kertokaa kaikki mitä tiedätte kohtusyövästä. äidilläni todettiin kohtusyöpä ja häneltä tullaan leikkaamaan myös munasarjat ja imusolmukkeet kohdun poiston lisäksi ja hän saa myös sytostaattihoitoa. eli tarkoittaako tämä, että ei toivoa? :,(
kohtusyöpä.
masentunut.
30
51974
Vastaukset
- sisko
Nykyään ei tarvitse luulla pahinta kun kuulee sairastavansa syöpää,tietysti se säikäyttää varmasti ja masentaa.Siskoltani poistettiin kohtu,munasarjat,ja imusolmukkeita syövän takia kaksi vuotta sitten.Hän sai myös sytostaattihoitoja leikkauksen jälkeen.Nyt hänen tarvitsee käydä kontrolleissa enää puolen vuoden välein ,eli toipunut hyvin ...Hän elää täyttä elämää syöpä diagnoosin jälkeenkin..Nykyaikana onneksi on hyvät hoidot ja sairaus todetaan hyvillä tutkimusmenetelmillä heti alkuvaiheessa..Lisätietoa sairaudesta saat esim.paikalliselta syöpäyhdistykseltä ja tietysti
äitisi hoitopaikasta.Ette ole yksin.Toipumista teille ja kaikkea hyvää...- masentunut.
leikkaus kuinka rankka siskollasi? miten kauan oli sairaalassa ja pystyikö tekemään mitään?
anteeksi kun kysyn, mutta tahtoisin tietää voiko äitini enää tehdä mitään leikkauksen jälkeen (jos siitä elossa selviää) tämä on kauheaa!! :( kiitos rohkaisevista sanoistasi kuitenkin. - gielie
´varmaan aika rankkaa elämä kohdun poiston jälkeen:(
- sisko
gielie kirjoitti:
´varmaan aika rankkaa elämä kohdun poiston jälkeen:(
Siskoni ei ainakaan ole kaivannut kohtua ollenkaan,ei ainakaan ole jokakuukautista sideruljanssia.Jos lapset on tehty sitä ei kaipaakaan.Tietysti jos vielä suunnittelee lapsien tekemistä ,ymmärrän että hankalampi juttu.Mutta esim.hormonitoimintaan sen ei pitäisi vaikuttaa millään lailla,koska kohtu ei tuota hormoneja.Muna sarjat tuottavat.Ja monesti ne kyllä poistetaan kun kohtu poistetaan syövän takia.Tietysti jonkinlaisia vaihdevuosi vaivoja esim.hiotuksia on kun munasarjat poistetaan,mutta esim siskollani ei ainakaan ole se ollut ongelma..Yleensä syöpädiagnoosin jälkeen kun vältetään hormonihoitoja..
- sisko
masentunut. kirjoitti:
leikkaus kuinka rankka siskollasi? miten kauan oli sairaalassa ja pystyikö tekemään mitään?
anteeksi kun kysyn, mutta tahtoisin tietää voiko äitini enää tehdä mitään leikkauksen jälkeen (jos siitä elossa selviää) tämä on kauheaa!! :( kiitos rohkaisevista sanoistasi kuitenkin.Yleensä jo heti seuraavana päivänä leikkuksesta alkaa kuntoutus.Siis hoitajat auttavat liikkeelle,näin estetään myös komplikaatiot esim tukokset.Tietysti toipumisen kesto riippuu siitä onko muita perussairauksia.Jos suht hyvä kuntoinen niin kyllä toipuminen lähtee yllättävän äkkiä käyntiin.Tietysti mieli on maassa mutta silti on vaan lähdettävä liikkeelle ja katsottava eteenpäin..Ja tässä vaiheessa ovat tukijoukot tosi tarpeen..
Ja leikkauksen jälkeen toivutaan viikkoja, kunnes sitten aloitetaan sytostaattihoidot.Siskollani ei tullut edes pahoinvointia,eikä hiukset lähteneet.Kiitos taas hyvien hoitojen ja lääkkeiden..Voimia sinne..
- gielie
niin viel piti kysyä miten syöpää osattii epäillä, vai huomattiinko se vaan papa-kokeesta. oliks mitään oireita?
