Otteita juutalaisen kolumnistin Noam Chomskyn haastattelusta:
Yhdysvallat, Lähi-itä ja kysymys palestiinalaisten oikeuksista
- Israelilla on valtava ylivoima ja sen toimia ei juuri rajoiteta niin kauan kuin sillä on USA:n valtuutus. Tiedotusvälineet eivät välttämättä luota kovin paljon siihen, että amerikkalaiset haluaisivat niellä tarinan Israelista palestiinalaisten selittämättömän väkivallan uhrina ja siitä, että palestiinalaiset olisivat torjuneet poikkeuksellisen hyvät rauhanehdot.
- On kiinnostavaa, että Yhdysvaltain tiedotusvälineet ovat yksimielisesti jättäneet julkaisematta sen, mitä ne tietävät amerikkalaisten sotilashelikopterien, joukossa kehittyneitä hyökkäyshelikoptereita, mittavasta lähettämisestä Israelille. Ehkä sitä ei ole pidetty hyödyllisenä juttuna reporttien rinnalla, joissa Israel käyttää amerikkalaisia helikoptereita hyökätäkseen siviilikohteisiin ja aiheuttaen ihmisuhreja, sekä suunnattuihin poliittisiin murhiin, joita USA väittää vastustavansa.
- Israel on pyrkinyt rajoittamaan suoranaiset tappamiset tasolle, joka on sen verran alhainen, ettei herätä liikaa kansainvälistä tuomiota. Se pyrkii laajamittaiseen ja vakavaan haavoittamiseen ja väestön raakaan tukahduttamiseen rajojen sulkemisin, suluin ja nyt kaupunkien ja kylien ympärille rakennettavin juoksuhaudoin. He laskeskelevat, että liha ja luu kestää vain rajoitetusti. Samaa strategiaa toteutettiin ensimmäisessä intifadassa. 1989 Israelin pääministeri Yitzhak Rabin esimerkiksi kertoi Rauha nyt -liikkeen johtajille, että USA tarjosi Israelille vuoden tai enemmän Intifadan tukahduttamiseksi "kovalla sotilaallisella ja taloudellisella painostuksella", ja vakuutti heille, että palestiinalaiset "murskattaisiin". Melko pitkälti tällä tavoin tapahtuikin.
MIKÄ JOHTI NYKYISEEN RAUHANPROSESSIIN?
- Termiä "rauhanprosessi" käytetään viittaamaan mihin tahansa linjaan, mitä USA sattuu vetämään, vaikka rauhan estämiseen. USA:n rauhanprosessi" on vaihdellut vuoden 1971 tuelle USA:n aloitteesta YK:ssa tehdylle "maata rauhasta" päätöslauselmaan 242 aina Kissingerin vaatimukseen "pattitilanteesta". Päätös tehtiin vastauksena Egyptin tarjoukselle täydestä rauhansopimuksesta USA:n linjan mukaisesti, joka nyt hylättiin.
- Sittemmin USA on ollut asiallisesta ottaen ainoa maailmassa, joka vastustaan päätöslauselmaa 242. 70-luvun puolivälistä, kun kansainvälinen mielipide siirtyi kannattamaan palestiinalaisten kansallisia oikeuksia, USA on ollut yksin (Israelin kanssa) vastustamassa tätä.
- Tämä jatkui Persianlahden sotaan saakka, jolloin USA teki selväksi, että sen aikomus on hallita aluetta yksipuolisesta voimalla. Muut perääntyivät, mutta USA alkoi toteuttaa omaa rejektionistista ohjelmaa, ensin Madridissa ja myöhemmin sen ottaessa haltuunsa Oslon prosessin. Tuo jatkui aina viimeisimpiin Clintonin ja Barakin ehdotuksiin tammikuussa 2001.
MITÄ RAUHANPROSESSI TARJOAA NYT?
