Mistä johtuu sellainen tapa, että jotkut kummit hylkäävät kummeutensa ja kummilapsensa kun nämä pääsevät ripiööe? Toisilla taas on tapana hylätä kummilapsen täyttäessä 18 vuotta? Mistä ihmeestä tuollainen on peräisin?
Itselläni on 5 kummilasta, vanhin pääsi kesällä ripiööe ja nuorin on 2-vuotias eikä minulla ole tarkoitustakaan ykskaks lakata olemasta heidän kumminsa kun joku tietty päivämäärä umpeutuu. Minä olen heidän kumminsa kuolemaani asti enkä todellakaan ymmärrä muuta tapaa ajatella.
Itselläni on 5 kummilasta, vanhin pääsi kesällä ripiööe ja nuorin on 2-vuotias eikä minulla ole tarkoitustakaan ykskaks lakata olemasta heidän kumminsa kun joku tietty päivämäärä umpeutuu. Minä olen heidän kumminsa kuolemaani asti enkä todellakaan ymmärrä muuta tapaa ajatella.
Vastaukset 10
Vanhimmat
taitaa 10-sormijärjestelmä taas olla hakusessa kun tekstiini tuli kahdesti "ripiööe", siis "ripille" tarkoitin:)
Itsekään en ymmärrä. Omista kummilapsistani vanhimmat ovat nyt 27 ja 21, ja olemme yhteyksissä ja toisinaan saatan jopa ostaa joululahjankin tms jos jotain kivaa osuu kohdalle. Ja suhteeni omaan kummitätiini on jopa läheisempi kuin omaan äitiini. Minusta kummeus on aivan ihana asia.
ovat kaikki sellaisia, että lapsia ei enää muisteta ripille pääsyn jälkeem ja minusta se on aivan hanurista.
Itselläni on kaksi kummipoikaa ja kumpaakaan en ole unohtanut vaikka ovat jo 20-30 iässä.
Myös minun oman lapseni kummit eivät enää ole muistaneet ripillepääsyn jälkeen.
En tiedä mistä moinen ajatusmaailma on lähtöisin?
Itselläni on vasta yksi kummilapsi, hän on vasta 9vuotta eikä ole kyllä tullut mieleenkään lopettaa kummisuhdetta ripille pääsyyntai täysi-ikäistymiseen...
Asia koskeekin oikeastaan äitiäni. Hän on 4xkummi ja on erittäin epäreilu kummilapsiaan kohtaan, ainakin siis osaa näistä. Kaikki hänen kummilapsensa ovat sukulaisiamme ja jo täysi-ikäisiä. Ripille pääsyyn asti hän näitä kummilapsiaan kohteli tasavertaisesti mutta sitten ryhtyi tekemään raitoja. 2lle henkilöistä hän ostaa edelleen jopa nimipäivälahjat, toista kahta hän ei muista edes syntymäpäivänä. Pahinta asiassa on se että kummilapset tuntevat kaikki toisensa ja ovat paikalla toistensa merkkipäivinä. Joten takuulla tietävät mitä raitoja äitini tekee... Sattumalta kuulin erään heistä huokaavan miehelleen eräillä synttäreillä, että kun edes lähettäisi joskus kortin. Pahaa teki kun äitini oli juuri tullut synttäreille lahjapinon kanssa katsomaan "lempikummilastaan".
Jos lopetatte kummiuden ripillepääsyyn tai täysi-ikäisyyteen, tehkää se sitten kaikille kummilapsillenne...
Periaatteesa kummin tehtävä on auttaa lapsen vanhempia lapsen kristillisessä kasvattamisessa. Taas rippikoulun käyneen nuoren katsotan olevan valmis kantamaan vastuun omasta uskostaan. Eli kristillisessä mielessä kummius loppuu lapsen ripille pääsyn jälkeen.
Jos kummius on ollut ripille pääsyyn saakka pelkkänä lahja-automaattina oloa, on sen loppuminen kummille varmaan pelkkä helpotus. Jos kummiuteen taas kuuluu yhdessä oloa ja yhteydenpitoa kuumin ja kummilapsen välillä se yleensä jatkuu jossakin muodossa myös ripille pääsyn jälkeen (ehkä, vähän vähemmin lahjoin).
