Hei vaan kaikki. Sain keskenmenon noin puoli vuotta sitten. Kävin aika pohjalla, mutta nyt taas pyyhkii ihan hyvin lukuunottamatta seksiä. Seksi on alkanut tuntumaan vastenmieliseltä, ikään kuin keskenmenon tuntuiselta sekä mentaalisesti että vartalossa. Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Onko väärin, jos haluan jättää tämän kaiken?
Otin pari viikkoa sitten reilun annoksen unilääkkeitä ja alkoholia... no tässä nyt olen. Miten täältä kannattaa lähteä?
Jumala hylkäsi minut, mieheni käveli ulos keskenmenon jälkeen, enkä uskalla kohdata enää vastoinkäymisiä.
Minulla on edellisestä avioliitosta kehitysvammainen lapsi, jolle olen purkanut tätä tapahtumaa, mutta hän ei ymmärrä. Rakastan häntä kuitenkin, mutta olisin valmis luopumaan kaikesta. Mitä hänelle käy kun täältä lähden?
Joka tapauksessa älkää vastailko jollei ole muuta asiaa kuin "ilveilyä ja selkään taputtelua".
Otin pari viikkoa sitten reilun annoksen unilääkkeitä ja alkoholia... no tässä nyt olen. Miten täältä kannattaa lähteä?
Jumala hylkäsi minut, mieheni käveli ulos keskenmenon jälkeen, enkä uskalla kohdata enää vastoinkäymisiä.
Minulla on edellisestä avioliitosta kehitysvammainen lapsi, jolle olen purkanut tätä tapahtumaa, mutta hän ei ymmärrä. Rakastan häntä kuitenkin, mutta olisin valmis luopumaan kaikesta. Mitä hänelle käy kun täältä lähden?
Joka tapauksessa älkää vastailko jollei ole muuta asiaa kuin "ilveilyä ja selkään taputtelua".
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jumala ei ole ,eika tule sinua jattamaan.jopa siella
'montunkin' pohjalla Han sinua kantaa..sina voit jattaa Hanet..mutta toivon ,etta sita et tee..
e.leminen sanoi --nakoalapaikka hyva --on kuoppa syva..jaksa viela,siunaukseni sinulle..l-h..
jättää kaikki.
Ei ole mitään aihetta syödä unilääkkeitä ja viinaa sekaisin.
Ajattele lastasi!!! hän tarvitsee sinua.
Ajattele myös itseäsi.
Ja jos mies lähti, niin terve menoa ehkä se ei ollut sinun arvoisesi.
Maailma on miehiä täynnä, hyviäkin miehiä on paljon.
Suosittelen kuitenkin pitämään vähän paussia vakiintumisessa.
Yritä silti pitää hauskaa miesten kanssa, ehkä se seksin halu siitä pikkuhiljaa tulee, kun pääset itsesi kanssa tasapainoon.
Lähde ulos vähän tuulettumaan, jos ei ravintolat huvita niin käy elokuvissa, hyvin syömässä tai jotain kivaa.
Ja jos on rahallisesti tiukkaa, niin ikkuna shoppailu ei mitään maksa ja voihan sitä käydä vähän edullisemmissa paikoissa.
Yksi hyvä juttu on käydä lenkillä joka päivä, siellä mieli lepää.
Olen itse yrittänyt lasta jo vuosia ja kun viimein tulin raskaaksi niin raskauteni keskeytettiin, vauva ei ollut ok. Henkisesti se oli minulle erittäin rankkaa, mutta jotenkin sain itseni kasattua kokoon ja nyt olen ihan onnellinen. Raskaaksi en enää tullut, mutta huomasin että elämässä on paljon muutakin ilon aiheita. Toivon sinulle aurinkoisia päiviä ja yritä saada itseäsi niskasta kiinni.
Et ole varmaan vielä toipunut keskenmenosta henkisesti. Minulla on takana kaksi keskenmenoa
ja ensimmäinen oli helvetillinen kokemus masennuksineen. Kärsin muutenkin lapsettomuudesta.
Mieheni ei jättänyt minua keskenmenon takia.
Miehesi on kyllä idiootti, jos jätti sinut sen takia. Hanki parempi mies, ansaitset paremman.
Seksi alkaa kyllä sujua, kun toivut henkisesti.
Se voi kestää vuodenkin, yksilöllistä toki.
Hanki apua masennukseesi esim. mielenterveystoimistosta. Keskenmeno ei ole maailmanloppu. Sinulla on jo yksi lapsi, anna
hänelle se kaikki rakkaus, mitä sulla on antaa.
Minulla ei ole vielä yhtään lasta. Miten kuvittelet, että minä selviän keskenmenoistani?
Kaikelle on aikansa ja nyt sulla on mahdollisuus
iloon ja uuteen elämään. Nauti elämästäsi.
Oletko miettinyt, että oikeasti et halua kuolla, haluat vain päästä eroon pahasta olostasi?
Seksi tuntuu vastenmieliseltä, koska se on keskenmenosi "syy" => ei seksiä => ei raskautta => ei vaaraa keskenmenosta.
Älä pura lapsille aikuisten asioita. Parempi olisi kun eivät tietäisi mitään. Tietysti riippuu lapsen iästä ja (sinun tapauksessasi lapsesi tasosta) mitä voi kertoa.
Minulla on historiassani 2 ulkopuolista, joulukuussa km viikolla 12 ja huhtikuussa viikolla 6 . Syvältä riipii välillä, kun tyttö kysyy, että "äiti, joko sä oot raskaana".
jospa me kaikki aikuiset oltais niin fiksuja ettemme laskisi omien murheidemme taakkaa lapsille kannettavaksi.
Aina on parempi lapsen kannalta, ettei hänen tarvitse huolehtia vanhempien murheista.
Mutta tiedän paljon ihmisiä, jotka avioeron tullessa pitävät omaa lasta luotto-henkilönä ja laskevat koko murheiden taakan lapsilleen. Oletteko vanhemmat ajatelleet miten lapsenne reakoi? Siitä voi olla erittäin pahoja seurauksia, lapsenne ei ole enää tasapainossa sen jälkeen. Joten neuvosi oli hyvä. Lapsille ei tarvitse kertoa missään iässä omia murheita. Joskus tietenki riippuu asiasta, sairaus tms.
Älä lähde! Älä ainakaan oman tahdon kautta täältä pois, ethän? -Kyllä kaikella on tarkoituksensa, pahimmilla vastoinkäymisilläkin, ja tulevaisuus sen sitten näyttää miksi on käynyt miten on käynyt, usko pois..