- Se antaisi palestiinalaisille useita erillisiä saarekkeita, joita erottavat toisistaan ja palestiinalaisen elämän keskuksesta entisessä Jerusalemissa israelilaissiirtokunnat ja massiiviset infrastruktuuriprojektit. Israelin "Jerusalem" ulottuu myös pitkälle pohjoiseen ja etelään. Yksi kieleke käytännössä erottaa pohjoisen saarekkeen (Nablus ym.) keskisestä (Ramallahin ympäristö).
- Gazan vyöhykkeen liittää muihin vain tie, joka on Israelin valvonnassa, ja vaikka yksityiskohdat jäivät hämäriksi, on todennäköistä, että suunnitelmiin kuuluu myös vyöhykkeen jakaminen. Vastineeksi palestiinalaisille tarjottiin hiekkakasaa Egyptin rajalla erillään muista saarekkeista.
- Barakin päärauhanneuvottelija selitti 1989, että Oslon prosessin tavoitteena oli taata, että Palestiina pysyy jatkuvassa neokolonialistisessa riippuvuudessa. Sitä voidaan kutsua "valtioksi", kuten apartheidin Etelä-Afrikka kutsui bantustaneja "valtioiksi".
- Rauhanprosessin tarkoitus on integroida Israel alueeseen sen tärkeimpänä taloudellisena, teollisena, sotilaallisena ja teknologian keskuksena ja hävittää esteet Israelin taloussuhteilta muun Aasian kanssa - tietysti vain siinä määrin, kuin se ei ole ristiriidassa USA:n vaateiden kanssa. "Rauhanprosessi" hajosi, koska palestiinalaiset eivät enää halunneet sietää jatkuvaa yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen heikkenemistä. Ne olivat huonot jo 1993 ja ovat heikentyneet huomattavasti sen jälkeen.
MIKÄ ON USA:N ROOLI LÄHI-IDÄSSÄ?
- USA:n päällimmäinen huoli ovat Persianlahden alueen energiavarat, jotka ovat ylivoimaisesti suurimmat ja helpoimmin hyödynnettävissä olevat maailmassa ja joiden odotetaan tulevan vieläkin tärkeämmiksi maailman energiahuollossa tulevina vuosina. On pitkään ollut selvää, että näiden resurssien hallitseminen tuo paitsi valtavaa rikkautta, myös suurta valtaa. Uhkana USA:n herruudelle on ollut ns. "radikaali arabinationalismi".
- Yhdysvaltain suhteet Israeliin (ja myös Turkkiin ja muihin "reunavaltioihin") ovat kehittyneet tässä kehyksessä, USA:n tiedustelupalvelun 1958 muotoileman oletuksen pohjalla, että "looginen korollaari" USA:n vastustuksesta "radikaalille arabinationalismille" on tuki Israelille luotettavana tukikohtana USA:n voimalle alueella.
MIKSI KAIKKIEN RAUHAA HALUAVIEN TULISI TUKEA PALESTIINALAISIA?
-Meidän on pidettävä mielessä, että vaikka rauha on väkivaltaan nähden parempi, se ei ole absoluuttinen arvo. Hitlerkin halusi rauhaa - omilla ehdoillaan. Niiden, jotka haluavat oikeudenmukaista rauhaa, tulisi tukea kaikkia alueen kansoja, ei vain palestiinalaisia - myös Israelin juutalaisia. Mutta aivan kuten kysymme "Millainen rauha?", meidän on kysyttävä "Millaista tukea?" Tässä nousee joukko kysymyksiä oikeudenmukaisesta ja rakentavasta tuloksesta, eikä niihin voida vastata vakavasti pitäytymällä kansallisiin, etnisiin tai uskonnollisiin kategorioihin.
Haastattelu on julkaistu alunperin englantilaisessa Socialist Worker-lehdessä.
Yhdysvallat, Lähi-itä ja kysymys palestiinalaisten oikeuksista
- Israelilla on valtava ylivoima ja sen toimia ei juuri rajoiteta niin kauan kuin sillä on USA:n valtuutus. Tiedotusvälineet eivät välttämättä luota kovin paljon siihen, että amerikkalaiset haluaisivat niellä tarinan Israelista palestiinalaisten selittämättömän väkivallan uhrina ja siitä, että palestiinalaiset olisivat torjuneet poikkeuksellisen hyvät rauhanehdot.
