Avioero on laitettu viereille. Ahdistaa ja pelottaa. Mies olisi halunnut jatkaa liittoa, mutta minä en jaksa enää tunneköyhää elämää. Lasten vuoksi olemme eläneet sisarussuhteessa ( välillä velvollisuusseksiä, koska niin kuuluu tehdä; velvollisuus molemmille) jo vuosia. Asiat nostettiin aina välillä pöydälle ja yritettiin selvitellä niitä, sovittiin uusia toimintatapoja ja yritettiin. Pari viikkoa aina meni ok, sitten tiputtiin entisiin uomiin. Miehelle olisi riittänyt suhde tällaisenaan, minä myönnän halunneeni enemmän: huomiota, läheisyyttä, arvostusta, tunne siitä, että olen ainutlaatuinen ja tärkeä.
Ei lienee vaikea arvata, että löysin kodin ulkopuolelta miehen, joka jakoi minulle huomiotaan aikansa. Mieheni sai tietää suhteesta ja olisi halunnut jatkaa liittoa kaikesta huolimatta. Tunsin ja tunnen itseni edelleen epäonnistuneeksi ja surkeaksi. Olen sotkenut monen elämää omaa itseäni etsiessä.
Ulkopuolinen suhde näytti sen, että elämässä voisi olla sellaisia asioita, mistä olen aina haaveillut. Jotain on tuntunut puuttuvan ja olen vain sitkeästi jatkanut liittoani vuodesta toiseen, koska kunnon ihmiset tekevät niin. Haah!!!! Moralisoin ennen toisia ja kuvittelin olevani muiden yläpuolella ajatuksieni kanssa. Uskollisuus!!! Minun piti tehdä samat virheet kuin tuhansien muidenkin miesten ja naisten. En ollut yhtään viisaampi, kaikki piti kokea kantapään kautta.
Nyt olen lyötynä ja surkeana valmis myöntämään, että olen itsekäs ihminen. Haluan omaa onneani niin paljon, että olen valmis eroamaan saadakseni joskus lämpimän ja rakkaan ihmissuhteen. Uskon vilpittömästi, että lasten parasta on myös onnelliset vanhemmat.
Salarakkaani kanssa on suhde katkolla. Taisi loppuakin. Tilanne on aika räjähdysaltis hänen vaimonsa takia... ilmoitin vaimolle suhteesta. Voin itse niin pahoin tilanteessa, etten osannut lopettaa suhdetta salarakkaaseen muutoin kuin soittamalla vaimolle. Tämä oli "varma" konsti saada mies suuttumaan minulle ja lopettamaan suhde. Vaimon luo hän kuuluukiin, tahdoton marionettinukke. Vaimo pitelee ohjaksia. Olin siis raukka enkä osannut lopettaa epätyydyttävää salasuhdetta rakentavammin. Kärsiköön kaikki, kun minäkin kärsin.
Välillä luulin haluavani muuttaa yhteen salarakkaani kanssa. Huomasin kyllä, ettei hän ole täydellinen (en ole itsekään), mutta sisimmässäni uskottellin itselleni kaikenlaista. Olin menossa ojasta allikkoon. Toinen puoli minusta huusi, että eroa ensin rauhassa, uuteen suhteeseen ei kannattaisi kantaa turhaa painolastia lopetetuista avioliitoista.
Nyt kieriskelen itsesäälissä ja itkeskelen salaa lapsilta. Minä kurja. Välillä on hyviäkin hetkiä. Uskon selviäväni niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Aviomiehen kanssa olemme pystyneet keskustelemaan asioista rauhallisesti ja asiallisesti. Eron haimme yhdessä. Lapsista tuskin tulee riitaa ja mies on nyt myöntänyt, että ero on oikea ratkaisu. MInulla tulee välillä hetkiä, jolloin yritän puhua, että pitäisikö vielä yrittää. Lasten takia. Mies ei enää halua. En tiedä, onko hänellä joku toinen jo. En oikeastaan välitä, en ole mustasukkainen. Aiemmin jopa toivoin että toinen nainen olisi, jotta minusta ei tuntuisi niin pahalta ja syylliseltä (vaikka olenkin). Mies tippui kuitenkin nopeasti jaloilleen ja suunnittelee uutta elämäänsä. Silti mietin yhä uudestaan, että pitäisikö vielä... Ja väliilä listaan mielessäni kaikki epäkohdat, joihin haluaisin muutoksia. Ja olen jakanut jo astiat mielessäni....
Ehkä tämä soutaminen ja huopaaminen kuuluvat asiaan. Uusi ja tuntematon pelottaa. Lasten suhteen tiedän, että pystymme yhteistyöhön ja kaikki tehdään heille mahdollisimman helpoksi. Välillä haaveilen uudesta ihmissuhteesta ja sitten pelottaa, että miten minä koskaan uskallan lähestyä toista... Olen aika rikki. Nyt on hyvä edetä askel kerrallaan. Ehkä uudesta ihmissuhteesta haaveilu kuitenkin todistaa, että jostain tuolta sisältäni löytyy se usko tulevaan enkä lukkiudu tähän pattitilanteeseen. Voimattomuus ja ahdistus ovat välillä kovia. En pysty puhumaan rehellisesti tilanteesta kenellekään. Salamiehelleni puhuin kaikesta, mutta eihän se ole sama asia. Haluan mennä ammattilaisen juttusille, jotta selviän tästä kaikesta suht tasapainoisena. Päällisin puolin näytän varmaan olevani ok. Joillekin kavereille hiukan valotettuani "tilannetta" avioliiton tilanteen osalta, ovat kaikki poikkeuksetta yllättyneet. Olen osannut pitää kulissit kiiltävinä vuosikaudet. Voimia on mennyt enemmän kuin olen kokenut mistään saavani tilalle. Pienien ilojen löytäminen on vaikeaa. Päivästä toiseen raahaudun ja hoen itselleni, että aika parantaa. Toivon totisesti niin.
Kirjoitin tänne helpottaakseeni tuskaani. Olen lukenut paljon viestiketjuja ja niistä löytyy lohtuakin. Elämä tuo vastaan sellaisia asioita, joita ei olisi aiemmin uskonut. Ihminen tekee virheitä. Toivon, ettei kukaan halua lyödä lyötyä. Luulen, että olin itsekin ennen tuomitseva siksi, että pelkäsin sisimmässäni samojen vaikeuksien osuvan omallekin kohdalleni. Elämä kantaa. Mikä ei tapa -vahvistaa. Näin on uskottava. Voimaa meille kaikille! Jokaisella on omat murheensa, toisilla toisenlaiset.
Eroahdistus
45
16917
Vastaukset
- myötätunto
Siinä vaiheessa, kun rakastuu, ihastuu, päättää solmia suhteen toisen ihmisen kanssa usein unohtaa keskustella yhteisistä arvoista, joita tässä suhteessa aikoo vaalia. Tuleeko sopineeksi, niitä pelisääntöjä, joita noudatetaan niissä tilanteissa, kun tulee ristiriitoja; onko pako, toisen poistaminen ja kaiken jäädyttäminen se tapa, jolla ongelmat ratkaistaan vai suostutaanko kohtaamaan kipeätkin asiat niin että molempien tarpeet tulee huomioiduksi ja tyydytetyiksi sillä tavalla, joka lisää molempien hyvinvointia. Minkälaisia asioita kumpikin arvostaa. Mitkä seikata edistävät luottamusta. Minkä laisten asioiden vaalimiseen tässä suhteessa sitoudutaan ja onko se todella rakkaus, joka pitää tämän suhteen kasassa tuleepa eteen millaisia asioita hyvänsä.
Omalla kohdallani olen havainnut, että jo suhteen alkuaikana itse vähättelen omia tarpeitani esim huomioonotetuksitulemisen suhteen ei pelkästään konkreettisten asioiden suhteen vaan myös tunne- ja henkisen puolen suhteen. Ja kun tältä pohjalta lähtee rakentamaan suhdetta, peittääkseen alussa kaikella herttaisella kuhertelulla kaiken sen syvällä sisälläni olevan kaipuun saada aito yhteys toiseen ihmiseen, saada jakaa asioita, pohtia erilaisia puolia iloita yhdessä yhteisistä iloa tuottavista asioista ja antaa vapaus myös siihen itsenäisyyteen, mitä kumpikin tarvitsee .
