Mä sairastuin eka kerran anoreksiaan vuonna -88. Laihduin nopeesti 8 kiloa, menkat katos, ja aloin viimeinkin olla tyytyväinen itteeni. Anoreksia muuttui bulimiaksi, napsin laksatiiveja monta vuotta, suolen toiminta heikkeni ja enää en pärjännyt ilman laksatiiveja. Hakeuduin sairaalahoitoon, ja multa poistettiin paksusuoli. Se oli vaikea leikkaus, mutten ole katunut hetkeäkään sinne hakeutumista. Nyt nimittäin ei tarvitse enää syödä voimakkaita laksatiiveja, pehmeämmätkin vaihtoehdot (Levolac, Duphalac) riittävät...
Painokin pysyy alhaalla - paljon alempana kuin anoreksian aikoihin - ja voin syödä normaalisti kunhan vaan muistaa vetää Duphalacia ainakin muutaman desilitran päivässä...
Mä ainakin olen elämääni tyytyväinen niin kauan kuin Duphalacia riittää...
Jos tää ei ole sairasta, niin mikä sitten. En edes koskaan enää kuvittele parantuvani, enkä oikeastaan edes halua, sitä ei kuitenkaan tapahdu.
Painokin pysyy alhaalla - paljon alempana kuin anoreksian aikoihin - ja voin syödä normaalisti kunhan vaan muistaa vetää Duphalacia ainakin muutaman desilitran päivässä...
Mä ainakin olen elämääni tyytyväinen niin kauan kuin Duphalacia riittää...
Jos tää ei ole sairasta, niin mikä sitten. En edes koskaan enää kuvittele parantuvani, enkä oikeastaan edes halua, sitä ei kuitenkaan tapahdu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuli vaan mieleen, että mitä tollaset laksatiivit maksaa? Kun ittelläni on lievä anorexia, mut halusin vaa tietää ennen apteekkiin talsimista,et mitä niistä joutuu pulittamaan.. ovatko kalliita? Kun oksentaa en pysty/halua... Mut ahmin silti ruokaa, en voi sille mitää! =(
"And I`m just waiting for the rain..." -Kwan-
Koittakaa ihmiset parantua tästä, on kauheeta!
Niinpä, kallista lystiähän tää on, litra Duphalacia maksaa melkein 16 e. Mulla se riittää n. neljäks päiväks. Tabulaksatiivit tulee paljo halvemmaks, mut se on pahaks mahalle. Käy niin ku mulle, eli vatsa lakkaa toimimasta ihan kokonaan.
Ja sit pitää muistaa yks juttu: veren kaliumpitoisuus laskee, jos noit laksatiivei käyttää pitkään, eli sit pitää viel ottaa kaliumtabletteikii. Ne ei oo onneks kauheen kalliita.
te olette sairaita, senhän me kaikki tiedämme. useimmat sairaat ihmiset hakeutuu hoitoon, mutta mielisairaat ei. anoreksia, bulimia yms. on mielensairautta. älkää tappako itteänne!!!
voin vaan kuvitella, ku joku viistoistakesänen anorektikko tyttö miettii: olenkohan mä liian lihava, ku pituutta on toi 170 senttii ja painoo kammottavat 40 kiloa... mä olen 156 pitkä, painan 45 ja olen suht laiha omasta mielestäni mutta herranjumala, kaiken maailman syömishäiriöisten mielestä olen kai varsinainen läski ja tankki...
ei kannata pilata elämää. toista ei tule. ikinä.
Mun kaverilla on syömishäiriö. Se on 155/42. Eli sä olet laiha. Tai kauniimmin sanottuna hoikka :) Mutta ilmeisesti täysin terve laiha ihminen kuitenkin olet :) Mä oisin mielummin vaikka joku tankki ku joku langanlaiha kukkakeppi! Hyi helvetti sellaset on rumia, ei äijätkään niistä tykkää...
Demzie ystäväni, LIEVÄÄ anoreksiaa ei ole olemassa. Jos tarkoitat, että olet anoreksian alkuvaiheessa, on ainoa neuvoni: ÄKKIÄ ASIA HOITOON! Terveydenhoitajalle, psykologille, jollekin ammatti-ihmiselle! Anoreksia on erittäin monelle tappava tauti, lopuille elämää halvaannuttava, perheenlisäystä estävä, osteoporoosia ym. ym. aiheuttava... kammottava sairaus. Psykologina tiedän tämän. Sinulla on mahdollisuus kääntää elämäsi suunta. Syömishäiriöt karkaavat helposti käsistä tilanteeseen, jossa et enää pysty pelastamaan itseäsi vaikka haluaisit. VOIMIA sinulle!
Oikeesti voit kuolla sairauteen.olen nähnyt sen läheiselleni tapahtuvan.Aivan turha kuolema!Hänen on nyt ilm.hyvä olla,mutta me muut itkemme ja ikävöimme.Niin väärin...eikö voinut käydä toisin,kysymme?Älä Demzie anna kuoleman viedä.
Ilmeisesti oon sit vielä anorexian alkuvaihees, kun en paastoa tolkuttomasti... Nimittäin ei oo itsekuria sen vertaa! Ja musta tuntuu ainakin nyt etten pystyis olemaa syömät kaikkii herkkui ja sillee. Mut kai se todistaa, et oon anorexian alkuvaihees, ku ihailen langanlaihoja ihmisiä ja toivon saavani anorexian =( Ja toiveex se jää, koska mulla ei oikeesti oo sen vertaa itsekuria, et voisin hallita itteäni kaikest nannasta...
En oo mikää psykologi, joten älkää alkako huutamaan tästä, mut kait kaikilla anorektikoilla on jotai painavaa sen sairauden takana. Mullakin on masennusta, aika vakavaa... Ja musta tuntuu, et haluun anorexian paitsi sen vuoksi et vois näyttää laihalta, myös siksi et se kiduttaa ihmistä... Mä oon tällänen mielenvikainen tylsistynyt murkku, joka vaan haluu huomiota ja jotain tekemistä elämään... Sairasta. Joten älkää alkako huutamaan mulle, et no mitä v****a sä sit valitat. Mun tarttis varmaa mennä sittenki keskustelemaan tonne masennus-palstalle.