Kärsin punastelusta esiintymis- ja esittäytymis-tilanteissa. Esim. ennen kokouksen alkua, pystyn punastelematta ja täysin rennosti juttelemaan kaikkien kanssa, mutta kun kokous alkaa ja täytyy kertoa jostain asiasta niin sydämmeni tykyttää ja kasvoni sekä kaulani ovat punaisia läiskiä täynnä. Enkä edes omasta mielestä jännitä yhtään suuren joukon edessä puhumista tai esittäytymistä, vaan jännitän että punastunko miten pahasti. Tämän takia olen muutaman kerran jättänyt omia näkökantoja tuomatta esiin, ettei tarvitse punastella.
Tämä hehkuminen alkaa todella ärsyttää!!! Nyt vielä vanhemmiten nauttisin esiintymisistä ja minulla olisi rohkeutta esiintyä, mutta vihaan punastumistani.
Onko kukaan päässyt jollain konstilla eroon punastelusta? Hyvät neuvot olisivat nyt tarpeen. Tiedän, että vika on korvien välissä, enkä halua käydä syömään mitään lääkkeitä. Olen miettinyt sitäkin, että loppuuko punastelu, jos hakeutuu usein sellaisiin tilanteisiin, jossa tietää punastuvansa? Ei kai tästä nyt loppu elämää pidä kärsiä?!
Tämä hehkuminen alkaa todella ärsyttää!!! Nyt vielä vanhemmiten nauttisin esiintymisistä ja minulla olisi rohkeutta esiintyä, mutta vihaan punastumistani.
Onko kukaan päässyt jollain konstilla eroon punastelusta? Hyvät neuvot olisivat nyt tarpeen. Tiedän, että vika on korvien välissä, enkä halua käydä syömään mitään lääkkeitä. Olen miettinyt sitäkin, että loppuuko punastelu, jos hakeutuu usein sellaisiin tilanteisiin, jossa tietää punastuvansa? Ei kai tästä nyt loppu elämää pidä kärsiä?!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Paras keino on sietää punastelua.Varmasti erinomainen keino on sanoa itse ,jopas poskia polttaa ja taputtaa poskea.Luulenpa että se on tehokas keino pidemmän päälle jos siihen vain pystyy. Ja pystyyhän siihen.
Ihan tosi! Tällaiset "ilmaiset" keinot ovat parhaat. Rohkeutta vain peliin ja selviää...kokeilkaa ihmeessä, rahaa saa palamaan moneen, moneen muuhunkin asiaan.
Ihan tosi! Tällaiset "ilmaiset" keinot ovat parhaat. Rohkeutta vain peliin ja selviää...kokeilkaa ihmeessä, rahaa saa palamaan moneen, moneen muuhunkin asiaan.
Kokeilehan hypnoosia. Pari käyntikertaa auttaa. Siellä "ohjelmoidaan" tämä sinun jännittämisesi uudestaan. Juuri nyt taidat olla kierteessä, jossa otat aina ennen esiintymistäsi itseäsi niskasta kiinni ja sanot itsellesi, että nyt loppuu tämä jännitys.Ja kokemuksesta arvelen, että tämmöinen vain lisää entisestään ongelmaa. Hyvä keino on myös mainitsemasi vinkki, jossa hakeudutaan jännittäviin tilanteisiin ja sitä kautta opetellaan olemaan jännittämättä. Mutta nopeampi keino on hypnoosi. Sitten kun olet aikanaan "unohtanut" tämän jännittämisen, niin muistathan olla kannustava niitä henkilöitä kohtaan, jotka vielä kärsivät tästä vaivasta. Aurinkoista syksyä!
tuo on niin inhottava ongelma tuo punastuminen. olen itsekkin yrittänyt kaikkia muita konsteja paitsi lääkkeitä ja hypnoosia. olen kärsinyt punastelusta jo niin kauan että en oikeasti jaksa enää sitä! välttelen hirveästi eri tilanteita jossa pitäisi olla esillä ettei punastelu vain näy. vaikka minulla ei olisi mitään syytä punastua... niin silti valahdan ihan punaiseksi jos vaikka vain laitan kengät jalkaani kun joku muu on huoneessa.. en oikeasti enää tiedä mitä teen, hävettää sekin kun ihmiset aina ihmettelevät että mihin taas katosin jne... olen ihan hyvännäköinen ihminen ja itsetuntoni on kunnossa mutta jännittäminen ja punastelu pilaavat elämäni! pakko kai vain elää asian kanssa ja ottaa asia huumorilla... aika vaikeaa se on mutta...
