Lauri Viita

Nuoren riuskan urosluteen
mieli paloi vapauteen.
Kutsuttuaan heimojoukon
juhlasaliin sängynloukon
urho päästä olkipylvään
lausui julki saatteen ylvään:
"Kansalaiset, silmät tässä
surkastuvat pimeässä,
niinkuin tähden laiskuutemme
kuihtuvat jo lentimemme.

Ahtautta isänmaamme
hävetä me raukat saamme,
syntyväisyys painuu lamaan!
-Luteet, veljet valloittamaan
ryhtykäämme Seinämeri!
Inhottava ihmisveri
olkoon ruoka täin ja madon
jalomman saa lude sadon!"

Kymmenkunta kuuliaista
sai kuin saikin seuralaista.
Illan tullen viime kerta
juotiin tilkka ihmisverta -
sitten riviin sängynlaitaan,
hyppy ala matonraitaan,
siitä yli kirjokuteen
urhoollisen urosluteen
johtamana seinään asti
jonossa ja joutuisasti.

Alkoi uljas nouseminen,
pysty, mutta voitollinen-
kunnes, kun jo katto hohti,
julma käsi syöksyi kohti.
Juostiin sivuun, taakse, eteen-
sama tulos: likaveteen
käsi poimi yhden tyhmän
villitsemän luderyhmän.

---

Surullinen tapaus.-
Sellaista on vapaus.