Kyllä se pitää myöntää vaikka eihän tuollaista asiaa mielellään myöntäisikään. Joka ikinen päivä menee kaljaa litratolkulla mutta töihin olen aina jaksanut mennä, ei ole ollut edes vaikeata, mutta ei voisi enää ajatellakaan että olisin kokonaisen vuorokauden ilman alkoholia.
Just se, että töissä käydään vaikka joka päiv'ä ryypätäänkiin ylläpitää sitä harhaluuloa, että asia olisi jotenkin mun hanskassa mutta kun se ei oikeasti ole. 2-3 päivää saatan joskus olla ottamatta mitään mutta sitten taas mennään.
Nyt on lauantai ja ulkona on kaunis syysilma ja olisi kiva kävellä tuolla mutta nytkin vetelen bissee mutta mutta onneksi vasta maanantaina tarvii mennä töihin mutta jotenkin välillä tulee sellainen fiilis, että elämä valuu kurkusta alas. Eihän tässä mitään järkeä ole.
Monta kertaa on ollut määrä mennä Tikkurilan AA-kerhoon mutta kun on ollut 1-2 päivää selvin päin niin ajhattelee, että enhän minä tuollaista tarvitse.
Todennäköisesti tämä kehitys johtaa joko siihen että rai6tistun täydellisesti tai kuolen alle 40-vuotiaana(olen nyt 33v). Ei taida muita vaihtoehtoja olla.
Just se, että töissä käydään vaikka joka päiv'ä ryypätäänkiin ylläpitää sitä harhaluuloa, että asia olisi jotenkin mun hanskassa mutta kun se ei oikeasti ole. 2-3 päivää saatan joskus olla ottamatta mitään mutta sitten taas mennään.
Nyt on lauantai ja ulkona on kaunis syysilma ja olisi kiva kävellä tuolla mutta nytkin vetelen bissee mutta mutta onneksi vasta maanantaina tarvii mennä töihin mutta jotenkin välillä tulee sellainen fiilis, että elämä valuu kurkusta alas. Eihän tässä mitään järkeä ole.
Monta kertaa on ollut määrä mennä Tikkurilan AA-kerhoon mutta kun on ollut 1-2 päivää selvin päin niin ajhattelee, että enhän minä tuollaista tarvitse.
Todennäköisesti tämä kehitys johtaa joko siihen että rai6tistun täydellisesti tai kuolen alle 40-vuotiaana(olen nyt 33v). Ei taida muita vaihtoehtoja olla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sama meno, suht. sama ikä. Ei kulu illat muuten kuin kaljoitellen, kalsarikänniä 7-9 plo keppanaa per ilta viikolla, viikonloppuna piru irti.
Ja työt hoidetaan silti. Ei poissaoloja, ei moitteita kunnosta.
Vaan on se vähän väärällä mallilla. Samaa menoa jo...kai vuosi. Joka päivä.
AA:t ei kiinnosta. Kai sitä lopettaa jos lopettaa. Tai loppuu. Tähän asti ei ole tuntunut siltä. Ööliä on mennyt, se on jo tottumus - kaipa sitä alkoholismia.
No miten olette ajatella toimia.
1) Ei mitenkään
2) jotain
3) .......
Psyykkaa itsehypnoosilla itsesi eroon himoistasi...tää ei ole vitsi!
Turha herätellä toiveita kenellekään, jos ei ole opastusta, kuinka itsesuggestio toimii ja tehdään. Eihän se ole mikään hokkuspokkustemppu, että siitä vaan. Ensin pitäisi oppia rentoutus riittävän hyvin, ja siinäkin on monelle työtä, ja sitten vasta päästään itsesuggestioon. Koko prosessin oppiminen voi kestää kuukausia, jopa vuosia, ja joillain ei onnistu ikinä. Netistä sitä ei opita, vaan vaatii pohjatyöt lukemalla ensin asiaa käsittelevää kirjallisuutta, että ensin ymmärtää mistä on kysymys, ja vasta sitten pääsee itse harjoittelemaan.
