"Se, mikä tuntuu teoriassa hyvältä, voi olla sittenkin elävän elämän tilanteessa toisin."
(Mauri Pekkarinen eduskunnassa)
****************
- Edellä oleva on lainaus lauseesta, jolla Mauri Pekkarinen aloitti 20.9.2000 kepun ryhmäpuheenvuoron ja aiheena oli kepun välikysymys polttoaineverojen laskemisesta.
- Pekkarinen on poliittinen huijari ja täysiverinen propagandisti.
- Tänään sitten "elävän elämän tilanteessa" eli kepun hallitusvastuussa kaikki on sitten aivan toisin.
- Pekkarinen perusteli veroalea sillä, että Suomi on "pohjoinen ja harvaan asuttu maa". Onkohan joku tässä suhteessa jo muuttunut, koska Pekkarinen ei enää ministerinä kannata veroalea?
- Seuraavassa vielä vakavassa asiassa humoristinen loppukevennys eli eduskunnan arkistoista kaivettuna Mauri Pekkarisen käyttämä kepun ryhmäpuheenvuoro välikysymyskeskustelussa 20.9.2000.
************************************
105. KESKIVIIKKONA 20. SYYSKUUTA 2000 kello 14
1) Polttonesteiden hintojen alentaminen
Keskustelu
Välikysymys VK 3/2000 vp
Mauri Pekkarinen /kesk: Arvoisa puhemies! Se, mikä tuntuu teoriassa hyvältä, voi olla sittenkin elävän elämän tilanteessa toisin. EU:n pyrkimykset öljyn maailmanmarkkinahintojen tasaisemman kehityksen puolesta ovat oikeita. EU:n pyrkimyksiä on teoriassa helppo puolustaa, mutta haluttomuus kansallisiin toimiin silloin, kun hinnat ovat karanneet pilviin ja tekevät sieltä pahaa jälkeä, kertoo teorioihin käpertymisestä sekä silmien ja korvien ummistamisesta kansan tahdon edessä. Juuri tällaiselle tielle pieni Suomi tuntuu lähteneen parin suuren eurooppalaisen maan vanavedessä.
Hallituksen vastaus opposition välikysymykseen osoittaa, ettei se ole valmis riittäviin toimiin energian hintojen madaltamiseksi. Se on ryhtynyt teoriaherraksi. Se viittaa kintaalla kansan oikeutetuille vaatimuksille polttoaineiden veron hallituksi madaltamiseksi.
Keskustan eduskuntaryhmä esitti jo viime keväänä hallitukselle välikysymyksen polttonesteiden hintojen nousun hillitsemisestä. Hintojen nousu oli jo silloin karannut käsistä, kiihdyttänyt inflaatiota ja ajanut monet yrittäjät ahtaalle ja vaikeuksiin. Kautta eduskuntaryhmien vaadittiin tuolloin keskustelussa korjausta kotoisin konstein korkeisiin hintoihin. Eduskunta kiirehti kesälaitumille vahvassa uskossa siihen, että mikäli hintojen nousu jatkuu, hallitus liikahtaisi asiassa riittävästi.
Toisin on käynyt. Kehitys viime kuukausien aikana on kulkenut pahinta rataa. Bensan hinta on toki sitten kevään hivenen laskenut, mutta on edelleenkin euroalueen korkeimpia, kuten ed. Saarinen edellä todisti. Mutta sitä rajumpi on ollut nousu erityisesti ammattiliikenteen käyttämän dieselöljyn ja muun muassa lämmityksessä käytettävän kevyen polttoöljyn hinnassa. Ne ovat nousseet raketin tavoin.
Korkea vero ja sen päälle tuleva arvonlisäveron korotusautomaatti ovat ottaneet omansa kahmalokaupalla. Kevyt polttoöljy maksoi vuoden 1999 alussa noin 1,50 markkaa litra. Viime perjantaina Öljyalan keskusliiton tilastojen mukaan keskihinta oli 3,22 markkaa litra. Dieselin hinta kipusi markan muutamassa kuukaudessa. Tällaisia lukuja vasten asetettuna näyttäytyy hallituksen eilen esittämä noin 100 miljoonan markan vastaantulo kuorma-autoliikenteelle juuri siltä, mitä se onkin alan oman tulkinnan mukaan: kosmeettinen korjaus, joka kerta kaikkiaan ei riitä.
