Sotasyyllisyysasiasta saadaan lähiaikoina uutta tietoa, kun Hannu Rautkallion ja Lasse Lehtisen kirja "Kansakunnan sijaiskärsijät" ilmestyy.
Keskisuomalainen selvittää tänään (18.9.) tuon kirjauutuuden keskeistä sisältöä.
Kirjan mukaan voidaan sanoa, että "omat koirat purivat" - eli Suomessa oli innokkaita sotasyyllisyysoikeudenkäynnin järjestäjiä.
Ja yksi innokkaimmista taustalla suhmuroineista oli Urho Kekkonen. Kekkosella oli jo tuolloin käsittämättömän tiiviit yhteydet Kremliin - oikeusministeri ohitti jopa pääministerin ja presidentin.
Kekkoselle sotasyyllisyyskysymys oli tärkeä omien valtapyrkimysten kannalta. Moni potentiaalinen kilpailija siirrettiin sivuun, ja samalla olu "luottamuksellinen yhteistyö" Kremlin kanssa avattu.
****
Lainaus alkaa Keskisuomalainen 18.9.05
Sotasyyllisiä vastaan käydyn oikeudenkäynnin takana ei ollut valvontakomissio vaan suomalaisten aktiivien juntta, väittävät Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio.
Dosentti Hannu Rautkallio ja tohtori Lasse Lehtinen väittävät lähiaikoina julkaistavassa kirjassaan Kansakunnan sijaiskärsijät, että Ryti ja seitsemän muuta oikeudenkäynnissä tuomittua istuivat linnassa suomalaisten puhemiesten takia.
Lehtisen ja Rautkallion mukaan käsitys siitä, että Neuvostoliiton ja Iso-Britannian muodostama valvontakomissio olisi ollut oikeudenkäynnin vaatimusten takana, ei ole oikea.
Kirjailijakaksikko kääntää näkökulman toisinpäin.
- Ounastelimme, että historia tältä osin on markkinoitu meille yksipuolisesti.
Suomalaisista aktiivisimmiksi Zdanovin agitoijiksi Lehtinen nimeää muun muassa Suomen Kommunistisen Puolueen johtohahmot, aviopari Yrjö Leinon ja Hertta Kuusisen sekä porvaripuolelta silloisen maalaisliittolaisen oikeusministerin Urho Kekkosen.
- Kyse oli poliittisista asemista. Kansan enemmistön mielestä syytettyjen joukossa oli suuria sankareita kuten presidentti Ryti, valtiovarainministeri ja demari Väinö Tanner sekä entinen pääministeri Edwin Linkomies, joka oli kokoomuslainen.
Pääministeri J.K. Paasikiven periaatekanta oli, että poliittista toimintaa ei voi tulkita sotarikokseksi eikä taannehtivaa lainsäädäntöä sovi käyttää.Paasikivi olikin oikeudenkäynnin kovimpia vastustajia, mutta joutui taipumaan "poliittisen välttämättömyyden" edessä.
- Puuhamiehet touhusivat Paasikiven selän takana. Se näkyy, kun vertaa päiväkirjoja ja päivämääriä, jolloin tietoja on kirjattu, Lehtinen osoittaa.
Hänen mukaansa päiväkirjat paljastavat, että esimerkiksi 45-vuotias oikeusministeri Kekkonen oli paljon paremmin informoitu muun muassa venäläisten toimista kuin 75-vuotias pääministeri Paasikivi.
Kysymys, jonka Lehtinen ja Rautkallio haluavat kirjallaan herättää on:
- Olisiko oikeudenkäyntiä ollut, jos suomalaiset olisivat olleet yhtenä rintamana vastustamassa taannehtivaa lainsäädäntöä Paasikiven tukena?
Jos edes kaikki, jotka väittivät olevansa isänmaallisia, olisivat vastustaneet tätä, olisiko Paasikiven pääministerinä tarvinnut taipua?
- Stalinhan oli omista syistään päättänyt kohdella Suomea silkkihansikkain. Eikä mistään ole löytynyt Stalinin käskyä panna suomalaisia syytteeseen
***** Lainaus päättyy, lähde: Keskisuomalainen 18.09.05.
**********************************************
Taitaapa tulla taas uusia ja pahoja säröjä siihen kuvaan, joka Urho Kekkosesta on varsinkin kepussa ja aikoinaan SKP:n taistolaissiivessä haluttu vaalia.
Tuo epäisänmaallinen jakolinja eli kekkoslainen maalaisliitto/kepu ja Moskovalle kuuliaiset SKP:läiset olivat voima-akseli suomalaisessa politiikassa aina vuoden 1981 marraskuuhun saakka.
Keskisuomalainen selvittää tänään (18.9.) tuon kirjauutuuden keskeistä sisältöä.
