...näkemyksistäni keskustasta ja keskustan kannattajista:
Olen esiintynyt täällä parin viime vuorokauden aikana varsin vilkkaasti. On ollut asiaakin, kuten esim. avauksessani ”Vanhasen ja keskustan etsikkoaika mennyt”, mutta siitä eivät kepulaiset halunneet keskustella. Se on aina niin: kun tuo esille asian, joka on liian tosi, se on myös niin kipeä, että siitä halutaan vaieta. Mutta eihän asia siten poistu olemattomaksi!
Vilkkainta keskustelua on taas nyt kuten aina syntynyt siellä, missä asia on ollut vähäisintä. Te kepulaiset ”mene hoitoon”-kehotuksinenne ja monin muin yhtä asiallisin kommentein olette halunneet keskustelua siihen suuntaan viedä. Ja minä olen intoutunut leikkiin mukaan.
Mutta kun nyt taas poistun joksikin ajaksi, haluan lopuksi olla ihan asiallinen. Olen joskus arvioissani keskustasta syyllistynyt ylilyönteihin, usein tarkoituksella, muusta ärsyyntyneenä, kuten esim. eilen avauksessani ”Keskusta kantaa Leninin perintöä”. Eihän se oikeasti ihan niin ole, vaan asia on siten kuin Mielipidepankki vastineessaan on kertonut. Kyllä keskustalla ja leninismillä on sekä vallanhalussa ja keinoja kaihtamattomissa menettelytavoissa paljon yhteistä, mutta eri tavoitteet toki noilla aatesuunnilla ovat olleet.
Mutta olkoon keskusta mitä tahansa, tavallinen todennäköisesti keskustaa kannattava ihminen saa minulta enemmän sympatiaa kuin antipatiaa. Tunnenhan sellaisia ihmisiä paljon jo lapsuudestani ja myöhemmistäkin elämänvaiheistani, ja olinhan sellaisten ihmisten kanssa paljon tekemisissä myös lähes 20 vuotta Valiota palvellessani. Ja niistä ihmisistä minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana.
Viime torstaina Valion johto kutsui meitä eläkeläisiä pääkonttorille juhlimaan Valion 100-vuotista taivalta. Meitä oli siellä runsaat 200 nauttimassa juhlalounaan ja kuulemassa toimitusjohtajan kehuja, ja lähes 500-sivuinen prof. Touko Perkon työstämä upea juhlakirja ”Valio ja suuri murros” annettiin jokaisen kouraan.
Kirja kertoo Valiosta vuosilta 1980-2005, eli juuri siitä ajasta, jonka minäkin olin Valion palveluksessa. Minähän menin valiolle myöhäissyksyllä 1980 ja jäin sieltä eläkkeelle 1998. Hyllyssäni on myös edellinen juhlakirja, Valion 75-vuotisjuhlien merkeissä 1980 julkaistu ”Maidon tie”. Tuota uutta kirjaa olen vasta hieman silmäillyt, mutta siitä pistää heti silmään toki muutenkin tietämäni totuus, että Valio muuttui viimeisen 25 vuoden aikana enemmän kuin sitä edeltävässä 75-vuotisessa historiassaan. Sitä kuvaa myös kirjan nimi.
Kirjan loppupuolella on kronologiset esitykset Valion pää- ja toimitusjohtajista tuolta ajalta. Kaikki he ovat vielä elossa, joten jokaista on voitu myös haastatella. Minun aikanani ehti johdossa olla ensin Erkki Ahola (agronomi), sitten Iikka Haka (kauppatiet. maisteri), molemmat pitkän linjan valiolaisia, ja sitten tuli täysin talon ulkopuolelta mm. Instrumentariumin ja Orionin toimitusjohtajana toiminut ”rukkikaverini” dipl. ins. ja ekonomi Matti Kavetvuo.
Kavetvuo ulkopuolelta tulleena oli varmaan oikea henkilö vetämään läpi nuo suuren murroksen vaatimat raskaat muutokset. Kavetvuo on helsinkiläispoika, joka oman kertomansa mukaan ei tiennyt juuri mitään maanviljelyksestä tai maidontuotannosta ja meijeritoiminnasta, mutta paneutui niihin hyvin kiertämällä kenttää ja kuuntelemalla ihmisiä.
Johtajana Kavetvuo oli itsenäinen ja monipuolisen kokemuksensa tuomalla varmuudella itsepäinenkin, mutta esim. hallintoneuvoston puheenjohtajalle ja maidontuottajista koostuvalle hallitukselle hän antoi enemmän luottamusta ja ”ohjattua valtaa” kuin edeltäjänsä vanhat valiolaiset. Ja omistajia, eli maidontuottajia hän halusi aina kuunnella tarkkaan. Oman kertomansa mukaan maitoisäntien luona kiertäessään hän "kohtasi ensi kertaa ihmisen"! Se on paljon sanottu hänenlaiseltaan mieheltä!
