Miten on sellaisessa tilanteessa meneteltävä, kun jos haluaa liittyä kirkkoon, mutta ei ole lapsena kastettu, on saatava kaste päästäkseen kirkon jäseneksi. Jos on lapsena kastettu, mutta on sitten aikuisena ottanut uskovien kasteen, mutta haluaakin sitten jostain syystä liittyä takaisin kirkkoon, onko silloinkin otettava kaste taas?
Entä, jos on kastettu uskovien kasteella pelkästään, pitääkö silloin kastaa kirkkoon liittyäkseen? Eikö silloinkin tapahtuisi ns kasteenuusinta, jos pitää kastaa?
Entä, jos on kastettu uskovien kasteella pelkästään, pitääkö silloin kastaa kirkkoon liittyäkseen? Eikö silloinkin tapahtuisi ns kasteenuusinta, jos pitää kastaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen ollut tilaisuudessa, jossa konfirmoitiin babtistikirkosta luterilaiseen kirkkoon siirtynyt henkilö. Konfirmoinnin yhteydessä pappi sanoi muistini mukaan suurinpiirtein näin.
Tämä henkilö on kastettu babtistiseurakunnassa ja se kaste on pätevä.
Luterilainen kirkko pitää kaikkia kasteita, jotka on suoritettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, pätevinä ja siten hyväksyttävinä.
Olen lukenut jostakin kirkkojärjestyksestä, ettei kasteta uudelleen, jos on kastettu vettä käyttämällä.
vanhoillislestadiolaisena vastaan Raamatun mukaisesti:
"Miten on sellaisessa tilanteessa meneteltävä, kun jos haluaa liittyä kirkkoon, mutta ei ole lapsena kastettu"
Etsi ensin Jumalan valtakunta, ja ota vastaan hänen vanhurskautensa Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan valtakunnasta saarnattavan synninpäästön kautta.
Jos sinua ei olla vielä kastettu riittävän oikeaoppisesti(Jumalan valtakunnassa tiedetään millainen kaste on riittävän oikeaoppinen) missään elämäsi vaiheessa, niin Jumalan valtakunnasta neuvotaan sinua menemään sitten kasteelle kun olet ensin tehnyt parannuksen ja saanut elävän uskon Jumalan valtakunnasta saarnatun synninpäästön evankeliumin kautta.
Kirkkoon voit liittyä kastamisen yhteydessä, mikäli se on kohdallasi hyödyllistä(siinäkin asiassa saat sitten Jumalan valtakunnasta neuvoa).
Yksi usko, yksi kaste, yksi Herra.
Ensin usko, sitten kaste.
"Jos on lapsena kastettu, mutta on sitten aikuisena ottanut uskovien kasteen, mutta haluaakin sitten jostain syystä liittyä takaisin kirkkoon, onko silloinkin otettava kaste taas?"
Uudestaan kastaminen/kastattaminen on syntiä, mikäli ensimmäinen kaste on ollut riittävän oikeaoppinen. "uskovien kaste" on termi jota helluntailaiset yms. harhaoopiset käyttävät väärin, koska heillä on harhaoppi jonka mukaan ihminen syntyy epäuskoisena.
Mutta me(vl:ät) uskomme ja opetamme että jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan elävän uskon tilassa Jeesuksen vanhurskauden osallisuudessa.
Siksi lapset kastetaan, koska he uskovat ja ovat vieläpä kaikkien uskovaisten esikuvia uskomisessa.
Epäuskoista ei sen sijaan tulisi kastaa, vaan ensin tarvitsee tehdä parannus ja uskoa evankeliumi. Mutta jos epäuskoinen kuitenkin kastetaan riittävän muuten oikeaoppisesti, niin hän ei tarvitse kuitenkaan enää toista kastetta jos hän myöhemmin saa elävän uskon.
Epäuskoisten vanhempien lapsia me emme kuitenkaan vastoin vanhempien tahtoa kasta(elleivät lapset itse sitä pyydä), ellei heille voida antaa kristillistä opetusta. Sillä kaste ei silloin mitään hyödytä jos lasta ei kuitenkaan ole mahdollisuus opettaa uskon asioissa asioissa hänen varttuessaan tietoisuudessaan. Ja ilman kastettakin kuitenkin pelastuu, ellei halveksi kastetta.
