En ole lestadiolainen. Yritin selailla täältä, jospa löytyisi tietoa siitä miten lestadiolaiset uskoo, ja miten kyseinen uskonto on syntynyt.
En kuitenkaan löytänyt mitään, joten kysyisinkin nyt teiltä lestadiolaiset kertomaan uskonnostanne asiallisesti.
Erityisesti kiinnostaa se, miten kyseinen uskonto on syntynyt, sen perusoppi, sekä miksi teidän uskonto on se ainut oikea, vai uskotteko edes niin?
En kuitenkaan löytänyt mitään, joten kysyisinkin nyt teiltä lestadiolaiset kertomaan uskonnostanne asiallisesti.
Erityisesti kiinnostaa se, miten kyseinen uskonto on syntynyt, sen perusoppi, sekä miksi teidän uskonto on se ainut oikea, vai uskotteko edes niin?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jotain on voitava vastata, kun asiaa suoraan kysytään.
Lestadiolaisuuden nimellä tunnettu herätysliike sai alkunsa Ruotsin lapissa Karesuvannon seurakunnassa.
Sinne oli tullut kirkkoherraksi 1800-luvun puolivälissä Lars Levi Laestadius- niminen mies.
Hän oli siis luterilainen pappi ja perheenisä.
Hän oli senajan luterilainen, jotka uskoivat kasteessa uudestisyntyvänsä ja ehtoollisessa saavansa syntinsä anteeksi.
Kun sitten hänen oma uskonsa joutui koetukselle sairauden ja lapsen kuoleman kautta.hän käsitti, että jotain puuttuu hänen uskostaan.
Hän alkoi kriittisesti tarkastelemaan seurakuntansa uskon hedelmiä. Niihin lukeutui runsas juopottelu, viinakauppa, porovarkaudet, salavuoteudet joista seurauksena isättömiä lapsia. Hän joutui joidenkin perimätietojen mukaan todistamaan sellaistakin, että äiti kännipäissään mkasi lapsensa kuoliaaksi.
Hän siis havahtui, eli koki herätyksen synninunesta. Hän alkoi saarnaamaan parannusta. Aluksi hän koitti parantaa asiaa raitistumisen kautta. Hän kuvitteli, että viinan kirouksen poistamisen myötä koko elämä paranisi.
Pian hän sai kuitenkin huomata, ettei viinasta luopuminen käynyt mahdolliseksi, kuin hengellisen murroksen kautta.
Hän sai vaikutteita lukijaisuudesta, joka oli sen ajan pietistinen maallikkoliike.
Hän tapasi sitten lapintytön, joka kertoi kokemuksiaan Jumalan armosta ja silloin hänelle avautui Sana uudella tavalla.
Lain saarnalla herätetyille piti osoittaa Jumalan Karitsaa, joka poisottaa maailman synnin.
Siitä lähti kulovalkean tavoin levinnyt herätys ja muutamassa vuosikymmenessä saavutti myös Helsingin.
Herätykset ovat Herralta ja ne toimivat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kuitenkin ominaispiirteet muotoutuvat sen alkuunlähdön mukaan. Minkälaisissa olosuhteissa herätys on syntynyt. Minkälaiset ihmiset ovat sitä eteenpäin vieneet jne.
Ehkä tässä on aluksi.
"Hän oli senajan luterilainen, jotka uskoivat kasteessa uudestisyntyvänsä ja ehtoollisessa saavansa syntinsä anteeksi."
Lestadius oli luterilainen. Tämä lause jonka jo aiemminkin kopioin tänne, on tahallista harhaan johtamista Lestadiuksesta puhuttaessa. Tunnen kyllä Lestadiuksen opetukset hänen saarnojensa kautta, ja tiedän mistä puhun.
Et tiedä mitä hän saarnasi ennen kääntymystään, etkä varsinkaan hänen ajatuksiaan.
Sen sijaan saarnat kertovat siitä, ettei kukaan kysynyt iäisyyteen matkustavalta, mihin olet menossa. Kerrotaan, että nautittiin Herran kalkista ja perkeleen kalkista yhtenä päivänä.
Tämä kuvaa sitä luterilaisuutta, jonka keskuudessa hän työnsä aloitti, jolla oli suuri siunaus.