Olen kääntänyt punasteluni voimavaraksi. Itsekin olen rohkea, hyvännäköinen ja itsetunto kunnossa, muta punastelusta en ole päässyt......
Suloinen hymy vain punastelun päälle ja se on siinä!!!!
Itse en ole koskaan kokeillut lääkitystä tai hypnoosia tai vastaavaa. Olen vain mennyt eteenpäin.
..ja sitten muuten tiukoissa tilanteissa puuteria voi käyttää,
ottaa kunnon rusketus kesällä, auttaa tosi kummasti!
Ja jos on varaa, voi käydä talvisin ulkomaan reissulla, tai solariumissa tai onhan se itseruskettava aurinkovoidekin keksitty, en kyllä ole sitä kokeillut, mutta varmaan kokeilemisen arvoinen asia varmaan, ehkä!
Elämässä tulee eteen paljon pahempiakin asioita, läheisen ihmisen menettäminen syöpään jne. Silloin huomaa, että punastelu on pikku juttu tässä elämässä muun "pahan" rinnalla.
Itselläkin ollut esiintymisiä ym. takana punasteluineen (suorastaan tomaatti), mutta siihen ei kuole, vaikka aluksi se tietenkin v...tt.! Tsemppiä!
Jälleen kerran joku kirjoittaa täällä kuin suoraan omia ajatuksiani. Mullakaan ei pitäisi olla mitään hävettävää enkä ole edes ujo, mutta niin vain jos joku sopivasti jotain kysyy ja varsinkin hänelle vastaaminen saa minut punastumaan RAIVOSTUTTAVASTI! Pahinta on tietenkin jos ja kun siitä huomautetaan, vaikka sitten hyväntahtoisestikin. Ja jokainen punastelija varmasti tietää, mitä tarkoitan. Olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä välttelyä, noloja tilanteita ja vaikenemista vain ja ainoastaan tämän asian takia etten enää kerta kaikkiaan jaksa. Olen 26-vuotias ja vihaan sitä, miten paljon olen näistäkin vuosista viettänyt pohdiskellen näinkin kummallista ongelmaa (pieni ihmiskunnalle, suuri minulle)
Nyt olen päättänyt tehdä asioille kaiken minkä voin. Rahaa se kysyy, mutta sehän on vain järjestelykysymys (eli kysyy myös aikaa säästämisen takia). Otin jo yhteyttä hypnologiin, joka kyllä antoi toivoa. Erilaiset jännitysoireet ovat yleisin syy heidän palveluksien piiriin hakeutumisessa, sanoi hän. Olosuhteiden takia en kuitenkaan voi aloittaa hoitoa vielä pitkään aikaan. Muutaman viikon päästä olen varannut ajan Oulun sairaala Botniaan, missä iholleni tehdään laserhoito punoittavan couperosaihon takia. Eihän se punastelua paranna, mutta vaalentaa ihoa kuitenkin ja tosiaan pääsen eroon siitä "peruspunoituksesta" =) (toivottavasti).
Kolmas asia mikä on jo valmiiksi harkittu ja enää toteutusta vailla on stressihermosalpaus eli se punastelun estävä leikkaus. Hintaa vain on se 5000 euroa ja kun velkaa on jo valmiiksi tuplasti sen verran niin ei ihan heti pysty siihenkään ryhtymään. Joka päivä kuitenkin haaveilen siitä ja sen jälkeisestä elämästä. Tiedän riskit ja ettei se kaikkia auta ja sivuoireita tulee yms. mutta hyöty parhaimmillaan kuittaa kuitenkin haittapuolet.
Kerron tämän kaiken vain purkaakseni sydäntäni ja pahaa oloani sekä kannustaakseni teitä muitakin siihen, että asioille voi loppujen lopuksi tehdä aika paljonkin jos vain haluaa tarpeeksi. Olen päättänyt, että rahan takia en jätä kokeilematta jotakin sellaista, mikä voisi pelastaa loppuelämäni ja antaa minulle mahdollisuuden nauttia siitä täysillä. Makselen velkoja vaikka sitten loppuelämäni, mutta en halua vanhana kiikkutuolissa ruikuttaa että "olisikohan sitä sittenkin kannattanut kokeilla niiä kalliimpiakin hoitoja eikä pitää euron syrjästä niin tiukasti kiinni, josko sitä sitten olisi elänyt onnellisemman elämän tai edes ilman sitä yhtä ongelmaa joka hallitsi ajatuksia elämän jokaisena päivänä"..