Minä tarvitsen rakkautta, läheisyyttä, kuulluksi tulemista, yhteenkuulumisen tunnetta, asioiden jakamista, virkistystä, huumoria jne. Jos kaikki tarpeeni jäävät tyydyttämättä itsellä ja myös partnerilla sen vuoksi, ettei enää kykene/halua/uskalla kommunikoida ja kohdata sitä tuskaa, mikä syntyy molempien tyydyttämättämien unelmien menettämisestä, tarpeiden tyydyttämättömyydestä. Tässä kohtaa varmasti kysytäänkin sitten tämän suhteen tarkoitusta. Minä ajattelen, että suhteen tarkoitus on saattaa meidät tietoisiksi siitä, mitä kaikkea on kertynyt plakkariin anteeksiantoa odottamaan , niin että voisi todella antaa anteeksi itselle ja toiselle ja elää vapaasti tässä ja nyt ja nauttia elämästä.
Suhteen ylläpitämiseen tarvitaan kaksi, jotka haluavat vaalia samoja arvoja. Jos yhteisiä arvoja ei enää ole suhde on varmasti täyttänyt tehtävänsä ja on aika jatkaa matkaa. - AnBelFel
Ilmoitit salarakkaasi vaimolle suhteestanne, että SINÄ pääset suhteestasi eroon? Välillä SINÄ halusit muuttaa yhteen salarakkaasi kanssa? SINÄ tunnet olevasi rikki? Helvetti, miten itsekäs idiootti olet! Oletko oikeutettu pilaamaan jopa perheen ulkopuolisten ihmisten elämän, jotta sinulla olisi parempi olla?
Ja miten ajattelit järjestää olot mahdollisimman helpoiksi lapsillesi? Uskon, että kaltaisesi ihminen ehdottaa yhteishuoltajuutta, jossa lapset ovat kolme päivää isällä, kolme sinulla, kolme isällä jne. Jihuu, silloin SINÄ saat omaa aikaa, jota takuulla osaat arvostaa.
Olet niin nykyajan ihmisen prototyyppi: yllätyin, että edes tulit ajatelleeksi lapsiasi, kun SINUA ahdistaa. En tuomitse eroja, mutta tapasi prosessoida omaa tilannettasi ääneen on niin pentumainen.
Saanko käyttää tekstiäsi esimerkkinä luennoidessani, siitä mihin suuntaan ihmisen elämä on menossa (agraariyhteiskunnasta city-elämään)? Mainio ja aito materiaali. Oikeasti! Ja vielä yksi juttu: painu akka takaisin kotiin ja ala puhua miehellesi vaikka SINUA ahdistaa. Ja pyydä anteeksi salarakkaaltasi sekaantumistasi hänen avioliittoonsa (vrt. kertominen vaimolle).- anna villoja
Olen aivan samaa mieltä, ABF. Tämä on niin tyypillistä nykyajan ihmisen ruikutusta: mää heräsin yhtenä aamuna, ja tajusin, ettei mää oo saanut silitystä kahteen kuukauteen. Sitten tuli sellainen olo että mään täytyy päästää kiertään maailmaa, koska mää on joutunut hukkaan ja määtä täytyy etsiä.
Toikin alkuperäinen on takuulla mennyt 90-luvulla marenkipuvussa naimisiin, etsinyt itseään Playa den lnglesissä ja leikkinyt kunnon perheenäitiä vauvamuskarissa. Harmi vaan, koskaan "mää" ei ole kasvanut aikuiseksi vaan sitten kun ei ole mukavaa, niin alkaa ahdistaa ja koko elämä on pantava uusiksi. Alahan vielä opiskella jokin uusi ammatti, niin "mää" saa vielä vähän uutuudenviehätystä.
Älä lyö lyötyä, sanoo alkuperäinen, vaikka laskemani mukaan on itse mäiskinyt mustelmille kymmenisen ihmistä. - minä minä
Vedit ihmeellisiä johtopäätöksiä. Tietysti kirjoitukseni on itsekäs ja minä-lähtöinen, koska miksi kirjoittaisin tänne lasteni tuntemuksista, mieheni tuntemuksista, miesystäväni ja hänen vaimonsa tuntemuksista. He kirjoittavat tai purkavat tunteensa omilla tavoillaan. Tämä on minulle yksi keino.
Minä olen kotona ja asumme vielä yhdessä. Miehellä ei tunnu olevan kiire muuttaa. Minulle tulee yksinhuoltajuus, koska yhteishuoltajuuteen ei ole käytännössä mahdollisuutta. Omaa aikaa olen liitossani aina saanut miten paljon olen vain halunnut ja lienee eräs ongelmistamme: mies ei ole halunnut lähteä lomalle, harrastamaan tai ravintolaan kanssani. On kehoittanut minua menemään yksin tai kavereiden kanssa. Kaikki puuhat on tehty perheenä. Minä olen kaivannut myös kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, mutta hänellä ei ole ollut samanlaisia tarpeita.
Kiitos mielipiteestä. Luennoi sinä vaan omasta täydellisestä itsestäsi. Miksihän luet ero-palstaa? - Yli 30v, aviossa
minä minä kirjoitti:
Vedit ihmeellisiä johtopäätöksiä. Tietysti kirjoitukseni on itsekäs ja minä-lähtöinen, koska miksi kirjoittaisin tänne lasteni tuntemuksista, mieheni tuntemuksista, miesystäväni ja hänen vaimonsa tuntemuksista. He kirjoittavat tai purkavat tunteensa omilla tavoillaan. Tämä on minulle yksi keino.
Minä olen kotona ja asumme vielä yhdessä. Miehellä ei tunnu olevan kiire muuttaa. Minulle tulee yksinhuoltajuus, koska yhteishuoltajuuteen ei ole käytännössä mahdollisuutta. Omaa aikaa olen liitossani aina saanut miten paljon olen vain halunnut ja lienee eräs ongelmistamme: mies ei ole halunnut lähteä lomalle, harrastamaan tai ravintolaan kanssani. On kehoittanut minua menemään yksin tai kavereiden kanssa. Kaikki puuhat on tehty perheenä. Minä olen kaivannut myös kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, mutta hänellä ei ole ollut samanlaisia tarpeita.
Kiitos mielipiteestä. Luennoi sinä vaan omasta täydellisestä itsestäsi. Miksihän luet ero-palstaa?Minäkin luen, vaikka elämässäni on kaikki ihanan ja täydellisen hyvin! Lueskelen ihan aikani kuluksi ja nähdäkseni mihin tämä maailma on tänään menossa.. Siirryn aina tästä sitten alaspäin ensin -haluttomuus-, sitten -parisuhde-, sieltä -uskottomuuspalstalle. Havaittavissa on sama ongelma eri elämänvaiheessa.
Haluttomuuspalstalla itketään omaa tai toisen haluttomuutta läheisyyteen, hellyyteen ja seksiin. Ilmaistaan jo pelkoja, kuinka kohta puoliso menetetään toisen syliin..
Parisuhdepalstalla pohditaan ilmassa olevia ongelmia ja kysytään neuvoja tuntemattomilta ja ulkopuolisilta..(??) Kuinka saada puoliso pidettyä "omana"??
Uskottomuuspalstalla itketään sitä petetyksi joutumista sitten...hohhoijaaa...siihen siis jo tultiin..Nimitellään ja haukutaan tuntematonta joka MUKA tuli ja otti hyvän puolison. (väkisinkö?)
Kostetaan se kaikille tuntemattomillekin osapuolille ja tehdään todellakin lähes 10 henkilön elämä yhdeksi helvetiksi. Kyllä on todella kylmää touhua!
Eniten ihmetyttää, kuinka petetyksi joutunut nainen (mieskin joskus, mutta harvemmin) alentuu ottamaan yhteyden miehensä rakastajattareen. Voiko nainen enää vähempää itseään arvostaa ja kunnioittaa..? huhuhuh..
Uskon suurimman osan tälle palstalle kirjoittelevan olevan ikäluokkaa 30-40v. Siis omien lapsieni ikäisiä!
Onko ikäluokkamme kasvattajissa vikaa, kun olemme saaneet aikaisiksi niin paljon itsekeskeisiä ja tunnevammaisia yksiloitä? - AnBelFel
minä minä kirjoitti:
Vedit ihmeellisiä johtopäätöksiä. Tietysti kirjoitukseni on itsekäs ja minä-lähtöinen, koska miksi kirjoittaisin tänne lasteni tuntemuksista, mieheni tuntemuksista, miesystäväni ja hänen vaimonsa tuntemuksista. He kirjoittavat tai purkavat tunteensa omilla tavoillaan. Tämä on minulle yksi keino.
Minä olen kotona ja asumme vielä yhdessä. Miehellä ei tunnu olevan kiire muuttaa. Minulle tulee yksinhuoltajuus, koska yhteishuoltajuuteen ei ole käytännössä mahdollisuutta. Omaa aikaa olen liitossani aina saanut miten paljon olen vain halunnut ja lienee eräs ongelmistamme: mies ei ole halunnut lähteä lomalle, harrastamaan tai ravintolaan kanssani. On kehoittanut minua menemään yksin tai kavereiden kanssa. Kaikki puuhat on tehty perheenä. Minä olen kaivannut myös kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, mutta hänellä ei ole ollut samanlaisia tarpeita.