Arvoisa puhemies! Vaikka en haluaisikaan hallitusta tässä nyt erityisesti mistään moittia, voin sanoa, että hallituksen päätös, eilen julkistama tässä asiassa, on todellakin riittämätön. Uskallan arvioida, että se on vastoin myös tässä salissa istuvien kansanedustajien, hyvin monien kansanedustajien, odotuksia ja toiveita.
Miksi hallituksen tulisi taipua ja toimia polttonesteiden hintojen madaltamiseksi? Suomi on harvaanasuttu, pitkien kuljetusetäisyyksien maa. Suomen elinkeinorakenne edellyttää runsaasti tavaraliikennettä ja siihen tarvittavaa tiestöä. Hyvin hoidettu ja kannattava ammattimainen liikenne sekä huippuosaava koneurakoitsijakunta ovat näissä oloissa koko kansantalouden yhteinen etu. Hallituksen ohella tämä sietäisi tunnustaa myös vientiteollisuudessa, jolle heikko euro on tuottanut miljardivoittoja. Se on ollut nihkeä taksojen tarkistuksiin, vaikka luvanvaraisen liikenteen polttoainekulut ovat alan oman laskelman mukaan nousseet viime vuoden alusta lukien lähes kahdella miljardilla markalla.
Myös työ- ja asiointimatkat ovat meillä pitkät niin kaupunkiseuduilla kuin perinteisillä maaseutualueilla. Sekä joukkoliikenteen, siis taksi- ja linjaliikenteen, että yksityisautoilun kustannuksilla on meillä suuri merkitys, ja taas yhdyn ed. Saarisen äsken esittämään ajatukseen ja näkemykseen.
Niinpä on turha kuvitella, ettei suomalainen palkansaaja, viljelijä tai yrittäjä osaisi katsoa kukkaroonsa. Hän kyllä osaa tunnistaa sen, mitä tuloverotuksen kevennykset ovat sinne tuoneet, ja suhteuttaa tämän siihen, mitä polttonesteiden hintojen raju korotus on sieltä vienyt.
Suomi on myös kylmä pohjoinen maa. Lämmityspolttoöljyn hinnan kaksinkertaistuminen on nostanut monien sellaistenkin kansalaisten asumiskustannuksia, jotka eivät ole päässeet osallisiksi talouden nousun hedelmistä. Jopa moni sellainen eläkeläinenkin, joka ei juuri autoilla ajele, voi kuitenkin joutua toteamaan, että lämmityslasku tai vuokran nousu on jo etukäteen syönyt moneen kertaan sen, mitä ensi kesäksi lupailtu eläkkeen pieni tasokorotus on luvassa tuoda.
EU-sopeutuksen ja hallituksen leikkausten kovin koettelemalle maataloudelle polttoöljyn satojen miljoonien markkojen lisälasku on suuri isku, jota olisi pitänyt ja tulisi pehmentää. Tilanne ei voi olla vaikuttamatta kotimaisen puhtaan ruoan saantivarmuuteenkaan. Saman suuntaista voi myös sanoa ammattikalastuksen osalta.
Arvoisa puhemies! Nämä ja monet muut syyt puhuvat mielestäni selvää kieltä siitä, että Suomen tapaisessa maassa polttonesteiden hinnan nopea kiristyminen aiheuttaa vaikeuksia läpi koko yhteiskunnan.
Tällainen hintojen nousujen rasite on erittäin eriarvoinen kansalaisten elämäntilanteesta ja yrityksen toimialasta vielä riippuen. Usein kuitenkin on vielä niin, että ne, joiden pöydille talouden nousun hedelmät eivät muutoinkaan juuri ole vierineet, joutuvat kerta toisensa jälkeen tunnistamaan noilta pöydiltä kasvaneita polttoainelaskuja, niiden pinoja.