Lestadiuskin puhuu kyllä niistä, jotka luottavat SakramenttEihin ILMAN USKOA. Mutta ei hän koskaan puhu häijysti ja halveksien Pyhistä Sakramenteista.
katsopas osoitteesta srk-oulu.net , sieltä löytyy oikeaa ja asiallista tietoa. Ja jos vain mahdollista etsi paikkakunnaltasi rauhanyhdistys ja mene seuroihin kuuntelemaan. Seuroihin kaikki ovat tervetulleita!
Silloinen Rauhanyhdistys ei ole enää olemassa. Nykyinen Rauhanyhdistys erosi virallisesti lestadiolaisesta opetuksesta jo vuonna 1902.
Sellainen liike ei ole lestadiolainen liike ollenkaan. On siis turha mainostaa!
Lestadiolaisen nimi alkoi käymään kunnialle. Jotkut sanoivatkin, että emme ole mitään laisia emmekä läisiä, vaan Jeesuksen päälle uskovaisia. Myöhemmin ovat ottaneet sitten vanhoillislestadiolaisen nimen, mutta se nimi ei auta mitään, kun ei kelpaa edes Laestadiuksen saarnat, ei kelpaa myöskään kaikki apostolien opetukset. He sanovat edellä mainituista, että he olivat vain ihmisiä. Se on kyllä totuus, mutta Pyhä Henki on ilmoittanut heidän kauttaan.
Esikoislestadiolainen oppi on sama kuin Kristuksen- ja apostolienoppi. Se oppi ei pysynyt kauan apostolien jälkeen puhtaana. Oppi-isämme Luther puhdisti sen paavilaisuudesta.
Lutherin puhdistama oppikaan ei pysynyt puhtaana kovin kauaa. Kuten Lasse-setä kirjoitti, niin kirkko oli tosi surkeassa tilassa, kun Laestadius alkoi herätystyönsä.
Vihollinen ei jättänyt rauhaan Laestadiuksen oppiakaan. Parannussaarnajia ei hyväksytty. Jotkut saarnaajat pyysivät anteeksi, kun joutuivat lukemaan raamatusta joitakin nuhteita.
Tälle vastapainoksi syntyi uusiheräys, joka vaati syvempää katumusta. Syntejä ei saarnattu anteeksi, kun ennen oli saarnattu liian helposti.
Tähän sekavaan tilanteeseen tuli apu lestadiolaisuuden synnyn sijoilta. Sieltä edelleenkin autetaan aina tarpeen mukaan kristillisyyttä niin laajalle, kun se on levinnyt. Kuluneena kesänä olivat lähetysmiehet Amerikan Yhdysvalloissa ja Kanadassa. He hoitavat siis seurakuntaa lähetysmatkoin ja -kirjein, kuten apostolit aikoinaan.
Minun täytyy eskoiskristittynä sanoa, että kyllä näitä kuumapäitä meillä riittää!
Mitään eivät itse asiasta tiedä kuitenkaan. Eivät pätkääkään. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Ei oppi ole sitä, että luetaan sunnuntaina seuroissa pätkä postillasta.
Se on vallan syvällisempi asia.
Eikä autuuden perustus ole lestadiolaisen nimi, vaan Jumala kutsuu meitä vallan muulla nimellä.
Äläpä nyt sekoile, tarvittava tieto minulla on vaikka ei sinulla ole.
Kuumapää olet vain itse tällä kertaa, sillä puhe oli nyt nimenomaan lestadiolaisuudesta. Ja vanhoillislestadioliset eivät ole olleet enää lestadiolaisia yli sataan vuoteen.
Pelastuksen kanssa tällä ei ole mitään vaan tekemistä, sillä ihminen pelastuu vain ja ainoastaan silloin, jos hän on puettuna Kristuksen vanhurskaudella.
Pelastuksessa meitä ei auta mikään laisuus, ainoastaan usko Kristukseen.
Minun kokemus lestadilais kotiin syntyneenä mutta ei lestadiolaisena on, että lestadilais piireissä asiallinen ja asiohin myös kriittinen suhtautuminen on täysi mahdottomuus. Se johtuu liikkeen sisäisestä organisaatiosta ja sisäisesä komento hallinnosta. Kaikeen uskotaan mikä Oulusta kerotaan, epäilijät ja kriittiset ajattelijat eroitetaan ja tuomitaan "helvetin tuleen".
