Olen sillä tavalla jotenkin erilainen, että minua ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. ´Ne jotka tunnen, riittävät. Miksi minun pitäisi kiinnostua muista? Itsekin olen vähän huolestunut, kun ei yksinkertaisesti vaan huvita muut ihmiset ja niiden tyhmät jutut. Monesti tylsistyttää jo pelkkä ajatuskin, että pitäisi olla toisten kanssa ja kuunnella niiden juttuja ja olla niissä mukana vaikka ei huvittaisi yhtään. Olen myös huomannut, että en osaa nauraa samoille asioille, kuin muut, olen jotenkin liian vakava. Onkohan tämä jotakin masennusta? Pakotan itseni toisten kanssa olemaan, etten olisi aivan yksin. Mutta kun voisin aivan hyvin olla yksinkin ja olenkin paljon. joskus tuntuu, että liiankin paljon. Toinen asia on se, etten luota syvimmiltään keneenkään, en tiedä onko se sitten ongelma. Kukaan ei tiedä oikeasti minun ajatuksiani, moni luulee tietävänsä, mutta pitäisikö jonkun tietää? Ajattelen, ettei siitä olisi mitään hyötyä mihinkään, ennemminkin voisi olla haittaa. Tavallisia juttuja voin puhua vaikka miten paljon, mutten sen enempää. Missä menee raja, milloin on liikaa omissa oloissaan?
kun haluaa olla yksin
huolestuttaa..
5671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
omasta kynästäni kirjoitettu...
itsestänikin on tuntuu juuri samalta,ja suvussanikin on ollut näitä erokkotapauksia.Vaikea sanoa mistä tällainen ajattelutapa johtuu.
Minulla taas joskus tulee tunne, etten haluaisi enää koskaan lähteä ulos kodistani ulos tuonne pahaan maailmaan, haluaisin vain olla kotona, nukkua ja katsoa telkkaria. Siinäpä olisi minun elämäni. Ystäviä ei ole paljonkaan, vain yksi. Eikä hänenkään seuransa mitään kovin mielenkiintoista ole. Vielä vähän aikaa sitten ajattelin, että olisi ehkä mukava saada edes yksi uusi tuttavuus nyt kun olen juuri aloittanut uuden koulun, mutta ei kiinnosta enää. Käyn aikuislukiota, joten minkäänlaista luokkaa meillä ei ole, ihmiset siis vaihtuvat koko ajan ja kehenkään ei oikein "ehdi" tutustua. Mutta eipä minua siis enää kiinnostakaan.
Mulla on monesti täsmälleen samanlainen olotila kuin sinulla. Tekisi mieli jäädä aamuisin kotiin nukkumaan, ja olla poistumatta koko talosta yhtään mihinkään. Harvojen ihmisten jutut ja löpinät jaksaa todella mua kiinnostaa.
Tekis monesti mieli vetää verhot eteen, ja linnottautua omiin kuvitelmiinsa..
Aiemmin asia ei ole minua vaivannut, kun vanhojen tuttujen ja kavereiden kanssa (tunnettu koko ikä) olen viettänyt aikaa ja nauttinut siitä todella paljon.
Nyt moni pitkäaikainen kaveri on perustamassa perhettä ja itse opiskelen toista vuotta paikkakunnalla, jossa ei asu yhtään vanhaa kaveria, joten olo on todella yksinäinen. Kävin kyllä kaiken maailman tutustumisilloissa ja uusien opiskelijoiden tapaamisissa, mutta niissä tuli vain olo että haluaa kotiin nukkumaan, kun ei kiinnosta ihmisten jutut. Silti kaipaisin seuraa ja tuntuu että masennun tai tulen hulluksi yksin.. Sekavaa??
Ryypätessä näiden uusien tuttavuuksien seura muuten tuntuu hetken aikaa ihan kivalta, mutta tähän yleiseen masentuneeseen oloon tuskin auttaa jatkuva juominen =P