Jo yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkövinkkelistä asiaan on puututtava ja pian. Mutta tällä asialla, korkeiden polttonesteiden hinnoilla ja niihin sisältyvällä suuren veron määrällä on myös koko kansantaloutta laajemminkin kosketteleva vaikutuksensa.
Polttonesteiden hinnan noususta on tullut parin viime vuoden aikana nopeutuneen inflaation suurin syy. Siitä kärsivät kaikki. 3,7 prosentin inflaatio elokuusta 1999 elokuuhun 2000 puhuu puolestaan. Öljytuotteiden hinnannousun välittömät ja välilliset vaikutukset selittävät tuosta noususta edelleenkin noin kolmanneksen. Tilastokeskuksesta eilen saamani selvityksen mukaan 22 prosenttia tuosta noususta selittyy välittömällä polttonesteiden hinnan nousulla ja välilliset vaikuttavat osansa niin, että noin kolmannes, kenties yli kolmannes koko inflaatiovauhdista on tällä hetkellä öljynhintaperäistä.
Suomen juuttuminen euromaiden keskimääräisen inflaatiovauhdin yläpuolelle nakertaa kilpailukykyämme ja taloudellisen vakauden perustaa. Se on riski tasapainoisen tuloratkaisun aikaansaamiselle. Se tuottaa pettymyksen kaikille niille, joiden ostovoimaa se nakertaa, ja se nakertaa lähes kaikkien ostovoimaa.
Arvoisa puhemies! Kukaan ei voi vakavasti väittää, etteikö Suomella olisi nyt varaa laskea polttonesteiden veroa vähän yleisesti ja valikoiden vähän enemmänkin.
Kukaan ei voi liioin väittää, niin kuin monasti sanotaan, että veronkevennykset aiheuttaisivat ja kiihdyttäisivät inflaatiota. Polttonesteiden kohdalla näin kukaan ei voine sanoa.
Päinvastoin: keventäminen auttaisi maan hallituksen, eduskunnan ja työmarkkinajärjestöjen pohjimmiltaan yhteisiä ponnisteluja inflaatiovauhdin hillitsemiseksi.
Jos polttonesteiden hinnat olisivat ja veron määrä hinnoissa olisi Suomessa euroalueen alimmasta päästä, urhea asettuminen Englannin ja Saksan rinnalle ristiretkelle öljysheikkejä vastaan voisi olla vielä jotenkin ymmärrettävissä, mutta kun niin ei ole.
Bensalitrassa maksamme veroa selvästi keskimääräislukuja enemmän, monissa polttonesteissä suunnilleen saman verran kuin keskimäärin maksetaan euroalueella.
Näissäkin asetelmissa, se kannattaa muistaa, monet muut Euroopan maat, paljon lyhyempien kuljetusetäisyyksien maat ja paljon lämpimämmät maat kuin Suomi ovat tarttuneet härkää sarvista ja madaltaneet polttoaineiden veroja eri keinoin. Näin ovat tehneet tai tekemässä paraikaa muun muassa Ranska, Italia, Portugali, Kreikka ja Hollanti. Osa maista on alentanut kaikkia polttonesteitten veroja, toiset maat ovat kohdentaneet kevennyksen vain ammatilliseen liikenteeseen suorana veronkevennyksenä tai veronpalautuksena. Eikä tässä kaikki. Jopa Saksassa puhutaan tänään äänekkäästi lisäksi siitä, että ainakin pienituloisten kansalaisten kohonneita lämmityskustannuksia on pakko tukea valtion varoin.
Arvoisa puhemies! Öljy on rajallinen luonnonvara. Sen tuotannon vaikeutuessa sen hinta tietysti nousee. Se aiheuttaa, tuo öljy, myös ympäristölle ongelmia, vaikka alan normeja on kiristettykin. On siis sinänsä aivan oikein, että tällaisen hyödykkeen kuluttamista verotetaan, vaikka nykyinen veromalli ei olekaan ympäristöllisesti ohjaava.
Mutta aivan yhtä oikein on sekin, että silloin, kun hintojen nopea nousu aiheuttaa kohtuuttomia ongelmia, niihin puututaan veroruuvia väliaikaisesti löysäten, ja varaa veroruuvin löysäämiseen on. Veron osuus polttonesteiden hinnasta vaihtelee runsaasta puolesta yli kahteen kolmannekseen lopputuotteen hinnasta.
Aivan välttämätöntä olisi Suomen tapaisen maan energiahuollossa käyttää hyväksi myös omat kotoiset energialähteet, puu ja turve, paljon tehokkaammin kuin nyt tapahtuu. Hallituksen taannoinen turpeen kannalta epäedullinen veroratkaisu tulisi korjata mahdollisimman pikaisesti.
Hallituksen haluttomuus riittävään vastaantuloon, edes niiden kansalaisten ja yritysalojen kohdalla, jotka ovat ilmiselvissä vaikeuksissa, kertoo siitä samasta, mikä leimaa hallituksen muutakin politiikkaa. Kun polttoaineiden verot on asetettu tietylle tasolle, on markkinavoimien asia sen jälkeen, mitä hinnoille tapahtuu. Käsien ylös nostaminen tähän tapaan markkinavoimien edessä kertoo kovan politiikan hyväksymisestä. Onko meidän suomalaisten tyydyttävä siihen, että paljossa niin hyvät markkinavoimat saavat jakaa kansaa kahtia voittajiin ja voitettuihin? Eikö valtion pitäisi mennä mukaan kehiin, pehmentää markkinavoimien iskuja omilla toimillaan ja auttaa selviytymään niitä, joita markkinavoimat kovimmin kohtelevat?
Arvoisa puhemies! Hallituksen tulee korjata päätöstään. Sen on mentävä satojentuhansien yrittäjien, viljelijöiden, palkansaajien, tavallisten kotitalouksien avuksi. Sen on madallettava hallitusti ja määräaikaisesti polttonesteiden huikean kireää verotusta. Kohdentamalla kevennyksen painopiste hintojen eniten rasittamiin yrityksiin ja muihin käyttäjiin jo runsaalla miljardilla markalla saataisiin paljon aikaiseksi. Tällainen vaade on mielestäni perusteltu oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden nimissä. Tällainen vaade on perusteltu myöskin inflaation hillitsemisen nimissä.
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Monet meistä, myös hallituspuolueiden edustajat, olemme viime keväästä lähtien vaatineet pontevasti toimia polttonesteiden hintojen madaltamiseksi erilaisin keinoin. Olemme tehneet aloitteita, pitäneet puheita ja luvanneet, että asialle on tehtävä jotakin. Ymmärrän hyvin, että vielä viime keväänä monelle hallituspuolueen edustajalle oli vaikea äänestää hallitusta vastaan, vaikka hallituksen vastaus polttoaineveron laskuvaateille oli tyly. Pitkin kesää ja alkusyksyn ajan vaatimuksemme, meidän monien vaatimukset, läpi opposition ja hallituksen, ovat voimistuneet. Niitä ovat esittäneet myös erittäin merkittävissä tehtävissä olevat hallituspuolueidenkin kansanedustajat. Parlamentarismin nimissä toivon, että me tämän keskustelun yhteydessä osoitamme kansalaisille, että me emme puhu polttoaineiden veron alentamiseksi vain kentällä, vaan että me olemme tosissamme myös täällä eduskunnassa, paikassa, jossa näistä asioista lopulta päätetään. Ei tämän välikysymyskeskustelun tarvitse, arvoisa puhemies, olla paikka päiden katkaisemiselle. Olkoon tämän keskustelun tehtävä paljon kunnianhimoisempi. Olkoon tämä näyttö siitä, että kansanvalta toimii, että kuuntelemme kansan ääntä ja tahtoa ja uskallamme täällä toimia sen mukaisesti.
(Mauri Pekkarinen eduskunnassa)
****************
- Edellä oleva on lainaus lauseesta, jolla Mauri Pekkarinen aloitti 20.9.2000 kepun ryhmäpuheenvuoron ja aiheena oli kepun välikysymys polttoaineverojen laskemisesta.
- Pekkarinen on poliittinen huijari ja täysiverinen propagandisti.
- Tänään sitten "elävän elämän tilanteessa" eli kepun hallitusvastuussa kaikki on sitten aivan toisin.
- Pekkarinen perusteli veroalea sillä, että Suomi on "pohjoinen ja harvaan asuttu maa". Onkohan joku tässä suhteessa jo muuttunut, koska Pekkarinen ei enää ministerinä kannata veroalea?
- Seuraavassa vielä vakavassa asiassa humoristinen loppukevennys eli eduskunnan arkistoista kaivettuna Mauri Pekkarisen käyttämä kepun ryhmäpuheenvuoro välikysymyskeskustelussa 20.9.2000.
************************************
105. KESKIVIIKKONA 20. SYYSKUUTA 2000 kello 14
1) Polttonesteiden hintojen alentaminen
Keskustelu
Välikysymys VK 3/2000 vp
Mauri Pekkarinen /kesk: Arvoisa puhemies! Se, mikä tuntuu teoriassa hyvältä, voi olla sittenkin elävän elämän tilanteessa toisin. EU:n pyrkimykset öljyn maailmanmarkkinahintojen tasaisemman kehityksen puolesta ovat oikeita. EU:n pyrkimyksiä on teoriassa helppo puolustaa, mutta haluttomuus kansallisiin toimiin silloin, kun hinnat ovat karanneet pilviin ja tekevät sieltä pahaa jälkeä, kertoo teorioihin käpertymisestä sekä silmien ja korvien ummistamisesta kansan tahdon edessä. Juuri tällaiselle tielle pieni Suomi tuntuu lähteneen parin suuren eurooppalaisen maan vanavedessä.
Hallituksen vastaus opposition välikysymykseen osoittaa, ettei se ole valmis riittäviin toimiin energian hintojen madaltamiseksi. Se on ryhtynyt teoriaherraksi. Se viittaa kintaalla kansan oikeutetuille vaatimuksille polttoaineiden veron hallituksi madaltamiseksi.
Keskustan eduskuntaryhmä esitti jo viime keväänä hallitukselle välikysymyksen polttonesteiden hintojen nousun hillitsemisestä. Hintojen nousu oli jo silloin karannut käsistä, kiihdyttänyt inflaatiota ja ajanut monet yrittäjät ahtaalle ja vaikeuksiin. Kautta eduskuntaryhmien vaadittiin tuolloin keskustelussa korjausta kotoisin konstein korkeisiin hintoihin. Eduskunta kiirehti kesälaitumille vahvassa uskossa siihen, että mikäli hintojen nousu jatkuu, hallitus liikahtaisi asiassa riittävästi.
Toisin on käynyt. Kehitys viime kuukausien aikana on kulkenut pahinta rataa. Bensan hinta on toki sitten kevään hivenen laskenut, mutta on edelleenkin euroalueen korkeimpia, kuten ed. Saarinen edellä todisti. Mutta sitä rajumpi on ollut nousu erityisesti ammattiliikenteen käyttämän dieselöljyn ja muun muassa lämmityksessä käytettävän kevyen polttoöljyn hinnassa. Ne ovat nousseet raketin tavoin.
Korkea vero ja sen päälle tuleva arvonlisäveron korotusautomaatti ovat ottaneet omansa kahmalokaupalla. Kevyt polttoöljy maksoi vuoden 1999 alussa noin 1,50 markkaa litra. Viime perjantaina Öljyalan keskusliiton tilastojen mukaan keskihinta oli 3,22 markkaa litra. Dieselin hinta kipusi markan muutamassa kuukaudessa. Tällaisia lukuja vasten asetettuna näyttäytyy hallituksen eilen esittämä noin 100 miljoonan markan vastaantulo kuorma-autoliikenteelle juuri siltä, mitä se onkin alan oman tulkinnan mukaan: kosmeettinen korjaus, joka kerta kaikkiaan ei riitä.
Arvoisa puhemies! Vaikka en haluaisikaan hallitusta tässä nyt erityisesti mistään moittia, voin sanoa, että hallituksen päätös, eilen julkistama tässä asiassa, on todellakin riittämätön. Uskallan arvioida, että se on vastoin myös tässä salissa istuvien kansanedustajien, hyvin monien kansanedustajien, odotuksia ja toiveita.
Miksi hallituksen tulisi taipua ja toimia polttonesteiden hintojen madaltamiseksi? Suomi on harvaanasuttu, pitkien kuljetusetäisyyksien maa. Suomen elinkeinorakenne edellyttää runsaasti tavaraliikennettä ja siihen tarvittavaa tiestöä. Hyvin hoidettu ja kannattava ammattimainen liikenne sekä huippuosaava koneurakoitsijakunta ovat näissä oloissa koko kansantalouden yhteinen etu. Hallituksen ohella tämä sietäisi tunnustaa myös vientiteollisuudessa, jolle heikko euro on tuottanut miljardivoittoja. Se on ollut nihkeä taksojen tarkistuksiin, vaikka luvanvaraisen liikenteen polttoainekulut ovat alan oman laskelman mukaan nousseet viime vuoden alusta lukien lähes kahdella miljardilla markalla.
Myös työ- ja asiointimatkat ovat meillä pitkät niin kaupunkiseuduilla kuin perinteisillä maaseutualueilla. Sekä joukkoliikenteen, siis taksi- ja linjaliikenteen, että yksityisautoilun kustannuksilla on meillä suuri merkitys, ja taas yhdyn ed. Saarisen äsken esittämään ajatukseen ja näkemykseen.
Niinpä on turha kuvitella, ettei suomalainen palkansaaja, viljelijä tai yrittäjä osaisi katsoa kukkaroonsa. Hän kyllä osaa tunnistaa sen, mitä tuloverotuksen kevennykset ovat sinne tuoneet, ja suhteuttaa tämän siihen, mitä polttonesteiden hintojen raju korotus on sieltä vienyt.
Suomi on myös kylmä pohjoinen maa. Lämmityspolttoöljyn hinnan kaksinkertaistuminen on nostanut monien sellaistenkin kansalaisten asumiskustannuksia, jotka eivät ole päässeet osallisiksi talouden nousun hedelmistä. Jopa moni sellainen eläkeläinenkin, joka ei juuri autoilla ajele, voi kuitenkin joutua toteamaan, että lämmityslasku tai vuokran nousu on jo etukäteen syönyt moneen kertaan sen, mitä ensi kesäksi lupailtu eläkkeen pieni tasokorotus on luvassa tuoda.
EU-sopeutuksen ja hallituksen leikkausten kovin koettelemalle maataloudelle polttoöljyn satojen miljoonien markkojen lisälasku on suuri isku, jota olisi pitänyt ja tulisi pehmentää. Tilanne ei voi olla vaikuttamatta kotimaisen puhtaan ruoan saantivarmuuteenkaan. Saman suuntaista voi myös sanoa ammattikalastuksen osalta.
Arvoisa puhemies! Nämä ja monet muut syyt puhuvat mielestäni selvää kieltä siitä, että Suomen tapaisessa maassa polttonesteiden hinnan nopea kiristyminen aiheuttaa vaikeuksia läpi koko yhteiskunnan.
Tällainen hintojen nousujen rasite on erittäin eriarvoinen kansalaisten elämäntilanteesta ja yrityksen toimialasta vielä riippuen. Usein kuitenkin on vielä niin, että ne, joiden pöydille talouden nousun hedelmät eivät muutoinkaan juuri ole vierineet, joutuvat kerta toisensa jälkeen tunnistamaan noilta pöydiltä kasvaneita polttoainelaskuja, niiden pinoja.