On hyvin ymmärrettävää että asialliset ja pohdiskelevat mielipiteet eivät tähän joukkoon mahdu.
Voisi sanoa että ei liike muutu eikä uudistu niin kauan kun sitä 1902 aloitettua johtamisjärjestelmää ei haluta uudistaa.
kiitos kaikille vastanneille!
Haluaisin kyllä muutamaan kysymykseen edelleen vastauksen.
Mistään vastauksesta ei löytynyt sitä että onko lestadiolaisuus ainoa oikea oppi? Voiko ihminen pelastua jos kuuluu johonkin muuhun uskontoon?
Lestadiolaisten opeista ei myöskään ollut paljon asiaa.. käsitin niin,että lestadiolaisiin kuuluvilla on monenlaisia mielipiteitä opista, tai siitä mitä saa tehdä, ja mitä ei.
Tunnen yhden lestadiolaisen, ja hänellä on suorastaan jopa vihamielinen asenne muita uskontoja kohtaan.. Vaikka hän ei suoraan sano, niin tuntuu siltä että hänen mielestään muut uskonnot ovat paholaisesta.. Onko tämä lestadiolaisopin mukaista?
onko lestadiolaisia muualla kuin suomessa ja pohjoismaissa?
Kuinka paljon jäseniä maailmassa?
...se ei ole missään tapauksessa lestadiolaisuutta usko nyt.
Ohessa Lestadiuksen oma saarna, jossa hän esittää oman näkemyksensä seurakuntakysymyksestä. Jostain syystä monet itseään lestadiolaisiksi kutsuvat eivät kuitenkaan hyväksy tätä näkemystä:
413. "Kateus, riidat ja saarnaajien valikointi hajottavat seurakuntaa."
Tarkastussaarna
Vuonna 1844 Sorselessa.
Alkuaan ruotsinkielinen
Joku teistä sanoo :”Minä olen Paavalin”, toinen taas :”Minä olen Apolloksen”, ”Minä Keefaksen”, ” Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? Ei kai Paavalia ole ristiinnaulittu teidän tähtenne? Vai Paavalinko nimeen teidät kastettiin? (1.Kor.1:12,13)
Apostoli Paavali oli saanut kuulla huhuja ja matkalla olleiden veljien kertomuksia, joiden mukaan Korintin kristityt olivat hajaantuneet moniin puolueisiin, ja kukin piti itseään muita viisaampana. Jotkut olivat kuullet Paavalin saarnoja ja pitivät eniten hänestä, Toiset olivat kuulleet Apolloksen ja toiset Pietarin saarnoja, ja oli muutamia, jotka olivat kuulleet myös itse Vapahtajan saarnaavan.
Korintin kristityille kävi juuri niin kuin meidänkin aikanamme usein käy, että yksi pitää enemmän yhdestä ja toinen toisesta saarnaajasta, sillä saarnaajat eivät ole aivan samanlaisia ilmaisultaan ja puhetavaltaan. Siihenkään aikaan eivät saarnaajat käyttäneet samanlaisia sananparsia ja sanontoja, vaikka he rakensivatkin työtä samalle perustukselle ja saarnasivat samasta asiasta, nimittäin ristiinnaulitusta Kristuksesta. Siitä korinttilaiset saivat syynä hajaantua puolueiksi ja sanoa:” Minä olen Paavalin, minä Apolloksen, minä Keefaksen ja minä Kristuksen.”
Näin tapahtuu vieläkin, kun kristittyjen hengenyhteys särkyy ja he alkavat punnita sanoja ja halkoa hiuksia. Silloin seurakunta hajaantuu ja syntyy puolueita, Näin on tapahtunut aina Paavalin ajasta alkaen, ja näin tapahtuu vielä tänäkin päivänä.
Nyt Paavali osoittaa tässä korintin kristityille, että sellainen opin hajaannus ei sovi oikeaan kristilliseen ykseyteen. Sen tähden hän matkii heidän sanojaan ja sanoo lopulta:” Ei kai Paavalia ole ristiinnaulittu teidän tähtenne? Vai Paavalinko nimeen teidät kastettiin?” Paavali kuvailee, kuinka hän on suuressa nöyryydessä ja yksinkertaisuudessa saarnannut vain ristiinnaulittua Kristusta, sekoittamatta saarnaansa maailmanviisautta. Hän jatkaa kolmannen luvun kolmannessa jakeessa:” Te olette vielä lihallisia, sillä niin kauan kuin teidän keskuudessanne on kateutta, riitaa ja eripuraisuutta, ettekö te ole lihallisia ja vaella ihmisten tavan mukaan?”