Kiitos mielipiteestä. Luennoi sinä vaan omasta täydellisestä itsestäsi. Miksihän luet ero-palstaa?Totta kai sinä puhut omista tunteistasi niin kuin jokainen meistä. Mutta kun se sinun suunnaton minäkeskeisyytesi joka asian suhteen. Kaiken huippu oli se, että menit sotkemaan toisten ihmisten avioliittoa, jotta sinä pääset eroon suhteesta. Tajuatko, kuinka itsesi ympärillä pyörit? Ja mistä sinä tiedät, että tuleva tilanne on lapsillesi paras mahdollinen? Luulen, että he kärsivät noin naiivista äidistä tavalla tai toisella.
Miten kehtaat sanoa, että älkää lyöky lyötyä?
Älä pyydä armoa ennen kuin ymmärrät, kuinka paljon olet mukiloinut toisia ihmisiä. Sinulle on aiheuttanut tuskaa oma aviomiehesi, mutta sinä pilaat lapsellisuudellasi miehesi, lastesi sekä salarakkaasi perheen elämän. Miten kehtaat edes tunnustaa, kuinka itsekkäät syyt sinulla oli salarakkaasi käräyttämiselle.
Minä en ole täydellinen, ja ymmärrän erot, salarakaskuviot ja uusperheet aikansa tuotteina. Kyse onkin siitä, kuinka ihminen käyttäytyy näissä tilanteissa. Tai osaako nähdä metsää puilta. Ja se ei sinulle kuulu, miksi liikun julkisilla palstoilla. Päästäkseen näille sivuille ei tarvitse esittää erotodistusta ja henkilötunnusta. - minä minä
AnBelFel kirjoitti:
Totta kai sinä puhut omista tunteistasi niin kuin jokainen meistä. Mutta kun se sinun suunnaton minäkeskeisyytesi joka asian suhteen. Kaiken huippu oli se, että menit sotkemaan toisten ihmisten avioliittoa, jotta sinä pääset eroon suhteesta. Tajuatko, kuinka itsesi ympärillä pyörit? Ja mistä sinä tiedät, että tuleva tilanne on lapsillesi paras mahdollinen? Luulen, että he kärsivät noin naiivista äidistä tavalla tai toisella.
Miten kehtaat sanoa, että älkää lyöky lyötyä?
Älä pyydä armoa ennen kuin ymmärrät, kuinka paljon olet mukiloinut toisia ihmisiä. Sinulle on aiheuttanut tuskaa oma aviomiehesi, mutta sinä pilaat lapsellisuudellasi miehesi, lastesi sekä salarakkaasi perheen elämän. Miten kehtaat edes tunnustaa, kuinka itsekkäät syyt sinulla oli salarakkaasi käräyttämiselle.
Minä en ole täydellinen, ja ymmärrän erot, salarakaskuviot ja uusperheet aikansa tuotteina. Kyse onkin siitä, kuinka ihminen käyttäytyy näissä tilanteissa. Tai osaako nähdä metsää puilta. Ja se ei sinulle kuulu, miksi liikun julkisilla palstoilla. Päästäkseen näille sivuille ei tarvitse esittää erotodistusta ja henkilötunnusta.Armoa en ole anellut, jaksamista etsin näköjään väärästä suunnasta -jälleen kerran.
En jaksa selitellä enempää tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Tämä keksustelu näyttää varsin hyödyttömältä joidenkin kanssa.
Kiitos mielenkiinnosta. Ehkä lapsellisuuteen auttaa aika, kuten muihinkin ongelmiin.
Niin, ehkä ikäpolveni aikuiset ovat katselleet aikoinaan vanhempiensa tunneköyhiä liittoja, joissa pysyttiin lasten edun nimissä. Ehkä jotkut eivät halua tyytyä samaan. Kuka tietänee kenenkin motiivit. kUn jokainen tietäisi omat motiivinsa ja huolehtisi vain omista asioistaan. Toisten elämään "tirkistely" voi tietysti tyydyttää jotain tarvetta. - AnBelFel
minä minä kirjoitti:
Armoa en ole anellut, jaksamista etsin näköjään väärästä suunnasta -jälleen kerran.
En jaksa selitellä enempää tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Tämä keksustelu näyttää varsin hyödyttömältä joidenkin kanssa.
Kiitos mielenkiinnosta. Ehkä lapsellisuuteen auttaa aika, kuten muihinkin ongelmiin.
Niin, ehkä ikäpolveni aikuiset ovat katselleet aikoinaan vanhempiensa tunneköyhiä liittoja, joissa pysyttiin lasten edun nimissä. Ehkä jotkut eivät halua tyytyä samaan. Kuka tietänee kenenkin motiivit. kUn jokainen tietäisi omat motiivinsa ja huolehtisi vain omista asioistaan. Toisten elämään "tirkistely" voi tietysti tyydyttää jotain tarvetta.Voi Ella pieni vai mikäköhän nimeltäsi oletkaan. Täältä on turhaa hakea jaksamista ja varauksetonta tukea, sillä joukkoon mahtuu aina yksi joka ei käytä samaa deodoranttia.
Et jaksa selitellä enempää, etkä kykene katsomaan itseäsi silmästä silmään. Ja eihän sun tietty tarvikaan, sillä olet nähnyt liikaa tunneköyhiä liittoja, miehesi on tylsä ja salarakas perävaunu etkä saanut ihanaa taloa salarakkaasi kanssa. Sä olet uhri.
Totta kai sulla on helvettiä ja kuka tahansa meistä voi olla tilanteessasi milloin vain. Mutta miksi osoitat sormella muita etkä ollenkaan itseäsi? Miksi puolustelet kuin 3-vuotias, joka on piirtänyt seinään? Tilanteessasi ei ole mitään muuta ärsyttävää kuin se, miten siitä puhut ja syyttelet vain muita.
Mikset muuten vastaa kellekään muulle? Erityisesti toi Mariellen kirjoitus virheistä ja erheistä osuu kuin nyrkki silmään? - palstoilla viihtyjä
Yli 30v, aviossa kirjoitti:
Minäkin luen, vaikka elämässäni on kaikki ihanan ja täydellisen hyvin! Lueskelen ihan aikani kuluksi ja nähdäkseni mihin tämä maailma on tänään menossa.. Siirryn aina tästä sitten alaspäin ensin -haluttomuus-, sitten -parisuhde-, sieltä -uskottomuuspalstalle. Havaittavissa on sama ongelma eri elämänvaiheessa.
Haluttomuuspalstalla itketään omaa tai toisen haluttomuutta läheisyyteen, hellyyteen ja seksiin. Ilmaistaan jo pelkoja, kuinka kohta puoliso menetetään toisen syliin..
Parisuhdepalstalla pohditaan ilmassa olevia ongelmia ja kysytään neuvoja tuntemattomilta ja ulkopuolisilta..(??) Kuinka saada puoliso pidettyä "omana"??
Uskottomuuspalstalla itketään sitä petetyksi joutumista sitten...hohhoijaaa...siihen siis jo tultiin..Nimitellään ja haukutaan tuntematonta joka MUKA tuli ja otti hyvän puolison. (väkisinkö?)
Kostetaan se kaikille tuntemattomillekin osapuolille ja tehdään todellakin lähes 10 henkilön elämä yhdeksi helvetiksi. Kyllä on todella kylmää touhua!
Eniten ihmetyttää, kuinka petetyksi joutunut nainen (mieskin joskus, mutta harvemmin) alentuu ottamaan yhteyden miehensä rakastajattareen. Voiko nainen enää vähempää itseään arvostaa ja kunnioittaa..? huhuhuh..
Uskon suurimman osan tälle palstalle kirjoittelevan olevan ikäluokkaa 30-40v. Siis omien lapsieni ikäisiä!
Onko ikäluokkamme kasvattajissa vikaa, kun olemme saaneet aikaisiksi niin paljon itsekeskeisiä ja tunnevammaisia yksiloitä?Minäkin viihdyn tällä palstalla vaikka avioerosta on jo vuosia. Täällä näkee ihmiselon koko kirjon. Käyn joskus kurkkaamassa muitakin palstoja, mutta en viihdy siellä kauan.
"Välillä haaveilen uudesta ihmissuhteesta ja sitten pelottaa, että miten minä koskaan uskallan lähestyä toista..."
Ella laittoi välit salarakkaaseen poikki ja haaveilee jo uudesta onnesta.