Jo yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkövinkkelistä asiaan on puututtava ja pian. Mutta tällä asialla, korkeiden polttonesteiden hinnoilla ja niihin sisältyvällä suuren veron määrällä on myös koko kansantaloutta laajemminkin kosketteleva vaikutuksensa.
Polttonesteiden hinnan noususta on tullut parin viime vuoden aikana nopeutuneen inflaation suurin syy. Siitä kärsivät kaikki. 3,7 prosentin inflaatio elokuusta 1999 elokuuhun 2000 puhuu puolestaan. Öljytuotteiden hinnannousun välittömät ja välilliset vaikutukset selittävät tuosta noususta edelleenkin noin kolmanneksen. Tilastokeskuksesta eilen saamani selvityksen mukaan 22 prosenttia tuosta noususta selittyy välittömällä polttonesteiden hinnan nousulla ja välilliset vaikuttavat osansa niin, että noin kolmannes, kenties yli kolmannes koko inflaatiovauhdista on tällä hetkellä öljynhintaperäistä.
Suomen juuttuminen euromaiden keskimääräisen inflaatiovauhdin yläpuolelle nakertaa kilpailukykyämme ja taloudellisen vakauden perustaa. Se on riski tasapainoisen tuloratkaisun aikaansaamiselle. Se tuottaa pettymyksen kaikille niille, joiden ostovoimaa se nakertaa, ja se nakertaa lähes kaikkien ostovoimaa.
Arvoisa puhemies! Kukaan ei voi vakavasti väittää, etteikö Suomella olisi nyt varaa laskea polttonesteiden veroa vähän yleisesti ja valikoiden vähän enemmänkin.
Kukaan ei voi liioin väittää, niin kuin monasti sanotaan, että veronkevennykset aiheuttaisivat ja kiihdyttäisivät inflaatiota. Polttonesteiden kohdalla näin kukaan ei voine sanoa.
Päinvastoin: keventäminen auttaisi maan hallituksen, eduskunnan ja työmarkkinajärjestöjen pohjimmiltaan yhteisiä ponnisteluja inflaatiovauhdin hillitsemiseksi.
Jos polttonesteiden hinnat olisivat ja veron määrä hinnoissa olisi Suomessa euroalueen alimmasta päästä, urhea asettuminen Englannin ja Saksan rinnalle ristiretkelle öljysheikkejä vastaan voisi olla vielä jotenkin ymmärrettävissä, mutta kun niin ei ole.
Bensalitrassa maksamme veroa selvästi keskimääräislukuja enemmän, monissa polttonesteissä suunnilleen saman verran kuin keskimäärin maksetaan euroalueella.
Näissäkin asetelmissa, se kannattaa muistaa, monet muut Euroopan maat, paljon lyhyempien kuljetusetäisyyksien maat ja paljon lämpimämmät maat kuin Suomi ovat tarttuneet härkää sarvista ja madaltaneet polttoaineiden veroja eri keinoin. Näin ovat tehneet tai tekemässä paraikaa muun muassa Ranska, Italia, Portugali, Kreikka ja Hollanti. Osa maista on alentanut kaikkia polttonesteitten veroja, toiset maat ovat kohdentaneet kevennyksen vain ammatilliseen liikenteeseen suorana veronkevennyksenä tai veronpalautuksena. Eikä tässä kaikki. Jopa Saksassa puhutaan tänään äänekkäästi lisäksi siitä, että ainakin pienituloisten kansalaisten kohonneita lämmityskustannuksia on pakko tukea valtion varoin.
Arvoisa puhemies! Öljy on rajallinen luonnonvara. Sen tuotannon vaikeutuessa sen hinta tietysti nousee. Se aiheuttaa, tuo öljy, myös ympäristölle ongelmia, vaikka alan normeja on kiristettykin. On siis sinänsä aivan oikein, että tällaisen hyödykkeen kuluttamista verotetaan, vaikka nykyinen veromalli ei olekaan ympäristöllisesti ohjaava.