Lihallinen eripuraisuuden henki, joka jo Paavalin aikana ilmaantui korinttilaisten pariin, yleistyi yhä enemmän heti apostolien ajan jälkeen niiden joukossa, jotka kaikki kuitenkin uskoivat etsivänsä vakavasti Kristuksen armoa. Se oli suurin onnettomuus, jonka sielun vihollinen saattoi tuottaa kristilliselle seurakunnalle.
Vielä suuren vainon aikana, kun pakanoiden kirves vuodatti kristittyjen verta, oli varsin monta lahkoa ja puoluetta, jotka uskoivat olevansa parempia kuin muut, vaikka ne kaikki taistelivat saman asian puolesta. Ja vielä enemmän puolueita tuli vainojen päätyttyä. Silloin puolueet alkoivat tuomita, syyttää harhaoppisiksi ja jopa vainota toisiaan. Yksi sanoi :” Minä olen oikeassa”, ja toinen:” Minä olen oikeassa”, ja samoin kolmas ja neljäs:” Minä olen oikeassa.” Kuka oli oikeassa? Minä luulen, että se oli oikeassa, joka ei koskaan sekaantunut sellaisiin sanakiistoihin, vaan pysyi yksinkertaisesti Kristuksessa, kirjoitetun sanan mukaisesti. Usein taisteltiin hirmuisen vihan ja katkeruuden vallassa yhdestä ainoasta uskonkohdan kirjaimesta. Kuka oli oikeassa? Ehkä se, joka vähiten punnitsi sanoja ja vähiten saivarteli.
Vielä tänäkin päivänä on luterilaisessa kirkossa loputon määrä puolueita, jotka kaikki uskovat olevansa oikeassa. Ketkä ovat oikeassa: herrnhutilaiset, kveekarit, metodistit vai pietistit? Kuka on oikeassa? Kun he tuomitsevat toisiaan niin kuka on oikeassa? Ehkä se, joka vähiten huutaa ja kerskuu uskonopistaan.
Oikea kristillisyys ei ole tyhjissä sanoissa, vaan Hengessä ja totuudessa, sisäisessä ihmisessä, joka on hengen ykseydessä Jumalan mielen mukaisesti. Oikeassa kristillisyydessä ei ole kyse siitä, onko ulkoisessa tunnustuksessa yksi kirjain enemmän tai vähemmän. Kysymys on sydämen sisäisestä hengellisestä elämästä ja sen vaikuttaa Kristuksen sovintoarmo.
Oletpa sitten juutalainen, kreikkalainen tai luterilainen, oletpa katolinen, reformoitu, pietisti, herrnhutilainen, kveekari, uuslukija tai vanhalukija, tai kuka lienetkin, uskotko, että kuollut kirjainusko, jota sinun isäsi ovat tavailleet edellä ja sinä tavailet perästä, pelastaa sinun sielusi kadotuksesta ? Uskotko näin siksi, että luulet omistavasi kirjaimellisesti oikean tunnustuksen, vaikka sinulla ei ole oikeaa henkeä ja elämää sydämen sisäisessä salatussa ihmisessä? Oikea henki ja elämä ilmenee uskon ykseytenä ja rakkautena. Vai luuletko sinä, että Jumalan Henki antaa kuolleen kirjaimen telkien ja lukkojen kahlita ja sitoa itseään?
Kiitos ei , ystäväni! Kristillisyys ei anna sitoa itseään johonkin tiettyyn uskontunnustukseen, joka kuitenkin on ihmistekoa, olkoon kuinka puhdasoppinen tahansa. Ei, oikea kristillisyys on itse vapaa, ja se tekee vapaaksi, niin kuin myös se Henki on vapaa, joka herättää oikean kristillisyyden. Se vapauttaa kirjaimen pakosta. Teidät on nimittäin kutsuttu vapauteen, ei kuitenkaan lihalliseen vapauteen. Jota maailman lapset ylistävät ja tavoittelevat, vaan Hengen vapauteen, joka on itse elämä kristillisyydessä, sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
Ei ole siksi ihmeellistä, että apostolin täytyi kehottaa korintin kristittyjä välttämään turhia sanakiistoja, joka eivät tuota mitään hyvää, vaan päinvastoin turmelevat ja tukahduttavat kristillisyyden hengen ja elämän, Sen tähden Paavali sanoo:” Te olette vielä lihallisia, koska kukin teitä sanoo: ” Minä olen Paavalin, minä Apolloksen, minä olen Keefaksen ja minä olen Kristuksen. Onko Kristus jaettu tai onko Paavali ristiinnaulittu teidän edestänne?”
