http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010577851
Tuosta viestiketjusta, tuijottelu ry:llä saa sen käsityksen. Eikö yleensä ole tapana jutella vastakkaisen sukupuolen edustajille mitään, jos ei ole sukulainen?
Täällä niin monesti näkee kirjoituksia, että joku vaan tuijottelee ja tuijottelun kohde elättelee pitkiä aikoja toiveita että toinen on kiinnostunut jne. Onko se oikeasti noin vaikeaa? Voisi luulla että ainakin puolet vl:sta olisi vanhojapoikia tai vanhojapiikoja.
Kuinka on?
Tuosta viestiketjusta, tuijottelu ry:llä saa sen käsityksen. Eikö yleensä ole tapana jutella vastakkaisen sukupuolen edustajille mitään, jos ei ole sukulainen?
Täällä niin monesti näkee kirjoituksia, että joku vaan tuijottelee ja tuijottelun kohde elättelee pitkiä aikoja toiveita että toinen on kiinnostunut jne. Onko se oikeasti noin vaikeaa? Voisi luulla että ainakin puolet vl:sta olisi vanhojapoikia tai vanhojapiikoja.
Kuinka on?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos tulisit suroihin , sinne missä on nuoria koolla.(yleensä on, jos on vähänkin isompi ry) Huomaisit että heidän välillään on hyvinkin luonteva
yhteys. Niinkuin on tuhannesti todettu, ei tämän palstan kirj. perusteella voi tehdä yleistyksiä, ja jos tekee, menee raskaasti pieleen. Tule itse vaikka vain uteliaisuudesta seuroihin, niin voit itse tehdä huomioita ja katsoa, pitääkö kaikki älyttömät väittämät paikkansa. Lämpimästi Tervetuloa !
Älä viitsi. Jos on suuri ry, niin siellä on aina jokaisella uudella vaikeuksia löytää tuttavia ja porukat ovat valmiita ryhmittymiä, joihin ei uuden ole helppo mennä. Jos on suuri ry, niin kyllä siellä on yksinäisiä nuoria ja ei siellä mennä ventovieraille juttelemaan, ei tosiaan ellei nyt samassa ringissä tunne jonkun tutun tuttunsa kautta.
Mutta ei ikinä mennä niin, että kysytään joltakin jonka nimeä ei tiedä, että "hei mikä sun nimi on ja lähtisitkö kahville?" ja kyllä se tuijottelu on sellainen harhaanjohtava juttu, jota uudet ei tiedä, varsinkaan parannuksen tehneet. He eivät tiedä, että se tuijotuts ja katselu, seurailu ei merkitse yhtään mitään ja jutteluun se ei johda, kuin ehkä parin vuoden kuluttua, mutta pitää aina muistaa se, että ei tuijottelija ole välttämättä ollenkaan kiinnostunut.
Vastaus kysyjälle;
kyllä. Ihmissuhteita ei ole helppo solmia seuroissa. Jotain voisi niin kuin tehdä ehkä asialle yleisesti?
Vai pitääkö olla yhteinen kaveripiiri, että löytää seurustelukumppanin tai puolison?
sisaruksia ja serkkuja ja sukulaisia ja niiden kautta. Mutta ei niin hyvin ole kaikilla asiat ja ei seuroissa mennä juttelemaan vieraille ihmisille, ainakaan jos kyseessä on suuri ry. Eikä siellä seurustelumielessä kovin moni edes ikinä kiinnostu kenestäkään.
helpompaa. Tuijottelu ja tutustuminen ovat kaksi eri asiaa.
Jos kysyt asiaa esimerkiksi 16-vuotiailta tai 36-vuotiailta sinkuilta, voit saada vähän erilaisia vastauksia. Ihmisiin tutustuminen on yksilöllistä. Monille tulee paljon uusia tuttavuuksia nuoruudessa ja aikuisuuden kynnyksellä. Kun vanhemmiten elämä sulkeutuu pienemmän ympyrän sisään, uusia kontakteja ihmisiin tulee myös vähemmän.
ja rohkeitakin ujostuttaa tosi paikan tullen. Kai se niin on, ellei ota asiaa hieman löysemmin. Jos ei välitä niinkään, miten menee, niin silloin voi olla rennompaa. Iltakylissäkään ei varsinaista flirttiä välttämättä ole. Ja jos on, niin johtopäätökset voivat olla ihan omanlaisiansa. No, mutta ei kai se epäuskoisillakaan helppoa ole parinetsintä. Vai onko ja sitten suhteitakin helposti sanotaan irti. Eilen seuroissa puhuja otti sen asian esille, kuinka maailmassa helposti ollaan suhteita laittamassa irti...
