mulla oli vuos sitten masennusta ja nyt kun koulu alko niin mulle alko tulla taas unihäiriöitä ja mietin et jos tää kaikki alkaa uusiks siis jos masennuskin tulee tähän mukaan niin en kestä enää. viime vuonna kun olin seiskalla mietin itsaria aika paljon ja nyt mietin joskus. oon vaan niin ahdistunut ja en vaan kestä. jos mulle tulee masennusta niin en kestä enää se on sit viimeinen kerta.. kotonakin kaikki vaan valittaa. koulussa kaverit piristää muuten en varmaan kestäs :/ mut onko mulle alkanu tulla taas masennusta? kun mietin itsaria melkein koko ajan ja oon kauheen ahdistunut, mutta en tiiä mistä koko elämä vaan ahdistaa.
mitä teen!!!???
tiitu_
5357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Älä ystävä rakas luovuta. Hae apua koulun terveydenhoitajan tai kuraattorin kautta. He auttavat sinua ja ohjaavat eteenpäin. Nuori elämä on liian arvokas tuhlattavaksi. On hyvä, että tälle palstalle kirjoitit ja toivottavasti saat rohkaistuksi hakea apua. Jos tuntuu vaikealta puhua terkalle/kuraattorille niin se voi olla kuka tahansa luotettava aikuinen. Älä luovuta!
en tiedä, en haluaisi. kun terkkari on ilkeä mielestäni hän oli viime vuonna aika ilkeä minua kohtaan ja en haluaisi käydä siellä. kuraattorille voin harkita menoa kun se on vaihtunut tänä vuonna. kiitos sinulle
Haluaisitko ruveta mailailemaan tj?
Itselläni on ollut samanlaista.
Viime kevät oli hirveää aikaa. Käytin lääkkeitä usein yliannotuksena ja alkoholin kanssa. Mietin usein itsemurhasta ja sorruin välillä puhumaan parille ystävälle kuolemasta, vaikka aina kaduin ja yritin päntätä päähän, etten saisi valittaa ongelmistani, kun eivät muutkaan valita näin paljoa, tuntui että itse valitin aina.
Tuolloin oli kotona kokoajan äidin kanssa riitaa (jonka kanssa asun kaksin) ja pahojakin välikohtauksia syntyi. Muutamia kertoja lähdin koirani kanssa asumaan isälleni, mutten viihtynyt sieläkään kuin viikon verran ja ehkä päivän tulimme taas äidin kanssa toimeen, mutta sitten syntyi taas yhtä kamalat riidat.
Kaverit jaksaa toisinaan piristää ja puhuu järkeä päähän. Kesäloma oli ihanaa aikaa, kaikki oli hyvin ja elämä hymyili. Olin koko kesäloman ilman lääkkeitä ja kaikki vaan oli liian hyvin.
Nyt alkoi koulu, viimeinen peruskouluvuosi ja nyt on alkanut masentaa. Ei jaksa kiinnostaa enää mikään. Tuntuu, ettei ole tulevaisuutta ja tuntuu, ettei mistään tuu mitään. Tahtoisi vaan parkua kotona elämäänsä ja toivoo, et kuolis siihen paikkaan. Äidin kanssa ei ole vielä toistaiseksi ollut pahoja riitoja, mutta jonkin vertaa kyllä. En jaksaisi käydä koulua enkä tehdä mitään sinne liittyvää.
Lisäksi vielä paino-ongelmat. Minulle todettiin viikko sitten taas Anemia (mitä on ollut ennenkin). Painoin kesällä 2004 n. 70kg ja olin silloin 163cm pitkä. Nykyään painan 54kg ja olen 164cm pitkä tj. Itse haluaisin laihtua, mutta muut sanovat, että en saisi enään laihtua ainuttakaan kiloa, vaan pikemminkin lihoa pari kiloa (näin sanoi myös lääkäri) mutta itse silti tahtoisin vain laihtua. Harmittaa tämäkin.
Enpä tiedä, mitä pitäisi tehdä. En halua tappaa itseäni, en. Mutta en jaksaisi elääkkään. :/
ja lisätäkseni tähän vielä.
en ole nytkään vielä sortunut käyttämään lääkkeitä yms. yliannoksena, mutta mieli on tehnyt, olen vain pitänyt pääni kylmänä ja yrittänyt unohtaa.
voih :( mulla nää ongelmat on sit vielä aika pientä suhun verrattuna, vaikka itselläni on koko ajan mielessä itsari kun on vähän pahentunu tosta ajasta kun kirjoitin tuon.. juu anna vaan maili ossas voidaan mailata tai mese jos sattuu sulla olemaa kun mie en kehtais laittaa tänne sitä kun kaverit käy täällä..