Vielä tänäkin päivänä voi olla tarpeen toistaa ja selittää samoja sanoja, sillä kristillisyyttä ovat sekoittaneet ja tallannet monet puolueet ja lahkot, jotka seisovat kuin kytketyt naudat kirjaimen vankeina ja sanovat: ”Minä olen galvinilainen, minä luterilainen, minä pietisti, minä kveekari, minä herrnhutilainen, minä uuslukija ja minä vanhalukija”. Luuletko, että Jumalan Henki antaa sitoa itsensä kirjaimeen eli ulkoiseen tunnustukseen? Luuletko, että oikea kristitty antaa sitoa itsensä kuolleeseen kirjaimeen, niin kuin koira sidotaan muurin pylvääseen? Luuletko, ettei Jumala voi herättää turkkilaista ja pakanaa yhtä hyvin kuin hän herättää luterilaisen tai kveekarin kauheasta synnin unesta etsimään vakavasti armoa? ”Minä sanon teille, että Jumala kykenee herättämään Aabrahamille lapsia näistä kivistä,” Näin sanoi Johannes juutalaisille, jotka myös uskoivat, että heillä on oikea usko, vaikka he olivat lain ja kirjaimen pakkovallassa.
Jos Paavali nousisi tänään kristinuskon kirkkaasta aamuruskosta tai Johannes Kastaja heräisi kristinuskon uudesta syttymisestä tai Luther nostaisi päänsä lähes sammuneen kristinuskon iltahämärän tuhkasta, mitä sanottavaa luulisitte näillä miehillä olevan, kun he saisivat nähdä, että koko kristikunta on hajonnut niin moniin lahkoihin ja puolueisiin, joista jokainen uskoo omistavansa oikean opin? Kyllä he varmaan valittaisivat ja vuodattaisivat moneen kertaan katkeria kyyneleitä sen kauhistavan sokeuden ja hirveän pimeyden tähden, jolla sielun vihollinen on hämmentänyt ja kukistanut maailman sokean joukon. Nyt maailman joukko ryntää kadotukseen kuin sikalauma, jota sudet ajavat takaa. Se on tarttunut saatanan verkkoihin kuolleen kirjaimen raskaan rautaikeen alla.
En halua sanoa kaikkea, mitä ajattelen siitä kauheasta orjuudesta, missä ilkeä vihollinen pitää ihmisparkojen omiatuntoja, kun niitä painaa kirjaimen pakkovalta. Siitä seuraa iankaikkinen orjuus. Juuri tässä saatanan orjuudessa riutuu moni, jolla on herkkä omatunto, kun hän ensimmäisen heräyksen jälkeen alkaa punnita sanoja ja halkoa hiuksia. Silloin syntyy eri seuroja. Silloin syntyy lahkoja ja opin hajaannusta. Silloin kristinuskon ydin sekoittuu ja elämä ja Henki sammuu. Elävä usko muuttuu kuolleeksi kirjainuskoksi, ja rakkaudesta Jumalaan tulee teeskentelijän kaapu. Hengellinen ylpeys, tuo sietämätön saatanan haju ja löyhkä, saastuttaa kalliisti lunastetun sielun teeskentelyn myrkyllä.
Perkele nauraa makeasti voittajana, kun ihminen hyppää armonjärjestyksen yli ja putoaa päistikkaa lihallisesta suruttomuudesta hengelliseen itsevarmuuteen. Silloin on saastainen henki tullut teeskentelijän sydämen eteiseen, ja sillä on mukanaan seitsemän muuta henkeä, jotka ovat seitsemän kertaa pahempia kuin se itse. Silloin saastainen henki ja sen mustat kumppanit saavat hallita vapaasti ja mellastaa kuin nälkäinen susi lammastarhassa, repiä ja raadella turvattomia lammasparkoja. Teeskentelyn kalvo kasvaa kuin lohikäärmeen suomut sen petollisilla silmäluomilla, ja se näyttää verenhimoisia hampaitaan jokaiselle, joka ei tahdo vapaaehtoisesti ryömiä sen veranpunaiseen kitaan.