Minä en halua lähestyä yhtään miestä. Sain aikoinaan ex-aviomieheltäni lähestymiskieltoja tuplana häiriköintini takia. Lähetin hänelle tyhmiä tekstareita. Katselin eilen kännykkälaskuani. Neljän kuukauden ajalta summa oli vähän päälle 20 euroa. Perusmaksut miinus 5 euron allennus. Puheluja oli vain noin 9 euron edestä. Yhtään tekstaria en ollut lähettänyt laskun mukaan tuona aikana.
Minunkin elämä on täydellisen hyvin. Lapset ovat jo isoja. Toinen on jo maailmalla.
Seitsämän vuotta täydellistä miehettömyyttä on tehnyt minulle hyvää. Alan pikkuhiljaa viihtyä omissa nahoissani. Jos rahatilanteeni olisi parempi, lähtisin Roomaan.
Katsoin eilen lisätyöni jälkeen dokumenttia Dalai Lamasta ja revin samalla kassakuitteja.
Buddhalaisen oppi-isän mukaan kaikki lähtee ihmisen omista ajatuksista ja asenteista. Vihalla ei mitään voiteta. Sen minäkin allekirjoitan vuosien mesomiseni jälkeen. Ihan tyhjään riehuin, mutta sain paljon sanottua.
Jos olisin suunnannut energian johonkin toiseen asiaan, olisin ehkä väitellyt jonkin alan tohtoriksi tai kirjottanut siinä ajassa muutaman kirjan.
Ei kaduta yhtään. Soneraplazan Elleissä moni on saanut päivän hupaa vuosien saatossa. Oma elämä on tuntunut täydelliseltä minun kohelluksien rinnalla.
Exäni sanoi minua liian täydelliseksi ihmiseksi.
Täydellistä ihmistä ei ole syntynytkään enkä sellainen halua olla. Mutta elämäni on täydellistä. Minulta ei puutu yhtään mitään. Rahaakin tulee, jos pysyn terveenä ja jaksan painaa kahta työtä. Jos en jaksa, niin sitten yhteiskunta saa ojentaa auttavan kätensä.
Aamun Hesarin jutun mukaan siitä ei ole pelkoa.
Sosiaalitoimi on levällään kuin Jokisen eväät ainakin kotikaupungissani. Nyt lopetan surfailun Avioeropalstalla. Piipahdan Elleissä. Toivottavasti Ellit eivät enää jumita. Soneralla tökkii usein aika pahasti. Syitä on lukemattomia. Mikähän lienee tämän päivän selitys? - Erkki
Yli 30v, aviossa kirjoitti:
Minäkin luen, vaikka elämässäni on kaikki ihanan ja täydellisen hyvin! Lueskelen ihan aikani kuluksi ja nähdäkseni mihin tämä maailma on tänään menossa.. Siirryn aina tästä sitten alaspäin ensin -haluttomuus-, sitten -parisuhde-, sieltä -uskottomuuspalstalle. Havaittavissa on sama ongelma eri elämänvaiheessa.
Haluttomuuspalstalla itketään omaa tai toisen haluttomuutta läheisyyteen, hellyyteen ja seksiin. Ilmaistaan jo pelkoja, kuinka kohta puoliso menetetään toisen syliin..
Parisuhdepalstalla pohditaan ilmassa olevia ongelmia ja kysytään neuvoja tuntemattomilta ja ulkopuolisilta..(??) Kuinka saada puoliso pidettyä "omana"??
Uskottomuuspalstalla itketään sitä petetyksi joutumista sitten...hohhoijaaa...siihen siis jo tultiin..Nimitellään ja haukutaan tuntematonta joka MUKA tuli ja otti hyvän puolison. (väkisinkö?)
Kostetaan se kaikille tuntemattomillekin osapuolille ja tehdään todellakin lähes 10 henkilön elämä yhdeksi helvetiksi. Kyllä on todella kylmää touhua!
Eniten ihmetyttää, kuinka petetyksi joutunut nainen (mieskin joskus, mutta harvemmin) alentuu ottamaan yhteyden miehensä rakastajattareen. Voiko nainen enää vähempää itseään arvostaa ja kunnioittaa..? huhuhuh..
Uskon suurimman osan tälle palstalle kirjoittelevan olevan ikäluokkaa 30-40v. Siis omien lapsieni ikäisiä!
Onko ikäluokkamme kasvattajissa vikaa, kun olemme saaneet aikaisiksi niin paljon itsekeskeisiä ja tunnevammaisia yksiloitä?Avioerossa tulee onnettomaksi kovin moni ulkopuolinenkin. Molempien vanhemmat, sisarukset ja usea ystäväkin pakotetaan valitsemaan puolensa. Puhumattakaan omista lapsista. Kukaan ei tunnusta, mutta on hyvin yleistä käyttää lapsia lyömäaseena. Äiti estää tapaamisia kaikin mahdollisin keinoin.
- sivulause
palstoilla viihtyjä kirjoitti:
Minäkin viihdyn tällä palstalla vaikka avioerosta on jo vuosia. Täällä näkee ihmiselon koko kirjon. Käyn joskus kurkkaamassa muitakin palstoja, mutta en viihdy siellä kauan.
"Välillä haaveilen uudesta ihmissuhteesta ja sitten pelottaa, että miten minä koskaan uskallan lähestyä toista..."
Ella laittoi välit salarakkaaseen poikki ja haaveilee jo uudesta onnesta.
Minä en halua lähestyä yhtään miestä. Sain aikoinaan ex-aviomieheltäni lähestymiskieltoja tuplana häiriköintini takia. Lähetin hänelle tyhmiä tekstareita. Katselin eilen kännykkälaskuani. Neljän kuukauden ajalta summa oli vähän päälle 20 euroa. Perusmaksut miinus 5 euron allennus. Puheluja oli vain noin 9 euron edestä. Yhtään tekstaria en ollut lähettänyt laskun mukaan tuona aikana.
Minunkin elämä on täydellisen hyvin. Lapset ovat jo isoja. Toinen on jo maailmalla.
Seitsämän vuotta täydellistä miehettömyyttä on tehnyt minulle hyvää. Alan pikkuhiljaa viihtyä omissa nahoissani. Jos rahatilanteeni olisi parempi, lähtisin Roomaan.
Katsoin eilen lisätyöni jälkeen dokumenttia Dalai Lamasta ja revin samalla kassakuitteja.
Buddhalaisen oppi-isän mukaan kaikki lähtee ihmisen omista ajatuksista ja asenteista. Vihalla ei mitään voiteta. Sen minäkin allekirjoitan vuosien mesomiseni jälkeen. Ihan tyhjään riehuin, mutta sain paljon sanottua.
Jos olisin suunnannut energian johonkin toiseen asiaan, olisin ehkä väitellyt jonkin alan tohtoriksi tai kirjottanut siinä ajassa muutaman kirjan.
Ei kaduta yhtään. Soneraplazan Elleissä moni on saanut päivän hupaa vuosien saatossa. Oma elämä on tuntunut täydelliseltä minun kohelluksien rinnalla.
Exäni sanoi minua liian täydelliseksi ihmiseksi.
Täydellistä ihmistä ei ole syntynytkään enkä sellainen halua olla. Mutta elämäni on täydellistä. Minulta ei puutu yhtään mitään. Rahaakin tulee, jos pysyn terveenä ja jaksan painaa kahta työtä. Jos en jaksa, niin sitten yhteiskunta saa ojentaa auttavan kätensä.
Aamun Hesarin jutun mukaan siitä ei ole pelkoa.
Sosiaalitoimi on levällään kuin Jokisen eväät ainakin kotikaupungissani. Nyt lopetan surfailun Avioeropalstalla. Piipahdan Elleissä. Toivottavasti Ellit eivät enää jumita. Soneralla tökkii usein aika pahasti. Syitä on lukemattomia. Mikähän lienee tämän päivän selitys?Hmm.. täysin ehkä epäoleellinen kysymys ja ehkä turhakin jos et enää tätä palstaa lue.... mutta kiinnostaisi tietää: Mitä todella mietit silloin kun 'häiritsit' ex-miestäsi tekstareilla vaikka hän kielsi? En sinua syytä mistään, ymmärrän hyvin sen vihan ja kiukun ja että se on purettava. Mutta ne ajatukset ja tunteet, mitä mahdoit miettiä? Et ole ainoa ja taidat tietää sen.
- juutas
Alkuperäinen ella vaikuttaa kirjoituksensa perusteella siltä, että on hän on uskaltanut katsoa itseensä. Pahuus ja epätäydellisyys ovat nimittäin kaikissa ihmisissä. Eikä hän pyydä anteeksiantoa, ainakaan sinulta. Ja sinun oma vihasi - se syö eniten itseäsi.
- IREEN..