- sisko
Siskollani alkoi pienenä kipuiluna ja vuotohäiriöinä.Myös painontunnetta alamahalla oli.Jos käy säännöllisesti gynellä,päästään heti alkuvaiheessa hoitamaan,.Siskollani oli tosi vakava tilanne silloin hän joutui kipushokin takia suoraan sairaalaan,myös vatsaonteloon oli ehtinyt kertyä nestettä.Silloin tuntui että se on menoa.Hänelle iski vielä keuhkokuume ,eikä päästy heti leikkaamaan.Hän oli sairaalassa viikon enneen leikkausta,ja leikkaus meni hyvin.Hän oli vielä leikkauksen jälkeen n.viikon sairaalassa kunnes pääsi kotiin.Tiuhat tarkkailut sen jälkeen ,ja niinkuin kerroin nyt puolen vuoden välein vaan,ja hän matkustaa,harrastaa ihan niinkuin ennenkin...joskus noi kohtusyöpä ja munasarjasyöpä antavat oireita vasta myöhäisvaiheessa,joten kannattaa se säännöllinen gynen käynti,jossa ultrataan munasarjat ja kohtu.Papahan ei anna tietoa kohdun sisäisestä tilanteesta välttämättä..
- masentunut.
ei mitään muuta oireistoa, kuin veren tiputtelua pari viikkoa (hänellä on jo vaihdevuodetkin ollut ja mennyt) tämän jälkeen häntä kuvattiin ja löydös oli MUKA hyvänlaatuinen kasvain kohdussa, joka sitten poistettiin. leikkauksen yhteydessä löydettiin kuitenkin syöpä; vaarallista kasvustoa kohdun seinämiltä. muuta ei vielä tiedetä. ei edes, onko syöpä levinnyt. nyt vain valtavan surun, pelon ja epätietoisuuden vallassa yritetään päivä kerrallaan eteenpäin, leikkausta odotellen.
- gielie
sisko kirjoitti:
Siskollani alkoi pienenä kipuiluna ja vuotohäiriöinä.Myös painontunnetta alamahalla oli.Jos käy säännöllisesti gynellä,päästään heti alkuvaiheessa hoitamaan,.Siskollani oli tosi vakava tilanne silloin hän joutui kipushokin takia suoraan sairaalaan,myös vatsaonteloon oli ehtinyt kertyä nestettä.Silloin tuntui että se on menoa.Hänelle iski vielä keuhkokuume ,eikä päästy heti leikkaamaan.Hän oli sairaalassa viikon enneen leikkausta,ja leikkaus meni hyvin.Hän oli vielä leikkauksen jälkeen n.viikon sairaalassa kunnes pääsi kotiin.Tiuhat tarkkailut sen jälkeen ,ja niinkuin kerroin nyt puolen vuoden välein vaan,ja hän matkustaa,harrastaa ihan niinkuin ennenkin...joskus noi kohtusyöpä ja munasarjasyöpä antavat oireita vasta myöhäisvaiheessa,joten kannattaa se säännöllinen gynen käynti,jossa ultrataan munasarjat ja kohtu.Papahan ei anna tietoa kohdun sisäisestä tilanteesta välttämättä..
osaatko kertoo millanen tilanne se kipushokki oli? musta tuntuu ihan vainoharhaiselta ittestäni. kun ei oo ollut kaikki ihan kunnossa alavatsassa. ja kun viikonloppuna kävin kaupassa niin meinasinpa pyörtyä sinne kun sattu alamahaan ihan valtavasti. ihan tuntui et kuolen siihen paikkaan. äääh...pitäis päästä tästä gynakammosta niin vois selvittää asiaa!
- Omena
masentunut. kirjoitti:
ei mitään muuta oireistoa, kuin veren tiputtelua pari viikkoa (hänellä on jo vaihdevuodetkin ollut ja mennyt) tämän jälkeen häntä kuvattiin ja löydös oli MUKA hyvänlaatuinen kasvain kohdussa, joka sitten poistettiin. leikkauksen yhteydessä löydettiin kuitenkin syöpä; vaarallista kasvustoa kohdun seinämiltä. muuta ei vielä tiedetä. ei edes, onko syöpä levinnyt. nyt vain valtavan surun, pelon ja epätietoisuuden vallassa yritetään päivä kerrallaan eteenpäin, leikkausta odotellen.