Jos ei veikkaa, ei voi voittaa. Ja siksi pistän itseni ja sen mitä omistan likoon onnellisemman elämän puolesta! =)
Juu, minäkin joskus tuumailin tuon leikkaushoidon perään, kun se tuli markkinoille, mutta kun otin selvää siitä, monilla on jouduttu poistamaan ne "nipsuttimet" eli leikkaus on mennyt hukkaan. On tullut sydänoireita ym. jälkivaikutuksia, vaikka ovat terveitä olleet. Kaikkihan on tietysti tapauskohtaista.....
Rahallisesti ehdottomasti kannattavaa jos vain onnistuu eikä tule haittavaikutuksia, mutta jos rupee sydän oireileen,niin sitten täytyy valita elämä vai punastelu, siinäpä vasta yhtälö!
Psykologeihin, hypnooseihin tai tms. en ole ikinä turvautunut, sehän on keskustelua, keskusttelua ja jos et osaa oikein keskustella ei hoidosta apuakaan!
Miten niin keskustelua ja keskustelua? Katso vaikka Nanan aloittamaa punastumiskeskustelua Suomi24:lla. Siellä potilaat kertovat, mitä tapahtuu hyvin johdetussa hypnoositerapiassa. Huomaat, että keskustelun sijasta istunto onkin täynnä erilaisia harjoituksia, asioiden kokemisesta ja elämistä uudella tavalla, ja nopeita parantumisia.
Kun hankit hyvän rusketuksen, niin punotus ei taatusti tule sen läpi! Sen voi todeta tummaihoisilla ihmisroduilla, eivät he punastele.
Jos olet herkkä palamaan, käytä ensin suojavoidetta ja pikku hiljaa totuttele! Kesän jälkeen huomaat ettei kukaan huomaa punasteluasi! Opetin näin poikaani, jolla vankka itsetunto, mutta punastuu joka asiasta! Hän hankki kesällä vahvan rusketuksen, ja arvaatkaa vaan itsetuntomittari on noussut 199% ja punastelua ei enää erota.
Joku muukin tuossa kirjoitti samasta asiaa, siis se todella tehoaa.
Tietysti tulee tämä auringon vaarallisuusteoriat jne. mutta kun ei polta ihoa niin ok! Onhan puhuttu myös että auríngonotto vanhentaa ihoa, tiedä sitten siitä , no jos sitä pelkää, voi käyttää itseruskettavia voiteita ainakin aluksi apukeinona.
Jos ette arastele hiusten värjäystä, niin kokeilkaapa värjätä hiukset punaiseksi, niin hyvin sopii punaposkien kanssa. Kokeiltu on monet kerrat!
Tuli peppi pitkätossu kerralla, ja uusi look! Punastelu punaiseen tukkaan, mikä sopusointu ja harmonia!
Käyn tällä palstalla aina silloin tällöin ja mm. tämä punastelu on sellainen ongelma, joka nousee esiin tämän tästä.
Olin niin onnellinen, kun ekan kerran luin tällä palstalla punastelijan tuntemuksia. olin ajatellut, että mä olen ainut, jolle siitä on muodostunut isompikin ongelma. punaisia ihmisiä riittää, mutta tuntuu, että suurin osa heistä suhtautuu asiaan niin paljon mutkattomammin kuin minä. Sitten tuli mieleen, että voihan olla, että joku punastelija ajattelee minusta juuri niin, että toipa onkin sinut itsensä kanssa. Se, mitä sydämessään kantaa harvoin näkyy ulospäin (vaikka se punastelu näkyykin ja kauas! =)). mä ainakin pidän itseäni melko "normaalina" tapauksena jos mietitään sosiaalisuutta.. ehkä joskus jopa normaalia sosiaalisempana. en ole silti ikinä hyväksynyt tätä punastelu-ominaisuutta itsessäni, enkä aio hyväksyä.
