vaan mitäpä ootte mieltä vanhasta klassikosta nimeltä 127???sellanen oli eka autoni vm.80..paska kylläkin mutta silti ikävä =) tytöiltä tuli enemmän kiinnostuneita katseita kuin nykyään uudehkolla autolla. se oli sellanen hauska pikkuauto ja sitä oli mukava ajaa.mut kertokaapa kokemuksia jolla sellanen ollu!
The "FIAT 127"
miss you
62628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pari kappaletta olen omistanut ja yksi odottaa pihassa museorekisteröintiä. Ensimmäinen, vm. -80 hankittiin vuonna -91 kakkosautoksi. Kuuden vuoden ja 60 tkm kuluttua vaihtoi omistajaa edelleen täydessä pelikunnossa. Vikojakin oli mutta tielle ei jättänyt kertaakaan. Vuonna -93 ostin toisen vm. -82 talviautoksi (kesät moottoripyörällä). Kolme vuotta ja 100 tkm ja oli aika luovuttaa se uudelle omistajalle. Pientä remonttia vuosien varrella, mutta aina varmasti perille. Ehdottomasti elämäni halvimmat ja ikimuistoisimmat kilometrit.
Paljon puhuttuja sähkövikoja ei ollut kummassakaan. Ensimmäisestä meni kannentiiviste ja toisesta katosi puristukset nelos sylinteristä, kilometrejä oli tuolloin takana 220 tkm. Muuten selvittiin kulutusosien ja öljynvaihdoilla.
Ehkä tässä on vähän taustaa sille, että Fiat ei mielestäni ole aivan paska auto, kuten täällä niin usein väitetään.
Mielestäni 127 on viimeisin hyvä Fiat. Olen kuitenkin tietoinen niistä tyyppivioista mutta näköjään ei ole vannoutuneet Fiatistit edes reilun 20 vuoden jälkeen valmiita myöntämään sen auton heikkouksia. "EI minun Fiateissa ole mitään sähkövikoja ollut, 400 tuhatta ajoin 127:lla ilman vikoja"
Eikös tuo nyt ole ihan tarpeeksi 127:n kokoiselle ja hintaisella autolle? Kyllä sen jälkeen saa jo sähkövikoja tullakin.
Eikös tuo nyt ole ihan tarpeeksi 127:n kokoiselle ja hintaisella autolle? Kyllä sen jälkeen saa jo sähkövikoja tullakin.
903 kuutiota vuodelta -76. Ajettavuus oli siihen maailman aikaan huippua. Istuimet eivät häävit ja ajoasentokin vaati tottumista. Tilat olivat ihmeen hyvät. Kone kiersi nätisti ja piti kovaa ääntä. Kulutus oli vain 7 litraa satasella, mutta suorituskykykin varsin vaatimaton. Yleinen luotettavuus oli hyvä. Hyvin lähti käymään ja lämmintäkin piisasi, vaikka läpivirtaus oli huono (ehkä juuri siksi lämpöä riitti). Mutta pellit... Auto oli meillä uudesta pitäen kahdeksan vuotta ja 150 000 km. Sinä aikana se maalattiin kolmesti. No, ei ehkä ollut kaksisia ne maalauksetkaan.
Tilalle tuli pari vuotta uudempi, vähemmän ajettu tusinakasi eli 128, jossa oli poikkeuksellisesti 1300-kuutioinen moottori. Jo tuli liikettä enemmän, mutta meni pari litraa enemmän bensaakin. Myös "kasi" oli erittäin toimintavarma eikä enää yhtä ruostuvainenkaan.
Seiska myytiin eräälle tutulle, joka ajoi sillä vielä vuosia. Lopulta se romutettiin yli 200 000 ajettuna, tekniikaltaan toimivana, mutta koriltaan kadonneena. Tuttavaperheessä kaikki rakastivat ratakaksseiskaa. Oli kuulemma perheen suosikkiauto, vaikka "parempiakin" oli pihassa kaksin kappalein. Sama perhe osti meiltä sitten sen "kasin".
oli vähän helkkarin hyvä auto.
En nyt muista tarkkaan minä vuonna tuli se uusi surkimus 127,se pilasi koko 127 maineen.
Mulla oli seitsemän kuukauden ja 13.000 km ajon jälkeen mitta täysi ja vaihdoin toiseen merkkiin,tietenkin viat korjattuina mutta rahallisesti kunnolla takkiin ottaneena.