..Niin olenko ainoa,jolla on yhtä tyhmä pelkäämisen kohde kuin kamera!Siis pelkään olla kuvattavana..Mä menen ihan paniikkiin kun joku pyytää kuvaan;kädet alkaa täristä,hymyily ei onnistu vaan suupielet myös ikäänkuin tärisevät,tuntuu kuin tukehtuisin!Tästä kaikesta tekee pahemman se,että ihmiset ei usko kun sanon etten halua tulla kuviin,vaan pakottamalla pakottavat.Sitten ihmettelevät kun joka kuvassa olen valkea kuin lakana ja hyvin totinen(yleensä kuviani vielä nauretaan tämän takia)Nyt olis edessä isot juhlat ja tiedän että taas mua pakotetaan kuviin..Tämä on hirveää!Olen alkanut epäilemään,että olen sosiaalipelkoinen ja tämä kamera-pelko on vain yksi osa sitä..Onko kohtalotovereita?Kaipaisin pikaisia vinkkejä,miten tästä pääsisi eroon..
"kamerapelko"
hemuliina
62317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heh toihan oli piristävää,ämmä on täys linssi lude pelkää kameraa varo ettei syö,sainkohan köyttää sut tuoliin kiiinni ja ottaa koko päivän valokuvia ja sitten kun alat nukkumann pistän sut iiiissssoooonnn kamera sänkyyn ja sitten heitän pari halpaa kameraa mukaan.Onks sulla muuten erikoisia pelkoja tiettyjä kameroita kohtaan esim.kertakäyttö kamerat tai vaiks canoni kamerat...
Hei vitun ääliö eiks toi nyt oo aika normaali ujon ihmisen käytöstä,varsinkin jos sen nimimerkki on hemuliina,heheehhe....
kierrän kamerat kaukaa. kuvat olen hävittänyt itsestäni vuosien varrelta kaikki. näytän nimittäin niin typerältä paskalta että kaikki peilitkin pitäis hävittää poies. olen yöeläjä koska silloin ei kukaan näe.
Samaistun niin paljon :"D
Hei vaan 2016
Et ole ainoa, myös minulla on kamerapelko. Ymmärrän Sinua hyvin, on todella ikävää, kun ihmiset eivät ymmärrä asian vakavuutta (itse tunnen yhden ihmisen, joka ymmärtää "hölmön" pelkoni), vaan pitävät sitä vitsinä. Itsekin olen miettinyt, mistä moinen pelko oikein johtuu. Olen muuten luonteeltani sosiaalinen, joten sosiaalisesta pelosta ainakaan minun kohdallani tuskin on kyse. Pelkoni kohdistuu vain ja ainoastaan kuvattavana olemiseen. En tiedä, mikä siihen auttaa, mutta ehkä jonkun luotettavan ihmisen kanssa voisi "harjoitella" kuvattavana olemista.
Hei, opetelkaa rakastamaan kameraa, ajattele kuvattaessa että, rakastan kameraa, niinhän se Marilynkin teki ja onnistui aina kuvissa. Niin minäkin olen alkanut tekemään ja hups kamerapelko katosi, tsemppiä kaikille kamerapelkoisille!
Tämähän on vanha aihe :D Mutta siis joo. Tähän on niin helppo samaistua. Varsinaisestihan sitä itse kameraa nyt ei tietenkään "pelkää", mutta se mitä sinne muodostuu, onkin sitten toinen juttu. Itsellä ainoa oikea paikka on nimenomaan sen kameran toisella puolella, sillä EI linssipuolella.
Se vain herättää suunnatonta häpeää ja vitutusta nähdä oma ruma olemus siellä tuotoksessa..... Mieli tekisi kerätä KAIKKI mahdolliset kuvat perhealbumeista joissa valitettavasti olen, kasata ne yhteen läjään ja tuikata tuleen, laittaa vielä tuhkat johonki säkkiin ja upottaa se vielä happoon.
Jos joku salaa/vittuillakseen kuvaa minua, niin en kyllä vastaisi seuraamuksista. Vaikka luonteeltanikin olen 100% introvertti ja ujo hissukka, niin tuosta tempusta ei selviäisi.
Ei tosta mihinkään pääse, ihmisluonne on mikä on eikä se siitä mihinkään muutu.