Paavali toteaa Raamatussa että "lihaakaan en söisi jos se pahentaa veljeäni"
Kunnioitettava periaate.
Tällä yhteistä rakkautta vaalivalla kannanotolla perustellaan monia kristillisyytemme yhteisiä kieltäymyksiä kuten vaikkapa meikkaamisen jättäminen pois. Jos se "veljeä loukkaa", emme sitä tee, jottei tule pahennusta.
Ihmettelen kuitenkin valtavasti sitä, että tätä periaatetta ei voida ottaa tupakoinnin poisjättämiseen. On tiedossa että tupakointi loukkaa läheisiä monellakin tapaa. Luepa vaikka tupakka-askin kyljestä: Tupakointi vahingoittaa vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia"...
Niin pahentaa myös sitä himonsa riivaamaa riutuvaa tupakkalakkolaista, jota savuisa rinki houkuttelee sortumaan paheeseen uudelleen.
Liian monessa asiassa olemme menneisyytemme vankeja, eikä mitään kantaa mihinkään koskaan saisi muuttaa mihinkään suuntaan.
Tupakointi kiellettäköön uskovaiselle sopimattomana paheena, koska se pahentaa monia veljiä ja sisaria.
Tupakkaakaan en polttaisi, jos se veljeäni pahentaa.
Kunnioitettava periaate.
Tällä yhteistä rakkautta vaalivalla kannanotolla perustellaan monia kristillisyytemme yhteisiä kieltäymyksiä kuten vaikkapa meikkaamisen jättäminen pois. Jos se "veljeä loukkaa", emme sitä tee, jottei tule pahennusta.
Ihmettelen kuitenkin valtavasti sitä, että tätä periaatetta ei voida ottaa tupakoinnin poisjättämiseen. On tiedossa että tupakointi loukkaa läheisiä monellakin tapaa. Luepa vaikka tupakka-askin kyljestä: Tupakointi vahingoittaa vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia"...
Niin pahentaa myös sitä himonsa riivaamaa riutuvaa tupakkalakkolaista, jota savuisa rinki houkuttelee sortumaan paheeseen uudelleen.
Liian monessa asiassa olemme menneisyytemme vankeja, eikä mitään kantaa mihinkään koskaan saisi muuttaa mihinkään suuntaan.
Tupakointi kiellettäköön uskovaiselle sopimattomana paheena, koska se pahentaa monia veljiä ja sisaria.
Tupakkaakaan en polttaisi, jos se veljeäni pahentaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mutta mitä on "pahentaminen"? Omasta mielestäni (olen myös uskovainen) ajatusta toisen pahentamisesta käytetään valitettavan usein väärin, itsekkäin perustein. Paavalin tapauksessa kyseessä oli muistaakseni epäjumalanpalveluksissa uhratun lihan syöminen, joka saattoi ymmärrettävästi pahentaa toista uskovaista - antoihan Paavali siinä mahdollisuuden ymmärtää palvovansa toista Jumalaa. Paavali toteaa uskon olevan niin kallis asia, että hän voi jättää KAIKEN lihan syönnin, jos toinen on häneen pahentunut, mutta lähtökohtana oli kuitenkin tämä aiheellinen pahennus uhratun lihan syönnistä.
Mutta onko kenelläkään oikeutta pahentua toisen tupakanpoltosta? Varmaankin on kohteliasta olla polttamatta henkilön lähellä, jonka tietää kärsivän savusta. Mutta miksi asettaa toinen uskovainen oman ikeensä alle? Vaarana on se, että tulee mielivaltaisia pahennuksen aiheita, joilla hallita toisten ihmisten elämää. Mitä jos minua pahentaisi naisilla hameet, koska heidän sääriensä näkeminen johtaa minut himoitsemaan heitä? Pitäisikö heidän lakata pitämästä hameita? Ei mielestäni, vaan minulla itselläni olisi pysähtymisen paikka.
On niin monia asioita, joista ei pidä toisten käytöksessä. Sen sijaan, että rasittaisimme veljiä ja sisaria omilla, subjektiivisilla näkemyksillämme, eikö olisi parempi noudattaa lähimmäisen rakkautta puolin ja toisin? Tupakka-asiassa esimerkiksi siten, että tupakoiva veli tai sisar ei polta tupakoimattoman seurassa ja tupakoimaton puolestaan sallii tupakoivalle polttamisen omissa oloissaan. Onhan uskovaisella kuitenkin omia asioita, jotka eivät muille kuulu.
Tupakoinnista vielä sen verran, että aitona pahennuksena pidän sitä, jos toisen tupakointi olisi omalle uskolle vaaraksi. Näinhän tuon Paavalin lihan syönnin kanssakin oli. En kuitenkaan usko, että kukaan uskovainen kokee hankalaksi uskoa synnit anteeksi, vaikka ry:n pihalla sauhuteltaisiinkin seurojen jälkeen.
Kyllä tupakointi voi olla uskon elämälle vaaraksi
Esimerkiksi tupakointi saattaa olla porttina kannabiskokeiluille, joita aineita hyvin usein käytetään juuri savukkeiden muodossa. Niitähän tarjotaan tänä päivänä jopa koulujen pihoilla.