Kirjan mukaan voidaan sanoa, että "omat koirat purivat" - eli Suomessa oli innokkaita sotasyyllisyysoikeudenkäynnin järjestäjiä.
Ja yksi innokkaimmista taustalla suhmuroineista oli Urho Kekkonen. Kekkosella oli jo tuolloin käsittämättömän tiiviit yhteydet Kremliin - oikeusministeri ohitti jopa pääministerin ja presidentin.
Kekkoselle sotasyyllisyyskysymys oli tärkeä omien valtapyrkimysten kannalta. Moni potentiaalinen kilpailija siirrettiin sivuun, ja samalla olu "luottamuksellinen yhteistyö" Kremlin kanssa avattu.
****
Lainaus alkaa Keskisuomalainen 18.9.05
Sotasyyllisiä vastaan käydyn oikeudenkäynnin takana ei ollut valvontakomissio vaan suomalaisten aktiivien juntta, väittävät Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio.
Dosentti Hannu Rautkallio ja tohtori Lasse Lehtinen väittävät lähiaikoina julkaistavassa kirjassaan Kansakunnan sijaiskärsijät, että Ryti ja seitsemän muuta oikeudenkäynnissä tuomittua istuivat linnassa suomalaisten puhemiesten takia.
Lehtisen ja Rautkallion mukaan käsitys siitä, että Neuvostoliiton ja Iso-Britannian muodostama valvontakomissio olisi ollut oikeudenkäynnin vaatimusten takana, ei ole oikea.
Kirjailijakaksikko kääntää näkökulman toisinpäin.
- Ounastelimme, että historia tältä osin on markkinoitu meille yksipuolisesti.
Suomalaisista aktiivisimmiksi Zdanovin agitoijiksi Lehtinen nimeää muun muassa Suomen Kommunistisen Puolueen johtohahmot, aviopari Yrjö Leinon ja Hertta Kuusisen sekä porvaripuolelta silloisen maalaisliittolaisen oikeusministerin Urho Kekkosen.
- Kyse oli poliittisista asemista. Kansan enemmistön mielestä syytettyjen joukossa oli suuria sankareita kuten presidentti Ryti, valtiovarainministeri ja demari Väinö Tanner sekä entinen pääministeri Edwin Linkomies, joka oli kokoomuslainen.
Pääministeri J.K. Paasikiven periaatekanta oli, että poliittista toimintaa ei voi tulkita sotarikokseksi eikä taannehtivaa lainsäädäntöä sovi käyttää.Paasikivi olikin oikeudenkäynnin kovimpia vastustajia, mutta joutui taipumaan "poliittisen välttämättömyyden" edessä.
- Puuhamiehet touhusivat Paasikiven selän takana. Se näkyy, kun vertaa päiväkirjoja ja päivämääriä, jolloin tietoja on kirjattu, Lehtinen osoittaa.
Hänen mukaansa päiväkirjat paljastavat, että esimerkiksi 45-vuotias oikeusministeri Kekkonen oli paljon paremmin informoitu muun muassa venäläisten toimista kuin 75-vuotias pääministeri Paasikivi.
Kysymys, jonka Lehtinen ja Rautkallio haluavat kirjallaan herättää on:
- Olisiko oikeudenkäyntiä ollut, jos suomalaiset olisivat olleet yhtenä rintamana vastustamassa taannehtivaa lainsäädäntöä Paasikiven tukena?
Jos edes kaikki, jotka väittivät olevansa isänmaallisia, olisivat vastustaneet tätä, olisiko Paasikiven pääministerinä tarvinnut taipua?
- Stalinhan oli omista syistään päättänyt kohdella Suomea silkkihansikkain. Eikä mistään ole löytynyt Stalinin käskyä panna suomalaisia syytteeseen
***** Lainaus päättyy, lähde: Keskisuomalainen 18.09.05.
**********************************************
Taitaapa tulla taas uusia ja pahoja säröjä siihen kuvaan, joka Urho Kekkosesta on varsinkin kepussa ja aikoinaan SKP:n taistolaissiivessä haluttu vaalia.
Tuo epäisänmaallinen jakolinja eli kekkoslainen maalaisliitto/kepu ja Moskovalle kuuliaiset SKP:läiset olivat voima-akseli suomalaisessa politiikassa aina vuoden 1981 marraskuuhun saakka.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, millaisia salaliittoteorioita nämä veljet saavat aikaan yhdistettyä voimansa. Jokaisen täyspäisen luulisi tajuavan, että kun on kaksi ns. tutkijaa, joiden suhde tutkimuksensa kohteeseen on tämä mikä näillä herroilla on, niin "tutkimuksen" lopputulos on aika lailla selvä.
Veikkaan, että tämäkin "tutkimus" niellään sen enempiä kyseenalaistamatta esim. Helsingin-Sanomissa.