Että silleen. Ei ihminen ole mikään tunteeton olento, että suhteet kärsis noin vaan irti sanoa.
1. Kuinka pitkät kahvitauot rauhanyhdistysten seuroissa on? Tuosta katseluketjusta sai käsityksen, että tutustumiseen jää riittävästi aikaa kahvin jonotuksen jälkeen ennen seuraavaa puhetta.
2. Eikö yksi syy nuorten ujouteen seuroissa voisi olla sekin, että nuoret käyvät seuroissa vanhempiensa, sisarustensa, tätiensä, naapuriensa ynnä muiden itseään vahtaavien supattelijoiden kanssa?
3. Eikö vanhoillislestadiolaisilla ole omia nuorteniltojaan, kuten seurakunnissa on tapana, samoin usein muilla herätysliikkeillä paikkakunnilla, joissa liike on vahva? Niissähän on rennompi keskinäinen meininki eikä aikuisia rasitteena.
---
P.S. En ole sama henkilö kuin ketjun aloittaja, muuten vain sama harrastus meillä näkyy olevan. ;-)
1.Tauot saattavat joissakin paikoissa olla keskimäärin tunnin mittaisia. Se vaihtelee paikkakunnittain. Varsinainen ”peliaika” alkaa yleensä vasta seurojen päätyttyä. Silloin jutellaan pitempään.
2.Jos puhutaan ihan nuorista, mielestäni heillä on huomattavasti reippaampi ote sosiaalisen kanssakäymisen suhteen kuin varttuneemmilla. Olen sitä mieltä, että nimenomaan varttuneemmat rupeavat spekuloimaan herkemmin ajatuksella, että jos menen jututtamaan tuota naista/miestä, niin miettivätkö muut sillä tavalla, että minulla on nyt tässä taka-ajatuksia mukana. Jos lähdetään analysoimaan tuota ketjua, mihin aloituksessa viitattiin, olettaisin, että nämä ongelmatapaukset sosiaalisten suhteiden solmimisessa ja parisuhteen muodostamisessa ovat lähempänä 40-vuotiaiden kuin 15-vuotiaiden käyttäytymismalleja. Nuo jutut tuijottamisista ovat minulle ihan outoja asioita, ne voivat olla pelkästään tietyn paikkakunnan erityispiirre.
3.Nuorteniltoja järjestetään toki joka paikkakunnalla. Eri paikkakunnilla niillä saattaa olla vähän erilainen merkitys. Joillakin paikkakunnilla järjestetään erikseen nuorteniltoja sekä aikuisille, että alaikäisille. Jos osanottajien keski-ikä on 20-30 v. ja osanottajia tuhat henkeä, voi tilaisuus olla kaikesta huolimatta rento. Se riippuu ihan vetäjistä ja osanottajista. Mutta tutustuuko siellä uusiin ihmisiin, on ihan yhtä todennäköistä kuin tavallisissa seuroissa.
Isoissakin seuroissa voi ihan hyvin tutustua uusiin ihmisiin. Mutta helpompaa se voi olla hiljaisimmille pienessä porukassa. Nuoremmille on luontevasti ehkä enemmän tällaisia tilaisuuksia, joissa on pienempi porukka koolla. He käyvät enemmän mm. leireillä ja asuvat useammin pienellä paikkakunnalla, joissa kokoontuvat porukatkin ovat pieniä. Kun opiskelut ja työt tulevat ajankohtaisiksi, nuoret pakkautuvat isoimmille paikkakunnille. Joka paikkakunnalla on varmasti sellaisia tilaisuuksia, esimerkiksi omppareita tai erilaisia talkoita, joissa on mahdollista olla luontevasti kanssakäymisissä pienen porukan kanssa. Luulen, että monetkaan superujot eivät käy näissä tilaisuuksissa, koska siellä on suuri riski siihen, että joku ventovieras tulee jututtamaan ja kyselemään kuulumisia. Suurissa tilaisuuksissakaan he eivät viihdy. Kenties he odottavat, että se unelmien prinssi tai prinsessa ilmestyy yhtäkkiä jostakin heidän eteensä ja vie mukanaan. En kannata sellaista ajatusta, että tilaisuuksia alettaisiin järjestää siltä pohjalta, että saataisiin mahdollisimman paljon parinmuodostusta aikaan. Se ei yksinkertaisesti ole kaikille mitenkään ajankohtainen asia. Kun asia tulee ajankohtaiseksi, se vie mennessään riippumatta siitä, missä on tavattu ja tutustuttu.
"En kannata sellaista ajatusta, että tilaisuuksia alettaisiin järjestää siltä pohjalta, että saataisiin mahdollisimman paljon parinmuodostusta aikaan. Se ei yksinkertaisesti ole kaikille mitenkään ajankohtainen asia. Kun asia tulee ajankohtaiseksi, se vie mennessään riippumatta siitä, missä on tavattu ja tutustuttu."