Rakkaat lapset! Varokaa näitä lampaiden vaatteissa olevia susia, jotka tahtovat nielaista teidän sielunne elävältä. He tulevat hiipien ja käyttävät kauniita sanoja, mutta he tahtovat houkutella teitä pois Kristuksen opin yksinkertaisuudesta. He väittävät omistavansa sisäisen hengellisen valon , jota ei ole Sanassa. Mutta kun heidän tulisi osoittaa uskonsa ja rakkautensa Jumalaan ja lähimmäisiin joillakin pienillä maallisten etujen uhrauksilla, silloin he hiipivät pois ja vetävät häntänsä koipien väliin kuin häpeävät koirat. Varokaa heitä! He näyttävät paisuneilta rupikonnilta, sillä hengellinen ylpeys on paisuttanut heitä. He hyppäävät armonjärjestyksen yli ja tahtovat vielä pettää toisiakin tekemään samoin. Mutta hedelmistä te tunnette heidät, sillä suurimmasta teeskentelijästä tulee lopulta suurin kelmi.
Pidän tätä varoitusta aivan välttämättömänä tälle seurakunnalle. Täällä toinen joukkoon vajonnut lihallisen suruttomuuden kauheaan pimeyteen, ja toinen joukko, jota painaa kirjaimen pakkovalta, on saanut vaikeasti avattavan solmun omalletunnolleen,. Kukaan ihminen ei vois sitä avata, ellei Jumala, joka on armollinen hyvää tarkoittavia, mutta eksyviä sieluja kohtaan, avaa tuota vaikeaa solmua ja päästä herkkiä omiatuntoja kirjaimen pakkovallasta ja anna heidän maistaa hengellisen vapauden elämää ja ydintä.
Kyllä täällä varmaan moni tutkii sanaa vakavin ja vilpittömin mielin. Moni varmaan etsii armoa ja kääntyy yksin yön hiljaisuudessa Jumalan puoleen salaisin huokauksin ja rukouksin. Mutta vakavasti etsivän ei ole helppo löytää oikeaa keskitietä, ahdasta porttia, joka vie päämäärään, kun susilauma huutaa ja ulvoo ympärillä. Sudet ulvovat täyttä kurkkua, toinen toistaan pahemmin. Tuolla on suurkapakoitsija, tuolla suurjuomari, tuolla suurteeskentelijä, tuolla tappelija, tuolla saituri, tuolla huorintekijä, tuolla tanssimestari ja tuolla verenimijä eli verikoira.
Kaikki nämä kirjavat eläimet, jotka nousevat kadotuksesta, juoksevat toistensa ympäri ja huutavat toisilleen, yksi määkimällä, toinen raakkumalla, kolmas ulvomalla ja haukkumalla ja neljäs noitasävelillä ja synnillisillä kuiskutuksilla, niin että niiden ääni kuulostaa kadotuksen ulinalta ja meteliltä. Ne houkuttelevat yksinäistä, armoa etsivää ja taivaan ahtaalle portille pyrkivää. On suuri Jumalan ihme, jos yksinäinen, vakavasti armoa etsivä ihminen ei eksy jäljiltä ja kadota kapeaa polkua, joka lopulta vie taivaan ahtaalle portille.
Koeta pysyä tiellä, sinä rakas sielu, joka tosissasi etsit armoa ja pyrit taivaan ahtaalle portille. Älä anna synnin kauniiden kuiskutusten eksyttää sinua kapealta polulta. Pidä lujasti kiinni sanasta äläkä kuuntele korvaan kuiskuttelijan sanoja, kun se vääntää ja kääntää Jumalan selvintä sanaa omaksi kadotukseen. Pidä lujasi kiinni ankkurista äläkä irrota otettasi pelastuksen kalliosta, Kristuksesta. Älä päästä näköpiiristäsi sitä tähteä, joka johdattaa Betlehemiin ja luvattuun maahan. Jos sinä kadotat sen silmistäsi, silloin olet ikuisesti hukassa. Se tähti on nimeltään Jumalan ilmoitettu sana. Jos tahdot löytää Kristuksen, seuraa sitä tähteä, muutoin sinä te häntä löydä. Silloin sinä olet oma pappisi ja oma kuninkaasi.
