustannuksia ja parantaa potilaiden ennustetta ja tyytyväisyyttä A.
Olemassa olevan näytön perusteella se on suositeltava tapa koordinoida ja toteuttaa runsaasti sairaalahoitoa tarvitsevien potilaiden hoito.
Kriisitilanteet
Skitsofrenian hoidossa tulee varautua tilanteisiin, joissa
potilas joutuu psykososiaalisen stressin kohteeksi,
hänen tilansa huonontuu nopeasti tai
hän on jättäytymässä suunnittelemattomasti pois hoidon piiristä.
Näissä tilanteissa tarvitaan aktiivisuutta ja kotisairaanhoitotoimintaa.
Potilaan ja hänen perheensä kanssa on syytä etukäteen sopia, miten menetellä kriisitilanteissa ja mistä apua on mahdollista saada nopeasti. Tämä on parasta tehdä kirjallisesti.
Sairaalahoidon toteuttaminen
Sairaalahoito on syytä organisoida siten, että sen aikana potilaan tutkiminen ja hoito voidaan toteuttaa tehokkaasti tarpeetonta seurantaa välttäen.
Sairaalahoitojaksot pyritään pitämään mahdollisimman lyhyinä.
Lyhyet suunnitelmalliset hoitojaksot eivät johda sairaalahoitojen uusiutumiseen tai hoitojärjestelmän ulkopuolelle ajautumiseen B.
Pitkä sairaalahoito voi sen sijaan hidastaa toimintakyvyn palaamista 135.
Sairaalahoidon lyhyys ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus, vaan se tulee mitoittaa potilaan toipumisen mukaan.
Suunnitellusti sairaalassa toteutettavat kuntoutusjaksot (intervallihoidot) ovat myös osoittautuneet käyttökelpoisiksi potilaiden tilan seurannassa ja toimintakyvyn parantamisessa.
Vapaaehtoinen sairaalahoito on aina ensisijaista.
Skitsofrenian akuuttivaiheen sairaalahoidossa tärkeää on turvallinen, toiminnaltaan selkeä ja ennakoitavissa oleva hoitoyhteisö, jossa vältetään virikkeiden liiallista määrää 136.
Skitsofreniaan sairastuneen nuoren osastohoito tulisi järjestää hänen ikänsä ja kehitysvaiheensa tarpeet huomioon ottavissa olosuhteissa alaikäisten osalta nuoriso-osastolla.
Myös kuntoutusvaiheessa mahdollisimman samanlaisena toistuva päivä- ja viikko-ohjelma ja turvalliset vuorovaikutussuhteet koostavat potilasta.
Jo sairaalahoidon aikana on varmistettava hoidon jatkuvuus avohoidossa kotiuttamisen jälkeen. Sitä edistävät sairaala- ja avohoitotyöryhmän yhteiset hoitosuunnitelmakokoukset sekä hoitopalautteen nopea kulku sairaalan ja jatkohoidosta vastaavan yksikön välillä.
Tahdosta riippumaton hoito ja pakkotoimien käyttö
Skitsofreniapotilaan hoidossa tulee aina pyrkiä vapaaehtoisuuteen ja pakkokeinojen välttämiseen. Ellei tässä onnistuta, joudutaan turvautumaan potilaan tahdosta riippumatta toteutettavaan sairaalahoitoon.
Tahdosta riippumattoman hoidon kriteerit on kirjattu mielenterveyslakiin (www 2).
Tahdosta riippumattoman osastohoidon aikana voidaan joutua käyttämään joskus pakkotoimia 137.
Niistä määrää hoitovastuussa oleva lääkäri, ja niitä on lupa käyttää vain psykiatrisessa sairaalassa potilaaseen, joka on määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon tai otettu mielenterveyslain mukaiseen tarkkailuun.
Potilaalle voidaan joutua antamaan vastoin tahtoa lääkehoitoa pistoksena tai hänet saatetaan joutua eristämään joko eristyshuoneeseen tai leposide-eristykseen.
Pakkotoimien hyödyllisyydestä ei ole tutkimusnäyttöä 138 (lyhennelmä 3, katsaus 4), mutta kokemuksen mukaan niitä joudutaan joskus käyttämään psykoottisen potilaan itselleen tai muille mahdollisesti aiheuttaman vahingon estämiseksi silloin, kun muut keinot eivät ole riittäviä tilanteen hallitsemiseksi.
Ensisijaista on kuitenkin pyrkiä minimoimaan pakkotoimien tarve osastolla turvallisten vuorovaikutussuhteiden, selkeiden toimintamallien ja asianmukaisen lääkehoidon keinoin.
Myös osaston yleinen, potilaan yksilöllisyyttä kunnioittava toimintakulttuuri vähentää pakkokeinojen käyttöä hoidossa.
Pakkotoimia tulee käyttää mahdollisimman harvoin ja mahdollisimman lyhyen aikaa, ja niistä on tehtävä merkintä sairauskertomukseen.
Pakkotoimien käytöstä on valmisteilla lainmuutos.
Taloudellinen merkitys
Skitsofrenian aiheuttamat kustannukset voidaan jakaa
sairauden hoidosta aiheutuviin suoriin ja
tuottavuuden menetyksistä johtuviin epäsuoriin kustannuksiin sekä
inhimilliseen kärsimykseen, joka ei ole taloudellisesti arvioitavissa.
Karkeasti voitaneen arvioida, että suorien hoitokustannusten osuus on alle puolet ja sairauden aiheuttamat taloudelliset menetykset selvästi yli puolet taloudellisista kokonaiskustannuksista 4.
Suomessa ei ole tehty päteviä tutkimuksia skitsofrenian aiheuttamista kustannuksista.
Niistä suurin osa johtuu sairaalahoidosta ja muista hoitojärjestelyistä 139.
Skitsofrenian lääkehoidon osuus kokonaiskustannuksista vaihtelee välillä 1–6 % 140.
Laatukriteerit
Työryhmä suosittaa, että skitsofrenian hoidon laatua seurattaisiin kriteereillä, jotka sisältyvät seuraaviin kysymyksiin D:
Onko yksikössä kirjallinen paikallinen skitsofrenian hoito-ohjelma, jossa otetaan huomioon diagnostiikassa tarvittavat tutkimukset, potilaan psykososiaalinen ja lääkehoito, perheintervention ja potilasohjauksen toimintalinjat sekä hoidon jatkuvuuden turvaaminen hoitoketjussa?
Kuinka monella skitsofrenian takia hoidossa olevalla on sairauskertomukseen liitetty ajan tasalla oleva kirjallinen hoitosuunnitelma?
Kuinka monen psykoosiin sairastuneen potilaan perheeseen tai läheisiin on otettu yhteyttä kolmen ensimmäisen sairaalavuorokauden tai ensimmäisen avohoitoviikon aikana?
Kuinka suuri osa skitsofreniapotilaista saa samanaikaisesti enintään kahta psykoosilääkettä?
Kuinka suuri osa skitsofreniapotilaista saa tai on saanut viimeisen vuoden aikana hoitosuunnitelman mukaista psykososiaalista hoitoa?
Kuinka moni sairaalasta kotiutetuista skitsofreniapotilaista palaa uuteen ennakolta suunnittele

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä