Kuinkahan moni kärsii yksinäisyydestä,unelmoin elämänkumppanista tai kavereista jotka välittävät.Tuollaista on melkein mahdotonta nähdä päältä päin.Moni tuosta kärsivästä näyttelevät "ulko"maailmassa itsevarmoilta ja menestyneiltä elämässä.Kuinka moni vastaan tulevasta itkee sisällään omaa yksinäisyyttä?
Moni ei uskalla tehdä asialle mitään.Kaivaten omaa kuoppaa syvemmälle ja syvemmälle,kunnes auringonvalo ei enään valaise.Moni meistä kärsii masennuksesta,ahdistuksesta ja matalasta itsetunnosta.
Minun mielestäni meidän,kuten täällä on monesti jo mainittu,niin järjestää niitä tapaamisia.Mutta tuntuu,että niistä ei koskaan tule mitään.Miksi?Etekkö uskalla?Luuletteko että kyseessä on pilaa?Mitä menetettävää teillä on.Mä en nyt puhu sellaisita yksinäisitä,mitä täällä näkee,jotka etsivät kavereita shoppailemaan : roll:.Vaan oikeasti yksinäisistä.Voisimme auttaa toisiamme.Auttaa ylös sieltä kuopasta.Itse olen kyllästynyt tähän.En halua herätä 30 vuotiaana yskin sängystä ja katellen taakse päin,että en ole tehnyyt elämälläni mitään.
Vittu.Auttakaa toisianne.
Moni ei uskalla tehdä asialle mitään.Kaivaten omaa kuoppaa syvemmälle ja syvemmälle,kunnes auringonvalo ei enään valaise.Moni meistä kärsii masennuksesta,ahdistuksesta ja matalasta itsetunnosta.
Minun mielestäni meidän,kuten täällä on monesti jo mainittu,niin järjestää niitä tapaamisia.Mutta tuntuu,että niistä ei koskaan tule mitään.Miksi?Etekkö uskalla?Luuletteko että kyseessä on pilaa?Mitä menetettävää teillä on.Mä en nyt puhu sellaisita yksinäisitä,mitä täällä näkee,jotka etsivät kavereita shoppailemaan : roll:.Vaan oikeasti yksinäisistä.Voisimme auttaa toisiamme.Auttaa ylös sieltä kuopasta.Itse olen kyllästynyt tähän.En halua herätä 30 vuotiaana yskin sängystä ja katellen taakse päin,että en ole tehnyyt elämälläni mitään.
Vittu.Auttakaa toisianne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisikin helppoa jos näkisi toisten läpi, että kuka haluaisi ystävän ja sitten vaan menisi sen luokse ja BIM! - olette ikuisesti ystäviä. Itsekin kaipaisin edes kavereita, jos nyt ei ystävystyminen ottaisi onnistuakseen. Harmi vaan etten mahdu "samaan muottiin" useimpien ikätovereideni kanssa. Olen miespuolinen opiskelija, joka ei käytä alkoholia, ei jaksa esittää "reilua tyyppiä" vaan haluaisi olla vaan rehellinen. Olisi mukava pystyä keskustelemaan toisten kanssa ilman että kaikkia mielipiteitä, ulkonäköä ja ajatuksia arvostellaan. Koska uskon siis olevani jollain tapaa "outo lintu" (vaikken tiedä olenko sitä oikeasti), en ehkä osallistuisi kovin helposti mihinkään yksinäisten tapaamisiin. Toisekseen, sellaisia tapaamisia ei kukaan varmasti haluaisi edes järjestää täälläpäin Suomea, korven keskellä kaupungissa nimeltä Kuopio... Helsingissä se on ihan eri asia, yksinäisiäkin mahtuu enemmän niin suureen kaupunkiin ja osa heistä saattaisi jopa uskaltautua osallistumaan tapaamiseen. Itse vaan odottelen yksikseni, milloin vastaan sattuisi tulemaan potentiaalinen kaveriehdokas. Itse asiassa aloitin yo-opinnot pari viikkoa sitten ja uskoin, että opintojen alussa sattuma johdattaisi "samanhenkiset" ihmiset toistensa luo. Niin ei näyttänyt ainakaan vielä käyvän, jatkan siis odottelua...
Olen 25-vuotias mies pääkaupunkiseudulta ja vasta tänä keväänä olen alkanut yrittää tekemään jotain sen eteen, että saisin kavereita ja ystäviä. Olen valmis tapaamisiin, mutta muut eivät näkojään ole.
Hei Kuopio. Opiskelin Kuopion yliopistossa 1996- ja valitettavasti lähdin pois muutaman vuoden jälkeen. Ei siellä kertakaikkiaan ole hyvä olla jos on sosiaalisia kammoja tai pelkoja tai muuten vaan yksinäisyyttä. Ryyppyseuraa on ja baareissa paljon nuoria. Mutta yliopistolla ei mitään järkevää muuta tekemistä. Jos vaan alasi sallii.. hae vaihtoa vaikka Jyväskylään. Jos ei salli niin sitten hakeudu itse kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin mukaan. En muuta osaa neuvoa. Onnea matkaan!
Ei ole helppoa olla yksin sosiaalinen.