1970-luvun alussa ilmeni "hengen vika".
Sen jälkeen ilmaantuivat "kuiva ja hempeä henki".
Vuodesta 1975 lähtien vuorossa oli "väärä henki".
Vuosina 1978 ja 1979 tehtiin parannusta "kososlaisesta hengestä".
Seuraavassa on sitaatti SRK:n edellisen puheenjohtajan tekemästä henkianalyysista: "Hoitokokousketjun aikana suuri joukko liikkeen jäseniä teki 1970-luvun loppupuolella parannuksen jostakin 'väärästä hengestä'. Tältä kaudelta on analysoitavissa ainakin neljä erityispiirrettä, jotka nostivat päätään. Ensiksi: esim. rauhanyhdistysten johtokuntien asema hoitokokousten aikana saattoi ylikorostua eräänlaiseksi 'Jumalan huoneen hallitukseksi', jolle mielellään sysättiin ja jonka täytyi ottaa hoidettavakseen sielunhoidollisia ratkaisuja. Toiseksi: hoitokokousten aikana esiintyi julkista yksityisten syntien tunnustamista seurakunnan edessä. Kolmanneksi: esiintyi myös neuvottelutilaisuuksia, joissa erilaisten henkien osuus sai niin korostetun aseman, että yksittäisten lankeemusten katsottiin miltei aina johtuneen väärästä hengestä. Neljänneksi: esiintyi pyrkimystä sysätä kilvoittelusta vastuu uskonyhteisölle. Tämä ilmeni yhtäältä parannusvaatimuksina sillä perusteella, että 'seurakunta sairasti' ja toisaalta paikoittain eräänlaisena 'joukkohysteriana' eli tehtiin parannusta esim. väärästä hengestä, koska ystävätkin olivat niin tehneet.
Sen jälkeen ilmaantuivat "kuiva ja hempeä henki".
Vuodesta 1975 lähtien vuorossa oli "väärä henki".
Vuosina 1978 ja 1979 tehtiin parannusta "kososlaisesta hengestä".
Seuraavassa on sitaatti SRK:n edellisen puheenjohtajan tekemästä henkianalyysista: "Hoitokokousketjun aikana suuri joukko liikkeen jäseniä teki 1970-luvun loppupuolella parannuksen jostakin 'väärästä hengestä'. Tältä kaudelta on analysoitavissa ainakin neljä erityispiirrettä, jotka nostivat päätään. Ensiksi: esim. rauhanyhdistysten johtokuntien asema hoitokokousten aikana saattoi ylikorostua eräänlaiseksi 'Jumalan huoneen hallitukseksi', jolle mielellään sysättiin ja jonka täytyi ottaa hoidettavakseen sielunhoidollisia ratkaisuja. Toiseksi: hoitokokousten aikana esiintyi julkista yksityisten syntien tunnustamista seurakunnan edessä. Kolmanneksi: esiintyi myös neuvottelutilaisuuksia, joissa erilaisten henkien osuus sai niin korostetun aseman, että yksittäisten lankeemusten katsottiin miltei aina johtuneen väärästä hengestä. Neljänneksi: esiintyi pyrkimystä sysätä kilvoittelusta vastuu uskonyhteisölle. Tämä ilmeni yhtäältä parannusvaatimuksina sillä perusteella, että 'seurakunta sairasti' ja toisaalta paikoittain eräänlaisena 'joukkohysteriana' eli tehtiin parannusta esim. väärästä hengestä, koska ystävätkin olivat niin tehneet.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vuosiluvut ja asiayhteydet täsmäävät! Ainakin Oulun Ry:llä tuntui olevan joukkohysterian kaltaista syntien tunnustamista, että pahaa teki.
Voisitko kirjoitella noita enempikin, todella kiinnostavaa tietoa, kiitos näistä!
terveisin sirkka (Ry:stä hoitokokousten seurauksena erotettu entinen oululainenkin)
"terveisin sirkka (Ry:stä hoitokokousten seurauksena erotettu entinen oululainenkin)"
Sirkka! Ole onnellinen erottamisestasi! Kaikki kunnia erottajillesi, tekivät hyvän palveluksen sinulle?
..mitä tarkoitit.
"Ole onnellinen erottamisestasi..."
Siinä mielessä olenkin "onnellinen" että Jumala johdatti pois väärästä opista, mikä noina vuosina otettiin käyttöön.
Kyllä muuten on tuntunut hyvin surulliselta!