Tämä pitkä aasinsilta vain sille, että mitä minäkin lienen keskustasta sanonut ja tulen vastakin sanomaan, se ei tarkoita sitä, että ajattelisin samoin niistä ihmisistä, jotka elämäntilanteensa vuoksi katsovat paremmaksi kannattaa keskustaa kuin jotakin muuta puoluetta. Tiedän, että heissä on paljon ihmisiä, joista voisin Kavetvuon tavoin antaa mitä parhaan luonnehdinnan.
Mutta haluan tähdentää, että ne tyypit, jotka täällä ovat ohjaamassa minua hoitoon tai ovat vyöryttäneet sontaa kuormittain silmilleni ja muiden ”toisinajattelijoiden” silmille, eivät kuulu tarkoittamiini ihmisiin. Tarkoittamani ihmiset häpeäisivät heidän olemassaoloaan keskustan kannattajina.
Kyllä sitä minäkin ihmettelen – miksi he haluavat olla juuri keskustan rasitteena! Ja paljolti juuri heidän vuokseen minä ja moni muu täällä liikkuva asennoituu keskustaa kohtaan nurjemmin, kuin mitä puolueen tosiasialliset tekemiset itse asiassa aiheuttaisivat. Vaikka kyllä niistäkin vähintään tarpeeksi aihetta löytyy puolueen vastustamiseksi.
Olen esiintynyt täällä parin viime vuorokauden aikana varsin vilkkaasti. On ollut asiaakin, kuten esim. avauksessani ”Vanhasen ja keskustan etsikkoaika mennyt”, mutta siitä eivät kepulaiset halunneet keskustella. Se on aina niin: kun tuo esille asian, joka on liian tosi, se on myös niin kipeä, että siitä halutaan vaieta. Mutta eihän asia siten poistu olemattomaksi!
Vilkkainta keskustelua on taas nyt kuten aina syntynyt siellä, missä asia on ollut vähäisintä. Te kepulaiset ”mene hoitoon”-kehotuksinenne ja monin muin yhtä asiallisin kommentein olette halunneet keskustelua siihen suuntaan viedä. Ja minä olen intoutunut leikkiin mukaan.
Mutta kun nyt taas poistun joksikin ajaksi, haluan lopuksi olla ihan asiallinen. Olen joskus arvioissani keskustasta syyllistynyt ylilyönteihin, usein tarkoituksella, muusta ärsyyntyneenä, kuten esim. eilen avauksessani ”Keskusta kantaa Leninin perintöä”. Eihän se oikeasti ihan niin ole, vaan asia on siten kuin Mielipidepankki vastineessaan on kertonut. Kyllä keskustalla ja leninismillä on sekä vallanhalussa ja keinoja kaihtamattomissa menettelytavoissa paljon yhteistä, mutta eri tavoitteet toki noilla aatesuunnilla ovat olleet.
Mutta olkoon keskusta mitä tahansa, tavallinen todennäköisesti keskustaa kannattava ihminen saa minulta enemmän sympatiaa kuin antipatiaa. Tunnenhan sellaisia ihmisiä paljon jo lapsuudestani ja myöhemmistäkin elämänvaiheistani, ja olinhan sellaisten ihmisten kanssa paljon tekemisissä myös lähes 20 vuotta Valiota palvellessani. Ja niistä ihmisistä minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana.
Viime torstaina Valion johto kutsui meitä eläkeläisiä pääkonttorille juhlimaan Valion 100-vuotista taivalta. Meitä oli siellä runsaat 200 nauttimassa juhlalounaan ja kuulemassa toimitusjohtajan kehuja, ja lähes 500-sivuinen prof. Touko Perkon työstämä upea juhlakirja ”Valio ja suuri murros” annettiin jokaisen kouraan.
Kirja kertoo Valiosta vuosilta 1980-2005, eli juuri siitä ajasta, jonka minäkin olin Valion palveluksessa. Minähän menin valiolle myöhäissyksyllä 1980 ja jäin sieltä eläkkeelle 1998. Hyllyssäni on myös edellinen juhlakirja, Valion 75-vuotisjuhlien merkeissä 1980 julkaistu ”Maidon tie”. Tuota uutta kirjaa olen vasta hieman silmäillyt, mutta siitä pistää heti silmään toki muutenkin tietämäni totuus, että Valio muuttui viimeisen 25 vuoden aikana enemmän kuin sitä edeltävässä 75-vuotisessa historiassaan. Sitä kuvaa myös kirjan nimi.
