Olin viettänyt varsin pitkään sinkkuelämää ja sitten yksi nainen vain astui elämääni. Olin ehkä liian varovainen alkuun ja nainen ehkä hieman liian varma ja paljon kokeneempi siihen nähden.
Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen, minulla on alkaneet oikeat tunteet herätä ja haluan oikeasti nähdä mitä tästä jutusta tulee...mutta nainen on muuttunut varovaiseksi ja häntä alkoi ahdistamaan (taisin kysyä liian suoraan tunteista).
Itellä on ollut hyvä olo kaiken aikaa ja olen yrittänyt pitää jalat maassa, siksipä toivoisin neuvoa miten edetä, etten karkoita häntä kokonaan elämästäni. Niin monet perusasiat kuitenkin stemmaa, että tässä olisi lähtökohdat tosi rakkauteen.
Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen, minulla on alkaneet oikeat tunteet herätä ja haluan oikeasti nähdä mitä tästä jutusta tulee...mutta nainen on muuttunut varovaiseksi ja häntä alkoi ahdistamaan (taisin kysyä liian suoraan tunteista).
Itellä on ollut hyvä olo kaiken aikaa ja olen yrittänyt pitää jalat maassa, siksipä toivoisin neuvoa miten edetä, etten karkoita häntä kokonaan elämästäni. Niin monet perusasiat kuitenkin stemmaa, että tässä olisi lähtökohdat tosi rakkauteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän täysin miltä susta tuntuu... mulla ja poikaystävälläni on sama tilanne, tosin minäolen se, jota ahdistaa... enkä tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Tosin, meillä on välimatkaakin jonkun verran, mutta siltikin. Rakastan miesystävääni, mutta mua jotenkin ahdistaa. Miesystäväni on myöskin neuvoton... Valitettavasti en kylläkään tohon kysymääsi osaa vastata...
Voiko johtua työpaineista, oman ajan puutteesta, pelosta sitoutua?? olet tietenkin ahdistuneempi kun asiaa yritetään tiedustella, vai?
Mulla oli tollanen paha ahdistus eikä suhde muutenkaan tuntunut oikealta. Tosin siihen ehkä saattoi vaikuttaa kumppanin exän taholta jatkuva häirintä josta teimme sitten rikosilmoituksen.
Oli myös hiukan vaikeuksia löytää sellaista tasapainoa kun kuvioon sitten sokeutui myös kumppanin ja tämän exän välinen jatkuva riitely heidän yhteisistä lapsistaan.
Kun sitten noiden lastenkin kohdalla tuo tilanne oli tätä luokkaa:
http://www.hel.fi/vammaistenvuosi2003/kuvat/vko15_terapia.jpg
Luulen että ahdistukseni voi johtuakkin pelostani sitoutua. olen aina hieman sitoutumis kammoinen ollut... oman ajan puutekin voi olla mahdollinen. tai sitten mua ahdistaa se, että edetään liian nopeasti... hitaampi tahti voisi sopia.. tai en ole muutenkaan kovin varma, haluanko kauaa hänen kanssa olla, vaikka onkin aivan ihana ihminen... olen vähän umpikujassa :/