Keskustelu Euroopan unionin jäsenmaiden välisistä turvatakuista on yksi keskeisimmistä kansallista turvallisuuttamme (Nato kysymyksen ohella) tulevaisuudessa määrittävistä tekijöistä.
Unionin vahva ydin Saksa ja Ranska ovat perinteisesti halunneet muodostaa Euroopan unionista joka suhteessa itsenäisempää toimijaa. Britit sitä vastoin ovat usein katsoneet liiallisen eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen painotuksen heikentävän transatlanttisen suhteen merkitystä.
Mitä Suomi haluaa? Haluammeko voimakkaampaa ja itsellisempää Eurooppaa vai tiiviimpää transatlanttista USA:lle alisteisempaa turvallisuusdoktriinia?
Tämän jos minkä luulisi olevan yksi keskeisimmistä kysymyksistä presidentinvaalikampanjassa.
Vanhasen kiemurtelu Lauantaiseurassa oli epämiellyttävää seurattavaa.
"Jos me aloitamme puheen turvatakuista ja muut sanovat ei", niin silloin joudumme vaikeuksiin. Lainaus ei ollut sanatarkka, mutta tuo oli sen ydinsisältö.
Se osoittaa, ettei pääministerimme ole eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen keskustelun ajantasalla. Tuota keskustelua käydään kaiken aikaa, samalla kun me impivaaralaiset hyssytelemme ja yritämme olla kuin, ei meitä olisikaan.
Niinistön avaus on hyvä ja keskustelun soisi jatkuvan.
Itse katson, että turvallisuuden eurooppalaista ulottuvuutta tulee vahvistaa mm. turvatakuulausekkeen muodossa ja muutoinkin.
Itse asiassa toinen päähallituspuolue muistaakseni ulkoministeri Tuomiojan suulla kovaan ääneen puolusti eurooppalaista turvallisuustakuulauseketta ennen perustuslakiäänestystä. Ei keskustelu sen jälkeen ole mihinkään hävinnyt, eikä se häviä sillä, että laitamme kädet korvillemme ja kuvittelemme, ettei sitä ole, kun emme sitä kuule.
Unionin vahva ydin Saksa ja Ranska ovat perinteisesti halunneet muodostaa Euroopan unionista joka suhteessa itsenäisempää toimijaa. Britit sitä vastoin ovat usein katsoneet liiallisen eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen painotuksen heikentävän transatlanttisen suhteen merkitystä.
Mitä Suomi haluaa? Haluammeko voimakkaampaa ja itsellisempää Eurooppaa vai tiiviimpää transatlanttista USA:lle alisteisempaa turvallisuusdoktriinia?
Tämän jos minkä luulisi olevan yksi keskeisimmistä kysymyksistä presidentinvaalikampanjassa.
Vanhasen kiemurtelu Lauantaiseurassa oli epämiellyttävää seurattavaa.
"Jos me aloitamme puheen turvatakuista ja muut sanovat ei", niin silloin joudumme vaikeuksiin. Lainaus ei ollut sanatarkka, mutta tuo oli sen ydinsisältö.
Se osoittaa, ettei pääministerimme ole eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen keskustelun ajantasalla. Tuota keskustelua käydään kaiken aikaa, samalla kun me impivaaralaiset hyssytelemme ja yritämme olla kuin, ei meitä olisikaan.
Niinistön avaus on hyvä ja keskustelun soisi jatkuvan.
Itse katson, että turvallisuuden eurooppalaista ulottuvuutta tulee vahvistaa mm. turvatakuulausekkeen muodossa ja muutoinkin.
Itse asiassa toinen päähallituspuolue muistaakseni ulkoministeri Tuomiojan suulla kovaan ääneen puolusti eurooppalaista turvallisuustakuulauseketta ennen perustuslakiäänestystä. Ei keskustelu sen jälkeen ole mihinkään hävinnyt, eikä se häviä sillä, että laitamme kädet korvillemme ja kuvittelemme, ettei sitä ole, kun emme sitä kuule.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vanhasen asiantuntemattomuus ja argumentointi todellakin hämmensi kuunnellessa hänen jaarituksiaan lauantaiseurassa.
Kun siihen liittyy yleinen pelko, niin ei kai sitä puhetta aikaiseksi saa.
Cheerleader-Saulilla on läpsähtänyt vaalihuiska pahasti päin kiveä. Paasikiveä.
Voisiko sinulta saada perustellun mielipiteen itse asiaan, vai ylittääkö aihe älyllisen kapasiteettisi?
...tässä rajoittaa. Saulin turvallisuusasiantuntemus riittää juuri ja juuri perunapellolle eikä tuommoisesta pikkuvirkamiehen räkänokasta tarvitse edes kuvitella Suomen presidenttiä.
Antoi itsestään todella asiantuntemattoman vaikutelman kaikille, joilla on jonkinlaista osaamista ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan liittyvissä kysymyksissä Lisäksi pelko puhua ja päättämättömyys tekevät yhdessä vaarallisen yhdistelmän.
ehdi muuta keskustella. Olen Vanhasen kanssa täysin samaa mieltä, niikuin suurin osa Suomen kansasta. Siis sinun ja Niinistön kanssa olen eri mieltä!
Ilman vallitsevian mielipiteiden kysenalaistamista ei voi syntyä dialogia, eikä sitä kautta myöskään antiteesiä, eikä lopulta synteesiä, jota myös poliittiseksi kmpromisissiksi kutsutaan.
Asioita ei voida avoimessa maailmassa enää käsitellä niin, että ne vaietaan kuoliaiksi. Se ei anna hyvää kuvaa demokratiamme vallitsevasta tilasta.
Pääministeriltä ja Tasavallan Presidentiltä on vain sammutetuin lyhdyin käytävää presidenttivaalikampanjaa, olla osallistumatta keskusteluun.
Kyllä Presidentillä varsinkin riittäisi aikaa keskustelun käymiseen, mikäli hänellä olisi siihen halua.