- On kiinnostavaa, että Yhdysvaltain tiedotusvälineet ovat yksimielisesti jättäneet julkaisematta sen, mitä ne tietävät amerikkalaisten sotilashelikopterien, joukossa kehittyneitä hyökkäyshelikoptereita, mittavasta lähettämisestä Israelille. Ehkä sitä ei ole pidetty hyödyllisenä juttuna reporttien rinnalla, joissa Israel käyttää amerikkalaisia helikoptereita hyökätäkseen siviilikohteisiin ja aiheuttaen ihmisuhreja, sekä suunnattuihin poliittisiin murhiin, joita USA väittää vastustavansa.
- Israel on pyrkinyt rajoittamaan suoranaiset tappamiset tasolle, joka on sen verran alhainen, ettei herätä liikaa kansainvälistä tuomiota. Se pyrkii laajamittaiseen ja vakavaan haavoittamiseen ja väestön raakaan tukahduttamiseen rajojen sulkemisin, suluin ja nyt kaupunkien ja kylien ympärille rakennettavin juoksuhaudoin. He laskeskelevat, että liha ja luu kestää vain rajoitetusti. Samaa strategiaa toteutettiin ensimmäisessä intifadassa. 1989 Israelin pääministeri Yitzhak Rabin esimerkiksi kertoi Rauha nyt -liikkeen johtajille, että USA tarjosi Israelille vuoden tai enemmän Intifadan tukahduttamiseksi "kovalla sotilaallisella ja taloudellisella painostuksella", ja vakuutti heille, että palestiinalaiset "murskattaisiin". Melko pitkälti tällä tavoin tapahtuikin.
MIKÄ JOHTI NYKYISEEN RAUHANPROSESSIIN?
- Termiä "rauhanprosessi" käytetään viittaamaan mihin tahansa linjaan, mitä USA sattuu vetämään, vaikka rauhan estämiseen. USA:n rauhanprosessi" on vaihdellut vuoden 1971 tuelle USA:n aloitteesta YK:ssa tehdylle "maata rauhasta" päätöslauselmaan 242 aina Kissingerin vaatimukseen "pattitilanteesta". Päätös tehtiin vastauksena Egyptin tarjoukselle täydestä rauhansopimuksesta USA:n linjan mukaisesti, joka nyt hylättiin.
- Sittemmin USA on ollut asiallisesta ottaen ainoa maailmassa, joka vastustaan päätöslauselmaa 242. 70-luvun puolivälistä, kun kansainvälinen mielipide siirtyi kannattamaan palestiinalaisten kansallisia oikeuksia, USA on ollut yksin (Israelin kanssa) vastustamassa tätä.
- Tämä jatkui Persianlahden sotaan saakka, jolloin USA teki selväksi, että sen aikomus on hallita aluetta yksipuolisesta voimalla. Muut perääntyivät, mutta USA alkoi toteuttaa omaa rejektionistista ohjelmaa, ensin Madridissa ja myöhemmin sen ottaessa haltuunsa Oslon prosessin. Tuo jatkui aina viimeisimpiin Clintonin ja Barakin ehdotuksiin tammikuussa 2001.
MITÄ RAUHANPROSESSI TARJOAA NYT?
- Se antaisi palestiinalaisille useita erillisiä saarekkeita, joita erottavat toisistaan ja palestiinalaisen elämän keskuksesta entisessä Jerusalemissa israelilaissiirtokunnat ja massiiviset infrastruktuuriprojektit. Israelin "Jerusalem" ulottuu myös pitkälle pohjoiseen ja etelään. Yksi kieleke käytännössä erottaa pohjoisen saarekkeen (Nablus ym.) keskisestä (Ramallahin ympäristö).
