Olen kohta 50v täyttävä yksinhuoltajaäiti.
Muutin aikoinani tänne rajan taakse perheeni kanssa.Nyt on perhe hajonnut,lapset osittain omassa elämässään,yhteiskuntaan sopeutuneena ja vain nuorin on enää luonani. Lapset viihtyvät täällä ja koska rakastan heitä yli kaiken en voi ajatella muuttoa takaisin Suomeen. Kuitenkin kaipaan sinne päivä päivältä enemmän. Kaipaan ihmisiä joiden kanssa kokisin samankaltaisuutta, sitä tuttua ja rakasta.Kaipaan ystävää,kenen kanssa jutella ihan mitä sattuu ja joka ymmärtäisi huumoriani.Kaipaan kirjeitä,joita en koskaan saa ja sitä ihmiselle niin arvokasta....ystävää! Olen luonteeltni haaveilija ja rakastan musiikkia ja kaikkea kaunista. Huumorintajuakin löytyy .....Odotanko elämältä liikaa?
Muutin aikoinani tänne rajan taakse perheeni kanssa.Nyt on perhe hajonnut,lapset osittain omassa elämässään,yhteiskuntaan sopeutuneena ja vain nuorin on enää luonani. Lapset viihtyvät täällä ja koska rakastan heitä yli kaiken en voi ajatella muuttoa takaisin Suomeen. Kuitenkin kaipaan sinne päivä päivältä enemmän. Kaipaan ihmisiä joiden kanssa kokisin samankaltaisuutta, sitä tuttua ja rakasta.Kaipaan ystävää,kenen kanssa jutella ihan mitä sattuu ja joka ymmärtäisi huumoriani.Kaipaan kirjeitä,joita en koskaan saa ja sitä ihmiselle niin arvokasta....ystävää! Olen luonteeltni haaveilija ja rakastan musiikkia ja kaikkea kaunista. Huumorintajuakin löytyy .....Odotanko elämältä liikaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mikään ei ole ihanampaa kuin saada pitkä kirje ystävältä.pitäähän elämässä olla ihmisiä joille voi kertoa iloista ja suruista!
Hei!
Minä asun myös ulkomailla, olen muuttanut suomesta virallisesti 90-luvulla. Työni oli ennen muuttoa hyvin kansainvälistä, joten matkustelin paljon. Muutto tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta, silloin kun minulle tarjoittiin töitä ulkomailta. Ensimmäisen muuton jälkeen olen vaihtanut 3 kertaa maata, joten ainakun olen saanut jonkinlaisen ystäväpiirin rakennettua piti muuttaa.
Olen lapseton ja 43 vuotias enkä enää ajattele lapsien tekoa, sillä en halua olla yli 60-vuotiaana teini-ikäisen lasten äiti.
Minulla on Suomessa vielä 2 ystävätärtä sekä joitakin ystäviä maissa joissa olen asunut, mutta ystävyys vesittyy vuosien varrella, jos ei pidetä tarpeeksi yhteyttä.
Minun erittäin hyvä ystävättäreni suomessa on edelleen läheinen, mutta tavatassamme kestää aina pari tuntui ennenkuin juttu lähtee luistamaan. Muutenkin olen huomannut, että olen vieraantunut Suomesta, olen siellä mielelläni, mutta tunnen itseni aina hieman erilaiseksi,
Puhun, pukeudun ja ajattelen eri tavalla kuin suomalaiset, jotka ovat vain asuneet suomessa.(tai ainakin minusta tuntuu siltä).
Joten Sinun osaltasi en usko että, muutto suomeen poistaisi ongelmia, ehkä vuosien kuluessa kun olisit sopeutunut takaisin suomeen,
Mutta sitten sinulla olisi taas kaipuu takaisin rajan taakse, sillä Sinun lapsesi ja lapsenlapsesi ovat siellä.
Itse yritin muuttaa takaisin suomeen, ystävät olivat siellä myös perhe, mutta ei mikään ollut enää samaa kuin ennen ja vertailin kaikkea ja mietin mitä haluan --- olen hieman välinputoja ja koditon, toisaalta jos ajattelen positiivisesti minulla on monta kotia.
Nyt olen muuttanut takaisin Belgiaan olen täällä jo vuosia. Todellisia sydänystäviä minulla ei ole, on vain hyviä tuttuja, mutta olen oppinut olemaan yksin ( minulla on avomies belgialainen ja rakas koira)
On hassua, kun lähdin ulkomaille en koskaan ajatellut jääväni, en tiedä jäänkö tähän maahan, ehkä siirryn myöhemmin etelämpään, no aika näyttää.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti löydät sukulaissielun ja kirje- tai meili-ystävän. Ja ehkä hyvällä onnenella ystävän rajan takaa.
Maailmanmatkaaja.