Kirjan loppupuolella on kronologiset esitykset Valion pää- ja toimitusjohtajista tuolta ajalta. Kaikki he ovat vielä elossa, joten jokaista on voitu myös haastatella. Minun aikanani ehti johdossa olla ensin Erkki Ahola (agronomi), sitten Iikka Haka (kauppatiet. maisteri), molemmat pitkän linjan valiolaisia, ja sitten tuli täysin talon ulkopuolelta mm. Instrumentariumin ja Orionin toimitusjohtajana toiminut ”rukkikaverini” dipl. ins. ja ekonomi Matti Kavetvuo.
Kavetvuo ulkopuolelta tulleena oli varmaan oikea henkilö vetämään läpi nuo suuren murroksen vaatimat raskaat muutokset. Kavetvuo on helsinkiläispoika, joka oman kertomansa mukaan ei tiennyt juuri mitään maanviljelyksestä tai maidontuotannosta ja meijeritoiminnasta, mutta paneutui niihin hyvin kiertämällä kenttää ja kuuntelemalla ihmisiä.
Johtajana Kavetvuo oli itsenäinen ja monipuolisen kokemuksensa tuomalla varmuudella itsepäinenkin, mutta esim. hallintoneuvoston puheenjohtajalle ja maidontuottajista koostuvalle hallitukselle hän antoi enemmän luottamusta ja ”ohjattua valtaa” kuin edeltäjänsä vanhat valiolaiset. Ja omistajia, eli maidontuottajia hän halusi aina kuunnella tarkkaan. Oman kertomansa mukaan maitoisäntien luona kiertäessään hän "kohtasi ensi kertaa ihmisen"! Se on paljon sanottu hänenlaiseltaan mieheltä!
Tämä pitkä aasinsilta vain sille, että mitä minäkin lienen keskustasta sanonut ja tulen vastakin sanomaan, se ei tarkoita sitä, että ajattelisin samoin niistä ihmisistä, jotka elämäntilanteensa vuoksi katsovat paremmaksi kannattaa keskustaa kuin jotakin muuta puoluetta. Tiedän, että heissä on paljon ihmisiä, joista voisin Kavetvuon tavoin antaa mitä parhaan luonnehdinnan.
Mutta haluan tähdentää, että ne tyypit, jotka täällä ovat ohjaamassa minua hoitoon tai ovat vyöryttäneet sontaa kuormittain silmilleni ja muiden ”toisinajattelijoiden” silmille, eivät kuulu tarkoittamiini ihmisiin. Tarkoittamani ihmiset häpeäisivät heidän olemassaoloaan keskustan kannattajina.
Kyllä sitä minäkin ihmettelen – miksi he haluavat olla juuri keskustan rasitteena! Ja paljolti juuri heidän vuokseen minä ja moni muu täällä liikkuva asennoituu keskustaa kohtaan nurjemmin, kuin mitä puolueen tosiasialliset tekemiset itse asiassa aiheuttaisivat. Vaikka kyllä niistäkin vähintään tarpeeksi aihetta löytyy puolueen vastustamiseksi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Viestini ei oikeastaan käsittele keskustaa niinkuin ei yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttisesti muutkaan avaukset täällä, mutta aiheeni on kuitenkin mielestäni niin mielenkiintoinen, että otan sen puheeksi täällä.
Humala, se on jännä asia. Minuun se vaikuttaa siten, että nousussa muutun herkäksi ja ystävälliseksi ja ihmistä ymmärtäväksi. Tasaantuessaan herkistyn muistelemaan elämäni vaiheita. Humalani kääntyessä laskuun yleensä alan haukkua keskustalaisia. Sitten tulee aamu ja paha olo ja otan ensimmäisen parantavani. Siitä oloni kääntyy nousuun ja oravanpyörä on taas käynnissä.
Minulla kun ei ole tuollaisesta kokemuksia. Olen kyllä joskus nuorempana saattanut mennä kovassakin kaasussa nukkumaan, mutta aamuhuikkia en ole koskaan ottanut. En olisi silloin voinutkaan, kun piti mennä töihin, ja myöhemmin sellaisille ei ole ollut tarvetta.
...
Miksi et koskaan kirjoita asiaa ? Edellisestäkin puuttui sisältö. Hanki kotieläin niin ei ole niin yksinäistä. Sinulle sopii mustarotta tai ameeba.
...mitä sanon avaukseni lopussa:
>> Mutta haluan tähdentää, että ne tyypit, jotka täällä ovat ohjaamassa minua hoitoon tai ovat vyöryttäneet sontaa kuormittain silmilleni ja muiden ”toisinajattelijoiden” silmille, eivät kuulu tarkoittamiini ihmisiin. Tarkoittamani ihmiset häpeäisivät heidän olemassaoloaan keskustan kannattajina.