Ihmisillä on mun mielestä paljon turhamaisempiakin ongelmia kuin tämä.. esim. joku c-kuppikoon omaava ottaa silikonit, kun on "niin pienet rinnat".. no toisaalta.. kun itselläki on tällainen taistelu käynnissä jotain luojalta saatua ominaisuutta vastaan, niin en voi mennä tuomitsemaan ketään. Nämä jutut on kuitenkin ongelmia vain jokaisen omassa päässä, mutta siellä sitäkin enemmän. kukaan muu kuin se, joka kärsii samasta ongelmasta, ei voi mennä sanomaan, että "ei toi nyt voi niin kauheeta olla, relaa". Elämä on!!!
Mulla nykyään uusi tuote; erittäin peittävä meikki nimeltään jane iredale..SUOSITTELEN! Mä olen saanut ainakin hieman apua siitä, vaikkei sekään luultavasti ihmeitä tee. mutta kai se pieni puna voi olla ihan söpöäkin.. kunhan ei hehku ihan tulipunaisena niinkuin minä taannoin.
Minä veikkaan että pahempaa punastelijaa ei ollut kuin minä yläasteella. Tytöille puhuminen oli mahdottomuus koska punastuin niin salamana... Olin joskus punastunut ja sitten siitä tehtiin juttu ja aina huomautettiin ja koko ajan meni pahemmaksi.
Mutta sitten alkoi lukio. Kaikki entiset punastumis tarinat katosivat ja otin itseäni niskasta kiinni ja opettelin punastelemisesta pois ja nykyään minulla on paljon kaverityttöjä. On niin hieno fiilis kun sitä eroa nyt ajattelee lukion ja yläasteen ajoilta.
Punastelen kuitenkin edelleen mutta paljon harvemmin... Esiintyminen on aina pelottavaa. En jännitä esiintymistä tai mitä muut ajattelevat (itsetuntoni on kohdallaan jne...) mutta jännitän punastumista. On vain niin turhauttavaa mennä luokan eteen ja luoda katse yleisöön ja kaikki tuijottavat. Oudosti tuntuu siltä että kaikki tietävät jo valmiiksi minun punastuvan.
Laitahan punainen paita/pusero päälle, niin on sävy sävyyn, kun kokousessa taas posket helottaa.
En todellakaan halua pilailla punastumisen kustannuksella, itsekin kärsin vaivasta niin, että se rajoittaa varsinkin esiintymistä ja muutenkin sosiaalisia suhteita.
Mutta ihan oikeasti: punaisella vaatteella voi jonkin verran pehmentää sitä, miltä puna näyttää toisten silmissä.
Olen itse palveluammatissa, jossa joudun kohtaamaan jatkuvasti outoja ihmisiä. Tämä ei ole yleensä ongelma, mutta epäsäännöllisin väliajoin huomaan olevani tilanteessa, jossa punastelen.
Olen työssäni ammattitaitoinen, enkä jännitä ihmisten kohtaamista, enkä osaa selittää punastelua muulla kuin sillä, että jännitän ajoittain etukäteen jo sitä, että MITÄ JOS alan punastella. Ja jos jostain syystä tunnen poskieni alkavan hieman punoittaa, alan pohtia miltä mahdan näyttää ym. ja se vain lisää helotusta.
Olen miettinyt asiaa paljon, ja tiedän asian loppukädessä olevan todella vähäpätöinen. Isoksi asian tekee ehkä se, että kiinnitän itse ulkonäkööni kovasti huomiota, ja mietin mitä ihmiset ajattelevat minusta. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että en ole sinut itseni kanssa..
Joka tapauksessa, minua on auttanut mm. se, että pyrin ajattelemaan että on aivan yksi lysti, punoittaako poskeni vai ei, eikä sillä ole merkitystä, mitä muut siitä asiasta ajattelevat. Hyvä meikkivoide auttaa myös paljon, sillä silloin kirkuvan punaisetkin posket saa melko hyvin piiloon. Joe Plascoa ei voita mikään :)
Edelleen kuulisin mieluusti kokemuksia punastalusta ja varsinkin siitä, miten olette pystyneet siihen vaikuttamaan.
Oletko saanut apua punasteluun?Mulla sama ongelma,mä olen ajatellut Privatix, stressihermo salpausleikkausta. Oletko kuullut sellaisesta.Onko kelllään kokemusta??
Määki punastelen tosi paljon ja jos ope kysyy jtn nii lehahdan heti punaseks vaiks ois kyse laskusta 2 2
ärsyttää ku muutenki oon tosi ujo... Jos ees ajattelen poikiakaan ni meen heti punaseks...ei kiva juttu minusta