Minä olen vahvasti sitä mieltä, että jos kaksi ihmistä on tarkoitettu yhteen (kohtalouskoa), niin ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella nämä ihmiset päätyvät yhteen. Sanotaan että rakkaus keinot keksii. Suhteen ei tarvitse olla aina kuitenkaan se intohimoinen rakkaussuhde, se voi olla myös syvää ystävyyttä. Olemme täällä ihmiset toisiamme varten.
Jos kaksi ihmistä on tarkoitettu yhteen..
Auringonkukka
195799
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ei tule kestämään. ihminen on kuitenkin loppujenlopuksi seksuaalinen olento.
Jos keskinäinen vetovoima on niin vahva, ei ole välivaihtoehtoja.
Samalla tavalla uskon minäkin!
Aivan ihanasti kirjoitat Auringonkukka ! Toivon todella että asia olisi noin !
Minulla intohimoinen suhde päättyi, mies haluaa olla ystävä...tyydyn tällä hetkellä siihen, vaikkakin rakastan häntä edelleen. Hän myös sanoin että eihän sitä koskaan tiedä mitä tästä myöhemmin kehittyy...tiedän että hänelläkin tunteita. Toivon todella että voisimme vielä joskus olla yhdessä, olemmehan sielunkumppanit, hyvinkin samanlaisia ja tuntui heti siltä että olemme toisillemme tarkoitetut. Annan ajan kulua ja odotan... :)
onko olemassa kohtaloa, joka ohjaa meistä riippumatta elämäämme. Sehän tarkoittaisi sitä, ettemme voisi itse ohjaille tulevaisuuttamme.
Kyllä kai kaikki on kuitenkin vapaasta tahdosta kiinni. Tahdosta muokata elämäämme oikeaan suuntaan.
yllättävän vähän voimme tulevaisuutemme vaikuttaa. Joskus nuorena minäkin ajattelin, että kyllä minäkin sen unelma ammatin saan, kunhan teen aina läksyt kunnolla ja teen asioita oikein. Nyt vanhempana voin näille mietteille sanoa höpö, höpö.
Niinhän se on että rakkaus keksii keinot, MUTTA.... SINUN pitää toteuttaa ne!
Eikös se tämäkin tavallaan ole keino toteuttaa "rakkauden keinoja", tämä kirjoittelu. Jostain vuosisadan rakkaustarinankin on alettava.
.. noin olen todella minäkin ajatellut nämä suhdeasiat.
En silti jää sen varaan roikkumaan. Olen huomannut, että
kun antaa itse (kaikkia ihmissuhteita ajatellen) enemmän,
niin myös saa muilta enemmän... ystävyyttä ;) noin se vain
menee!
Ja elämä on kuin ruusuilla tanssimista (piikit mukaan lukien:)
Voi luoja kun olette naiiveja.
Niinpä niin! Naiiveja mielestäsi, mutta kaikkihan riippuu perspektiivistä, vai mitä?
Elämä(hän) tunnetusti ON!
siinä on vain kyse hyvistä vaihtotavaroista.
joka on kirjoitettu auringonkukka-silmille...
koskettava tarina...
Mitä yrität tuoda esille? ;)
Minä ei ymmärtää :D
Kirjasta?
Ja sitten hieman miehistä näkökulmaa asiaan. Pitkään kuuluin niihin ihmisiin joka ei uskonut rakkauteen ensi silmäyksellä tai kohtaloon, kunnes muutama vuosi sitten tapasin naisen, jonka vuoksi olen joutunut käsityksiäni muuttamaan. Nyt uskon hyvin vahvasti, että meidät on tarkoitettu yhteen, vaikka se nyt vielä mahdottomalta elämäntilanteiden takia vaikuttaakin. Välillämme on hyvin syvää ystävyyttä ja olen siitä hyvin kiitollinen, mutta myös tunne että jonain päivänä tulemme olemaan yhdessä on hyvin vahva. Ainoastaan olen pohtinut syytä, että miksi tapasimme vasta muutama vuosi sitten, emmekä aiemmin jolloin kaikki olisi ollut helpompaa....
Taitaa kuulostaa aika sekopäiseltä?
sieltä Persiuksen pyrstötähdeltäkös sitä ollaan.
Onhan se kova kohmelo, kun akka vahtii selän takana.
VARO, tyhjennä äkkiä sivuhistoria ja siirry tekniikan maailman sivuille.
sen siitä saa kun hankii sen akan!
Niin määritelkääpä sitten sana rakkaus. Eihän sille löydy mitään yhtä ja tyhjentävää vastinetta.
Intohimohan häviää suhteesta ennemmin tai myöhemmin, ja eleensä siihen perustuvat suhteet vaan ikävä kyllä häviävät olemasta.
Rakkauden muodot ovat niin moninaiset, ettei niitä pysty kukaan lokeroimaan. Ja eikös se ystävyys ole nimenomaan rakkautta, toisesta välittämistä ja lähimmäisen rakkautta sekä sielun kumppanuutta.
Itse kyllä alan enemmän ja enemmän uskomaan jonkin asteiseen kohtaloonkin ja ainakin itse melkeimpä myös uskon siihen että se oikea on todellakin olemassa.
Onhan myös sanottu että meistä jokaisesta on täällä jossain se puuttuva toinen puolisko. Sen löytäminen voi olla sitten se kohtalo tai sattuma.
Tai sitten sitä ei koskaan löydy. Ehkä silläkin on tarkoitus.
Järkeä tai ei, senhän jokainen päättää itse.
Rakkaus on mielestäni syvää kiintymystä toiseen ihmiseen, halua ja kykyä hyväksyä hänet ihmisenä, jolla on omat vikansa ja puutteensa. Alkuun on ihastuminen, omat utopiat ja tarpeet, unelmat. prinssi ja prinsessa kuvitelmat heijastetaan toiseen ihmiseen. Pikkuhiljaa se ikävä arki alkaa hiipiä esiin ja myös toisen puutteet ja viat, huonot puolet tulevat esille. Ihmisten joukossa on paljon potentiaalisia ehdokkaita, joiden kanssa elämänsä voisi jakaa, mutta se kenen "huonojen puolien" kanssa tulee parhaiten toimeen, hyväksyy ja ymmärtää, tajuaa toisen ihmisen sielujen tasolla kaikesta huolimatta, hän on se oikea. Nykyaikaan usein kuuluu kumppanien vaihtaminen tiheään, eikä siinä mitään pahaa sinänsä. Mutta ne aidot tunteet ja toisen ihmisen oikea olemus jäävät löytämättä. Jotenkin tuntuu kertakäyttökulttuurilta, mutta en halua arvostella toki. Kun toisen ihmisen kohtaa ja se henkinen yhteys syntyy, niin sen tietää sisimmässään, että hän on se oikea. Silloin on todellakin valmis myöskin odottamaan, koska se on sen arvoista eikä halua tyytyä korvikkeisiin.