Paljon tsemppiä sinulle & äidillesi.Muista olla tukena & kannustaa vaikka pahalta tuntuukin.
Toivotaan, että kaikki menee hyvin. - annistiina51
masentunut. kirjoitti:
ei mitään muuta oireistoa, kuin veren tiputtelua pari viikkoa (hänellä on jo vaihdevuodetkin ollut ja mennyt) tämän jälkeen häntä kuvattiin ja löydös oli MUKA hyvänlaatuinen kasvain kohdussa, joka sitten poistettiin. leikkauksen yhteydessä löydettiin kuitenkin syöpä; vaarallista kasvustoa kohdun seinämiltä. muuta ei vielä tiedetä. ei edes, onko syöpä levinnyt. nyt vain valtavan surun, pelon ja epätietoisuuden vallassa yritetään päivä kerrallaan eteenpäin, leikkausta odotellen.
piti ihan vastata .minulla todettiin kesällä kohtusyöpä se leikattiin ja nyt 6 viikkoo jo ja kakki näyttää olevan ok..saan sädehoitoa siihen..eli yksiöllistä tuo hoito rankkaa mutta jään henkiin...tietenkin se pelottaa,mutta hoito nykyisin hyvää luotan lääkäreihin ja hoitooni...positiivinen asenne auttaa...aikuiset poikani ei surreet nähteni ja minäkin piristyin ja sain sairaalasta tiedon että hoito tehoaa..se oli kuin lottovoitto..voimia masentunut....ja kyllä äiti paranee ei saa alkuun nostella mitään ja lepäilä vaan mutta kaikki menee hyvin auta häntä siis...väsy olo on mutta paranen ..kaikkea hyvää teille... niin kauan on toivoa kun on elämää ja usko parempaan auttaa teitä.
- V.K.
vaimollani epäillään kohdunkaulan syöpää. kysyisin sitä mitä tämä mahtakaan pitää sisällään,
Kokeita on otettu ja odotellaan tulokksia, vaan kuinka pitkään näitä voi vartoilla. Tähän on kulunut noin kuukausi.- annistiina51
niin minulakin menin. kuukausi kun leikattiin sitä ennen oli ne kokeet otettu..ja pian hänkin varmaan saa kutsun leikkaukseen ja hoitoon...sytostaatti tai sädehoitoon...itse sain viim mainittua..eikä näy enää mitään...oli pahalaatua kohtusyöpä...tarkailussa toki käyn ja alan elää niiko ennekin...aikaa vasta tuosta 6 viikkoo...kohtukaula syöpä on siinä kohdun kaulaosassa kts lääkäri kirjasta ...hoitoon päsee ja paranemaan auta ja kannusta paranemaan...tukesi auttaa kaikea hyvää teille.
- annistiina51
toivoa on...hoidot auttaa ja leikkaus...voimia hänelle minulla leikattiin nuo kaikki kohtu ym...ihan ok löydettiin imu-papa kokeesta ,joka otettiin syvältä kohdusta..papa-näytteestä sitä ei ees huomattu...pyysin itse tuon kokeen ja ultrakoneella katsottiin myös verisen vuodon takia menin...nopeasti näytsteet ja n. kuukausi ja leikkaus ja sit 6 viikkoo ja sädehoidot alkoi..eli oon parhaillaan niissä..viimeinen jo perjantaina...ja jos mitään ei ilmene oon terve...tarkastukset vaan aika ajoin... tsemppii teille ..ps elämä jatkuu ja hymyilen
- iOmppu
Äitini myös väittää samaa asiaa. On vaan kännissä kusettanut samaa asiaa 2 kertaa aijemmin. Kysyisin vain, että kuullostaako tämä todelta: Syöpä on lähtenyt emättimestä ja levinnyt kuulemma KOKO ruumiseen, aikaa olisi 3kk. Pelottaa :( ja nyt on kyynel silmässä. Tuntuu liian todelliselta.
Ja paljonko nämä leikkaukset maksaisi, ja olisiko mahdollisuuksia kun aikaa on "3kk"?