Yli 30v, aviossa kirjoitti:
Minäkin luen, vaikka elämässäni on kaikki ihanan ja täydellisen hyvin! Lueskelen ihan aikani kuluksi ja nähdäkseni mihin tämä maailma on tänään menossa.. Siirryn aina tästä sitten alaspäin ensin -haluttomuus-, sitten -parisuhde-, sieltä -uskottomuuspalstalle. Havaittavissa on sama ongelma eri elämänvaiheessa.
Haluttomuuspalstalla itketään omaa tai toisen haluttomuutta läheisyyteen, hellyyteen ja seksiin. Ilmaistaan jo pelkoja, kuinka kohta puoliso menetetään toisen syliin..
Parisuhdepalstalla pohditaan ilmassa olevia ongelmia ja kysytään neuvoja tuntemattomilta ja ulkopuolisilta..(??) Kuinka saada puoliso pidettyä "omana"??
Uskottomuuspalstalla itketään sitä petetyksi joutumista sitten...hohhoijaaa...siihen siis jo tultiin..Nimitellään ja haukutaan tuntematonta joka MUKA tuli ja otti hyvän puolison. (väkisinkö?)
Kostetaan se kaikille tuntemattomillekin osapuolille ja tehdään todellakin lähes 10 henkilön elämä yhdeksi helvetiksi. Kyllä on todella kylmää touhua!
Eniten ihmetyttää, kuinka petetyksi joutunut nainen (mieskin joskus, mutta harvemmin) alentuu ottamaan yhteyden miehensä rakastajattareen. Voiko nainen enää vähempää itseään arvostaa ja kunnioittaa..? huhuhuh..
Uskon suurimman osan tälle palstalle kirjoittelevan olevan ikäluokkaa 30-40v. Siis omien lapsieni ikäisiä!
Onko ikäluokkamme kasvattajissa vikaa, kun olemme saaneet aikaisiksi niin paljon itsekeskeisiä ja tunnevammaisia yksiloitä?Niin ne toiset elää elämänsä pumpulissa toiset ei. Kasvattaa voi tosiaankin lapsista itsekeskeisiä, hemmottelemalla pilalle taikka vaan hakkaamalla rikkinäisiksi. Usein kuitenkin me ihan itse teemme ne virheet ja luulis että tohon sun ikään mennessä olisit oppinut tuntemaan myötätuntoa eritavalla myös niitä väärintekijöitä kohtaan?? Vai onko se vain meidän joidenkin etuoikeus rakastaa ihmisiä varsinkin kun he täällä niin epätäydellisinä yrittävät eteenpäin potkia..
Minä annoin anteeksi miehelleni joka otti ja lähti ja jätti lievästi kehitysvammaisen poikansa yksin minun kasvatettavakseni, suren korkeintaan sitä että lapseni menetti biologisen isänsä ja kokee hylkäämistä, suren sitä että kun isä joskus tajuaa mitä on menettänyt kun lähti ja katuu sitä sitten ja varsinkin olen pahoillani siitä että hän tulee syyttämään minua kaikesta(siis mieheni)koska on katkera on jo nyt, kun ei osaa mennä koskaan itseensä. Ihmisen elämä on tuskaa täynnä niin kauan kun on vihaa ja katkeruutta.. - aihnari
IREEN.. kirjoitti:
Niin ne toiset elää elämänsä pumpulissa toiset ei. Kasvattaa voi tosiaankin lapsista itsekeskeisiä, hemmottelemalla pilalle taikka vaan hakkaamalla rikkinäisiksi. Usein kuitenkin me ihan itse teemme ne virheet ja luulis että tohon sun ikään mennessä olisit oppinut tuntemaan myötätuntoa eritavalla myös niitä väärintekijöitä kohtaan?? Vai onko se vain meidän joidenkin etuoikeus rakastaa ihmisiä varsinkin kun he täällä niin epätäydellisinä yrittävät eteenpäin potkia..
Minä annoin anteeksi miehelleni joka otti ja lähti ja jätti lievästi kehitysvammaisen poikansa yksin minun kasvatettavakseni, suren korkeintaan sitä että lapseni menetti biologisen isänsä ja kokee hylkäämistä, suren sitä että kun isä joskus tajuaa mitä on menettänyt kun lähti ja katuu sitä sitten ja varsinkin olen pahoillani siitä että hän tulee syyttämään minua kaikesta(siis mieheni)koska on katkera on jo nyt, kun ei osaa mennä koskaan itseensä. Ihmisen elämä on tuskaa täynnä niin kauan kun on vihaa ja katkeruutta..Ethän sä vielä ole mitään antanut anteeksi. Edelleen kylvät miehestäsi negatiivista kuvaa:
"suren sitä että kun isä joskus tajuaa mitä on menettänyt kun lähti ja katuu sitä sitten.."
"hän tulee syyttämään minua kaikesta(siis mieheni)koska on katkera on jo nyt, kun ei osaa mennä koskaan itseensä.."
Kirjoitit: Ihmisen elämä on tuskaa täynnä niin kauan kun on vihaa ja katkeruutta.. Niitä sinussa vielä on. Koska avaat silmäsi ja alat todellakin ymmärtämään miestäsi ja puhumaan/kirjoittamaan hänestä hieman positiivisemmin? Sinä olet virheetön, mutta miehesi ei. Et taida olla ihan tasapainossa jos noin ajattelet. En ihmettele että miehesi lähti. Harva kestää kaikkitietävän puolison tossun alla haukuttavana. Miesparka, ei saa tavata lastaan koska se tarkoittaa tapaamista myös sinun kanssasi. - sv1962
Enpä olisi paremmin osannut asioita pukea sanoiksi!! Ja näitä minä-keskeisiä oman navan tuijottelijoita....NIITÄ NÄISSÄ AVIOEROISSA RIITTÄÄ.
Ihan oikeasti, SINUN eroahdistuksesta kärsivän ei pitäisi edes kirjoittaa tälle palstalle. Täällä on varmasti sellaisia henkilöitä, jotka ovat oikeasti ahdistuneita ja avioeron tuskaan tahtomattaan joutuneita. Onpa kiva lukea sinun vuodatusta, kun sinä...sinä ja kaikki vain sinä. Asiahab on kuitenkin niin,e ttä sinä olit petturi avioliitossasi ja oikeasti sinua kuuluukin ahdistaa (tylyä), olethan pilannut varmaan riittävän monen elämän. Lsisäksi ota huomioon se tosiasia, että lasten elämästä on viety jotain arvokasta loppuelämäksi.Ja kenen toimesta?
p.s. kypsä ihminen ei mene vieraisiin, kun MULLA on niin ahdistavaa avioliitossa ja kun kaikki on niin puisevaa...kai sinä osaat puhua...käytä järkeä! - åosirgsrj
AnBelFel
ilmaisi asian ehdottoman osuvasti!!!! kyllä ap. on niin minä. minä minä ihminen! Oma äiteeni oli ja on juuri tuollainen hattara, joka on ainoa joka kärsii, ja sotkee kaiken ympärillään. Voin kokemuksen rintaäänellä sanoa ett tollasen ihmisen EI pidä lapsia kasvattaa! Mikään ei ole niin hirveää kun oman äidin jatkuva draama elämässä, jota piti sitten jatkuvasti myötäelää. Hyppää ap kaivoon!
- katolilaiseksi
ja mene rippituoliin vuodattamaan tuota "surkeuttasi"
- Rippituoli
Tämä palsta on tietynlainen (ev.luterilaisten) RIPPITUOLI...
- Mariellexx
"Ihminen tekee virheitä", kirjoitat viimeisessä kappaleessasi. Minkä virheen sinä olet tehnyt? Avioliitto? Lapset? Salarakas?
Itsehän tuossa puolustelet tekosiasi sivukaupalla, ja haukut epäromanttista miestäsi, marionettinukke-salarakastasi ja dominoivaa vaimoasi.
Eli tästä voimme päätellä, että sinä et ole tehnyt mitään virheitä. Olet vaan väärin ymmärretty pikku vaimo, joka maailman parhaana äitinä ajattelee vain lastensa parasta.
Mielestäni virhe on tehty jo ylemmällä tason suunnittelussa: typerää, että voit saada lapsia.- jätetty mies
minä jäin yksin 20v avioliitonjälkeen masennuin ryypiskelin itkin vihasin pyörin itsesäälissä. mutta nyt pärjään 2v on kulunut mut en todellakaan vielä ole kaikesta selvinnyt aikaa se vie .Ymmärrän hyvin kun kaikenmoista tää kirjoitellaan ihminen hädissään ja tuskissaa tekee kaikenlaista. Se vain harmittaa kun puhutaan erosta niin heti on toinen rinnalla ja jätetty jää yksin selviämään jos erotaan niin eikö perkele voi olla hetken yksin ja miettiä asioita. koska kumminkin tää ollaan niin yksin ei se toinen kumppani sun murheitas kanna. niille jotka ootta viä hyvässä liitossa älkää ottako kantaa te ette todellakaan tiä.