Aika lyhyellä heitolla pistit kehiin itsesuggestion. Pääsit siis itse himoista eroon itsesuggestiolla. Vaatiko tulokseen pääseminen harjoittelua ja kuinka kauan? Mistä menetelmän opit?
Mina olen oppinut itsesuggestion melkein "vahingossa"...jotenkin vain "valahdin" sinne...muistaakseni kaikki alkoi siita kun vain "tuijotin seinaa" tms...
Sitten paasee sellaiseen rentoutuneeseen tilaan, jossa itsehypnoosikin on mahdollista.
..en tiedä minkälaiset ovat nyt AA-n sisäiset fiilikset kerhoissa..enkä ole koskaan käynyt aikuisikänä..mutta lapsena kyllä..joka viikko..nimittäin kauan sitten...hm...paikkakunnalla jossa asun..AA-kerho perustettiin kodissani....silloin koin parhaaksi lapsuuden hetkiksi kerhoillat kun laulettiin,naurettiin ja kaikki olivat selvin päin,eikä yksi ihminen vaikuttanut toisenlaiselta kuin eilen..olen kyllä käynyt aikuisena AAL-ssa,eli alkoholistien aikuisten lasten illoissa....mutta nyt olen sinut..menneisyyteni haamujen kanssa ja itsellä ei ole alkon kanssa ongelmaa..mutta jos teillä on lapsosia..niin ehdottaisin,että bissen ja muun litkimisen vaihtoehtona jokin ilta menisitte AA-iltaan..olen kuullut kokemuksia ja paljon..koska suurin osa alkoholisteista on myös itse alkoholistin lapsia..ihan vain senkin tähden,kun alkkarit ovat niitä herkimpiä ihmisiä tässä kovassa maailmassa..rauhaa ja rakkautta..sitä me kaikki kaipaamme..myös itseään saa rakastaa ja siitä se lähtee..pois luumuilu ja itseinho..olemme kaikki oman elämämme sankareita.
....ehkä se on mahdollista...voihan sitä valahtaa mielenhäiriöönkin tuijotellasaan seinää...
Kuvauksesi mukainen "oppiminen" on mahdollista, mutta sekin tosiaan vaatii harjoittelua ja toistoa. Sinulla se kävi helposti, enemmistöllä ei. Tosin kukaan ulkopuolinen ei pysty määrittelemään oletko itsehypnoosissa vai pelkästään rentoutuksessa? Oletko pystynyt muuttamaan elämäntapojasi koodaamalla itsesi tuossa tilassa? Epäilen. Lievään hypnoottiseen tilaan voi "valahtaa" kuten kuvailet, mutta suggestion asettaminen mieleensä vaikuttamaan valvetilassa on jo toinen juttu, ja sitä ei opita vahingossa.
"AA-kerho perustettiin kodissani....silloin koin parhaaksi lapsuuden hetkiksi kerhoillat kun laulettiin,naurettiin..."
TaikaröNsy, olisiko sinulla säilynyt noita AA-ralleja tai lauluvihkoja, kun olen ajatellut perustaa ihan oikean AA-kerhon. En tiedä oikein, mistä niitä voisi tilatakaan?
Tuolla menolla sinusta tulee alkoholidementikko, sillä alkoholi tuhoaa aivojasi. Aivosolut eivät uusiinnu. Etsi jotain mielenkiintoista harrastusta elämääsi. Ja mene sinne AA- kerhoon, ja usko itseesi, että olet hyvä tyyppi.
..olen juuri muuttamassa ja sain kaivettua esiin kuin sattumoisin tarkoituksella lauluvihon ..siinä on AA Outorin merkki ja alle sinisin kirjaimin painettu AA-kerhon lauluja..siinä on isäni ja äitini sanoittamia lauluja mukana,silloisella kerhonimellä..tuttuihin säveliin..en usko,että niitä juurikaan on tallella ..sen aikaiset AA-laiset ovat jo useimmat poissa kuvioista tästä elämästä ja tilata niitä ei varmaan voi..mutta jos sovitaan,että saan myös sanoittaa ja säveltää (tuttuihin nuotteihin) sekä nimeni ..vain etu..sekä äidin ja isän kerhonimet yms .. niin eiköhän se käy..mistä päin maata kirjoittelet?...olisi mielenkiintoisaa..:)
AA-ryhmään, saatat huomata, että seuraava ryyppykertasi siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. Päivistä kertyy viikkoja, viikoista kuukausia....
