Olen palavasti ihastunut toiseen mieheen, vaikka rakastan omaa miestäni. Tässä tunteistani yksikseni kärsiessäni olen tehnyt galluppia naisten keskuudessa ja tullut lopputulokseen, että lähes kakki naiset ihastuvat ainakin joskus toiseen, vaikka olisivat varattuja. Kyse ei siis ole pettämisestä, ainoastaan palavasta ihastumisesta, jolle ei välttämättä tehdä mitään, kärsitään vain.
Mutta asiaan... Onko miehille yhtä tavallista ihastua toiseen naiseen? Vai onko olemassa perinteisen kaavan mukaan vain miehiä, jotka katselevat jokaista naista sillä silmällä ja miehiä, jotka rakastvat palavasti vain ja ainoastaan omaa vaimoaan/kumppaniaan?
Mutta asiaan... Onko miehille yhtä tavallista ihastua toiseen naiseen? Vai onko olemassa perinteisen kaavan mukaan vain miehiä, jotka katselevat jokaista naista sillä silmällä ja miehiä, jotka rakastvat palavasti vain ja ainoastaan omaa vaimoaan/kumppaniaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihastuneita naisia! ei paras paikka etsä varattuja miehiä
Koitin noita muitakin osastoja katsella, mutta mistähän niitä MIEHIÄ sitten löytyis? ;) Tämä asia kun vaivaa pientä päätäni juuri nyt...
Miksipä ei, harva meistä on tavannut sen oikean.
Minä ainakin olen ihastunut moneen kertaan seurusteluaikanani, yleensä kerran vuodessa. Ja se on aika raastavaa aikaa. Niinkuin juuri nyt. Kotona oma rakas odottamassa ja mulla vain pyörii toinen nainen mielessä yötä päivää. Ei ole yhtään kivaa.
Mutta pitääkö tämäkin tunne monien muiden tunteiden mukana tukahduttaa? Miksi en saisi olla ihastunut? Näitä tässä kyselen itseltäni kokoajan.
Mietippäs sitten sitä miksi yleensä olet yleensä sitoutunut parisuhteeseen. Ajattele, sinkkuna saisit ihastua ihan vapaasti keneen hyvänsä etkä loukkaisi kenenkään tunteita.Vaan haluatko vopita molemmin puolin leipää?
Ensinnäkin kiitos asiallisesta vastauksesta, "Mie". Ne ovat melko harvinaisia täällä.
Oikeasti haluan olla parisuhteessa. Ja minulla on todella hyvä parisuhde. Mutta. Mutta kun välillä kolahtaa, niinkuin nyt viikonloppuna, olen aivan ihmeissäni tunteideni kanssa. Miten minä, raavas mies voin olla tällainen, aivan kuin teini?
Miksi minun tielleni ravintolassa osuu se illan mukavin ja viehättävin nainen? Mikseivät he mene niiden sinkkujen luokse? Mikseivät he tulleet luokseni silloin, kun olin sinkku? No onneksi yksi tuli...
Käyn ravintoloissa vain muutaman kerran vuodessa, en tanssi, en ole mikään Leppilampi ulkonäöltäni. Silti aivan kuin kiusatakseen "heikkoa" miestä nämä ihanat naiset ovat seurassani illan ja olisivat yönkin. Onneksi en ole sentäs niin heikko ollut, että olisin pettänyt tyttöystävääni.
Mutta nyt olen taas ihastunut. Enkä voi sille mitään. Onneksi tätä ei kestä kuin muutaman päivän, ellei...
Omasta mielestäni ihastumisessa ei ole mitään pahaa. Minusta on mukava ihastua, vaikka minulla on oma kulta kotona. Ihastumisista saa kunnon kicksit ja kun asian antaa hautua, se menee ajallaan ohi. ihastumiset pitävät mielen virkeänä ja antaa tilaa mielikuvitukselle. Hyvää ei kuitenkaan kannata pilata ihastuksen vuoksi - kerran itse tein niin...
Mutta välillä tuntuu että itseään saa oikein pidätellä. Tuntuu että olen välistä täysin tasapainoton. Olen ihastunut pomooni, muutamaan työntekijääni, kaveriini, milloin kehenkin. Uskon että oma ihastuksen tarpeeni johtaa isäsuhteeseeni (isäni kuoli kun olin 17) ja edelleen haen tukea ja hyväksyntää, en saa sitä tarpeeksi. Tässä suhteessa tunnen olevani pohjaton kaivo. Mutta luultavasti miehenikin kokee ihastuksen tunteita. Uskon kuitenkin suhteeseeni ja mieheeni. Ja niin kauan kuin uskon ja rakastan, niin en näe tätä ongelmana suhteellemme. Mielestäni ihastuminen ei ole pettämistä.
monta kertaa on tullut eteen tilanne missä on ihastunut toiseen naiseen, mutta siihen se on jäänytkin. Minusta ei ole väärin ihastua vieraaseen jos se ei jatku siitä eteenpäin.
Tosin voihan juttu jatkuakkin mutta siinä tulee olla sitten kaikkien osapuolten yhteinen suostumus ja jatko selvittely.