Voisitko tarkentaa kommenttiasi, kirjoitellaan!
Sitaatti on peräisin Erkki Reinikaisen Oulussa 28.4.1987 pitämästä alustuksesta "Eräitä ajatuksia kristillisyyden (vanhoillislestadiolaisuuden) tapahtumista 1970-luvulla ja välittömästi sitä ennen ja sen jälkeen."
Tiedän, että kahdella vl-papilla on hallussaan em. alustus. SRK:n vuosikirjoista tai Päivämiehestä en ole löytänyt mainintoja alustuksesta.
jonka ER sanoi pitäneensä 50 - 60 pappisveljelle ja toivoneensa että siitä lähtee liikkeelle korjausprosessi.
Prosessi ei kuitenkaan ole edennyt paikalla olleita pappeja pidemmälle, jos asiasta ei ole mainittu edes Päivämiehessä.
Tähän kuvioon sopisi tieto, jonka mukaan SRK:n piirissä olisi todettu, että "70-luvulla mentiin pahasti pieleen, mutta siitä ei voi laajasti puhua ettei Siioni hajoa".
Voisiko se johtua yksinkertaisesti ylpeydestä tunnustaa omat virheensä?
Meidät erotetut on ollut helppo(?) tuomita uskonsa menettäneiksi tai eriseuraisiksi, kuka minnekin.
Tiedän, että Ry:llä on kokousvuosien jälkeen ylistetty rauhan aikaa. Olen ymmärtänyt sen niin, että rauha tuli, koska meidät "pahikset" saatiin ulos...?
Elon ilta joutuu meille jokaiselle. Olisiko nyt aika avata arkistojen ja sydämensä salaisuuksia kun vielä pystyy sen itse tekemään?
Ystävällisin terveisin sirkka
Lakihenkisyyskin oli eräs vikaan menneen syy.
Jos lakihenkisyydestä joutuu parannusta tekemään, niin ei ole kyllä helppo nakki sille onnettomalle, joka ei kyllä itse ymmärrä koko asian ydintä.
Itsekkään en osaa sitä selittää, mutta muistan, kun omassa rauhanyhdistyksessäni siitä kauan sitten kokousta pidettiin ja näitä lakihenkisiä piinattiin ja ripitettiin.
He eivät kyllä tajunneet, vaikka heille selitettiin, mutta he katsoivat parhaimmaksi nöyrtyä parannukseen, kuin joutua ulos Jumalan valtakunnasta
"...he katsoivat parhaimmaksi nöyrtyä parannukseen, kuin joutua ulos Jumalan valtakunnasta."
Kyllä tuollaiset toimenpiteet eivät alkuunkaan vaikuta Jumalan valtakunnan teoilta!
Kysyisin sinulta, miten nämä lakihenkisiksi väitetyt toipuivat? Miten tämän hengen sanottiin heissä näkyneen? Eikö "väärähenkisyntiä" enää tapahdu vai eikö niistä välitetä?
Jos vielä olet Ry:llä kulkeva, vastaisitko? Myös muidenkin kommentit olisivat tervetulleita!
Kiitos!
Aloituskirjoitus oli hyvin toiveita antava!
Tuntuisi hyvältä, jos esitettyihin pyyntöihin vastattaisiin jotain, vaikka "ei käy", tai jotain, ettei tarvitsisi turhaan odotella.
Kiitos kuitenkin sinulle näistä tiedoista!
Eivät ne hempeydet tähän loppuneet. Sitten puhuttiin vielä vääristä valvomisista ja väärässä rauhassa olemisesta / uskomisesta.
Olin silloin vielä niin poikanen, etten osaa analysoida näitä sen aikaisia kiistoja, muuta kuin vain sen, että tälläisiä nimityksiä käytettiin ja seurojen aikana niistä puhuttiin.
Sitten näitä "hairahtuneita" puhuteltiin joskus suljettujen ovien takana iltamyöhällä varsinaisten seurojen jälkeen tai seurojen väliajalla puhujien sekä muiden silmää tekevien kanssa takahuoneessa.
Moni ei kestänyt näitä paineita, vaan he yksinkertaisesti jättivät seuroissa käynnin iäksi.
Sitä minä mietin usein, miten nekin ihmiset ovat voineet jäädä Ry:lle, jotka huomasivat, ettei toimittu oikein...
"Sydämen uskolla me autuaaksi tulemme ja suun tunnustuksella vanhurskaaksi."