Muilta osin se voi olla päteväkin, mutta Kekkosen osalta lopputulos on jo aikoja päiviä sitten lyöty lukkoon.
kirjoiteltiin lehdissä aika paljon. Ei tämä mikään erikoinen uutinen ole. Median mukaan Kekkonen laittoi sotasyyllisten listalle mm. kaksi pahimmiksi poliittisiksi kilpailijoikseen katsomaansa maalaisliittolaista. Heidän nimiään en muista. JKKorhonen on kirjoittanut asiasta tällä palstalla näiden "sotasyyllisten" nimetkin mainiten.
...kaikista mihin se on lakeijat saaneet. Kansallispuisto, urheilu kylpylä, kadut, rahat.
Kekkosen kuvat poistettava historian kirjoista.
Tilalle jokin apinan kuva...
Kekkosen aika ja keskustapuolue on ollut ja on kivireki suomen kansalle.
Vielä kun todistetaan maatalouspolitiikan aikaansaannit ennen eu:iin liittymistä;
Suomalaisilta kiellettiin kasvisrasvojen käyttö, aiheutti miljardien sairaanhoitokustannukset sekä ennenaikaisia kuolemia.
Nyt eu vapautuksen myötä aivoinfraktien määrä pudonnut jopa 40 prosentilla.
Kepu pettää aina!
... sita sanotaan sosialistiseksi historiankirjoitukseksi.
Kekkosen kulissit alkavat pikku hiljaa kaatua myös julkisuudessa. Ajattelevat ja moraalisesti korkeatasoiset henkilöt ovat aina (ilman mitään erityisiä tutkimuksia) tienneet Kekkosen moraalittomaksi poliittiseksi peluriksi, jonka ainoa "arvo" on ollut oma etu.
Kekkonen halukkaasti teloitti suomalaisia kansalaissodan aikana (kosti hävinneille ja toteutti loputonta pätemisentarvettaan).
Etsivän kuulustelijana toteutti loputonta viettiään (rääkkäsi puolustuskyvyttömiä).
Sotien jälkeen Kekkonen halukkaasti tuomitsi Isänmaan sankareita (siirtyi voittajan puolelle, takki hulmuten kääntyi).
Presidenttinä Kekkonen tuomitsi Neuvostoliitosta paenneita mielipidepakolaisia varmaan kuolemaan palauttamalla heidät kategorisesti murhakoneiston käsiin. Inhimillisyys, kansainväliset sopimukset ja moraalinen suoraselkäisyys olivat känälle vessapaperia. Irstas nauru vain raikui Tamminiemessä.
Kekkosen oivallus oli, että rämettämällä aina kaikki arvot ja pelaamalla aina yhteen vahvimman kanssa, voi päästä - ja pysyä vallassa.
...the whole thruth, nothing but the thruth....
>> Irstas nauru vain raikui Tamminiemessä.
Tuo oli jo aika tolkuton. Et ole ajatellut kirjoittaa kirjaa "Veitikka" uudelleen? Kun olisit oikein tosissasi, menestyksesi parodikkona olisi taattu.
... kirjan Kekkosesta, sen tietää, mitä sieltä tulee. He ovat omistaneet elämänsä meidän suurimman presidentin, Kekkosen, elämäntyön häpäisyyn. He tekevät näin myös rahaa itselleen.
Nytkö vasta Rautkallio ja Lehtinen ovat keksineet, että sotasyyllisiksi tuomitut olivat kansakunnan sijaiskärsijöitä. Minä olen sen tiennyt aina. Olen siitä näilläkin palstoilla usein kirjottanut. He suorittivat oman asevelvollisuutensa istumalla muutamia vuosia vankilassa vieläpä suhteellisen mukavissa oloissa. Sadat tuhannet suorittivat asepalveluksen rintamillamme useita vuosia. Monet menettivät henkensä tai terveytensä.
Hävityn sodan jälkeen voittajat vaativat heidän tulkintansa mukaan sotaan liittoutuneita vastaan johtaneet hävinneiden poliittiset johtajat tuomittavaksi. Saksalaisille johtajille järjestettiin oikeudenkäynti liittoutuneiden toimesta Nurnbergissä. Suuri joukko syytetyistä tuomittiin tapettavaksi.
Saksan kanssa aseveljenä taistellun Suomen johtajat joutuivat myös syytetyiksi. Suomen johtajien ja presidentti Paasikiven ja oikeusministeri Kekkosen tarkoitus oli välttää suomalaisten joutumasta venäläisten tuomitsemaksi. He onnistuivatkin siinä järjestämällä viivyttelemättä "oikeudenkäynnin" kotimaassa. Näin syytetyt pelastivat henkensä tai säästyivät pitkiltä tuomioilta venäläisissä vankiloissa. Näin myös hoidettiin "ystävyyssuhteemme" N-liiton kanssa meidän kannaltamme nopeasti tuloksia tuottavaan kuntoon. Nämä sotasyyllisinä palveluksensa suorittaneet sijaiskärsijät tekivät maalle suuren palveluksen. Suurin osa näistä tuomituista ymmärsivätkin yskän.