Toivon sinulle myös parasta. - tulevaisuus??
iOmppu kirjoitti:
Äitini myös väittää samaa asiaa. On vaan kännissä kusettanut samaa asiaa 2 kertaa aijemmin. Kysyisin vain, että kuullostaako tämä todelta: Syöpä on lähtenyt emättimestä ja levinnyt kuulemma KOKO ruumiseen, aikaa olisi 3kk. Pelottaa :( ja nyt on kyynel silmässä. Tuntuu liian todelliselta.
Ja paljonko nämä leikkaukset maksaisi, ja olisiko mahdollisuuksia kun aikaa on "3kk"?
Toivon sinulle myös parasta.Minulla todettiin viime torstaina kohtusyöpä. Maailma kyllä romahti kun olen 38v. kuntoilen,syön terveellisesti,en polta eikä mitään irtosuhteitakaan ole ollut. Painankin 58kg ja olen 172 pitkä. Eli en millään sovi nuohon raameihin joilla se yleensä todetaan.
Paras itsensä hoitokeino on liikunta ja TOIVO!
Täytyy osata ajatella positiivisesti ja katsoa tulevaisuuteen jo kahden lapsenikin takia. Olen yh.
Kaikille teille joilla on lähimmäinen tässä samassa tilassa niin älkää muuttako suhtautumistanne ym.antakaa vain aikaa se on oikeasti parasta hoitoa ja osanottoa.
Kauniita syyspäiviä kaikille ja nauttikaa ruskasta..niin minäkin
- sepposakari
Pienten lasteni äiti, 32 v. hyväkuntoinen aerobiccaaja, viestitti juuri kotiseudultaan, etta lääkäri on todennut kohtusyövän alun. Keisarinleikkauksen jälkeen hänellä oli lisääntyvää verenvuotoa. Uusi kaavinta antoi tulokseksi tulehtuneen haavan ja tänään maakuntasairaalassa erikoislääkäri totesi syövän alun. Syöpä täytyisi leikata paikallisesti pois.
Voisiko joku kertoa paranemismahdollisuuksista ja riskeistä. Täkäläisissä sairaaloissa menee hoitojen kauppaaminen usein lääketieteen edelle, ainakin matkailupaikoissa.
sepposakari- gyne
Kertomuksestasi olettaisin, että kyseessä on pikemmin kohdunkaulan syövän (eng. cervical cancer) esiaste (eng. severe dysplasia) tai pintasyöpä (carcinoma in situ=CIS) eikä kohtusyöpä (= kohdun limakalvon syöpä). Ikä, rotu ja mainitsemasi hyvä kunto aerobiccaus (= normaali paino) täsmäisivät ensimmäiseen. Kohtusyöpää ei hoideta paikallisella leikkauksella vaan käytännössä lähes aina kohdun ja munasarjojen poistolla. Kohdunkaulan syövän esiasteet tai jopa hyvin pieni invasiivinen syöpä voidaan hoitaa paikallisella poistolla, jossa kohdun suulta poistetaan poikkeava alue (eng. conization). Toimenpide onnistuu useimmiten paikallispuudutuksessa, ja siitä toipuu muutamassa viikossa.
Ennuste on erinomainen ja ainakin Suomessa tilannetta seurataan kohdunsuun tähystyksin ja papa-näyttein muutaman vuoden ajan n. puolivuosittain. Papa-näyte säännöllisesti on tärkeä koko loppuelämän. Esiastemuutosten takana on tavallisesti papilloomavirusinfektion jälkitila joka on voinut muutoksia muuallekin niin, että riski kohdunkaulansyöpään on n. 2-3-kertainen verrattuna niihin, joilla ei ole koskaan ollut esiastemuutoksia. Onneksi ajoissa havaitut muutokset ovat hoidettavissa! - kodunpoistoko??