Mutta uskovaisten vanhempien lapset ja tietoisuudessa uskovat me kastamme, koska emme halveksi kastetta. Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä, mutta kasteella ei pestä syntejä pois.
Poikkeuksena on Johanneksen kaste, joka oli parannuskaste. Mutta hänenkään kasteessa se itse kaste ei ollut pesemässä pois syntiä, vaan sen yhteydessä tapahtunut totinen parannus Jeesuksen tulevan(siihen aikaan) sovitustyön kautta.
Se kaste oli ikäänkuin välivaihe uuden- ja vanhan liiton välillä.
Johannes kastoi siinä itselleen(pohjimmiltaan kuitenkin Jeesukselle) opetuslapsia, koska hänen tehtävänsä oli osoittaa heille kuka oli se Messias, jota näiden täytyisi lähteä seuraamaan uskon asioissa.
Yksi riittävän oikeaoppinen kaste(oli se sitten saatu minkä ikäisenä tahansa) riittää. Toinen kaste on syntiä.
Henkilöhän kysyi, miten on kasteen laita, jos haluaa liittyä kirkkoon. Hän ei kysynyt, miten tullaan vl-uskoon.
Käytät hieman omituista termiä "riittävän oikeaoppinen" kaste. Vl:na sinun tulisi tietää, että on vain yksi vesikaste: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Veden määrällä ei ole merkitystä, sillä on, kenen nimeen kastetaan. Upotuskastajat kastavat kirjaimellisesti kastettavan kokonaan veteen. Esim. luterilaiset ja anglikaanit taas käyttävät kasteen hautauksen vertauskuvana kastepukua ja vain pienen määrän vettä, jolla kastettava valellaan. Molemmat kastavat Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.
On erikoista, että pidät kyseenalaisena, pitäisikö vl-parannuksen tehneen edes liittyä paikallisseurakuntaansa ja sitä kautta kirkkoon. Etkö siis halua, että uudestisyntyneellä olisi paikka, jossa käydä seurakunnan ehtoollisella? Luterilaisessa kirkossa on tosin avoin ehtollispöytä, mutta kyllä odotetaan, että ihminen tunnustaa uskon, ettei nauti ehtoollista omaksi vahingokseen.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että uudestikastaminen on turhuuksien turhuus. Jumala ei kutsumistansa kadu, eikä hänen puoleltaan kasteen armoliitto ole mennyt voimasta silloinkaan, kun ihminen on kulkenut omia harhapolkujaan. Parannuksen kautta ihminen saa palata kasteen armoliittoon, olipa kaste otettu/annettu minkä ikäisenä tahansa. Muutenhan joutuisi harva se päivä käymään kasteella, jos kasteen liitto häviäisi aina kun ihminen tekee syntiä.
Samoin on parannuksen kanssa. Kun ihminen ensi kerran saa parannuksen armon, hänen nimensä kirjoitetaan elämän kirjaan. Kun hän lankeaa, ei seurauksena ole välittömästi punainen viiva hänen nimensä ylitse. Muutoinhan kukaan ei pystyisi edes uskossa saati kovassa yrityksessä pitämään nimeään elämän kirjassa.
Tämä on muuten mielenkiintonen kysymys tämä nimi elämän kirjassa. Kun jokainen lapsi vl-uskon mukaan syntyy viattomana ja siten pelastuu, eikä tarvitse edes kastetta tai evankeliumin julistusta. Missä vaiheessa lapselle tulee omakohtainen vastuu teoistaan, eli milloin hän alkaa tarvita Jeesuksen sovitustyön armoa omalle kohdalleen? Jos (pakanoidenkin) pienet lapset automaattisesti pelastuvat=heillä on nimi elämän kirjassa, niin missä vaiheessa nimi pyyhkäistään yli? Vai pelastuvatko sittenkin kaikki, jopa pakanat, jotka eivät ole evankeliumia kuulleet, ilman uskoa ja syntiensä anteeksiantamusta?
ja kyllä sen kasteen nyt jotkut järjelliset kriteerit pitää täyttää ettei mene ihan pelleilyksi.
Olen samaa mieltä, että pitää olla järjelliset kriteerit kasteessa. Pidätkö järjellisinä kirjoittamiani asioita: kaste vedellä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen)?
Mikä on mielipiteesi/vl-uskon opetus tuohon elämän kirja -asiaan, jota viestini lopussa kyselin?