Papillonin kasvattajat ja omistajat huomio!!!

meillä 5v uros papillon.
ihana, seurallinen, rauhallinen,pieni, kaunis yms.
sit niit vähemmän ihania puolia, no mielenosoitus(pissaa sinne minne tahtoo), sit oon kyllä kuullu et ainakaan papillon uroksista ei kai ikinä tuu täysin sisäsiistejä(en mee kyllä tosta takuuseen), sit on mustasukkanen :) toisille koirille ja osalle ihmisistä, kotona yksin haukkuu / räkyttää..(on kenneli koira,eli kasvanu kennelissä niin ymmärrettävää ettei oikeen osaa olla yksin. ja meidän perhoselle tulee melko paljon hammaskiveä.. tässäpä tätä..jos haluat kysellä viel jotain, nii kysy vaa. toivottavasti saat jtn selvää :)

Minulla on kaksivuotias papillon, tosin minulla se on ollut vasta kesän alusta lähtien. Rotu on ilmeisen oppivainen ja kiltti. Meidän koira ei räksytä sisällä muuta kuin ovikelloa, mutta uskon että senkin tavan voisi opettaa pois jos ovikello soisi meillä useammin. Koira on myös oikein seurallinen ja leikkisä. Huonoin puoli on sen suunnatoin arkuus. Se pelkää kaikkia ihmisiä ja eläimiä. Luulen sen johtuvan osittain siitä, että se on otettu kennelistä, ankeista oloista ja valtavan koiralauman keskeltä. Sen jälkeen se toki on elänyt "normaalia perhe-elämää" mutta pahoin pelkää että edelliseltä perheeltä koiran sosiaalistaminen on unohtunut täysin ja koiran arkailua on jopa vahvistettu. Olen kuullut, että rodun perusominaisuuksiin kuuluu pieni varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta oman koirani kohdalla tuo varautuneisuus ei ole mitään pientä, vaan suunnatonta pelkoa. Koira tuli minulle vähän yllättäen edellisten omistajien kyllästyttyä siihen. Pidän todella koirastani ja haluan tarjota sille hyvän kodin tuleviksi vuosiksi aina hamaan loppuun asti, mutta: jos nyt saisin ihan rauhassa valita millaisen koira ottaisin (=ei tarvitsisi ottaa sitä joka uutta kotia eniten tarvitsee), päätyisin varmasti paljon suurempaan koiraan. Papillon on pienen kokonsa takia altis tapaturmille. Se jää jalkoihin, isommat koirat voivat esim. leikkiessään tehdä vahinkoa jne. Mutta kokonaisuudessaan papillon on luonteeltaan oikein mukava koira, rohkeampi saisi toki olla. Mutta oikein kiva kaveri jos tykkää pienistä koirista. Ainiin, turkki on mielestäni aika hankala ja helposti takkuuntuva. Etenkin tällä yksilöllä, joka on hulluna uimiseen ja kulkee paljon metsässä ja ravassa. Siksi olen joutunut lyhentämään koirani turkkia melkoisesti, sillä ohuen mutta takkuisen karvan harjaus on kivuliasta, ja sekä koira että omistaja pääsevät vähemmällä kun käyttää vähän saksia. Eikä sitten tarvitse tulla sanomaan, että harjaisit useammin niin ei tulisi takkuja. Tuollainen silkkinen karva sotkeentuu todella helposti etenkin kastuessaan. Mutta tokihan kaikki koirat eivät viihdy vedessä.

Olen hankkinut eka papillonin vuonna 1989.Hyvinä
kokemuksina voin kertoa,että ovat olleet todella
terveitä.Ensimmäiselle koiralleni tuli kerran
ihottumaa eräästä koiranmakkarasta,joka saatiin
hoidettua pois.Tällä hetkellä omistan kolme tämän
rodunedustajaa,joista vanhin 14-vuotias.Haukkuvat
aina,kun ovikello soi.Ihmisystävällisiä,iloisia ja
hellyydenkipeitä.Turkinhoitona riittää harjaaminen
kerran viikossa.Korvien takaa,rintakarvat ja taka-
jalat 2 kertaa viikossa.Pesu tarpeen mukaan eläin-tarvikeliikkeiden shampoilla esim.RING 5 sarjan
tuotteet.Huonot puolet urokset merkkailevat nartun
juoksun aikaan tosi paljon.Joskus papillonit ovat
liian uteliaita menemään lenkillä tutustumaan toi-
siin koiriin.Saat tietoa rodusta Suomen Papillon- ja Phaleneyhdistys ry:n kotisivuilta.