Minusta koko kummi on väkisin keksitty juttu. Ylimääräinen lahja-automaatti. Aivan turha rasite.
jos kummina olo on tätä, mitä olen kokenut-velvollisuutta, kummilapsen äidin on saatava määrätä mitä minä ostan kummilapselleni lahjaksi,odotetaan koko ajan palveluksia ja suututaan ja haukutaan jos en tee mitä pyydetään.ihan kuin minulla ei olisi omaa elämää ja en saisi kieltäytyä mistään.hirveet velvollisuuden tunteet.arvostan kummeutta ja olen avulias ihminen,jotenkin on vaan mennyt yli.heiltä päin ei kyllä paljon kummia arvosteta.jos olisin tämän tiennyt..mielestäni lapsen omien vanhempien täytyy itse pärjätä lapsen kanssa.vanhemmat voi pilata koko kummijutun!inhoan kummilapseni äitiä!!jo
Itselläni luulen käyvän niin että toisen kummilapsen lahjomisen ym lopetan hänen päästessään ripille, toisen kanssa taas uskon viettäväni aikaa pitkälle aikuisikään asti.
Hieman selitystä:
Lapset ovat vielä melko pieniä, molemmat alle koulu-iän. Tämän ensiksi mainitun kanssa olemme jääneet aivan vieraiksi. Lapsen vanhemmat eivät juurikaan pidä yhteyttä, jouluisin saatetaan tavata ja syntymäpäivillä. Lahjat kelpaavat mutta pienistä vihjeistä huolimatta edes valokuvia eivät vanhemmat lähetä. Aluksi pyyteli kylään, eivät tulleet (He muuttivat kauas asumaan, mulla ei ole autoa, joten ei ole itsekään tullut mentyä). Kiitos lahjoista sentään väkinäisesti tulee. Luulen ettei lapsi mua juurikaan osaa kaivata, muistaakohan edes että olen kummi...
Toinen kummi-tyttö taas käy kylässä, lähettelee piirustuksia, ja tiedän hänen kovasti odottavan jos tietää mun olevan menossa kylään, kertoo sitten innolla kuulumisiaan. Lapsen äiti lähettää kuvia postissa, useamman kerran vuodessa. (huom. vanhemmat, ei niiden kuvien tarvi aina olla mitään valokuvaamon mestari-otoksia, myös kuvat päivittäisistä puuhista on kivoja saada!) Yhteys tähän lapseen on kiinteämpi, tiedän mistä hän tykkää, helpompi touhuta, jutella ja ostellakin muutenkin kuin lahjoja jos nään jotain kivaa. Luulen ja toivon että tämä lapsi tulee vanhempana luokseni ilman vanhempiaankin käymään ja juttelemaan. Toivoisin olevani hänelle yksi aikuinen jolta saa luottamuksella neuvoja ja apua jos niille on tarvetta.
Itse olen päälle 30 ja pidän edelleen yhteyttä kummeihini, vaikkei usein nähdäkään. Se on tosi mukavaa ja uskon että näin ajattelevat kumminikin.
Minusta se on ok, että 18 v lopetetaan lahjojen ostaminen. Minä sovin kummieni kanssa juuri tuosta käytännöstä, että lahjojwen tulo loppuu 18v. Tietysti, jos on jotain isompia juhlia ja kummit kutsuttu, he tuovat paketin, mutta eivät enää joka synttäreille ym.
Meidän yhteydenpito ei ole tuohon loppunut, päinvastoin.
omat kummit lopettivat lahjojen ym tuonnin riparille päästyäni. joulukorttiin laitetaan terveiset vanhemmille lähetettyna vaikka olen asunut omassa kodissa 4 vuotta ja eri kaupungissa kuin vanhempani. osoite kortin olen heille kuitenkin postittanut että heillä se pitäisi olla..
Itselläni on yksi kummityttö ja en pidä kummiuttani pelkkänä lahjanostamisena.. otan hänet mieleelläni yökylään luokseni ja teen hänen kanssaa muutenkin paljon kaikkee kivaa yhdessä ja en usko että lopettaisin yhteyden pidon yht´äkkiä hänen päästessään ripille tai täyttäisi 18... hän on minulle liian tärkeä..