Kyllä sitä minäkin ihmettelen – miksi he haluavat olla juuri keskustan rasitteena! Ja paljolti juuri heidän vuokseen minä ja moni muu täällä liikkuva asennoituu keskustaa kohtaan nurjemmin, kuin mitä puolueen tosiasialliset tekemiset itse asiassa aiheuttaisivat. Vaikka kyllä niistäkin vähintään tarpeeksi aihetta löytyy puolueen vastustamiseksi.
- Kyllä sitä minäkin ihmettelen – miksi he haluavat olla juuri keskustan rasitteena!-
Asiahan on niin, että heitä jokaista kepu on kohdellut jotenkin kaltoin, ja he kostavat sille esiintymällä sen kannattajina.
Erästä kunnallisvaaliehdokastakin kepu käsitteli niin kaltoin, että ei antanut sille vaaliavustusta ja kielsi julkisen esiintymisenkin. Tuloksen me kaikki tiedämme - 19 ääntä!
varmaankin
kerran, kun keris voittaa kenenkään! Paitsi tietenkin tyhmyydessä, siinä emeriittakin jää toiseksi.
Taas Jorma hävisi
mutta suhde on silloin vähintään 600 - 0 kun keris voittää tyhmyyskisan.
...niin miksi olet noin turhautunut, että päästät suustasi tuollaista. No, ehkäpä haluat olla hupaisa - ehkäpä siellä kepulaisen ankeuden keskellä pellet ovat hyvinkin tarpeellisia.
Vai koetko Sinäkin Keriksen tavoin, että kepu olisi kohdellut sinua kaltoin (niinhän joku näkyy päättelevän)? Joka tapauksessa annat noin lisää vauhtia Keriksen aiheuttamalle kepun kannatuksen alamäelle niiden keskuudessa, joilla on silmät ja aivot.
...tulos siinä kisassa tuo, mutta minä kun en siihen kisaan osallistu, niin Keris saa kisailla vain sen mielikuvitusluomuksensa Hagiksen punakoneen kanssa. Kovin hän sitä vastaan höökii, ihan kuin Don Quijote tuulimyllyjä vastaan, ja yhtä hyvin tuloksin!
Ihan oikein oivallat, veliseni, että me Keriksen kanssa emme kilpaile edes samassa lajissa, puhumattakaan siitä, että olisimme samassa sarjassa, jos Keris yrittäisi päästä mihinkään minun harrastamaani lajiin.
vanhemmuuten lapseksi jälleen, näyttää pitävän paikkansa.
Mutta sehän on inhimillistä ja sympaattista.
täällä Aurinkorannan kaupungissa muistellen sitä, kuinka keris saa itsensä raivoon jo pelkästään nimesi näkemisestä.
On todella hienoa, että itse olet huomannut itsessäsi tapahtuneen muutoksen. Muista kuitenkin, ettei vanheneminen ole häpeä sinunkaan kohdallasi. Kanna se ylpeänä ja rinta rottingilla.
...
on enään väliä, mutta sehän se hieman huolettaa, ettei jäis kovin "rumaan asentoon" sitten kun nytkähtää viimeisen kerran!
Sinä varmasti muistat, keneltä tuo lause on lainattu.
minulla taisi tulla, vanhasta muistista tuo "ei veikkosten", kun tarkoitin sanoa että, kyllä veikkoseni!
Gin?
En kommentoi enää enempää tässä enkä muualla. Tässä sille selitystä, jonka annoin Neutraalitarkkailijalle tuossa ylempänä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010556851
Ennen käytettiin DDT:tä. Kapi on paha tauti.
Olet ämmä.
...ja huomaan, että tein virheen, kun puhuin myönteisesti keskustasta ja sen todellisista kannattajista. Sellainen "pehmeily" antoi minulle ämmän leiman silmissäsi.
No, täytyy taas palata entisille skarpimmille linjoille, sitten kun tänne varsinaisesti palaan. Sen aika ei ole nyt.
Tuolla neutraalitarkkailijan avaamassa ketjussa neutraalitarkkailija-parka on myös saanut kepulaista sontaa silmilleen, kun on nimimerkkinsä velvoittamana sanonut mielestään puolueetonta minusta. Siellä vastasin juuri äsken eräälle yksisilmäiselle. Enempää en täällä nyt viipyile.
Kirjoitan minäkin vaihteeksi viimeisen kommentin ketjuun, ettei kapin aina tarvitse sitä tehdä.
Joko muna tuli ?