rakastuminen on kaikenkaikkiaan hanurista.
oon täs tapaillut yhtä tyttöä jo pari viikkoa, ja tuntuu vahvasti siltä, että olen rakastumassa tähän aika kovaa vauhtia. nytkin hirveä ikävä sitä, vaikka olimme vielä muutama tunti sitten yhdessä ulkona.
en osaa sanoa sen tunteista juurikaan mitään, se tuntuu ainakin jossain määrin kiinnostuneelta (teki itse aloitteen tapailusta, hymyilee sillai tietyllä tavalla =), ottaa jatkuvasti itse yhteyttä minuun jne), mutta mua pelottaa nää mun omat tunteet. tähän asti rakkaus on aina lopulta tuottanut pettymyksen ja suuren henkisen tuskan. onhan se tietenkin totta, että lopulta se rakkaus vaatii aina veronsa - surun - , mutta sitä vaan toivois et ei nyt. kuitenkin nää pelonseikaiset tunteet valtaavat jatkuvasti mieleni kun mietin et miten tässä lopulta käy. samassa koulussa kun ollaan, niin mahdollinen suru tuntuisi moninverroin pahemmalta, koska sitä tulis hengailtua samoissa porukoissa vielä jatkossakin.
argh. teiniangstiltahan tää kuulostaa, vaikka ikää jo yli 20 =). mut mitä helvettiä, turhaahan tää tälläinen pirujen maalailu seinille on.. kattoo miten käy.
oon täs tapaillut yhtä tyttöä jo pari viikkoa, ja tuntuu vahvasti siltä, että olen rakastumassa tähän aika kovaa vauhtia. nytkin hirveä ikävä sitä, vaikka olimme vielä muutama tunti sitten yhdessä ulkona.
en osaa sanoa sen tunteista juurikaan mitään, se tuntuu ainakin jossain määrin kiinnostuneelta (teki itse aloitteen tapailusta, hymyilee sillai tietyllä tavalla =), ottaa jatkuvasti itse yhteyttä minuun jne), mutta mua pelottaa nää mun omat tunteet. tähän asti rakkaus on aina lopulta tuottanut pettymyksen ja suuren henkisen tuskan. onhan se tietenkin totta, että lopulta se rakkaus vaatii aina veronsa - surun - , mutta sitä vaan toivois et ei nyt. kuitenkin nää pelonseikaiset tunteet valtaavat jatkuvasti mieleni kun mietin et miten tässä lopulta käy. samassa koulussa kun ollaan, niin mahdollinen suru tuntuisi moninverroin pahemmalta, koska sitä tulis hengailtua samoissa porukoissa vielä jatkossakin.
argh. teiniangstiltahan tää kuulostaa, vaikka ikää jo yli 20 =). mut mitä helvettiä, turhaahan tää tälläinen pirujen maalailu seinille on.. kattoo miten käy.
Vastaukset 1
Vanhimmat
.. mitään ei saa ellei itsestään mitään anna, suhde parhaimmillaan on vuorovaikutusta, ja aina myös on alttiina saada läpsäyksen niihin omiin syvimpiin tunteisiin.
Se on syvältä toi rakastuminen juuri siitä syystä että joutuu myös itsensä laittaa peliin täysillä, ihan todellisesti ja täydellisesti, siinä on turpaan saannin mahdollisuus.