- abcde
jätetty mies kirjoitti:
minä jäin yksin 20v avioliitonjälkeen masennuin ryypiskelin itkin vihasin pyörin itsesäälissä. mutta nyt pärjään 2v on kulunut mut en todellakaan vielä ole kaikesta selvinnyt aikaa se vie .Ymmärrän hyvin kun kaikenmoista tää kirjoitellaan ihminen hädissään ja tuskissaa tekee kaikenlaista. Se vain harmittaa kun puhutaan erosta niin heti on toinen rinnalla ja jätetty jää yksin selviämään jos erotaan niin eikö perkele voi olla hetken yksin ja miettiä asioita. koska kumminkin tää ollaan niin yksin ei se toinen kumppani sun murheitas kanna. niille jotka ootta viä hyvässä liitossa älkää ottako kantaa te ette todellakaan tiä.
Avioliitto voi olla hyvä, ja siltikin voi tietää ja ymmärtää yhtä ja toista. Joissakin avioliitoissa molemmat osapuolet pystyvät ja tahtovat selvittää ristiriitansa. Jotkut siihen eivät pysty, kuten sinun ex-vaimosi.
Minunkin liitossani on ollut helvetillisiä riitoja, ihastumisia ulkopuoliseen, ongelmia sukujen kanssa, rahariitoja jne. Välillä olimme muuttamassa erilleenkin. Tällä hetkellä vaikeudet voittaneena olemme yhdessä ja liittomme on siis sanojasi lainatakseni "vielä hyvä". Mutta toden totta tiedän, mitä vastoinkäymiset ovat. - eronnut
abcde kirjoitti:
Avioliitto voi olla hyvä, ja siltikin voi tietää ja ymmärtää yhtä ja toista. Joissakin avioliitoissa molemmat osapuolet pystyvät ja tahtovat selvittää ristiriitansa. Jotkut siihen eivät pysty, kuten sinun ex-vaimosi.
Minunkin liitossani on ollut helvetillisiä riitoja, ihastumisia ulkopuoliseen, ongelmia sukujen kanssa, rahariitoja jne. Välillä olimme muuttamassa erilleenkin. Tällä hetkellä vaikeudet voittaneena olemme yhdessä ja liittomme on siis sanojasi lainatakseni "vielä hyvä". Mutta toden totta tiedän, mitä vastoinkäymiset ovat.eiköhän kaikissa suhteissa olevilla ole kokemuksia riidoista milloin mistäkin. Mutta ainakin omalla kohdallani ero on ollu kaikista kovin kokemus, riidat on aika pieniä murheita jälkeenpäin ajatellen. Toisille se voi olla helpompaakin, mutta sanoisin ettei kukaan joka ei ole kokenut eroa, ei voi tietää miltä se tuntuu.
- tuffe
Ja onneksi kai niin.
Aika samanlaiset tuntemukset minullakin. Itsekin joskus sekosin eropäätöksessäni, jossain vaiheessa tuli sellainen tunne että eihän se avioliitto nyt niin paha ole voinut olla, onko mulla edes oikeutta olla niin itsekäs että oman huonon oloni takia rikon perhettä.
Aloin kirjoittamaan paperille kotioloista, ja yritin jutella paljon ystävieni kanssa. Se auttoi, koska olen huomannut että jälkeenpäin ei muista minkälaista se alkujaan oli, miksi halusi erota.
Ainakin meillä kotitilanne alkoi rauhoittua huomattavasti kun mies huomasi etten vaan uhkaile, ja yritti pinnistää. Senkin olen jo nähnyt, ettei se muutos kuitenkaan ole kestävä. Jos sukset menee niin pahasti ristiin että haluaa erota, ei auta muu kuin ottaa time-outin, ja ehkä rakentaa vuoden päästä uuden elämän uudessa ympäristössä jos molemmat vielä haluaa. Muuten ollaan alta aikayksikön takaisin samassa lähtökohdassa kuin ennen eropäätöstä.
Kaikki surut ja vihat ja pelot tulevaisuudesta kuuluvat siihen eroprosessiin. Ainakin itse ajattelen, että kunhan pääsen pois täältä omaan kotiini, alan hoivaamaan itseäni. Joskus minäkin haaveilin ehjästä suhteesta, mutta nyt tuntuu ettei sillä niin väliä, haluan seistä omillani ensin. - elämääsi!
Älä välitä noista ryöpytysviesteistä. Tämä palstahan on pääasiassa katkeroituneiden jätettyjen ruikutuspalsta.
Minusta kirjoituksessasi oli paljon järkeä ja olet ajatellut asioita paljon. On varmaan hyvä, jos menet jonkun ammatti-ihmisen juttusille purkamaan tuntojasi. Siellä ei tuomita. Aina vain asiat eivät mene niin kuin on toivonut. Tunteesi ovat varmasti tuttuja monelle muullekin ja et takuulla ole ainoa, joka on käynyt läpi tällaisia tapahtumia.
Uskon, että olosi helpottaa ajan kanssa. Ero on aina rankka asia, mutta siitä selviää. - Tarja
kirja "riisuva rakkaus"
Maija ja Hannu Nyman pariskunnan
kirjoittama.Jospa sinulle löytyisi
sieltä apua. - nainen
Voimia sinulle, ero on raskas aina mutta olet oikeassa, vielä on olemassa sinullekin onnea! ei kenenkään tarvitse elää tunneköyhässä liitossa, ei se siitä muuksi muutu. Kulissiliittoja aivan tarpeeksi. Lapsetkin kärsivät moisesta.
Outoa noi ylläolevat itsekkyyspuheilla, oisko mennyt puurot ja vellit sekaisin...Kenenkä takia pitäisi jaksaa ettei olisi itsekäs? - ei enempää
Kun asiat ovat kertakaikkiaan sekaisin, on hyvä purkaa sekavat ajatukset ja tunteet paperille - tässä tapauksessa näytölle ;) Vaan eipä kirjoituksesi sekava ollut, päinvastoin.
Kuten otsikossani kirjoitin, olet ihminen. Tiedät itsekin, että on helppo moralisoida muita, mutta kun tunteille ja tosiasioille ei voi mitään. Ihminen pyrkii keksimään ulospääsykeinot silloin kun on ajautunut nurkkaan. Sinulla oli inhimillisiä henkisiä ja fyysisiä tarpeita. Ja voiko niitä aina edes erottaa toisistaan? Sinulla oli velvollisuuksia, joista yritit selviytyä ja unohtaa olevasi ihminen. Vaan et pystynyt siihen. Siitä sinun on turha itseäsi syyttää.
Olette kuitenkin saanut miehesi kanssa puhuttua asioista ilmeisesti asiallisissa merkeissä? Ole onnellinen - kaikilla ei ole niin. Miehesi varmasti tukee sinua tavallaan, yritä sinäkin jaksaa tukea ja ymmärtää häntä, mutta tukikepiksi ei tarvitse ryhtyä. Hänenkin on päästävä jaloilleen tapahtuneesta vaikka se veisi hieman aikaa. Hän ymmärrettävistä syistä on valmis jatkamaan tapahtuneesta huolimatta, mutta ehkä jos jatkaisitte, hänkin alkaisi hyväksyä ettei siinä ole mitään mieltä. Ei se tarkoita, että kannattaisi kokeilla, jos olet sitä vastaan. Et ole yksin "syyllinen" (jos sellaista sanaa edes voi käyttää?). Avioliitossa molemmilla on "velvollisuus" (pitäisi olla miellyttävä sellainen?) hoitaa suhdetta. Varmasti miehesikin on tiennyt ettei kaikki ole ollut kohdallaan ennen kuin hairahduit toiseen? Ainakin ymmärsin kirjoituksestasi ettet ole esittänyt onnellista, saatoin ymmärtää tietysti väärinkin.