Tässä sinulle yksi tietopaketti aiheesta
http://www.cancer.fi/tietoasyovasta/syopataudit/kohdunrunko/
- tikkimasu
moi , olen just kokenu melkein saman asian ,minulta poistettiin kohtu munasarjat ja imusolmukkeet tuossa joulun pyhinä .Olihan se erillainen joulu mutta hyvässä hoidossa olin KYS.ssä. Alusta asti olin sitä mieltä että periks en anna ja se on ollu mottoni.Lopullista tilannettani en vielä tiedä, mutta voi olla etten joudu hoitoihin,jos joudun ne on kuulema rankkoja mutta periks en anna .On vielä paljon nähtävää ja koettavaa ja minua on auttanu kun olen kertonut heti kaikille missä mennään ,mutta sekään ei kaikille ole luonnollista.Se ettei ole yksin tämän asian kanssa on yksi minulle tärkeää ja aina on ammattiauttajia, SPR:t ja kriisiryhmät ottakaa heihin yhteyttä, ei saa jäädä yksin. Toivotan Onnea leikkaukseen ja eteenpäin, hyvin se menee uskokaa vaan.
- Tytär____
Minua pelottaa kovasti äitini (55v) puolesta. Häneltä poistettiin viime keväänä kaavinnassa iso hyvälaatuinen polyyppi, joka oli aiheuttanut vuotoa ja kipua. Jokunen kuukausi meni hyvin, mutta vaivat palasivat. Aluksi oli satunnaista vuotoa ja kipua, mutta nyt jatkuvaa. Lääkäri sanoi tutkimusten (ruiskuttivat kai sitä suolavettä kohtuun) perusteella, että kohdussa on jälleen iso polyyppi, joka poistetaan pian tähystyksessä.
Mietityttää vaan, että voiko iso polyyppi aiheuttaa kovaa vuotoa ja kipua? Pelkään niin kovasti, että se kuitenkin on sitä syöpää. - haaasteita on
Tytär____ kirjoitti:
Minua pelottaa kovasti äitini (55v) puolesta. Häneltä poistettiin viime keväänä kaavinnassa iso hyvälaatuinen polyyppi, joka oli aiheuttanut vuotoa ja kipua. Jokunen kuukausi meni hyvin, mutta vaivat palasivat. Aluksi oli satunnaista vuotoa ja kipua, mutta nyt jatkuvaa. Lääkäri sanoi tutkimusten (ruiskuttivat kai sitä suolavettä kohtuun) perusteella, että kohdussa on jälleen iso polyyppi, joka poistetaan pian tähystyksessä.
Mietityttää vaan, että voiko iso polyyppi aiheuttaa kovaa vuotoa ja kipua? Pelkään niin kovasti, että se kuitenkin on sitä syöpää.Elä pelekää. Maallikko oon, mutta tulis mieleeni vaan näistä asioista kuulleena, että jospa vaikka nyt kohtu poistetaan, niin tilanne muuttuu pysyvästi hyväksi, hyväennusteiseksi. Kun ainakin kohtu ja ehkäpä munasarjatkin (koska hän kuit. jo 55 v) poistetaan, niin vaikka olisikin pahoja solumuutoksia, joita nyt sanot pelkääväsi, niin ennuste on ihan hyvä. Kohtusyövät ei oo niin hankalasti hoidettavia kuin monesti munasarja- ym. naisteneliten syövät. - Koeta jaksaa, kestää. Nykyisin menetelmin asia saadaan hallintaan kyllä, näin on mulle tietoa karttunut. Kurja on odottaa, mutta vasta lähempien tutkimusten jälkeen tiedätte tarkemman diagnoosin polyyppeja vai mitä. Mä ajattelisin, ettei se tässä nyt ole edes oleellista, vaan toimenpiteeseen, leikkaukseen/kaavintaan pääsy.
- paljon nähty
Tytär____ kirjoitti:
Minua pelottaa kovasti äitini (55v) puolesta. Häneltä poistettiin viime keväänä kaavinnassa iso hyvälaatuinen polyyppi, joka oli aiheuttanut vuotoa ja kipua. Jokunen kuukausi meni hyvin, mutta vaivat palasivat. Aluksi oli satunnaista vuotoa ja kipua, mutta nyt jatkuvaa. Lääkäri sanoi tutkimusten (ruiskuttivat kai sitä suolavettä kohtuun) perusteella, että kohdussa on jälleen iso polyyppi, joka poistetaan pian tähystyksessä.
