onko fobiani oikeaa asiaa kohtaan?
menin terapiaan ampiaisfobian takia joka tulee myös johtamaan hypnoosiin.
terapeutti kuitenkin sanoi että nyt pitää varmistua että todella on kyse ampiaisista eikä esim sos. til. peloista?jos kyse jostain muusta, eivät voi hypnotisoida.
mistä tiedän onko minulla jokin muu pelko?
esim sos. ?
pelkään kyllä esiintymisiä ja jos en halua jonnekin "sukukekkereille" mennä, en myöskään mene.
sen enempiä välittämättä muiden mielipiteistä.
eli missä menee raja?
milloin minut voidaan luokitella sos. til. pelkääjäksi??
kiitos jo etukäteen vastauksista ja vaikeiden asioiden kanssa painiville kanssasisarille!:)
menin terapiaan ampiaisfobian takia joka tulee myös johtamaan hypnoosiin.
terapeutti kuitenkin sanoi että nyt pitää varmistua että todella on kyse ampiaisista eikä esim sos. til. peloista?jos kyse jostain muusta, eivät voi hypnotisoida.
mistä tiedän onko minulla jokin muu pelko?
esim sos. ?
pelkään kyllä esiintymisiä ja jos en halua jonnekin "sukukekkereille" mennä, en myöskään mene.
sen enempiä välittämättä muiden mielipiteistä.
eli missä menee raja?
milloin minut voidaan luokitella sos. til. pelkääjäksi??
kiitos jo etukäteen vastauksista ja vaikeiden asioiden kanssa painiville kanssasisarille!:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
No joo...mulla on itselläni sosiaalisten paikkojen pelko. Eipä sitä juuri muulla voi lääkäri/psykiatri diagnosoida kuin kuulemansa perusteella. Eli mä pelkään ihmisjoukkoja ja vältän niihin joutumista. Tällaisia ovat kaupat, joukkoliikennevälineet, pankit yms yms yms. Koulussa sain hammasta purren ja lääkkeiden avulla käytyä mutta se on onneksi ohi.
Jos mä joudun menemään tollaisiin paikkoihin niin voi syntyä paniikki, jolloin viimeistään on pakko paeta tilanteesta.
Sun pitää itse tietää mitä sä pelkäät! Se sun pitää osata kuvailla lääkärille, joka sitten tekee diagnosin. Jos sä pelkäät ihmisjoukkoja niin sulla on sos. tilanteiden pelko.
ehkä enemmänki tuttujen ihmisten kanssa olemista?
kummallinen juttu...
ja vaikee selittää.
vieraiden ihmisten seurassa helppoa olla kun eiväthän he mitään tiedä minusta ym.
vaikeempi juttu selittää, mut aloin vaan ajattelee asiaa kun terapeutti nii pyysi.:)
perhetapaamiset kaikkein pahimpia!
Aivan sama tilanne,en pelkää niinkään tuntemattomia ihmis joukkoja.Mut juuri tutut ja kaikki sukujuhlat on jotka aiheuttaa paniikkia etukäteen...mistä johtuu en tiedä,osaisiko joku vastata.
sittenhän meitä on kaksi.
alan nyt terapeutin kanssa penkomaan lapsuuttani.
ei ole mikään helpoin mahdollinen lapsuus ollut mutta pakko se on taas lähteä sinne...
ihmeellistä että on toinenkin samanlainen kuin minä?
enpä olisi uskonut.
olin aivan vakuuttunut ettei tälläistä ole muilla.
kuinka olet pystynyt elämään asian kanssa?
minulle siitä on tullut elämäntapa.:(
ihmiset tietää etten tule niihin juhliin ja sitä ei enää edes ihmetellä.mitään pelkoa asiasta en ole koskaan kenellekään myöntänyt, se alkoi valjeta minullekin vasta hetki sitten.
olen kyllä muuten todella sosiaalinen ihminen ja siksi en ehkä ole epäillyt itsessäni, tai myöntänyt itselleni että pelkäisin jotain näissä tilanteissa.
aion kuitenkin oppia tästä jotain ja haluankin muutoksen nykyiseen elämän tyyliini.
niin hirveä morkkis tulee aina kieltäytymisen jälkeen.:)
juu aivan sama ei mitään kun yksin pystyn käymään kaupassa junassa lentokoneessa hammaslääkärissä.
sitte mua alkaa vituttaa kun joku on mukana
esim kaveri tai velipoika sit vielä jos kaupassa sattuu olemaan velipojan tuttu josta vaan tiedän mikä sen nimi on niiiiiin voi perse reikä
mikä olo! mut häissä,kihlajais kahvilla, muissa
tärkeissä ja virallisissa paikoissa jännitää
vaaan se kun toisella kädellä kannat sitä
kahvikuppia/lautasta ja toisella kädellä pitää kantaa kakku lautasta.
En nyt tiiä auttaako tää yhtään, mutta itse kärsin sosiaalisten tilanteiden peloista, ja ampiaisfobia mulla on ollut koko ikäni. En tiedä kumpi pelko on ollut minulla ensin, ja kumpi on se "hallitsevampi"..
Ampiaisfobiahan saattaa tietty liittyä sosiaalisten tilanteiden pelkoon sen vuoksi, että siinähän tavallaan menettää kontrollin kun amppari tulee pörisemään ja kiertelemään pään ympärillä. Siinä sitten ajattelee, että mitä nuo ihmiset mahtavatkaan ajatella, kun tässä huidon ja teen ihmeellisiä liikkeitä :) Tosin itse pelkään amppareita kuollakseni enemmän silloin kun olen yksin.. En tiedä..
Tää ei varmasti auttanut yhtään, mutta kerroin vain oman kokemuksen molemmista fobioista.
en enää tiiä mistään mitään.:)
kyllä mä pelkään sos.til. mut vaan tuttujen kaa.:)
veikeaa ja jopa noloakin sitä on tässä alkaa selittää, mutta aion selvittää asian perinpohjaisesti.:)
on se hassuu tää ihmisen mieli.kaikkeen sitä sitte joutuuki:)
mulla on kirja myös nimeltä fobiat/kerstin hellström ja åsa hanell
on ollut jonkun verran apua määrittelemään omia pelkojani.:)
no eipä ainakaan puutu jännitystä elämästä!:):)
zemii muilleki pelkureille!:)