Voi, miksi me harrastamme tällaista toistemme päällesyljentää? Ei kai johonkin herätysliikkeeseen kuuluminen tai kuulumattomuus ole meidän kristittyjen elämässä se pahin synti?
En ole vanhoillislestadiolainen, vaan uskova kirkon jäsen. Tapaamani vanhoillislestadiolaiset ihmiset ovat olleet pääosin mukavia - niinkuin pääosin muutkin tapaamani ihmiset.
Mikäli kohtaamisissamme eivät kemiat olekaan kohdanneet, en ole syyttänyt siitä uskontoa.
Miksi olisinkaan? Ihmisiä on erilaisia, Kristus on yksi.
Sekä lestadiolaiset että me ei-lestadiolaiset, mehän uskomme samalla tavalla: Jeesus, Jumalan Poika, on kuollut ihmiskunnan syntien tähden. Hauta oli tyhjä. Elämä on suuri lahja ja siitä on lupa paitsi kiittää, myös iloita :)
Toivoisin, että kunnioittaisimme enemmän toinen toistamme. Etsisimme rauhaa ja rakentavaa yhteiseloa. Kirkon eli Jumalan kansan rajat ovat ihmissilmälle näkymättömät loppuun saakka.
Jumalan valtakunta ei ole siellä eikä täällä,
vaan jo nyt näkymättömänä meidän keskellämme.
Sen valtakunnan perijöistä voi kukin muistuttaa itseään lukemalla vuorisaarnaa Matt. 5:1 ->
Kukaan meistä ei pääse taivaaseen ellei Jumala itse meitä sinne vie. Varsinkaan taivaaseen ei päästä toisia tuomitsemalla, siis itseään ylentämällä.
Onko mahdollista keskittyä siihen, mikä yhdistää? Esimerkiksi Jeesus Kristus, Jumalan sanomaton armo, rakkaus ja pitkämielisyys ihmistä kohtaan.
Sen valossa jokainen meistä ansaitsee vain kadotuksen.
Minkä tähden usko näyttäytyy täällä(kin) näin kielteisessä valossa? Mihin meiltä on hävinnyt pääsiäisaamun ilo?
En ole vanhoillislestadiolainen, vaan uskova kirkon jäsen. Tapaamani vanhoillislestadiolaiset ihmiset ovat olleet pääosin mukavia - niinkuin pääosin muutkin tapaamani ihmiset.
Mikäli kohtaamisissamme eivät kemiat olekaan kohdanneet, en ole syyttänyt siitä uskontoa.
Miksi olisinkaan? Ihmisiä on erilaisia, Kristus on yksi.
Sekä lestadiolaiset että me ei-lestadiolaiset, mehän uskomme samalla tavalla: Jeesus, Jumalan Poika, on kuollut ihmiskunnan syntien tähden. Hauta oli tyhjä. Elämä on suuri lahja ja siitä on lupa paitsi kiittää, myös iloita :)
Toivoisin, että kunnioittaisimme enemmän toinen toistamme. Etsisimme rauhaa ja rakentavaa yhteiseloa. Kirkon eli Jumalan kansan rajat ovat ihmissilmälle näkymättömät loppuun saakka.
Jumalan valtakunta ei ole siellä eikä täällä,
vaan jo nyt näkymättömänä meidän keskellämme.
Sen valtakunnan perijöistä voi kukin muistuttaa itseään lukemalla vuorisaarnaa Matt. 5:1 ->
Kukaan meistä ei pääse taivaaseen ellei Jumala itse meitä sinne vie. Varsinkaan taivaaseen ei päästä toisia tuomitsemalla, siis itseään ylentämällä.
Onko mahdollista keskittyä siihen, mikä yhdistää? Esimerkiksi Jeesus Kristus, Jumalan sanomaton armo, rakkaus ja pitkämielisyys ihmistä kohtaan.
Sen valossa jokainen meistä ansaitsee vain kadotuksen.
Minkä tähden usko näyttäytyy täällä(kin) näin kielteisessä valossa? Mihin meiltä on hävinnyt pääsiäisaamun ilo?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Valitettavasti aikasi ei ole vielä kypsä.