BENI PANIIKISSA

6.3.2003 Verkkouutiset: ”Zyskowicz: Jäätteenmäki pyrkiköön toimittajaksi
Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki jatkaa Suomen Irak –politiikan arvostelua täysin omituisella tavalla. Vanhaa sanontaa mukaillen hän antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa, totesi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz torstaina Tampereella.
Jäätteenmäki haluaa Zyskowiczin mukaan kansalaisten luulevan, että hän on luotettavampi ja lämpimämpi rauhan ystävä kuin Suomen valtiojohto. Hän ei kuitenkaan ole valmis sanomaan, missä suhteessa hallitus olisi menetellyt väärin tai edes sitä, missä kohdin hän olisi itse menetellyt toisin.
- Tärkeintä on, että kansalaisille syntyy sellainen perusteeton mielikuva, että Jäätteenmäki on suuri rauhan ystävä toisin kuin ilmeisesti nykyinen hallitus. Jäätteenmäen venkoilu asiassa eilisessä Yleisradion tv-tentissä oli paljon puhuvaa: vihjailua, kysymyksiä, kiertelyä, väistelyä, oman kannan piilottelua, luettelee Zyskowicz.
"Minusta tulisi pyrkiä rauhanomaiseen ratkaisuun ja toimia YK:n kautta. En minä suinkaan väitä, että hallituksen kanta olisi toinen, mutta minusta tulisi pyrkiä rauhanomaiseen ratkaisuun", siteeraa Zyskowicz Jäätteenmäkeä. Hän on kerännyt myös muita Jäätteenmäen sitaatteja samasta televisiokeskustelusta:
"En minä ole mitään mieltä, mutta asiasta pitää voida käydä avointa keskustelua kuten Ruotsissakin."
"Suomen pitää toimia aktiivisesti rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Hallitus on ollut aktiivinen, mutta minä kysyn, eikö hallitus olisi voinut olla vieläkin aktiivisempi."
"En minä tiedä, olisiko voinut olla ja mitä se olisi käytännössä tarkoittanut, mutta Keskusta lähtee siitä, että pitää pyrkiä rauhanomaiseen ratkaisuun."
"En ole sitä mieltä, että Suomen pitäisi ilmoittaa olevansa Saksan ja Ranskan kannalla, mutta moni tapaamani kansalainen on sitä mieltä."
"Ei, en minä ole sitä mieltä, mutta minä kysyn…"
"En ole sillä kannalla, mutta haluan kysyä…"
"Ruotsissakin kysytään."
"Kai Suomessa saa 2000-luvulla kysyä."
- Mikäli Jäätteenmäki haluaa vain kysyä ja kyseenalaistaa, mutta ei hohtimillakaan kertoa omaa kantaansa, hänen tulisi pyrkiä toimittajaksi eikä päätöksentekijäksi, päättelee Zyskowicz.”