Seurustelin vuoden alussa parin kuukauden ajan miehen kanssa, josta en ole vieläkään päässyt yli, vaikka kyse olikin niin lyhyestä suhteesta. Meidän elämäntilanteemme olivat niin erilaiset, ettei yhteiselo ollut mahdollista.
Erosta on pian puoli vuotta aikaa. En nähnyt ex-miestäni koko sinä aikana. Ryyppäsin, harrastin yhden illan suhteita ja kokeilin jopa huumeita. Yritin epätoivoisia suhteita. Ihastuin miehiin, jotka muistuttivat esimerkiksi ulkonäöltään entistäni.
Vähitellen haavani alkoivat kuitenkin arpeutumaan, koska aloitin uuden, kunnollisen suhteen. Ajattelin entistä aina vain vähemmän. Olin varma, etten tulisi enää koskaan näkemään häntä ja yritin hyväksyä asian. Olin toissapäivänä baarissa, kun hän yhtäkkiä suureksi järkytyksekseni ilmestyi sinne. Halasimme pitkään ja tunsin saavani sillä hetkellä valtavasti voimaa loputtomaan tyhjyyteeni sisälläni. Juttelimme kuulumisiamme. Minun ei tarvinnut kuin käydä vain pikaisesti vessassa, kun koko mies oli häipynyt baarista mitään selittelemättä. Loputon lohduttomuus täytti mieleni. Olin jälleen kerran menettänyt hänet, saamatta edes hyvästellä. Tuntui, kuin olisin vain kuvitellut kaiken. Tiedän, etten tule näkemään häntä taas hyvin pitkään aikaan.
Olen ollut niin hajalla, kuin ihminen vain voi olla. Yritän ajatella, että hän on elämäni ainutlaatuinen suuri rakkaus, jota kukaan muu ei tule koskaan täyttämään, vaikka minulla olisikin muita suhteita. Hän on jotain tavoittamatonta, ikuinen unelmani.
Kaikista pahinta on rintaa raastava tuska. Kaikki tuntuu niin lohduttomalta. En tiedä kuinka jaksan. En ehkä jaksa kohta enää ollenkaan.
Kuuntelin äsken kaunista biisiä radiosta, joka sai mieleni jälleen herkistymään ja kyyneleet valumaan.
"I’ve tried to go on like I never knew you
I’m awake but my world is half asleep
I pray for this heart to be unbroken
But without you all I’m going to be is incomplete"
Erosta on pian puoli vuotta aikaa. En nähnyt ex-miestäni koko sinä aikana. Ryyppäsin, harrastin yhden illan suhteita ja kokeilin jopa huumeita. Yritin epätoivoisia suhteita. Ihastuin miehiin, jotka muistuttivat esimerkiksi ulkonäöltään entistäni.
Vähitellen haavani alkoivat kuitenkin arpeutumaan, koska aloitin uuden, kunnollisen suhteen. Ajattelin entistä aina vain vähemmän. Olin varma, etten tulisi enää koskaan näkemään häntä ja yritin hyväksyä asian. Olin toissapäivänä baarissa, kun hän yhtäkkiä suureksi järkytyksekseni ilmestyi sinne. Halasimme pitkään ja tunsin saavani sillä hetkellä valtavasti voimaa loputtomaan tyhjyyteeni sisälläni. Juttelimme kuulumisiamme. Minun ei tarvinnut kuin käydä vain pikaisesti vessassa, kun koko mies oli häipynyt baarista mitään selittelemättä. Loputon lohduttomuus täytti mieleni. Olin jälleen kerran menettänyt hänet, saamatta edes hyvästellä. Tuntui, kuin olisin vain kuvitellut kaiken. Tiedän, etten tule näkemään häntä taas hyvin pitkään aikaan.
Olen ollut niin hajalla, kuin ihminen vain voi olla. Yritän ajatella, että hän on elämäni ainutlaatuinen suuri rakkaus, jota kukaan muu ei tule koskaan täyttämään, vaikka minulla olisikin muita suhteita. Hän on jotain tavoittamatonta, ikuinen unelmani.