Vähän sama asia kuin pullo keskiolutta tai lasi viiniä. Sinänsä viatonta eikä määränä vielä juovuttavaa, mutta tällainen saattaa johtaa heikon veljen kohdalla sekä järeämpiin aineisiin että määriin. Siksi: kukaan ei juo, ei tipan tippaa.
niin ja vielä :
tupakointi alaikäisten lasten nähden houkuttelee myös heitä kokeilemaan tupakanpolttoa, eli pahennamme pahassa tapauksessa tupakoinnillamme "yhden näistä pienimmistäkin" - ja siitähän Raamattu eritoten meitä varoittaa!
irvikuva ja kaikkien uskovaisten maineen mustaaja = uskovainen ihminen tupakki hampaissa.
Olen kanssasi täysin eri mieltä, turha tästä varmaan on enempää jankata. Pointtini oli kuitenkin se, että miten toisen tupakointi esimerkiksi on sinulle vaaraksi. Koetko vastustamatonta tarvetta tupakoida tai aloittaa kannabiskokeilut, jos näet toisen tupakoivan? Jos et, niin mikä oikeus sinulla on pahentua?
Pienen pahentaminen tarkoittaa uskovaista, ei mitenkään erityisesti pientä lasta.
Irvikuva ja kaikkien uskovaisten maineen mustaaja = uskovainen ihminen tupakki hampaissa, sekä sellainen joka käy parantamaan terveitä. Näin on kirjoitettu pyhässä raamatussa.
Että tarkoittaa uskovaista eikä lasta??
Kuten sanot, olen minäkin sen tähän asti ymmärtänyt mutta onko Jeesus sanonut että pienimmät tarkoittaa uskovaista eikä pientä lasta?
Seuraavassa on kysymäsi raamatunkohta, josta käy selvästi ilmi, että Jeesus puhuu lapsesta vertauskuvallisena uskon esikuvana. "Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi..." jne. Pahentaminen koskee siis kaikkia Jeesukseen uskovia, ei (vain) pieniä lapsia, joihin viitataan ainoastaan edeltävän vertauksen takia.
"Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa? Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Matt.18:1-6)
Eiköhän toisten huomioiminen ole, asiaa sen kummemmin hengellistyttämättä, hieno periaate, mutta käytännössä erittäin vaikeasti tulkittavissa. Kun minä yritän olla hienotunteinen ja huomioonottava ja jätän tilaa omille valinnoillesi, esimerkiksi tupakoinnille, sinä koet sen välinpitämättömyytenä. Toinen ymmärtää viestin ja kohtelee minua samalla tavalla ja hengitämme molemmat vapaasti. Emme pahenna toisiamme. Yhteistä tapaa tuntea ja tulkita tilanteita on vaikea luoda.
Uskaltaisin väittää että kristillisyytemme nykyristiriidat ovat osin perua yhteiskunnan ja kulttuurimme pirstoutumisesta ja sen heijastumisesta meihin uskoviinkin. Tapamme elää arkea ja jakaa sitä muiden kanssa on oleellisesti muuttunut sitten 1800- tai 50-luvun.
Minun on ainakin henkilökohtaisesti hyvin vaikea sitoutua tai kokea tärkeäksi "neuvoja" yhteisöllisiä kulttuuritapoja, joita tarvitsee käyttää noin kerta viikkoon.
Käyn seuroissa, mutta suurimman osan ajastani olen työpaikalla, naapureiden seurassa, kirjastossa, ystävien kanssa, yksityisyydessä. Joudun ajattelemaan toisen kristityn pahentamista hengellisessä mielessä äärettömän harvoin. Uskovaiset ystäväni ovat avarakatseisia ja fiksuja ja jättävät tilaa toisellaisillekin persoonille ja valinnoille kuin itsensä kaltaisille. Minulla ei aivan heti tule mieleen mistä asiasta ystäväni voisivat pahentua. Ei ainakaan siitä tupakasta eikä myöskään monista kristillisyyden tapakultturin rikkomuksestakaan. Selvistä tapakultturipoikkeamasta saatettaisiin keskustella, mutta emme olettaisi toisen kokevan asiaa välttämättä samalla tavalle itsemme kanssa. Emme yhtenäistä väkipakolla kokemuksiamme. Koemme uskon vapautta.
Onko yleensäkin kristillisyydelle viisasta yrittää ylläpitää ääretöntä rikkumatonta, yhteisöllisyyttä pystyssä vahvoine kultturipiirteineen ja keinotekoisine muka-yhteneväisine-pahentamiskäsityksineen, jos ihmiset elävät ja kokevat ne eri tavoin.
Mikä uskossa on tärkeää, keskeistä ja riittävää? Onko keskeistä se minkälaisia terveysvalintoja teemme yksityiselämässämme? Tuskinpa. Jos sinua harmittaa, voin huomioida sinut ja mennä kulman taakse sauhuttelemaan. Tiedä vaikka joku Paavali olisi jo siellä sopivana puheseurana;) Jos sinä siitä huolimatta tekisit asiasta ongelman ja vetäisit hengellisesti herneen nenääsi, taitaisinvain ajatella, let it be. Suhteellisuuden tajua ja ajattelua saa käyttää uskovainenkin. Ajattelisin sinun olevan kertakaikkisen ajattelematon tapaus. Sorry.
En pahennu tupakasta, enkä viinistäkään. Minulle on aika sama, jos joku uskovainen tai ei-uskovainen tupakoi tai juo tai sipaisee sitä meikkiä silmiinsä. Miksi minun pitäisi pahentua erilaisista kulttuuritavoista tai pitää joitakin tapoja uskon mittareina? Jos arvioisin ihmisten uskoa tapojen perusteella, mihin kulttureihin asti ymmärrykseni riittäisi? Ymmärrykseni ei riitä edes aina Suomen sisällekään.