Kun minulla on alkanut suhde mennä huonoon tilaan, olen yrittänyt miettiä mistä suhde alkoi, mitkä olivat tunteet jne. Rakkautta ja intohimoa tietysti, mutta mitä tarpeitani tyydytin alkaessani elää symbioosissa miehen kanssa? Tai hän? Oliko siinä pysyvyyden ja jatkuvuuden halua, tarvetta, tunnetta? Meillä suhde menee niin täysin laidasta laitaan, etten enää jaksa miettiä, tunteet tässä vain laimenee. Niin viha kuin... tai tarkkaan ottaen rakkaus ehkä ei laimene. Ehkä en tiedä näitä tunteita, mutta enpä nyt ala omaa suhdettani ruotimaan ;)
Tsemppiä ja pidä pää pystyssä. Älä välitä jos joku yrittää hakata sinua maanrakoon. Asiasi ei loppujen lopuksi "kuulu kenellekään". Paitsi jos sinua tuetaan. Jos (eli kun?) päädytte eroon ja asut omillasi, vie jonkun aikaa, vuosi tai pari sopeutua tilanteeseen ja hyväksyä että "epäonnistuit" suhteessanne. En kyllä käyttäisi sitä sanaa. Vaikuttaa siltä että jos se oli loppuakseen, olet kuitenkin pärjännyt suht hyvin. Jossain vaiheessa alat nostaa päätäsi ja palaat täysin voimin elämään. Kyllä sinä arkirutiineista selviät. Good luck - Mariellexx
Ihan kuin "ella" olisi käynyt vastailemassa omaan tekstiinsä puolustavia kannanottoja nimimerkillä. Tekstin sävy on jokseenkin sama, sama p*ska haisee. Olen pahoillani jos olen väärässä.
- Mariellexx
siis eri nimimerkeillä.
- ella, minä
Hieno havainto! Olen kirjoittanut tänne alkuperäisen kirjoituksen nimimerkillä "ella" ja vastannut pariin postiin nimellä "minä minä". Ettäs huomeasittekin :-)
- taida...
ella, minä kirjoitti:
Hieno havainto! Olen kirjoittanut tänne alkuperäisen kirjoituksen nimimerkillä "ella" ja vastannut pariin postiin nimellä "minä minä". Ettäs huomeasittekin :-)
Eipä taida, Ella, kaksi nimimerkkiä riittää: sama paska todellakin haisee useammasta postista.
- ???
taida... kirjoitti:
Eipä taida, Ella, kaksi nimimerkkiä riittää: sama paska todellakin haisee useammasta postista.
että jaksatkin tuollaista levyä pyörittää. vaihda jo.
- näin on
on kaikki kunnossa....
- mitä ansaitsit
Ai kun nautittavaa lukea miten kärsit, sillä sen sinä ansaitset kun olet ollut ilkeä.Mitäs menet soittelemaan ja sotkemaan toisten perheitä.
Sitä sait mitä tilasit!
Ja on aivan kuten edelliset kommentoivat, olet minä, minä minä-tyyppi, jotka luulevat että maapallo pyörii heidän navassaan.- lumikukka
Minäkään en hyväksy ellan tekoja tai tapaa toimia, kyllä, se on itsekästä ja kauheaa jopa.
Mutta täytyy miettiä syitä oman tuskan purkamiseen ulospäin, pohjimmiltaan ihmisten käytökseen on syynsä lapsuuden, nuoruuden tai muun elämän traumoissa ja väärinkohdelluksi tulemisessa. Sinun ella kanntaisi miettiä miksi toimit noin ja mennä vaikka ammattiauttajan luokse keskustelemaan, voisi selvitä että käytöksellesi on alitajunnassa olevia syitä, ja toimit noin, koska haluatkin ehkä rankaista itseäsi syyllisyydentunnolla, olet myös julma istellesi kun teet muille pahaa. Vaikka käytöksesi on ollut väärää koita olla ymmärtäväinen ja lempeä itsellesi, koska joka tapauksessa sinuakin ahdistaa ja olet silloin oikeutettu purkamaan tunteitasi aivan kuten nekin, jotka ovat "syyttömiä" eroahdistukseen. ihmismieli vain on niin moninainen ja syvä että siltä löytyy kaikenlaista ja meitä on moneksi. koita jaksaa, on varmasti raskasta kun muut tuomitsevat vain tekosi eivätkä ymmärrä tunteitasi.
- eronnutmies
kyl oot varsinainen sekopää heität suhteen hukkaan ja heti haaveilet uudesta ei se uus tuo mitään korjausta menee muutama vuosi ja oot taas samas tilanteessa usko pois. älä kiusaa enää yhtään miestä tässä mailmassa tyydy vaan ystävyyssuhteisiin ja seksisuhteisiin tee tää palvelus miehille
- Kakkonen
Olen eronnut itse tässä jokunen viikko sitten suht pitkästä suhteesta. En sitten tiedä, onko kaikki täällä olevat sitten naisia enimmäkseen, itse olen mies, mutta pitää sanoa, että todella negatiivisa kommentteja teillä kaikilla. Itse luin ensimmäistä viestiä, että ok, mikäs siinä, usein käy noin, sitten kaikki muut sättii sitä henkilöä, en tajua, miksi? Mielestäni oli oikein, että henkilö ilmoitti salarakassuhteesta hänen vaimolleen, koska hänen vaimo haluaisi tietää asiasta, eikä mies todennäköisesti kertoisi asiasta. Itse en olisi suhteessa, jossa toinen pettää ja minä en tiedä, mielummin tiedän ja päätän sitten mitä teen asialle. Myös kun on lapsia, minä-arvo unohtuu ja unohtaa ajatella itseään, hyvä jos jossain vaiheessa tajuaa, että pitää itseään miettiä, tosin hieman masentuneelta enemmän kuulosti tuo henkilö. Suhteet tosiaan on tollaisia, aina sitä ajautuu siihen samaan pisteeseen, suhde on tylsää, ei keksi tekemistä, pitäytyy rutiineissa jne. Se menee aina siihen.. Se miten elää päivä kerrallaan, on toinen asia, suhteessa tai sen jälkeen. Mielestäni ei ole oikein olla suhteessa, jossa ei enää ole mitään, kun kaikki on yritetty, niin se vaan ei toimi jos ei toimi. Toisen henkilön kanssa toimii varmaan hetken, mutta sitten jossain vaiheessa tulee taas samoja vivahteita, tylsistyy, passivoituu.. Mielestäni suhde pitäisi olla sellainen, että vaikka tylsistyy, ei keksi tekemistä, olisi muuten perusasiat kunnossa, eli riitelyä ei tarvitse harjoittaa turhista joka päivä, jotain pientä keksimistä voi aina miettiä, seksiä ei pitäisi sulkea pois, eikä myöskään läheisyyttä, vaikka usein ajautuisikin omiin askareisiin. Myös se, että saa omaa aikaa ja rauhaa välillä, pitää suhteen virkeänä ja pystyssä, miten muuten voi koskaan ikävöidä toista, jos koskaan ei ole yksin?
- torremo
Nuo avioliiton ihmissuhde asiat ovat hyvin monimutkaiset ja pitkässä suhteessa saattaa tulla vastaan tilanne että yhdessäolo on niin ahdistavaa,että toinen tarvitsee psykologin,psykiatrin tai mielialalääkkeitten apua selvitäkseen jokaisesta päivästä.Jos tilanne menee puhumisesta ja yhdessä käytyjen ammattiauttajien jutusteluista huolimatta ihan lukkoon,mielestäni paras ratkaisu on erilleen muuttaminen.Jos neuvotteluissa mies kertoo että kaikki asiat ovat hänen mielestään hyvin ja on tärkeää vanheta yhdessä ja pitää huolta toinen toisesta mutta vaimo on tyytymätön suhteeseen ja hänellä on tunne että saman katon alla happi loppuu, niin ei ole oikea ratkaisu syödä mielialalääkkeitä tilanteen parantamiseksi.Emmekä me tarvitse toisten ihmisten hyväksyntää tai lupaa päätöksillemme.Muistan kuinka nuorempana ihmettelin ikäihmisten,kauan aviossa olleitten eroa,ajattelin jopa että kait sitä jaksaa loppuajankin kun ovat jo olleet vuosikymmeniä yhdessä.Elämä on opettanut ymmärtämään heitäkin.Taaperramme täällä vain kerran ja jokainen meistä pystyy elämään vain tämän oman elämän,toivottavasti kiusaamatta toista tai toisia.
- Parempaa tulevaisuut
Aloittjan kertomus on tyypillinen ihmisen itsensä loppuunpalaminen ja oman arvostuksen puute, jota sitten odottaa määrättömästi puolisolta. Tilanne on puolisollekin paha, hän ei ymmärrä lainkaan ja pakenee entisestään tilannetta. Tässähän sitten tulee se läheisyyden puute ja itsetunto menee nollaan.
Kukaan ei koskaan saisi olettaa olevansa arvoton puolisolleen
Eikä kukaan voi olettaa, että puoliso kaiken päivää lähettelee tekstivistejä tai soittaa, se ei ole mahdollista, sillä ainakin minun työpaikallani ei ollut suotavaa, eikä työni puolesta mahdollistakaan.
Rakkauteen pitää uskoa ilman jatkuvaa vakuuttelua.