-----
Näyttää siltä, että monet täällä asiaa kommentoineet eivät ole ajatelleet asiaa juuri tuolta kannalta, että parisuhteen muodostaminen ei yksinkertaisesti ole kaikkien mielestä ajankohtainen asia. Ehkä lestadiolaisten puritaaninen sukupuolikäsitys johtaa siihen, että joillakin toisilla vastaavasti (aktiivisen hormonitoiminnan vaikutuksesta) tarve siihen on keskimääräisväestöä suurempi nuorella iällä.
Se keskimääräinen pysyvän parisuhteen muodostamisikä on kai lähempänä 30 vuotta, monilla myös ensimmäisen vakavamman seurustelusuhteen aloittamisikä. Tilapäisiä suhteita maailmalla (niinkö te sen sanotte?) on tietysti huomattavasti nuorempanakin.
Opiskelu- tai työskentelyvaihe toisella paikkakunnalla tekee muuten hyvää monelle ujolle ja yksinäiselle nuorelle. Siellähän voi aloittaa ihmissuhteet puhtaalta pöydältä. Vanhat koulukiusaamiset, leimat ja sen sellaiset eivät ole rasitteena. Uudet tuttavat voivat olla tosi reiluja, jolloin hyvän vastaanoton ja itseluottamuksen kasvun myötä oma ujouskin voi karista yllättävän nopeasti taivaan tuuliin.
Varsinaisista vastauksistasi sen verran, että kahvitaukojen pituus yllätti vaikka hieman heittoakin olisi eri paikkakunnilla, samoin "jälkipelit". Itse olen tottunut siihen, että ainakin lähtiessä kaikki pitävät kiirettä.
Nuortenilloista täällä ei jostain syystä puhuta, vaan lähinnä ry:n seuroista.
"Varsinaisista vastauksistasi sen verran, että kahvitaukojen pituus yllätti vaikka hieman heittoakin olisi eri paikkakunnilla, samoin "jälkipelit". Itse olen tottunut siihen, että ainakin lähtiessä kaikki pitävät kiirettä. "
Ainakin mulla on kokemuksena se, että nuoret jää seuroissa viimeisiksi ja sammuttaa valotkin usein lähtiessä.. tämä siis pienellä paikkakunnalla. Joskus on jopa vaan oleskeltu ry:llä ja juteltu mukavia, jos ei kyläpaikkaa löydy. Mutta useimmiten mietitään yhdessä minne mennään (ilta)kylään. Eli iltakylä alkaa yleensä suoraan seurojen jälkeen (ehkä puolen tunnin päästä) jonkun tai joidenkin kotona/kämpillä tms. Sit siellä voi vierähtää pikkutunneille asti, jos on hyvä kylä ja ihmisillä intressiä valvoa ja seurustella.
Iltakylissäkin on eroja, on pieniä kyliä jonne pitää suorastaan olla henkilökohtaisesti kutsuttu (syynä voi olla iso ry, liikaa ihmisiä ja pieni kämppä, pakko rajata ihmismäärä kylään, ja koska pienellä porukalla on yleensä mukavampaa. Mahtuu istumaan jne.).
Sit isommat kylät on joskus sellasia, et eteisessä istuu porukkaa opiskelijäkämpissä. Eli porukkaa voi olla esim. 15 neliön kämpässäkin jotain 30. Jopa. ;) Eli tiivistä voi olla ja näin ollen syvällisempää keskustelua ei ehkä synny. Usein isommissa kylissä kyllä tutustuu uusiin ihmisiin, itse olen hyvin viihtynyt sekä pienissä että isommissa kylissä vierailla paikkakunnilla jonkun vieraana, esim. siskon tai kaverin. Ihmiset usein erittäin positiivisesti suhtautuvat tuntemattomiin, kuten toisten vieraisiin ja sisaruksiin, mutta varmasti myös yksin tulleisiin, joten ujollekaan iltakyliin meneminen ei ole liian pelottavaa. ;)
Tässä vähän selostusta iltakylistä. Ai niin, usein pelataan seurapelejä kuten Trivial Pursuit (josta yleensä viihdekysymykset tms. joista melkein kellään ei ole kuin sattumanvaraisesti tietoa, jätetään muuten pois;) ), Alias, Uno-korttipelejä, jne. hauskoja pelejä. Tai sitten ihan vain sellaisia seurapelejä kuten sohvanvalloitus. Itse tykkään peleistä tosi paljon, koska niissä kaikki rentoutuvat ja voi tulla helpommaksi tutustua ihmisiin. :)