Pieni korjaus. Tuo lainaamasi raamatun jae menee näin:
Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
(Room.10:10)
Sinun tekstissäsi oli vanhurskaus ja autuas vaihtanut paikkaansa. Joku saattaa ajatella, ettei sillä nyt niin suurta merkitystä ole, mutta onpahan vain suurikin merkitys.
Siis sydämen uskolla tulemme vanhurskaaksi, Jumalalle kelvollisiksi, suun tunnustuksella tulemme autuaaksi eli iloiseksi tai onnelliseksi.
- - -
” Sitä minä mietin usein, miten nekin ihmiset ovat voineet jäädä Ry:lle, jotka huomasivat, ettei toimittu oikein...”
He odottivat, että Jumalan aika tulee järjestää asiat ja niin se Jumalan aika tulikin.
Näinhän se Raamatussa tosiaan on, muistin sen väärin päin, pahoittelen!
Seuraava jae (Room.10:11)
"Sillä Raamattu sanoo: jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä häpeään tuleman."
Sinua lainaten: "He odottivat, että Jumalan aika tulee järjestää asiat ja niin se Jumalan aika tulikin."
Nyt tietysti kysyn, miten ja milloin se tuli?
Pyytäisin jonkinlaista vastausta, odottelen ja kiittelen!
Kiitos kysymästä.
Jumala osoitti myös SRK:n johdossa, että sielläkin oltiin menty vikaan. Sielläkin asioita jouduttiin korjaaman, niistä on täällä aikaisemminkin kerrottu, ehkä olet lukenutkin. Ketjun aloituskin kertoi näistä asioiden hoitamisesta ja siitä missä oli menty vikaan. Itse en ole kovin hyvin näihin perehtynyt, niin en osaa tarkkoja vuosia tai tarkkaa tapahtuman kulkua kertoa. Muistelisin, että jossakin SRK:n vuosikirjassa on asioista myös kerrottu.
Itse olin 70-luvulla vielä lapsi/nuori, niin ei asiat sillä tavalla minua koskeneet. Mutta yhden jutun voin kyllä kertoa, jonka muistan ja jonka tuolla aikaisemmin jo kerroinkin.
Omaa äitiäni puhuteltiin tuona aikana. Äitini ei löytänyt väärää henkeä itsestään, eikä myöskään parannusta siitä tehnyt, muita vikoja ja syntejä hän kyllä halusi korjata. Mistään sitomisesta tai erottamisesta ei puhuttu mitään. Äitini tietenkin mietti asioita ja oli ehkä joskus ahdistunutkin tämän vuoksi. Kului muutamia vuosia, kun ”hoitajat” löysivät itsensä pahasti vikaan ajautuneeksi ja kävivät itkien äidiltänikin anteeksi pyytämässä vääriä tekojaan ja neuvojaan häntäkin kohtaan.
Silloin oli Jumalan aika järjestää tämä asia. Eikö?
Onhan se muuttunut aika monella tapaa entisistä kyttäyksen ajoista.
Enää ei kytätä sillä tavalla toisten uskovain elämää ja ei niistä tehdä numeroa sillä tavalla kuin ennen tehtiin.
Sodan jälkeen ei saanut puhua sota-asioista, eikä neuvostoliitosta mitään pahaa.
Samanlainen mentaliteetti oli lestadiolaisuskovaisten keskuudessa, että jos joku erehtyi puhumaan jotain negatiivista opillisista asioista, niin se kuulija saattoi ne muiden tietoon ja lopuksi ne kantautuivat sitten päänaatikkojen korviin. Sen jälkeen alkoi kuulustelut, aivankuin poliittiset kuulustelut sota-ajan jälkeen.
Ei sitä silloinkaan uskallettu mennä suoraan puhumaan niille seurakunnan silmää tekeville, vaan puhuttiin omissa pirteissä.
Sitten vaan joku katsoi omantunnon asiaksi mennä kertomaan muille, että tälläistä henkeä sitä täällä kylällä nyt on liikkeellä.
Ainoa tapa välttyä joutumasta puhutteluun olisi tietysti ollut, että pitää visusti suunsa supussa epäillyksistään tai arvostelevasta mielestään.
Mutta sellaista se vaan oli se kanssakäyminen, kun akat ruukasi juoruilla kyläreissyillaan, että sitten mentiin ja ilmiannettiin hänet, joka oli puhunut lestadiolaisuudesta ja sen opista arvostelevassa hengessä.