Mutta aivan yhtä oikein on sekin, että silloin, kun hintojen nopea nousu aiheuttaa kohtuuttomia ongelmia, niihin puututaan veroruuvia väliaikaisesti löysäten, ja varaa veroruuvin löysäämiseen on. Veron osuus polttonesteiden hinnasta vaihtelee runsaasta puolesta yli kahteen kolmannekseen lopputuotteen hinnasta.
Aivan välttämätöntä olisi Suomen tapaisen maan energiahuollossa käyttää hyväksi myös omat kotoiset energialähteet, puu ja turve, paljon tehokkaammin kuin nyt tapahtuu. Hallituksen taannoinen turpeen kannalta epäedullinen veroratkaisu tulisi korjata mahdollisimman pikaisesti.
Hallituksen haluttomuus riittävään vastaantuloon, edes niiden kansalaisten ja yritysalojen kohdalla, jotka ovat ilmiselvissä vaikeuksissa, kertoo siitä samasta, mikä leimaa hallituksen muutakin politiikkaa. Kun polttoaineiden verot on asetettu tietylle tasolle, on markkinavoimien asia sen jälkeen, mitä hinnoille tapahtuu. Käsien ylös nostaminen tähän tapaan markkinavoimien edessä kertoo kovan politiikan hyväksymisestä. Onko meidän suomalaisten tyydyttävä siihen, että paljossa niin hyvät markkinavoimat saavat jakaa kansaa kahtia voittajiin ja voitettuihin? Eikö valtion pitäisi mennä mukaan kehiin, pehmentää markkinavoimien iskuja omilla toimillaan ja auttaa selviytymään niitä, joita markkinavoimat kovimmin kohtelevat?
Arvoisa puhemies! Hallituksen tulee korjata päätöstään. Sen on mentävä satojentuhansien yrittäjien, viljelijöiden, palkansaajien, tavallisten kotitalouksien avuksi. Sen on madallettava hallitusti ja määräaikaisesti polttonesteiden huikean kireää verotusta. Kohdentamalla kevennyksen painopiste hintojen eniten rasittamiin yrityksiin ja muihin käyttäjiin jo runsaalla miljardilla markalla saataisiin paljon aikaiseksi. Tällainen vaade on mielestäni perusteltu oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden nimissä. Tällainen vaade on perusteltu myöskin inflaation hillitsemisen nimissä.
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Monet meistä, myös hallituspuolueiden edustajat, olemme viime keväästä lähtien vaatineet pontevasti toimia polttonesteiden hintojen madaltamiseksi erilaisin keinoin. Olemme tehneet aloitteita, pitäneet puheita ja luvanneet, että asialle on tehtävä jotakin. Ymmärrän hyvin, että vielä viime keväänä monelle hallituspuolueen edustajalle oli vaikea äänestää hallitusta vastaan, vaikka hallituksen vastaus polttoaineveron laskuvaateille oli tyly. Pitkin kesää ja alkusyksyn ajan vaatimuksemme, meidän monien vaatimukset, läpi opposition ja hallituksen, ovat voimistuneet. Niitä ovat esittäneet myös erittäin merkittävissä tehtävissä olevat hallituspuolueidenkin kansanedustajat. Parlamentarismin nimissä toivon, että me tämän keskustelun yhteydessä osoitamme kansalaisille, että me emme puhu polttoaineiden veron alentamiseksi vain kentällä, vaan että me olemme tosissamme myös täällä eduskunnassa, paikassa, jossa näistä asioista lopulta päätetään. Ei tämän välikysymyskeskustelun tarvitse, arvoisa puhemies, olla paikka päiden katkaisemiselle. Olkoon tämän keskustelun tehtävä paljon kunnianhimoisempi. Olkoon tämä näyttö siitä, että kansanvalta toimii, että kuuntelemme kansan ääntä ja tahtoa ja uskallamme täällä toimia sen mukaisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.