Mietityttää vaan, että voiko iso polyyppi aiheuttaa kovaa vuotoa ja kipua? Pelkään niin kovasti, että se kuitenkin on sitä syöpää.Kyllä polyypit voi aih.vuotoja. Ja voivat uusia. Ihemttelen miksi äitiäsi ei ole jo iänkin puolesta leikattu? Ei lapsia haikaile varmaa eikä saakaan ja vuodot..Kyllä se kohtu ja munasarjat joutaa pois.Terveys säilyisi..
- MissLäski
Seuraava kirjoitukseni saattaa kuulostaa tylyltä ja varoitankin,että kaikkien herkempien ei kannata sitä lukea. Tämä on kuitenkin mielipiteeni ja olen itse toiminut näin. Olen siis itse ollut vastaavassa tilanteessa ketjun aloittaneen kanssa.
Oma äitini sairastui vuonna 2004 syöpään. Aluksi sitä luultiin ilmeisesti kohtu/munasarjasyöväksi ja ne poistettiin. Noh, sitten myöhemmin kun oli jo myöhästä selvisi, että kyse oli ilmeisesti mahasyövästä. Äitini kuoli vuonna 2006. Virallinen kuolinsyy oli aivoverenvuoto, mutta olisi joka tapauksessa kuollut kaikkialle levinneeseen syöpään.
En ole puhunut äitini kuolemasta kenenkään kanssa, koska minulla ei ole ollut siihen mitään tarvetta. Ymmärsin tilanteen vakavuuden heti sairauden alkaessa, mitä isäni ja pikkusiskoni eivät tehneet. Koska ikään kuin käsittelin asian heti, minulla ei ollut mitään tarvetta surra lopun tultua. Toisaalta isäni ja pikkusiskoni myös olettivt minun käyttäytyvän normaalisti samalla kun varsinkin isäni suri. Äitini sairastuessa oma sen hetkisen työttömyyteni aiheuttama toivottomuuteni ja näin jälkikäteen ajateltuna jonkinlainen masennus auttoi tilanteen hyväksymisessä, sillä ymmärsin omien kokemuksieni kautta, että ihminen jää lopulta ilman apua. Toisaalta näihin aikoihin ymmärsin myös elämän kiertokulun.
Minulle ei myöskään kerrottu sairaudesta, eikä siitä juuri puhuttu. Vaikka olin tulloin jo parikymppinen, minua yritettiin ikään kuin suojella asioilta, vaikka siis olin itse työttömyyteni kautta jo aikaisemmin nähnyt maailman julmuuden. Olin työttömyyteni myötä oppinut kieroksi jo tuossa vaiheessa, joten otin tähän liittyvistä asioista selvää salaa. Samalla sain selville myös olevani ei-toivottu lapsi. Aluksi tämä oli shokki, mutta tajusin hyvin pian sen selittävän hyvin paljon.Pikkuhiljaa äitini ja minun välit huononivat, vaikka asuimme samassa asunnossa. Toisaalta välimme olivat menneet huonoiksi työttömyyteni myötä. Äitini kuollessa olimme etäisiä.
Sairautensa aikana äitini joutui muutaman kerran sairaalaan. Koskaan en käynyt häntä katsomassa, eikä isäni onneksi minua siihen pakoittanut. Näin jälkikäteen sanottuna en osaa sanoa, olinko edes huolissani äitini tilasta, koska olin jo heti alussa hyväksynyt lopputuloksen, mitä isäni ja pikkusiskoni eivät tehneet. Hautajaisissakaan en itkenyt. Ei äitini kuolema omaa elämääni juuri muuttanut mitenkään. Koska en kokenut äitiäni läheiseksi enää pitkään aikaan ja koska olin äitini kuollessa jo 22-vuotias olisi varsinainen sureminen ollut keksittyä ja teennäistä.