Tässäkin kirjoittajalle laittiaisin viestin, että ymmärrän hänen olevan hyvin väsynyt ja itsetunto on aika vähäinen. Toivoisin sinun todella menevän perheasiainneutteluun, siellä saat kertoa luotamuksellisesti asiasi ja itkeä pois surujasi. Samoin he ohjaavat sinua eteenpäin muutoinkin hakemaan apaua pahaan oloosi. Tulet varmasti vielä ehjäksi ja itsestäsi pitäväksi ihmiseksi. Ota se kova askel ja mne terapiaan.
Onni ei tule ihmissuhdetta vaihtamalla, saat sen kun hoidat itsesi kuntoon.
- voimia
Voimia! Olet ymmärtänyt mitä olet tehnyt ja myönnät sen. Et sinä ole paha, olet ihminen. Ja näemmä rehellisempi kuin moni muu.
En hyväksy tekojasi, mutta ymmärrän. Vähän samaan tapaan toimin itsekin aikanaan, ja opin paljon. Jokainen osapuoli oppii, jos haluaa. Virheetkin ovat tärkeitä.
Käsittele asia rauhassa, itke ja anna itsellesi anteeksi. Jatka sitten viisaampana eteen- ja ylöspäin.
Jonain päivänä, kun aika ja sinä olette valmiita, kohtaata Rakkauden.
Tsemppiä - UKKO49
VOIKO ÄITI OMIA LAPSET ITSELLEEN ILMAN MITÄÄN SOPIMUSTA KENENKÄÄN KANSSA ,MEILLE TULI ERO JA VAIMO LÄHTI OTTI 3 LASTAMUKAAAN ENKÄ OLE NIITÄ SEN JÄLKEEN NÄHNYT ,LUKUISISTA TEXTIVIESTEISTÄ HUOLIMATTA.EI VASTAUSTA ,ILMOITTAA ETTÄ KATOTAAN NYT SITTEN MILLOIN ,ONKO TÄMÄ ISÄN OSA OIKEASTI.EIKÖ MINUA KUKAAN AUTA ASIASSSA ,EKA ERO MUN ELÄMÄSSÄ JA TAITAA TULLA HANKALAA
- Ei suhdetta
Vaikka Ap:n kirjoitus onkin vuodelta 2005 on se juuri tämän päivän ajankohtaa, kuinka moni nainenkin kuvittelee, että elämä paranee sillä , että toinen mies lirkuttelee kaunosanaoja ja suutelee ja kuuntelee, taka-ajatuksena on kuitenkin aina se sama asia, päästä vieraaseen vuoteeseen.
No tässä Ap lopulta ajoi itsensä suoraniseen helvettiin, toivottavasti on jo nyt ymmärtänyt tarvitsevansa ihan muun laista apua kuin uutta suhdetta. Lääkärissä käynti olsii ollut lääke jo silloin 2005 paikallaan, sillä ihminen ei itse enää arvostanut itseään, eikä näinollen kokenut puolisoaan enää kuin kaverikseen.
Vielä hän uskoi, että lapset on onnellisia kun hän uuden miehen saa, se on täyttä peetä, mieleni tekisi kysyä näiltä lapsilta, mitä he ovat kokeneet tunteneet ja pelänneet.
Uskon, että Ap on ollut todella aallonpohjassa ja tehnyt kaikki ne virheet, joita lääkärin käynnin avulla ei olisi tehnyt.
Miten saisimme autetua ajoissa näitä äitejä ja isejäkin, jotta nämä "ihmisrauniot " eivät tuhoaisia ennekaikkea lapsiaan noilla täysillä väärillä luuloillaan ja ajatuksillaan.
Suorastaan salvaisin tuon hänen salasuhteensa, joka työntyi sotkemaan tuona ihmisen elämän tuohon tilaan, siinä on nyt lapset saaneet kokea eron, tuon petturimiehen takia. Ja tämä nainen on menettänyt omanarvonsa kokonaan.
Menkää hyvät ihmiset kun tunnette tilanne Ap:n kaltaiseksi lääkärille, mutta koettakaa valita se lääkäri oikein, jotta saisitte avun tuon päänne sisällön muuttamiseen.
Tuossa tilassa kenenkään ei pitäisi etsisä mitään uutta suhdetta, vaan hänen pitää ehdottomasti ymmärtää olevansa loppuunpalanut, siihen ei auta kaunopuheet, samaa se elämä on sittenkin ja vielä pahempaaa kun lapset ovat kuin pallot joita heitellään sinne sun tänne. Järkeä rakkaat ihmiset.- -kerstin-
En ymmärrä sinun ajatuksen juoksuasi. Siis ap:hän kirjoitti, että seksi oli molemmille vain velvollisuus. Eiköhän myös silloin tämä puoliso kokenut ap:n vain kaverikseen.
En kyllä löydä ap:n tekstistä loppuun palamisen merkkejä. Kylläkin ihmisen merkkejä, jonka tunne-elämä aaltoilee, niin kuin on luonnollistakin tuollaisessa tilanteessa.
Kyllä myös ap:n puolisolla on vastuu tilanteesta. Avioliittohan on ennen muuta tunnesuhde, ja siihen kuuluu yhdessä olo, hellyyden osoitukset ja seksi. Myös ap:n puolisolla on vastuu, että nämä asiat sujuvat. Keskusteluista huolimatta näin ei ole ollut. Tällöin on ollut tilaisuus myös salarakkaalle. Eli myös ap:n puoliso on vastuussa tilanteesta.
Kerroppa minulle minkälaista lääkärin apua tällaisessa tilanteessa pitää sinun mielestä hakea?
- ei kestäny arkea
minusta salasuhteen pitäminen kyllä ei ole ratkaisu parisuhteessa, sillä se vaikuttaa paljon, vaikka toinen ei aavistaisi mitään..
tiedä se kokemuksesta, yhden kerran annoin anteeksi kun lapset pieniä ja sabnoin, jos vielä toisen kerran toimit noin, se on ero sitten ja niin siinä kävi lopulta, onneksi lapset oli jo isoja, mutta tuli mieleen, ihminen ei muutu ja jos pettää se ei johdu toisesta vaan on pettäjän oma valinta.. - 12+7
Ihmiselle on jo lapsuudessa iskostettu mieleen käsikirjoitus elämälle ajatusten muodossa, eli miten hänen tulee esittää kunnon miestä tai hienoa naista. Kyseessä on siis rooli ympäristön määrittelemässä teatterissa.
Parisuhteisiin tämä vaikuttaa siten, että niistä tulee myös valmiin kaavan mukaista näyttelyä eli valhetta, ja tällaisessa suhteessa aitoa läheisyyttä on mahdoton saavuttaa. Ihminen kokee läheisyyden puuttuvan, mutta koska ei ymmärrä ongelman johtuvan hänen omista ajatuksistaan, suhde monesti päätyy tuskalliseen eroon. Osa suhteista saattaa kestää pidempään, sillä osalliset pitävät visusti kiinni rooleistaan eri syistä (lapset, suku jne), mutta sisällöltään ne ovat tyhjiä.
Olen lukenut uutta elämäntietokirjaa Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja (Hannu 2010). Kirjan avulla oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään, ja kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi ja siksi sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä sitä edes huomaa, eli henkilö esittää roolia huomaamattaan. Ajatuksia paljastaessa tietoisuus omasta itsestä kasvaa koko ajan aina kunnes tuo opittu rooli on kadonnut kokonaan, jolloin jäljelle jää aito oma itse. Tuolloin on myös mahdollista rakentaa aitoja ja toimivia suhteita.
Kirjasta lisää täällä www.alkuajatus.org
Suosittelen tutustumaan, kirja todella toimii!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata401440Mikä on kaivattusi ihanin ja ärsyttävin piirre?
Ja onko hän mies, nainen ja muun sukupuolinen? Mies. Huomaavaisuus. Kiireisyys. Joskus voi rentoutuakin.981365Riikka Purra: työttömät tulee velvoittaa töihin
Purra panisi työttömät tulevaisuudessa työskentelemään sosiaaliturvan saamiseksi, koska työllisyysaste ei muuten näytä l2971280- 1091115
- 191061
- 651048
Näin Ellen Jokikunnaksen Ralph-poikaa suojellaan julkisuudelta - Katso tuoreet kuvat Italiasta!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask ovat Ralph-poikansa kanssa kakkoskodissa Italiassa. Mukana on myös Unelmia Italiassa -kuva161029- 711012
Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f176878Vihdoinkin lavatansseja tv:ssä - Juhannuksena tanssitaan, bändeinä Yölintu ja Komiat!
Jes, vihdoinkin lavatansseja taas televisiossa! Keskikesän juhlaa vietetään tänä juhannuksena Tuuloksen Kapakanmäellä ju18841