Itse olen muutaman vuoden vanhempi. Tilanne on mulla suunnilleen samanlainen. Viikko on mennyt ilman lientä.Tänä iltana on muuten ensimmäinen aika varattuna Tikkurilan A-Klinikalla. Saas nähdä kuin tästä eteenpäin...
Samanlailla menee minullakin. Tissuttelua melkein joka päivä. Viikonloppuisin enemmän. Työt tulee tehtyä mutta silti tuntuu, että "jottain tarttis varmaan tehrä" ennen kuin on liian myöhäistä.
Hei, voisin sanoa, että veit sanat suuustani; olen jo pitemmän aikaa miettinyt olenko alkoholisti vai en, ja tullut siihen tulokseen, että olen, vaikka en sitä haluakkaan myöntää. Jos joka päivä juo, niin kai se on sen merkki riippumatta siitä, että käyn tavalliseen tapaan työssä ja saan muutkin asiani suht hyvin hoidetuksi. Joka päivä päätän, etä tänään en juo, mutta kun ilta tulee, olen kuitenkin juonut. Tätä on jatkunut jo pitkään, mutta vasta nyt alan olla oikeasti huolissani siitä, pystynkö ollenkaan olemaan ilman. Sivutuotteena syntyy hirveästi kiloja, jotka masetavat osaltaan. Viinin litkiminen passivoi, ei jaksa touhuta entiseen malliin. Älä Sinä nyt kuitenkaan vielä kuolemasta puhu, kun olet kuitenkin jo tiedostnut vaaran. Yritetään tsempata itsemme alkoholiriippuvaisista takaisin normaalikäyttäjiksi. Hyvää syksyä !
Alkoholismi on siinä mielessä salakavala sairaus että se pistää itse ongelmaisen kieltämään oman tilansa. Kieltäminen näkyy monella tavalla mm. loputtomana haaveena alkoholin kohtuukäytön "aukeamisesta". Kyllä tänä päivänä jo päihdelääketieteen rintamalla tiedetään että ken on kerran menettänyt kontrollinsa alkoholiin ei voi enää löytää alkoholin kohtuukäyttöä. Saahan sitä tavoitellessa toki "lisäaikaa" juomiselleen; tosiasiassa vaihtoehdot on kuitenkin päihderiippuvaiselle juomisen jatkaminen (jatkaen myös masennusta, unettomuutta, paniikkihäiriötä, burnoutia jne.,) tai vaihtoehtoisesti ehdoton pidättäytyminen päihteistä.
Omasta tilastaan on huomattavasti helpompi syyttää muita (olosuhteita mm. lapsuus, ihmisiä mm. ahdasmielinen puoliso) Edellä mainitut tosiasiat kävivät minullekin aikoinaan erittäin kipeää ja piti tapahtua yhtä sun toista ennenkuin en enää jaksanut rimpuilla...nöyrryin pyytämään apua...sain apua...olen tänään onnellinen mies...
Hei, kirjoitit asiallisen ja puhuttelevan kommentin tähän keskusteluun. Tuo ilmauksesi "lisäajasta" juomiselle on todella oikeaan osunut, sillä sitähän tämä kohtuukäytöstä tolkuttaminen juuri on. Se,että raittiita päiviä on yhä harvemmassa on selvä merkki riippuvuuden voimakkuudesta.Kerään tällä hetkellä juuri rohkeutta soittaa aa:han ja se tuntuu aivan kamalalta. Olen aina ajatellut, että aa:ssa ovat vain tosi pahassa jamassa olevat pikku-ukkoja hätistelevät örvelöt, joiden elämä on todella poissa raiteiltaan. Pitäisi vain ymmärtää se, että oma juomiseni ei ole hallinnassani ja silloin apu on tarpeen. Kiitos Sinullekin avustasi, tuo viimeinen lauseesi tuo todella hyvän mielen. kaikkea hyvää