Kaikista pahinta on rintaa raastava tuska. Kaikki tuntuu niin lohduttomalta. En tiedä kuinka jaksan. En ehkä jaksa kohta enää ollenkaan.
Kuuntelin äsken kaunista biisiä radiosta, joka sai mieleni jälleen herkistymään ja kyyneleet valumaan.
"I’ve tried to go on like I never knew you
I’m awake but my world is half asleep
I pray for this heart to be unbroken
But without you all I’m going to be is incomplete"
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tapa itsesi, paska!
Toivottavasti joskus vielä omistat apparaatin jolla ajatella.
Parin kuukauden pikainen juttu ja nyt se on sulle sitten kärsimisen arvoinen ikuinen rakkaus? Eihän siinä ajassa edes opi tuntemaan toista kunnolla. Tuskin se edes ottaisi takaisin tuollaista yhdenillanjuttuja harrastavaa ja ryyppävää lutkaa. Miehet ei vaan arvosta sellaista.
Lue em. (hieman lievempänä kuin aiemmalle)
Rupea harrastamaan jotain muuta kuin baareissa käymistä. Alkoholi saa mielentilasi herkistymään vain turhaan ja haet seksisuhteista korviketta tai huumeista. Ota itseäsi niskasta kiinni, näe kaunis maailma. Elämällä on sinulle vielä vaikka mitä hyvää tarjottavaa, miehiä on ihania vaikka kuinka paljon. Älä pilaa elämääsi yhtä miestä murehtimalla. Aloita uusi elämä tänään. Suru ja tuska lähtee vain ajan kanssa mutta itse määräät elämäsi suunnan. Tsemppiä.
huora pillua äläkä valita.
vaivaa... Toisilla on paha olla ja te vaan ilkeilette. Vähän myötätuntoa kanssaihmisiänne kohtaan, kiitos.
No voi kamala, pari kuukautta kesti juttu ja erositte hyvästä syystä. Jaa nyt sitä pilluas vaan, kuten olet sen jälkeen tähänkin asti tehnyt. Se mies kumminkin arvostaa vähän fiksumpaa ja parempaa naista. Ei jakorasioita.
Minullakin on ollut särjetty sydän:
http://www2.odn.ne.jp/yokojo/BH.html
Se voi teettää hulluuksia, mutta koita kestää.
Itellä tavallaan kokemusta samasta ainakin osittain. Suhde kesti sen n. 2 kuukautta, jonka jälkeen se tyttö jätti mut. Kaikki tuli ku kirkkaalta taivaalta, enkä voinu edes oikeen hyväksyä et näin kävi. Hoin ittekseni et "Joo tää on joku huono vitsi, kyl kaikki menee viel hyvin", mut ei. Tapailtiin vielä tytön kanssa ikään kuin jälkipuinnin merkeissä. Tapailua kesti n. 2 kk, jonka jälkeen en oo kuullu siitä yhtään mitään. En oo törmänny missään enkä tiiä mitä sille kuuluu, ehkä parempi niin. Joskus on kyllä miettiny et pitäskö soittaa tai tekstata, mut tiedän et se vaan tois tunteet pintaan.
Tästä on siis jo kohta 2 vuotta, enkä vieläkään ole oikein päässyt siitä yli. Vieläkin muistelen lämmöllä niitä yhteisiä hetkiä yhteisissä paikoissa, kuulen sen naurun päässäni ja kuvittelen hymyn hänen kasvoillaan. Nyt tällä hetkellä tapailen yhtä tyttöä joka on mukava, samalla aaltopituudella jne - ja ennen kaikkea muistuttaa ulkonäöltään hyvinkin paljon ex-tyttöystävää. Olenkohan siis ikään kuin ihastumassa exääni uudelleen? Saa nähdä.
Kaikkea se rakkaus kyl teettää. Niinkuin Queen Elizabeth II sanoi puheessaan WTC-iskujen muistotilaisuudessa: "Grief is the price we pay for love."
Koitappahan pärjäillä.