Tietysti jotkut omaiset ovat huollissaan omaistensa terveydestä, mutta minusta sitä jotenkin ylikorostetaan. Itselläni kiehuu jotenkin yli kun luen siitä, miten vaikeaa omaisilla on. Minusta omaisten tuleekin muistaa, että he eivät itse ole sairaina. Ei se omaisten "myötäpahoinvointi" mitään auta. Muutenkin kaiken "tuen " roolia liioitellaan, koska "totuudenhan" voi jokainen käydä lukemassa sairauskuvauksissa tms. Tietysti lääkärit ovat kovia, mutta hehän kertovat "totuuden". Joskus hoito onnistuu joskus taas ei, mutta ei se myötätunto ja tähän verrattavissa oleva taustatuki sairasta pelasta. Muutenkin ihan jokaisessa asiassa tässä maailmassa on oltava kova, jos haluaa selviytyä edes jollakin tavalla. Ehkä sairaankin kannalta olisi parasta, jos terveet omaiset eivät menevä toimintakykyään "murehtisen" vuoksi. Harva kun pystyy oikeasti sairasta parantamaan.
Koska kyseessä oli mitä ilmeisemmin perinnöllisen taipumuksen aiheuttama syöpä, on hyvin todennäköistä, että sairastun itsekin siihen tai isän puolelta tuleviin verenpainesairauksiin. Olen hyväksynyt tämän. Samalla kuitenkin uskon, että en halua kituuttavia hoitoja. Lääkärissäkään en käy. Toivon myös, että sitten kun joskus mahdollisesti sairastun ja aika minusta jättää, kukaan ei ala päivittelemään tilaani ja säälimään minua tms., koska kokisin sen teennäisyytenä. Se, mitä ihmiset minusta ajattelevat on tullut esiin niin monta kertaa tässä elämässä.
Itselleni kovuus, kylmyys ja välinpitämättömyys ovat olleet selviytymiskeino. Olen kuitenkin huomannut, että tässä maassa nimeltä Suomi vuonna 2010 vain tuollaisten arvojen kautta voi saavuttaa edes jotaskin. Esim. sosiaalitoimistossa ja työvoimatoimistossa työttömän on pystyttävä toimimaan tuon mukaisesti. Myötätuntoa ei heru.- meitä on, on, on
...ymmärsin joka sanan.
Kommentoin sitä kohtaa, että pahasti sairastuessa "läheiset tukeva"'. Minulla ihan samat ajatukset kuin sulla, että en käsitä, mitä se sellainen on. Itse haluan kaikki tärkeimmät asiani märehtiä yksin, ainakin ensin ja vaikka kokonaan. Eikös ne siis lankeakin just mulle, eihän siinä jaksakaan muiden reaktioita, saati heitäkin vielä lohdutella, rauhoitella; jakaa tietoa asiastaan. Ähh!
Emmä aina jaksaisi jakaa, en ainakaan heti; oli se sitten huonot, hyvää, keskivertoa tapahtumaa.
Minua myös ärsyttää lehtiartikkelit valokuvien kera, kun joku sairastaa just esimerkiksi syötää tai ihan mitä tahansa ja vaikkapa on joutunut onnettomuuteen, että miten sen toisten rakkaus ja tuki on ratkaiseva apu kuntoutumisessa. ? Emmä oikein tiä. En ole itse myöskään käsittänyt, miten ratsastaisin muilla ihmisillä, jos se on minä, joka olen sairas. - Eka kerran koskaan luin tämmöistä puolta asiasta kuin mitä kirjoitit... Itse ajattelen ja olen kokenut just noin. Kirjoituksesi, tosikertomus, oli todella puhutteleva, niin realistinen. Hyvin monia koskeva, ei tietenkään kaikkia, mutta...
Ainoa, missä olen pyrkimyksissäni erilainen, ehkä, on, että tuohon arvo-luetteloosi kyllä lisäisin rakkauden ja anteeksiantamuksen yrittämisen, siinäkin oma voimansa; noi kaikki mitä kerroit plus tämä, kaikkia limittäin ja lomittain auttaa elämisen taistossa. - Hyvää kaikkea sinulle. Olet vahvoilla, tiedostat ja olet ajan tasalla. ! - vielä kauan..?
meitä on, on, on kirjoitti:
...ymmärsin joka sanan.
Kommentoin sitä kohtaa, että pahasti sairastuessa "läheiset tukeva"'. Minulla ihan samat ajatukset kuin sulla, että en käsitä, mitä se sellainen on. Itse haluan kaikki tärkeimmät asiani märehtiä yksin, ainakin ensin ja vaikka kokonaan. Eikös ne siis lankeakin just mulle, eihän siinä jaksakaan muiden reaktioita, saati heitäkin vielä lohdutella, rauhoitella; jakaa tietoa asiastaan. Ähh!