Tanner ei siitä selvinnyt koskaan, vaan hän jatkoi kiusan tekoa 50-luvun lopulla ja 60 luvun alussa saamalla ns. asevelisosialistien avulla uudelleen demaripuolueen puheenjohtajuuden ja johti sen neuvostovastaiseen toimintaan noissa kylmän sodan oloissa ja meidän kuuluessa sodan seurauksen N-liiton etupiiriin. Seurauksena oli maallemme, hänen puolueelleen, ay-liikkeelle jne suurta vahinkoa. Näistä olen usein tarkemmin kirjoittanut.
Paasikivellä ja Kekkosella ei ollut mitään todellista mielipide-eroa sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä. Hänhän olisi sen presidenttinä voinut kokonaan estää, mutta ei tehnyt sitä tietäen muuten syytettyjen joutuvan neukkujen tuomittavaksi. Hänelle oli vain vaikeata suurena laillisuus- ja periaatemiehenä hyväksyä sitä selvästi laitonta taannehtivasti säädettyä sotasyyllisyyslakia. Lopulta hänkin voitti itsensä, tiesihän kyseessä olevan näytelmän, jolla ajettiin Suomen etua.
Stalin oli yksiselitteisesti määrittänyt reunaehdot oikeudenkäynnille. Sen todistavat tiheät tapaamiset Zdanov'n kanssa ko aikana.
Lestisen ja Rautkallion kirja ei täytä historiallisen tutkimuksen kriteerejä ja on näin ollen enemmän fiktio- ja leimaamispohjalla.
Urho Kaleva Kekkonen oli rikollinen.
Kekkonen oli Presidentti. Sen jälkeen on tullut näitä Lesbosia Afrikassa matkustelemassa.
Pankkopoikakin on herännyt ja tuttu ketutus on päällä kiljukrapulaisena...
Miten Kekkonen oli muka muuta kuin vallanhimoinen opportunisti,joka pisti todelliset isänmaan sankarit putkaan yhdessä Suomen viidennen kolonnan,kommunistien kanssa?
Eikä Kekkonen ollut luomassa sitä henkisen väkivallan ilmapiiriä,joka kesti aina 40-luvun lopulta 90-luvun alkuun,jossa ne jotka uskalsivat avata suunsa itänaapurin punapirujen tekemistä rikoksista (ja luoja nähköön niitä riittää) leimattiin hulluksi,vaaralliseksi ja tuomittiin ikuiseen paitsioon julkisessa elämässä? Suomi oli käytännössä henkisesti neuvostotasavalta,mitä se toki tietyssä mielessä on historiallisen painolastin takia edelleen.
Toki DDR:n tunnustuskomitean Haloska kuuluu samaan sarjaan,mutta luojan kiitos hänellä ei ollut valtaa yhtä paljon kuin Kekkosella.
Paskoissa kouluissamme aivopestyt lammaskansalaiset voivat väittää että moinen housut nilkoissa ja perse pystyssä itään päin oleminen oli muka tarpeellista,no voihan tarpeelliseksi väittää mitä tahansa.Pitihän eräs Keski-Euroopassa vaikuttanut vasemmistoliike tarpeellisena hävittää eräs tietty etninen väestöryhmä maailmasta,vaikka eihän sen purukan ruumiskasat ole mitään verrattuna esimerkiksi Venäjän ja Kiinan kommareiden suorittamiin murhiin.
Voi rakas Jumala,yksin sinä tiedät miten paljon pahaa ja ruumiita tässä maailmassa ovat saaneet aikaiseksi ihmiset,jotka ovat tarkoittaneet pelkästään hyvää.
Unelmalle mikään uhri ei ole kyllin suuri.
Lasse saa kirjalla Tieto-Finlandian. Kekkonen ja keput kääntyilevät haudoissaan.
Mitä helvettiä! Lasse ei saanutkaan Tieto-Finlandiaa. Miksi???!!!
Kekkonen oli sotarikollinen. Ampui aseettomia vangiksi otettuja maanmiehiään.
Maanpettureita ne oli joita Kekkonen ammutti, punakaartilaisia jotka yrittivät kaapata vallan lailliselta hallitukselta.
Valkoisten kännipäissään pidättämiä syyttömiä kansalaisia Kekkonen ammutti. Miehiä ei missään vaiheessa oltu punakaartilaisiksi voitu todistaa.