Mutta en sano enempää. Se, jolla on hiukankin kokemusta armon tiestä, ymmärtää minua hyvin. Se taas, jolla ei ole, ei ymmärrä mitään, sillä saatana on hänet sokaissut.
Antakoon Jumala Jeesuksen Kristuksen tähden armonsa ja rauhansa ja iankaikkisen autuuden tämän seurakunnan harvoille yksinäisille sieluille, jotka vakavasti etsivät armoa. He vaeltavat kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Yksinäisinä ja hengellisesti köyhinä he etsivät uutterasti, vakavasti ja vilpittömästi pelastavaa armoa, joka annetaan Herran Jeesuksen Kristuksen uskossa ja rakkaudessa. Aamen.
Millä perusteella Oulun oppi ei ole lestadiolaista.
Pitäisi olla todisteita, eikä jankuttamista.
Onhan tosiasia, että usein ovat ihmiset todenneet, että opetus on ihan samaa.
Esikoiset ovat kuunnelleet SRK:n opetusta ja päinvastoin. Sitten on huomattu oltavan väärässä paikassa.
Olemmehan kaikki lukeneet täältä paljon eri vanhoillislestojen kirjoituksia. Eroa on saman verran kun yöllä ja päivällä.
Ei lestadiolainen on tietenkin jäävi vastaaja tähän varsinaiseen kysymykseesi, että onko muut ns.pelastuneita kun lestadiolaiset, mutta voi kai tätäkin jokainen järkeillä ja pohtia mielessään ja sydämmessään.
Jos muut ei pelastu kun lestadiolaiset,miten kävi niille kun maailmassa ei ollut vielä yhtään lestadiolaista? Eikä siitäkään ole vielä historian näkövinkkelistä kovin kauan.
Halveksiva, vihamielinen jopa vähättelevä suhtautuminen muihin uskon suuntiin kuuluu minun kokemuksen mukaan lestadilaisuuteen sisäänrakennettuna "uskona". Ei se ole kenenkään yhden lestadilaisen ongelma.
Tietysti heissäkin on myös fiksuja ja sydämmeltään sivistyneitä ihmisiä, eikä kaikissa tämä piirre tule niin räikeästi esille, mutta liikkeen sisältä tätä muita halveksivaa ja tuomitsevaa ajattelua ei haluta estää,vaikka muuten asioita tiukasti ohjataankin Oulusta.
Mitä uskoon tulee,se on jokaisen henkilökohtainen valinta,ei sitä voi ojata mikään ulkopopuolinen "lauma tai lahko".
Vapaaehtinen kuuluminen siihe "porukkaan"missä tuntee oman olonsa mukavaksi ja missä viihtyy on jokaisen oma asia, oli se sitten hegellistä tai ei hengellistä, mutta tunne-elämällä leikkiminen on minusta hyvin vaarallista, siksi pitää miettiä missä seurassa vallitsee kuitenkin vapaus ja kaikkia kunniottava (myös toisinajattelevia)arvonanto.
Nimimerkki "lestadiolainen" voisi hiukan perehtyä asioihin.
Sen verran pitäisi olla järkeä, että erottaa asiat toisistaan:
- nettikirjoittelu Suomi24:ssä ei ole samaa kuin vanhoillisten oppi tai esikoisten oppi.
- useimmat esikoisetkaan eivät tiedä täällä,
mikä on oikea lestadiolainen oppi
Samaa koskee vanhoillisia.
- postillan lukeminen ei ole sama asia kuin
lestadiolainen oppi
siitä näkee, että oppi on pysynyt samana.(rovastin saarnoista) Vaikka toiset toisin väittäisivät, niin kuinka voi sanoa sellaisia lestadiolaisiksi, jotka eivät ole tietosia siitä, miten Laestadius on opettanut, eikä näin hyväksy hänen opetuksiaan, eivätkä edes kaikkia raamatun opetuksia. Laestadiuksen oppi on sama kuin Kristuksen ja apostolien oppi, joka on kirjoitettuna raamatussa.