Emmä aina jaksaisi jakaa, en ainakaan heti; oli se sitten huonot, hyvää, keskivertoa tapahtumaa.
Minua myös ärsyttää lehtiartikkelit valokuvien kera, kun joku sairastaa just esimerkiksi syötää tai ihan mitä tahansa ja vaikkapa on joutunut onnettomuuteen, että miten sen toisten rakkaus ja tuki on ratkaiseva apu kuntoutumisessa. ? Emmä oikein tiä. En ole itse myöskään käsittänyt, miten ratsastaisin muilla ihmisillä, jos se on minä, joka olen sairas. - Eka kerran koskaan luin tämmöistä puolta asiasta kuin mitä kirjoitit... Itse ajattelen ja olen kokenut just noin. Kirjoituksesi, tosikertomus, oli todella puhutteleva, niin realistinen. Hyvin monia koskeva, ei tietenkään kaikkia, mutta...
Ainoa, missä olen pyrkimyksissäni erilainen, ehkä, on, että tuohon arvo-luetteloosi kyllä lisäisin rakkauden ja anteeksiantamuksen yrittämisen, siinäkin oma voimansa; noi kaikki mitä kerroit plus tämä, kaikkia limittäin ja lomittain auttaa elämisen taistossa. - Hyvää kaikkea sinulle. Olet vahvoilla, tiedostat ja olet ajan tasalla. !Eli, äitini työkamulla todettiin aikoja sitte kohtusyöpä, muttei ainakaan kohdunkaulansyöpä.. Hän on ollut tosi huonona (65v.) Ja hän ei pysty enää edes juomaan VETTÄ..Mikään ei pysy sisällä :( Pelkään pahinta ja joskus itken koska en halua että hän kuolee.. :( Syöpä on levinnyt niin paljon, ettei sitä voi enää parantaa/hoitaa.. Joten tiedättekö, odottaisiko kuolemaa vai eläisikö hän edes vuotta tai puolta :( Äitini sanoi että ei sitä tiedä koskaan milloin lähtee mutta aattelin nyt kuitenkin kysyä ettei joka yö tarvitsisi valvoa pelossa.. Kiitos tähän vastanneille! :D
T:Pelokas tyttö.. - Anonyymi
Kummallinen kommentointi??? Pimeä mieli
- mitä nyt,
täälläkin äidillä 55v on kai todettu kohtusyöpä, levinnyt etäpesäkkeisiin, mitään ei voi kai tehdä?? :,( tuntuu ettei lääkäritkään sano mitää
- Ajoissa tutkimuksiin
just näiden pitkälle levinneiden kohtusyöpien vuoksi on tärkeää käydä gynellä säännöllisesti tarkstuksissa. Nykyään siellä ultralla tutkitaan myös itse kohtu, munasarjat ja sivuelimetkin. Jos jotain epäilyttävää gyne näkee, niin heti toimittaa jatkotutkimuksiin.
- Elämässä kiinni
Tk.lääkäriltä pitää saada lähete keskussairaalaan. Siten pääsee kunnon hoitoon.
Itsellä oli vuotoa, ikä silloin 62 noin. Onneksi oli tk.ssa naislääkäri ja sain heti lähetteen.
Ks.ssa minua tutki kolme eri lääkäriä. Alussa löytyi polyyppia, poistettiin tähystyksellä. Seurannassa tuli pelastava enkelilääkäri, nainen, joka löysi muutakin. Kohtu ym. poistettiin. Kohdussa olikin pieni kolmen millin syövän alku.
Löytö oli niin alussa, ettei jatkohoitoja ole tarvinnut. Seurannassa kävin kolmena vuotena. Nyt on parina vuonna optio käydä, jos tarvetta tulee.
Sairauttani en jäänyt suremaan. Itseäni auttaa usko Jeesukseen. Olen aikanaan valmis poistumaan ajasta iäisyyteen.
Nyt elän niin täysillä, kuin tämän ikäinen voi. Odotan innolla lapsenlasta:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik83316MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681848Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411556Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin751156Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja60966Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s32940Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt208861- 170813
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59806Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3758