- Gazan vyöhykkeen liittää muihin vain tie, joka on Israelin valvonnassa, ja vaikka yksityiskohdat jäivät hämäriksi, on todennäköistä, että suunnitelmiin kuuluu myös vyöhykkeen jakaminen. Vastineeksi palestiinalaisille tarjottiin hiekkakasaa Egyptin rajalla erillään muista saarekkeista.
- Barakin päärauhanneuvottelija selitti 1989, että Oslon prosessin tavoitteena oli taata, että Palestiina pysyy jatkuvassa neokolonialistisessa riippuvuudessa. Sitä voidaan kutsua "valtioksi", kuten apartheidin Etelä-Afrikka kutsui bantustaneja "valtioiksi".
- Rauhanprosessin tarkoitus on integroida Israel alueeseen sen tärkeimpänä taloudellisena, teollisena, sotilaallisena ja teknologian keskuksena ja hävittää esteet Israelin taloussuhteilta muun Aasian kanssa - tietysti vain siinä määrin, kuin se ei ole ristiriidassa USA:n vaateiden kanssa. "Rauhanprosessi" hajosi, koska palestiinalaiset eivät enää halunneet sietää jatkuvaa yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen heikkenemistä. Ne olivat huonot jo 1993 ja ovat heikentyneet huomattavasti sen jälkeen.
MIKÄ ON USA:N ROOLI LÄHI-IDÄSSÄ?
- USA:n päällimmäinen huoli ovat Persianlahden alueen energiavarat, jotka ovat ylivoimaisesti suurimmat ja helpoimmin hyödynnettävissä olevat maailmassa ja joiden odotetaan tulevan vieläkin tärkeämmiksi maailman energiahuollossa tulevina vuosina. On pitkään ollut selvää, että näiden resurssien hallitseminen tuo paitsi valtavaa rikkautta, myös suurta valtaa. Uhkana USA:n herruudelle on ollut ns. "radikaali arabinationalismi".
- Yhdysvaltain suhteet Israeliin (ja myös Turkkiin ja muihin "reunavaltioihin") ovat kehittyneet tässä kehyksessä, USA:n tiedustelupalvelun 1958 muotoileman oletuksen pohjalla, että "looginen korollaari" USA:n vastustuksesta "radikaalille arabinationalismille" on tuki Israelille luotettavana tukikohtana USA:n voimalle alueella.
MIKSI KAIKKIEN RAUHAA HALUAVIEN TULISI TUKEA PALESTIINALAISIA?
-Meidän on pidettävä mielessä, että vaikka rauha on väkivaltaan nähden parempi, se ei ole absoluuttinen arvo. Hitlerkin halusi rauhaa - omilla ehdoillaan. Niiden, jotka haluavat oikeudenmukaista rauhaa, tulisi tukea kaikkia alueen kansoja, ei vain palestiinalaisia - myös Israelin juutalaisia. Mutta aivan kuten kysymme "Millainen rauha?", meidän on kysyttävä "Millaista tukea?" Tässä nousee joukko kysymyksiä oikeudenmukaisesta ja rakentavasta tuloksesta, eikä niihin voida vastata vakavasti pitäytymällä kansallisiin, etnisiin tai uskonnollisiin kategorioihin.
Haastattelu on julkaistu alunperin englantilaisessa Socialist Worker-lehdessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asiavirheitä ja koko lähde on puolueellinen. Mitä aikovat Hamas , Jihad ja PLO:kin-se tiedetään!
Taidat olla itse juutalaispropakandan uhri? Sinä et tahdo uskoa tai hyväksyä mitään negatiivista Israelista tai juutalaisista? Ymmärrä kuitenkin vallitsevat faktat, niin huomaat etteivät juutalaiset todellakaan ole mitään pyhimyskansaa. On väitetty että uhreista olisi tullut ahneita murhaajia!
Eipä tuo tuossa kehunut juutalaisia erityisesti. Ole itse islamilaisen ja antisemististisen propan uhri, jos haluat. Täällä on politiikkaa , ei uskonnon uhreja.