Opetus ainoasta oikeasta seurakunnasta on syntynyt lestadiolaisen herätysliikkeen hajaannuksien yhteydessä. Kun samasta juuresta eriytyi porukoita, jotka suhtautuivat vihamielisesti toisiinsa, niin ei tullut kysymykseenkään, että ihan muunnimisiä uskovia hyväksyttäisi.
Uskon, että nykyisin kaikissa tai lähes kaikissa haaroissa on ihmisiä, jotka tietävät Jumalan valtakunnan rajojen olevan yksin Jumalan tiedossa.
Kuitenkaan se ei ole noussut keskeiseksi kysymykseksi. En tiedä onko porukan paine niin kova ja pelätään paitsiota vai mikä siinä on. Kuitenkin kaikkien, jotka seurakuntaopin raamatullisena ymmärtävien, pitäisi tuoda se rohkeasti esille.
Me emme tiedä tosiaan niitä rajoja.
Meillä on täällä ajassakin luonnollinen koti jossa on eristetyt seinät, ja näin lämpö pysyy sisällä, siellä on perhe jonka keskellä luonnolliset ja hengelliset tarpeet tulevat tyydytetyiksi.
Ei hellari esimerkiksi anna minulle Herran Pyhää Ehtoollista, vaikka minä olen Pyhällä Kasteella kastettu Jumalan lapsi. Minulle ei ole silloin sellaisella yhteisöllä mitään hengellistä merkistystä, eikä yhteyttä.
Ihminen kokee olonsa turvalliseksi jossakin puitteissa, eikä siinä ole sinänsä mitään väärää.
Jokainen voi kuitenkin rauhassa jättää nämä Jumalalle kuuluvat asiat Kolmiyhteisen Jumalan huoleksi.
Ainoa oikea syntyi jo Laestadiuksen aikana viitteellisesti.
Ruvettiin puhumaan "kristittyjen joukosta, lammashuoneesta" jne. tarkoittaen heränneiden joukkoa, sitä, joka oli tullut parannuksen kautta uskoon. Heillä oli oikeus "haukkua suruttomia, tutkia heidän tilaansa ja toistensa sydämen tilaa" hengellisen pappeuden oikeuksin.
He olivat kristittyjä.
Amerikan kriisin aikana 1870-luvulla tämä korostui ja lujittui.
Alettiin ymmärtää, että kristittyjä, Jumalan lapsia ovat vain nämä tietyt.
Laestadius itse näki asian avarammin, lukihan hän mukaan muutkin uskonsuunnat, niiden parissa parannukseen, synnintuntoon ja mielenmuutoksen kautta uskoon tulleet. Hänelle raja-aita oli selvempi "maailman joukkoon" päin. Hänelle siis erottava tekijä oli sydämen tasolla.
Nyt se on kuuliaisuus tietyille johtajille.
Nämä, jotka täällä vaahtoavat "oikeasta lestadiolaisesta opista", kuten nimimerkki "lestadiolainen", ne eivät siitä asiasta tiedä pätkääkään, siis siitä, mitä oikea lestadiolaisuus on.
Kun luet näitä vastauksia ja kinasteluja, minkälaisia ajatuksia sinulle herää? Mikä on se oikea vanhurskas usko? Onko se joku näistä?
..........
no täytyy sanoa että täältä ei kannata tietoa etsiä.. yksinkertaisia kysymyksiä yritin esittää, mutta vastauksia tuli ihan eri asioista joita kysyin. Lisäksi täällä ei kukaan tunnu tietävän mitään. Kaikilla tuntuu olevan eri käsitys asioista. Ja vastataan kummallisilla viesteillä joilla ei ole mitään tekemistä asioitten kanssa joita kyselin.
Haluan korostaa että en itse ole kinnostunut liittymään kyseiseen uskontoon. Mielenkiinnosta kyselin, sekä ymmärtääkseni ystävääni, joka on jonkin sortin lestadiolainen.
Mutta muualta täytyy vastaukset etsiä..
Kyllä mielestäni yritin tätä syntyhistoriaa valaista, jos ei kelpaa, ei voi mitään. Ehkä etsit sellaisia vastauksia, joita ei voi saada. Siunausta tutkimuksillesi.
sori.. viestisi oli hyvä, ja oli siellä jotain muitakin viestejä joissa oli tietoa.. mutta ärsyttää vaan tollanen suuri roskan määrä mitä sieltä tuli..