Näin sitten kylän akka joutui lopulta paikallisen seurakunnan isäntien puhutteluun ja jos ei vääriä valvomisiaan uskonut anteeksi, hänet julistettiin vikapääksi syntiin ja Jumalan Tervettä ei saanut sanoa eikä muutenkaan olla kanssakäymisissä.
Nythän ei samanlaista touhua enää ole, vaan täytyy olla melko julkinen synti, ennenkuin seurakunta puuttuu peliin.
Yleensä tälläinen koskee vain avioerotapauksia ja sittenkin vaan sellaisia huomattavissa asemassa olevia.
Tavallisten kuolevaisten hairahdukset ei paljon seurkuntaäitiä kiinnosta.
Ennen siis oli urkkijoita uskovaisten porukoissa aivankuten valvontakomissio suomessa, jotka salaa seurasivat ja kuulostelivat, millaista uskonelämää ihmiset viettivät.
Jos uskonelämä ei ollut kaikilta osin sopivaa, urkkija välitti tiedon eteenpäin ja sillä tavalla löydettiin nämä puhutteluun kutsutut hairahtuneet.
En tiedä, minkä pitäjän menneistä ajoista kerroit, eikä se minulle kuulukaan. Mutta tuo ei mitenkään sovi siihen Siioniin, missä minä kasvoin 70-luvulla. Ei vaikka sielläkin eri näkemyksiä oli useitakin.
” jos ei vääriä valvomisiaan uskonut anteeksi, hänet julistettiin vikapääksi syntiin ja Jumalan Tervettä ei saanut sanoa eikä muutenkaan olla kanssakäymisissä.”
- Lue tuosta vierestä, miten asia hoidettiin meilläpäin.
Pieni korjaus. Tuo lainaamasi raamatun jae menee näin:
Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
(Room.10:10)
Sinun tekstissäsi oli vanhurskaus ja autuas vaihtanut paikkaansa. Joku saattaa ajatella, ettei sillä nyt niin suurta merkitystä ole, mutta onpahan vain suurikin merkitys.
Siis sydämen uskolla tulemme vanhurskaaksi, Jumalalle kelvollisiksi, suun tunnustuksella tulemme autuaaksi eli iloiseksi tai onnelliseksi.
- - -
” Sitä minä mietin usein, miten nekin ihmiset ovat voineet jäädä Ry:lle, jotka huomasivat, ettei toimittu oikein...”
He odottivat, että Jumalan aika tulee järjestää asiat ja niin se Jumalan aika tulikin.
Tuntuu hyvältä keskustella asiallisesti, kiitos teille siitä!
Vastaan yleisesti jotain:
Nyt vasta ensimmäistä kertaa kuulin (siis luin) että syytetyltä olisi pyydetty anteeksi! Kyseessä oli ilmeisesti paikallisyhdistyksen johtoa eikä SRK:n?
Varmasti "vääristä hengistä" hoitamisissa onkin ollut paikkakuntakohtaisia eroja.
Tarkennan vielä nuoremman polven seuroissakävijöille ja muille kiinnostuneille, että tuolloin ei monestikaan ollut edes kyse mistään erityiseen syntiin joutumisesta kuin muulloinkaan. Riitti kun lausahti jotain käynnissä olevista hoitokokouksista, tai kuten mm. minä, pahoittelin vanhojen siioninlaulujen poispanemisia ja niiden muuttamisia. Minunlaiseni henkilön SRK:n eräs jäsen tuomitsi olevan "väärässä hengessä" .
Sitäkin minä ihmettelen, miksi kirja ylipäätään tekovaiheessa edes laitettiin rauhanyhdistyksiin arvioitavaksi, koska mielipiteestään joutui tuomiolle...
Näitä "henkiasioita" ei olla vieläkään korjattu kohdalleen, siis ei olla tunnustettu eikä korjattu opillista harhaa. On kyse vielä paljon suuremmasta asiasta kuin yksityisen ihmisen saamasta väärästä tuomiosta...
että nykyinen rauhanyhdistysväki on eriseurassa aivan samalla tavoin kuin uusheränneet - entisen opin mukaan.
Jos taas oppi on muuttunut niin, että Pyhä Henki laskeutuu taivaasta suoraan ilman ennen uskoneiden julistusta, niin silloin rauhanyhdistyslestadiolaisuus, uusheräys ja mikä muu kirkon herätysliike tahansa toimivat Jumalan armon kanavina.