Itse olen tälläkin hetkellä ihastunut ja jopa rakastuntu..., mutta siihen se jääkin.
... kysyttiin, mutta vastaan silti. Varmaan riippuu siitä mihin suhde perustuu.
Minä "ihastun" ennenkaikkea henkiseen puoleen ja jos se ei omassa suhteessa toimi, niin siinäpä se. Pelkkä miehen ulkonäkö tai hyvä jutunheittotaito ei nappaa.
En ole kahteenkymmeneen vuoteen, jonka olen ollut naimisissa, ihastunut keneenkään. Eipä se parisuhdekaan niin palavassa vaiheessa silti ole tällä hetkellä.
Luulisin, että ihastumisia ei tapahdu minulle niin helposti, koska en ole ennen avioliittoa seurustellut, niin minulle ei ole kokemusta oikein paljon muista naisista. Eikä siis oikein kiinnostakaan.
Jos rakastan, niin rakastan vain ja ainoastaan sitä yhtä naista. En anna itseni ihastua keneenkään muuhun. Mutta naiset nyt ovat tollasia, joihin ei voi aina luottaa ja myöskin... No taidanpa jättää sanomatta
Sehän tässä minua raastaakin, kun olen miestäni kohtaan luotettava. En ikipäivänä pettäisi häntä, vaikka ihastus polttaakin sisimmässä. Tunteilleen ei valitettavasti kukaan voi mitään. Jotain ihmistä inhoaa selittämättömästä syystä, toisesta taas pitää aivan yhtä järjettömin perustein. Kunpa tämä asia olisikin järjellä ratkaistavissa...
Sehän on varmaan joskus ennenkin todettu että nainen toimii enemmän tunteella. Mies osaa jättää tunteet taka-alalle.
Minä ihastun todella helposti, vaikka olen naimisissa ollut jo monta vuotta. Nytkin olen palavasti ihastunut yli nelikymppiseen mieheen :) Silloin kun ihastuminen on vahvimmillaan niin uneksin päivin ja öin tästä miehestä. Ei niihin päiväuniin/uniin välttämättä liity seksiä, mutta näissä haaveissa mies on tekee kaikkea romanttista...
Mun mies väittää että ei ihastu muihin naisiin, mutta mistä sen koskaan tietää. Sitä paitsi sallin sen miehelleni samoin kuin itsellenikin... Enkä halua tietää mieheni ihastuksista enkä myöskään kerro omistani. Ihastumiset on normaalia elämää ja toivottavasti ihastun vielä mummelinakin muihin miehiin, ja ennenkaikkea että muut miehet ihastuvat minuun....
Vaikuttaapa samanlaiselta tuo sinun "tapauksesi" kuin minunkin... Olen myös aina ihastunut helposti, mieheni vain on ainoa, johon tuo ihastus ei ole koskaan loppunut ja hänen tapaamisensa jälkeen muihin ihastuminenkin on vähentynyt. Kuitenkin edelleen sitä tapahtuu...
Tämän hetkinen ihastus on useamman vuoden minua vanhempi ja valitettavasti tai onneksi ihminen, jota en pysty täysin välttelemään, joskaan en päivittäin tapaakaan. Vaikka kuinka yritän keskittyä kaikkeen muuhun, nousee hän mieleen tämän tästäkin. Enkä minäkään edes ajattele häntä varsinaisesti erottisessa mielessä tms. vaan hän jostain syystä todella onnistui hurmaamaan sen henkisen puolen. Villeimmissä unelmissanikin tahtoisin korkeintaan hetken häntä vasten, ehkäpä yhden suudelman... Mutta se nyt ei koskaan tule toteutumaan.
Ehkä olen masokistiluonne, mutta tahtoisin edes tietää, tunteeko hän saman väreilyn vai kuvittelenko vain...Siitä huolimatta, ettei siitä koskaan voi tulla mitään. Mutta kuten sinäkin sanoit, tuntuuhan se hyvältä kun tietää, että joku on ihastunut...
Mulla ollu tää "ongelma" aina. Olematta yhtään itserakas niin myös miehet ihastuvat minuun. Eilenkin yks vapaa komee kolmekymppinen heitteli sellaista herjaa että mulla perhoset lenteli vatsassa, ja arvaa oliko kiva uni yöllä... Kyllä mun itsetuntoa hivelee että vielä(kin) myös muut miehet kiinnostuu musta...
Tuntuu jotenki uskomattomalta että toiset on niin ihastuneita aina vaan siihen omaan siippaan... Musta tuntuu että kaikki eivät vaan myönnä jos ihastuvat toiseen mieheen... Nautitaan ihastumisista ja vielä enemmän siitä kun ihastuksen kohde rutistaa oikein kunnolla!!! Ei se mun mielestä oo pettämistä jos tietää missä se raja kulkee... Mutta oishan se ihana suudella ihastuneena ensimmäistä kertaa... VAI? Ei muakaan se itse "akti" kiinnosta vieraiden kanssa vaan se "hellyttely"...