Monet puhuvat siita, kun alkoholistin "psyyke muuttuu" ja "ilmenee agressioita" jne...entapas onko kukaan tormannyt sellaiseen, etta tissuttelijan tunne-elama LATISTUU ja ihmisesta tulee perkeleellisen valinpitamaton?
Tunteiden LATISTUMINEN?
onko mahdollista
91404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se latistuminen ja totaalinen välinpitämättömyys mistään tulevat päällimmäisiksi ominaisuuksiksi, ja niitä sitten joskus ryydittävät aggressiot, kun viinat on loppu ja laskuhumala painaa päälle, ja sen perään tapiksi alkaa krapula.
Alkkiksen on vaikea keskittyä tekemiinsä eikä oikein motivaatiotakaan mihinkään ole,tietysti viinan hankintaan löytyy energiaa.Silloin on mukava uppoutua humalan haltuun ja siirtää vaivaavia tekemisiään tulevaisuuteen..hamaan tulevaisuuteen.
Juoppoilla onkin kesken jääneitä projekteja vaikka kuinka, kirves voi ruostua pölkyn päässä viikkokausia, päältä lentäneet polkupyörän ketjuja ei viitsi laittaa takaisin...paitsi jos pyörää tarvitaan viinan hakuun.
Varmasti monella on esimerkkejä vaikka kuinka ??
Joo..Eräässä laulussakin sanotaan,että "Äijä lähti Poriin" löi hangon maahan ja jätti heinätyöt kesken!
Se latistuminen jyllää etenkin silloin, kun ryyppääminen on jo takanapäin. Olen istunut muumiona päiväkausia, viikonkin tuijottamassa ikkunaan tai tiskialtaassa olevaa astiavuorta tekemättä yhtään mitään.
Kun jäin yksin viikoksi huusholliin,käytin viisaasti vain yhtä mukia tai lautasta jonka pesin heti,astianpesukoneeseen en koskenutkaan,koska oli kokemuksia kännissä sohlaamisesta,nimittäin aikoinaan laitoin reilusti "epähuomiossa" koneeseen tavallista astianpesuainetta,koneesta tuli valtaisa vaahtomyllerrys joka turposi tiivisteiden välistä ja tietysti uteliaisuuttani piti koneen ovi avata...vaahtokylpy levisi pitkin keittiötä...voi mahoton,nyt tietysti asia hymyilyttää..mutta.
..kun vaan tulee ne hölmöilyt mieleen. Maalta sain syksyisin tosi hyviä kylmäpuristettuja marja- ja omenamehuja. Niinpä riemastuin viinin tekoon oikein apteekin oppaan mukaisesti, eli hiivat, ravintoaineet ja kirkasteet sieltä - enhän minä mitään turbohiivalitkuja tee. 25 litran kanisteri ja vesilukko siihen. Poika pulputti iloisesti jääkaapin yläpuolella lämpimässä kaapissa peräti 2 kk ja voltteja löytyi mitattuna 15. Latinki ei edes pulloihin asti ehtinyt. Siitä se harraste lähti.
Heti uusi käyntiin, ja ei ehtinyt käydä kuin muutaman viikon, kun kaveri tuli krapuloissaan mankumaan onko mitään? Itsekin kankkusessa julistin, että ei oo, poika on kaapissa, mutta ei läheskään valmis. Kaveri sanoi "minä tapan sen" ja hilasi kanisterin parvekkeelle kovaan pakkaseen, ja sitten ei kun juomaan. Maha oli sekaisin pari viikkoa.
Harrastus loppui, kun sain ahaa-elämyksen laittaa pakastemansikoita joukkoon aromiksi, ja kännipäissäni en niitä murskannut, vaan heitin joukkoon kokonaisina. Eräänä päivänä tulin kotiin, ja eteisessä pelmahti vastaan kuin imelä sumupilvi. Siellä katonrajassa olevassa kaapissa oli tapahtunut räjähdys. Mansikoita oli pakkaantunut vesilukkoon kuin puutulpaksi, ja iso kanisterin korkki oli lentänyt, huom. suoraan kierteiltä irti, ja perään sitä vaahtolitkua 10-15 litraa ympäri keittiötä.
Siinä sitten taas kankkusessa lattioita ja seiniä nöyränä jynssätessä tulin johtopäätökseen - ei sovi viinin teko meikäläiselle, ei sovi.
Vaikka agressioita ei esiintyiskään, niin viinanhimo valtaa tissuttelijankin mielen siinä määrin, että se on hyvin pian se ainoa asia, joka on todella tärkeä!
Puhun nyt omasta kokemuksesta, olen se tissuttelija ja taidan todella olla välinpitämätön, ainakin, mitä tulee yhteiseloon kuuluviin asioihin, siis kahdenvälisiin henkilökohtisiin juttuihin, perusasiat hoituu jotenkin.
Missä on muuten sun ääköset?
Ei tassa konessa ole aakosia. Suomissa vaan taitaa olla aakoset.
Jaa-a...joku jo vastasikin puolestani...
Niin - minulla on jenkkinappaimisto.