Leijonat auttakaa onnetonta leijonan poikaa

Yritä olla välittämättä koko asiasta mitään. Luultavasti sinua ei jakseta enää kiusata, jos et reakoi siihen mitenkään. Toisaalta jos sinua ruetaan kiusaamaan vaan enemmän, niin ota yhteyttä vaikka opettajaan.

Ite selvisin aikoinani niin, että olin kuin en huomais mitään ihmeellistä tai arvoltaan painokasta- ei siis huomion arvoista niitten kiusaajien puheessa. Saatoin katsoa tyynesti silmiin tai muuten vaan näyttää siltä, kuin ajattelisin, (ehkä ajattelinkin: itserakkaus pelastaa joskus heikon itsetunnon) että menettävät paljon, elleivät ole ystävyyteni arvoisia. En tiedä, ohjeeni saattavat auttaa parhaiten naispuolisia kiusattuja, mutta saa miehetkin kokeilla. Älä suhtaudu niihin liian vakavasti! :)

Et kertonut, onko kiusaaminen fyysistä vai henkistä... Minun kiusaajani eivät koskaan fyysisesti hyökänneet kimppuuni, henkisestikin vain silloin tällöin, mutta herkkänä kala-ihmisenä suojauduin kuin olisi ollut paukkupakkasista kyse, mutta ei se ainakaan huonompi vaihtoehto ole kuin alistuminen.

Ihan oikeesti on kuitenkin totta se, että kiusaajilla on itellä paha olla, murrosikä pahimmillaan sun iässäs, six ne kiusaa, ei six, että oisit huonompi. Oikeesti et oo huonompi. Sen tuut kyllä huomaamaan ellet jo tiedä sitä.

Kiusaajat voi voittaa puolelleen myös käyttämällä sellaista strategiaa, joka vaatii itseluottamusta, ja sitähän leijonilla on.

Ensiksi: Sääli niitä kätketysti ja sanattomasti, osoita avoimesti sellaista hiljaista hyväksyntää niitten olemusta kohtaan, ajattele niitä ihmisenä silloinkin kun ovat inhottavia. Jos ja kun he joskus käyttäytyvät sinua kohtaan reilusti, mukavasti tai edes ihmismäisesti, hymyile heille tai jos kyseessä on oikea pystynokka, osoita arvostusta pelkällä katseella. Kukaan ei voi vastustaa sellaista ihmistä, joka tuohon kykenee.

Toiseksi: Älä alistu, mutta suhtaudu itseesi ja vikoihisi huumorilla: kaikkihan me olemme mitä omituisimpia ja hassumpia, mutta se juuri tekee meistä niin ainutlaatuisen mahtavia!

Yritähän jaksaa. En usko,että haistatteku on hyvä keino.Oletko kokeillut olla vaan ystävällinen,vaikka itkisit sisään päin. Voisit kenties saada yliotteen ,kun he huomaisivat, etteivät millään pysty vaikuttamaan sinuun.

Jos pystyt niin luotsaa katseesi tulevaisuuteen. Opiskele itsellesi hyvät paperit ja näytä kiusaajille 10 vuoden kuluttua (luokkakokouksessa) kuinka menestynyt oletkaan opiskeluissasi kiusaajiin verrattuna. Vuosikymmenen kuluttua kun törmäät kiusaajiin hymyilette kumpikin kun näette toisenne: kiusaaja hymyilee kuin mitään ei olis tapahtunutkaan ja sinä hymyilet hänelle ylväästi katsoen alta kulmiesi. Murrr!!! :)

hei. :) älä haistattele vaan sano jollekkin, jos mistään ei ole apua. tai vedä turpaa

Sain itse aikoinaan ohjeita aikuisilta, että "älä välitä" tai "älä ole huomaavinasikaan".

Pahempia ohjeita en olisi voinut saada. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt toimia päinvastaisesti.

Aloita salapoliisityö ja etsi muista heikkoja kohtia. Jokaisella on jotain näkyvää tai piilossa olevaa syytä tulla kiusatuksi. Kun olet tämän työn tehnyt, olet jo aika vahvoilla.

Ei siis mitenkään kannata kääntää ensin toista poskea ja sitten toista poskea. Jos joku ampuu minua, en takuulla pyydä ampumaan toistakin kertaa.

Jos kaatuilet, selvitä syy. Sen jälkeen kerro se kaikille luokassa oleville ääneen. Marssi luokan eteen ja aukaise suusi.

Älä koskaan epäile puolustaa itseäsi, vaikka kesken aamunavauksen. Jälki-istunto lienee se pienempi paha.

Älä koskaan luovuta!