Minulla on ikävä sinua.
Se niistä päätöksistä taas
luuseri
222648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minäkin päätin, että nyt loppuu haihattelu, ei siitä mitään kuitenkaan tule! Mutta miksi sitten en osaa lakata kaipaamasta?
kyllä harmittaa, aina päättää nyt loppu haihattelu ja kohta huomaa taas kaipaavansa sinua
... on hankala hallita ja itselleen vaikea valehdella. :(
Päivä päivältä vaikeampaa.
kuuluisi mennä juuri toisin päin! Aika parantaa ja niin edelleen.
ehkä joissain tapauksissa, mutta ei nyt.
kuolemaan loppuu, jos ei muuten...
voi olla aivan nurkan takana, siitä joskus on hyvä vaikka muistuttaa... Ja mitä kaikkee kallisarvoista sitä sitten meneekään mukana maan poveen, tämän puolisalaisen ikävän lisäksi!?! Vaan kaipaisiko kukaan sitä vainajaa, jää epäselväksi... (Tämä viesti on sitten luettava silleen silmät ja suu virnussa eikä ollenkaan haudanvakavasti!)
Voi miten ihanaa, jos tietäisin et juuri sinä kaipailisit mua. Tulisin tosi onnelliseksi ja kiiruhtaisin lujaa luoksesi...
...joka vain pahenee ajan kuin myös lähellä vietettyjen hetkosten summan funktiona... Mutta edelleenkään sitä ei oikein saa näytetyksi, kun niin taas pelottaa se torjutuksi tulemisen mahdollisuus. Tarkka havainnoija kuitenkin saa luotettavan mittaustuloksen empiirisen koeasetelman avulla - unohtelun ja mokailun määrä on suoraan verrannollinen välimatkan pituuteen eli molemmat kasvavat eksponentiaalisesti metrien muuttuessa senteiksi :@
niinminullakin on sinua kova ikävä! nyt sitten puhun tunteistani..
joten tule sinäkin sanomaan minullle tuo suoraan päin naamaa että uskon sinun todella ikävöivän minua
odotan!
tämän vasta nyt. Olisinko tullut, mietin itsekin. Olisinko uskaltanut? En tiedä. Enpä noita aiempiakaan toilailujani ole mitenkään etukäteen suunnitellut. Joku sisäinen pakko(-mielle?) on vain vallannut yhtäkkiä ja on tullut toimituksi, huonolla menestyksellä. Niin paljon ikävöin ja rakastan, siitä se ei ole kiinni, ennemmin siitä järjestä. Jos kiellät mut, pystynkö enää jatkamaan siinä? Ja mitä sitten? Miten selviän kaikesta?
Piti tänään lähteäkin aiemmin, en enää nähnyt sua.
Eli tuntuuko edelleen tutulta?
ota riski ja kokeile mitä tapahtuu..
Korjaus muuten äskeiseen, lähdin aiemmin eilen, tietysti, en tänään...
Riskit ovat nyt suuremmat kuin ennen. Jos huonosti jos käy, menee elämä vielä vaikeammaksi. Siis ihan konkreettisesti. Sillä en usko, että pystyisin hoitamaan vastuitani, muttei muita vaihtoehtojakaan nyt ole. Ja pitäis olla, muuten se toinen asia ei voi edetä. Oliko tarpeeks hämärästi sanottu?
joo oli todella epäselvästi sanottu..
nyt olen todellakin pihalla kaikesta..
selventäisitkö?
Ihan näitä taloudellisia seikkoja mietin. Ettei jäis tyhjän päälle, kun pääsen tästä nykyisestä selville vesille.
kun aikuinen ihminen ei saa tunteitaan kuriin normaaliin tyyliin! Keleen kele.
pohdin aikoinaan. Että mitä sitä pitää tehä, että voisi hallita tunteensa! Ja tulihan sitä koetettua kaikenlaista, mikään vaan ei tehonnut.
Vaan tuli siihen helpotus, ilkeät sanat siltä ihastukselta. Nyt hallitsen itseni ja tunteeni! Unohtaa en ehkä voi, mutta tunteiden hallinta tuntuu kaiken sen jälkeen hienolle!
Onkohan toi tunteittesi hallinta järkevää ? Ai että hienolta tuntuu...kokeilepa ja tunnustele oikein sisimpääsi ! Miltä oikeesti tuntuu ??????
Tunteita on pakko hallita tietyissä tilanteissa, ainakin ammattimielessä, mutta muuten ANNA MENNÄ niin olet onnellisempi, iloisempi ja enemmän elämässä mukana ! Muuten sinusta tulee robotti !
meitä on sitten kaksi joten tyhjän päälle et voi jäädä!
on oikeestaan väliä, onko kaipaajia yksi vai kaksi, taitaa olla ihan se ja sama.